Luottamuksesta ja Baarireissuista

[bedlam]

Kyllä pitäisi olla suhteeseen sen verran luottoa, että se kestää pienen keskustelun ei syyttävällä tavalla tästä asiasta.

Tämä on vaan minun mielestäni sitä helvetin raivostuttavaa tikusta asian vääntämistä. Ei joka jumalan asiasta tarvitse keskustella ja spekuloida.

Jos kumppania mietityttää ja ahdistaa joku pieni asia, niin toivot silti ettei hän sinua vaivaa moisella "tikun vääntämisellä"? Jos kysymällä asia hoituu pois päiväjärjestyksestä, niin mitä se on sinulta pois? Luulisi että päinvastoin sinullakin on helpompi olla, kun kumppanilla on.

Todella mukava suhde siitä vasta syntyy, jos pitää kaikki pienet päätä vaivaavat asiat kahlehtia päänsä sisään kun ei uskalla niitä puheeksi ottaa. Jossain vaiheessa ne paisuvat kuin taikina ja sen sitä seuraavan posahduksen jälkiä on huomattavasti vaikeampi siivota kuin vastailla kiltisti pariin kysymykseen silloin tällöin.

[SingleMalt]

Jos kumppania mietityttää ja ahdistaa joku pieni asia, niin toivot silti ettei hän sinua vaivaa moisella "tikun vääntämisellä"? Jos kysymällä asia hoituu pois päiväjärjestyksestä, niin mitä se on sinulta pois? Luulisi että päinvastoin sinullakin on helpompi olla, kun kumppanilla on.

Niin, jos kumppani edes oikeasti uskoo kysymyksen vastaukseen.

Itselleni kävi vähän samanlailla. Isäntä käy paljon baareissa yksin tai kavereidensa kanssa koska olen itse viikonloput töissä.
Kautta rantain ja ihan vahingossa kuulin kolmannelta osapuolelta joka ei tuntenut minua, että eräs viikonloppu oli ollut ilmeisesti jotain sutinaa ukolla.
Aikani huudettuani, itkettyäni ja kaiveltuani sain kyllä kiskottua ukosta totuuden. Ainakin luulen sen olevan totuus.

[ak]

Asia puheeksi niin epäluuloista pääsee eroon. Jos ei luottamus pelaa tai palaa niin tuskin on kovin hyvät ennusteet edessä. Sama pätee siihenkin, jos näitä keskusteluja on tarpeen käydä alvariinsa (syystä taikka syyttä niin aivan sama).

Noin niinkuin sivupointtina sanon, että erilaisia juoruja tuppaa lähtemään liikkeelle aika helposti. Ei siihen mitään intohimoisia suuteloita tarvita läheskään aina. Tämä ei sitten tietenkään tarkoita etteikö sekä miehet, että naiset pettäisi. Vanhan Kityn puolella ainakin oli gallup tästäkin..

Mikähän mahtaa olla huhun liikkeelle pistäjän motiivi, jos sellaista on?
Niin ja jos välikäsiä on monta niin kannattaa muistella "rikkinäinen puhelin"-leikkiä.

[AarneAnkka]

No nyt kun aihetta on koluttu jo muiden osalta tarpeeksi, ajattelin maustaa tätä vähän Sarkasmilla™.

Miten "epäillä" olematta vainoharhainen?

Olisit vaan ylpeä - sinullahan on mies joka on haluttu. Naisethan usein deittinetissäkin peräänkuuluttaa miestä jolla on vientiä ja hakua ("... pitää olla sen verran komea että torjut useiden naisten lähestymisyrityksiä"). Nyt sulla on semmonen. Syyt' on hypähtää riemusta kerran jos toisenkin, eikö?

[Exsat]

Niin, jos kumppani edes oikeasti uskoo kysymyksen vastaukseen.

Itselleni kävi vähän samanlailla. Isäntä käy paljon baareissa yksin tai kavereidensa kanssa koska olen itse viikonloput töissä.
Kautta rantain ja ihan vahingossa kuulin kolmannelta osapuolelta joka ei tuntenut minua, että eräs viikonloppu oli ollut ilmeisesti jotain sutinaa ukolla.
Aikani huudettuani, itkettyäni ja kaiveltuani sain kyllä kiskottua ukosta totuuden. Ainakin luulen sen olevan totuus.

Minä uskon, että kyse ei ole kumppaniin uskomisesta. Kity on kehittynyt vähitellen sellaiseksi, että täällä pitää suorilta laatia vastaukset niin, ettei tekstiin jää porsaanreikiä. Jos Suvinen olisi tyytynyt kirjoittamaan ainoastaan saaneensa kiskottua ukosta totuuden, niin joku neropatti olisi välittömästi ollut huutelemassa, että mistäs tiedät varmasti sen olleen totuus..

[macy]

Jos kumppania mietityttää ja ahdistaa joku pieni asia, niin toivot silti ettei hän sinua vaivaa moisella "tikun vääntämisellä"? Jos kysymällä asia hoituu pois päiväjärjestyksestä, niin mitä se on sinulta pois? Luulisi että päinvastoin sinullakin on helpompi olla, kun kumppanilla on.

Niinpä, luulisi että (jos väitteet ovat tuulesta temmattuja, kuten luultavasti ovat) että asia hoituu pois päiväjärjestyksestä muutaman minuutin keskustelulla.

Exä kuuli joskus minusta hieman vastaavanlaisen, perättömän juorun. Minusta oli itsestäänselvää että exä kysyi siitä. Juorun levittää kyllä halveksun vieläkin

[Kreivitar]

Minä uskon, että kyse ei ole kumppaniin uskomisesta. Kity on kehittynyt vähitellen sellaiseksi, että täällä pitää suorilta laatia vastaukset niin, ettei tekstiin jää porsaanreikiä. Jos Suvinen olisi tyytynyt kirjoittamaan ainoastaan saaneensa kiskottua ukosta totuuden, niin joku neropatti olisi välittömästi ollut huutelemassa, että mistäs tiedät varmasti sen olleen totuus..

Amen.

Olen huomannut ihan saman. Ja jos jotain jää kertomatta tai jokin mahdollisuus poissuljettua tai ei-mainittua tekstistä, niin ei mene kauan kun joku sitä kommentoi oletusarvonaan yleensä se epämieluisin (toisen kirjoittajan kannalta) vaihtoehto/näkökulma/olettamus jne.

[definitely]

Viiimeksi hän tenttasi minua 1,5vuotta vanhasta taksikuitista, jonka oli löytänyt ukkonsa lompakosta. "Missä olittte, miksi tähän aikaan olette taksilla menneet jne.."

Tuossa kohtaa meikäläisen avokki saaattaisi jo lähteää vaihtoon.

Löysin tästä oman porsaanreikäni: Etkös sinä juuri vähän aikaa sitten kehottanut aloittajaa vähän samanlaiseen toimintaan kuin mitä yllä kuvaat negatiiviseen sävyyn?

Itse asiaan: parisuhteen sisäiset asiat (kuten aloittajan epäilykset) ovat parisuhteen sisäisiä asioita. Niistä kuuluu puhua ensisijaisesti parisuhteessa; ei kavereiden kanssa, ei keskustelupalstoilla. Minusta ei ole syytä ensimmäiseksi rynnätä sekoittamaan asiaan ulkopuolisia todistajia/osapuolia, jos parisuhteessa on sitä LUOTTAMUSTA toisen sanaan.

[SingleMalt]

Etkös sinä juuri vähän aikaa sitten kehottanut aloittajaa vähän samanlaiseen toimintaan kuin mitä yllä kuvaat negatiiviseen sävyyn?

Miten niin? Enhän minä ollut minkään paskanpuhumisjuorun liikkeellelaittaja.

Minusta ei ole syytä ensimmäiseksi rynnätä sekoittamaan asiaan ulkopuolisia todistajia/osapuolia, jos parisuhteessa on sitä LUOTTAMUSTA toisen sanaan.

Miksi sitten edes uskoo sen toisen kolmannen ulkopuolisen liikkeelle laittamaa juorua ja lähtee kyseenalaistamaan puolisoaan kyselemällä täysin epävarmasta asiasta?

Onko se vaan niin kiva olla epäluuloinen ja miettiä aina pahinta skenaariota?

Oikeasti. Vähemmälläkin saa puoliskonsa vihaamaan ja karttamaan omia kavereita.

[Canine]

Asiasta on puhuttu ja hän oli tyytyväinen että kerroin. Sanoi että olisi kysynyt itsekin. Sanoi ettei ole ketään iskenyt, jutellut niin naisille kuin miehillekkin ja kuka nyt sitten pitää mitäkin iskemisenä. Uskon häntä joten case closed.

Itse asiaan: parisuhteen sisäiset asiat (kuten aloittajan epäilykset) ovat parisuhteen sisäisiä asioita. Niistä kuuluu puhua ensisijaisesti parisuhteessa; ei kavereiden kanssa, ei keskustelupalstoilla. Minusta ei ole syytä ensimmäiseksi rynnätä sekoittamaan asiaan ulkopuolisia todistajia/osapuolia, jos parisuhteessa on sitä LUOTTAMUSTA toisen sanaan.

Aloitin aiheen lähinnä siksi, että asiasta voitaisiin puhua yleisellä tasolla (aloituksessani kohdat 1 ja 2. )

[definitely]

Miten niin? Enhän minä ollut minkään paskanpuhumisjuorun liikkeellelaittaja.

--------

Miksi sitten edes uskoo sen toisen kolmannen ulkopuolisen liikkeelle laittamaa juorua ja lähtee kyseenalaistamaan puolisoaan kyselemällä täysin epävarmasta asiasta?

Onko se vaan niin kiva olla epäluuloinen ja miettiä aina pahinta skenaariota?

Oikeasti. Vähemmälläkin saa puoliskonsa vihaamaan ja karttamaan omia kavereita.

Ensimmäiseen: Etkös sinä juuri neuvonut, että puoliskon pettämisiä tai pettämättä jättämisiä tulisi udella mieluummin muilta kuin puoliskolta itseltään (kuten kaverisi vaimoke uteli taksikuiteista)?

Toiseen: Minä pidän lähtökohtaisesti omia kavereitani melko terveen arvostelukyvyn omaavina. Mieluummin rajaisin kuitenkin tässä asian mahdollisimman kauan parisuhteen sisäpuolelle, kuin sekoittaisin mukaan heti esimerkiksi sen juorutun kolmannen osapuolen. Se on reilumpaa kumppanillekin, jos tällä on puhtaat jauhot pussissaan.

Kolmanteen: Ei. Silti; luottaa pitää, mutta sinisilmäinen ei saa olla. Näiden rajanvedostahan tässä on kyse melko pitkälti.

Minulle tuli äsken lenkillä mieleen tähän liittyvä toinen hassu tapaus: olin nykyisen, silloin melko tuoreen poikaystäväni kanssa hiukan viihteellä baarissa epälukuisen kaveriporukan kanssa. Yhden kaverini pikkusisko, joka on myös ex-urheilujoukkuekaverini, kohteli minua omituisen nihkeästi ja lyhytsanaisesti koko illan. Loppuillasta sitten sydänystäväni, edellisen isosisko tuli nauraen kertomaan, että sisko oli nähnyt minut söpöilemässä poikaystäväni kanssa. Asia oli kuitenkin hänen mielessään kääntynyt niin, että "miten tuo Defi tolleen vieraiden kanssa kuhertelee vaikka sillä on oma mies kotona odottamassa?!?". Raukkaparka luuli paheksuen, että olen liikenteessä itsekseni ja heti lentelemässä vieraisiin kukkiin, kun en ollut huomannut heitä esitellä Mutta voin hyvin ymmärtää, että varsinkin baarissa enemmän tai vähemmän oikeita juoruja syntyy kuin sieniä sateella.

[SingleMalt]

Ensimmäiseen: Etkös sinä juuri neuvonut, että puoliskon pettämisiä tai pettämättä jättämisiä tulisi udella mieluummin muilta kuin puoliskolta itseltään

Sekoitat kaksi asiaa. Minä en ollut tapahtumaan mitenkään osallinen, kuten ketjun ekassa viestissä ollut kaverin kaveri.

[Hebuli]

Amen.

Olen huomannut ihan saman. Ja jos jotain jää kertomatta tai jokin mahdollisuus poissuljettua tai ei-mainittua tekstistä, niin ei mene kauan kun joku sitä kommentoi oletusarvonaan yleensä se epämieluisin (toisen kirjoittajan kannalta) vaihtoehto/näkökulma/olettamus jne.

Niin oliko se kirjoittaja vastuussa kirjoittamisistaan vai ei?

Se siitä marttyyriasemasta. Aina ei voi omissa teksteissään olevia epäloogisuuksia ja käpyjä selittää porsaanrei'illä ja toisten pilkunnussimisilla. Omiin teksteihinsä ei pitäisi suhtautua liian tunneperäisesti.

[alja]

[
Kyllä minä ainakin enemmän hermostuisin jos saisinkin kuulla, että poikkaverini olisi käynyt kyselemässä KAVEREILTANI mitä baari-illassa oli tapahtunut.

Ihmeellistä. Jos kaverit ovat asian liikkeelle laittaneet, eikö asia nimenomaan pidä heiltä kysyä ja varmistua millaista kaveripeliä homma on? Saatteeksi voikin sitten sanoa, että pitäkääs kuulkaa huolta omista asioistanne.

Minä ainaki loukkaantuisin luottamuspulasta jo siinä kohtaa, että mitäänsanomattomasta juorusta aletaan epäilemään ja utelemaan.

Tosin, minulle luottamus suhteessa onkin tärkein kohta.

eikö kysymys nyt ollutkin siitä että se piti selvittää että onko kyse mitäänsanomattomasta juorusta vai ei? itse hoitaisin asian niin, että ilmottaisin rauhallisesti mitä olen kuullut ja sitten yhdessä ihmeteltäisiin että miksi joku sellaista väittää. kuuluuhan se kumppanillekin että siitä "levitellään" jotain juttuja.

jos mies vetää herneen nenään tollasesta kyselystä niin se kertoo jo jotain kurjaa. sekin on kurjaa jos epäillään koko ajan, enkä voi ymmärtää tollasta esim exsatin mainitsemaa kaverien kyyläystä, josta sitten mentäisiin kantelemaan. "hei sun naises tanssi sen ja sen kaa, pidä siitä tarkempaa huolta"...todella outoa käytöstä.
mustasukkaisuus on kamalaa ja luottamuspula hajottaa liiton kyllä helposti. itse elin joskus sellaisen kuspään kanssa jonka mustasukkaisuus johti siihen etten enää voinut edes moikata baarissa vanhoille luokkakavereille -siis miehille - ku mulla oli heti muka jotain peliä, ja petän ja blaa blaa. voi vttu. välttäkää hulluja, toimikaa itse järkevästi.

[Clay]

Luottamus pitää ansaita, ei sitä voi noin vain vaatia.

Tämä sattui kovasti silmään. Miten luottamus ansaitaan - valehtelemalla hyvin? Onko kumppani oletusarvoisesti valehtelija ennen kuin on ansainnut luottamuksen? Palkkaatko yksityisetsivän kumppanin perään kunnes olet varma, että voit luottaa häneen? Ei sitä luottamusta oikeasti voi mitenkään ansaita, mutta menettää sen voi. Miksi ryhtyä suhteeseen, jollei voi luottaa? Jos välttämättä haluaa kuulustella, tonkia ja syytellä, niin voi ryhtyä poliisiksi, salapoliisiksi tai vaikkapa syyttäjäksi.

[SingleMalt]

Luottamus pitää ansaita, ei sitä voi noin vain vaatia.

Tämä sattui kovasti silmään. Miten luottamus ansaitaan - valehtelemalla hyvin? .

Tätä samaa minä olen ihmetellyt koko ajan. Miksi luottamus pitää ansaita? Eikö tarkoitus ole päinvastoin? Luottamus pidetään yllä, tai se menetetään.

Kuka muuten oikeasti lähtee suhteeseen, jossa luottamus on het alussa soikea nolla?

Ihmeellisiä eroja on ihmisten seurustelukäyttäytymisessä juu..