Tix kirjoitti:Gat kirjoitti:Mutta vaikka avioliittosopimus on "vain paperi", niin on vittu vain paperi asuntolainakin. Avioliitossa OTTAA VASTUUN toisesta ihmisestä. Ja ehkä VASTUUN lapsistakin, jos niitä on kerinnyt tulemaan. Nimenomaan lapsista on suurin vastuu.
Jokainen on vastuussa ensisijaisesti itsestään. Minkä ihmeen vastuun siinä naimisiin mennessä ottaa? Vastuun siitä, että täytyy olla zeksuaalisesti halukas uskollinen ja rakastava kumppani, vaikka toinen käyttäytyisi kuin kusipää? Sinähän puhut ihan omituisuuksia. Avioliitossa ollaan siksi että halutaan olla. Ei siksi että se olisi velvoite, mihin sana vastuu viittaa.
Vastuu lapsista ei edellytä sitä, että on naimisissa toisen vanhemman kanssa. Se edellyttää lapsista huolehtimista ja kasvattamista. Lapsille on tärkeämpää, että vanhemmat ovat onnellisia kuin yhdessä, koska onnellinen vanhempi pystyy toimimaan paremmin lapsen edun mukaisesti.
Tix kirjoitti:Toisekseen, olen ihmeissäni siitä, että juuri SINÄ olet täällä puolustamassa kristinuskoon perustuvaa avioliittoinstituutiota niin voimakkaasti.
Ai kummallista? Ja negatiivinen jeesuskortti päälle?
No minulle nuo parisuhdeasiat ovat tietysti scifiä.
Ja minä en muissakaan asioissa usko mihinkään absoluuttisiin oikeuksiin tai velvollisuuksiin.
Tavalliset seurustelusuhteet toki voi purkaa, mutta nykyään kun ei ole mikään pakko mennä naikkariin asti, niin kumma jos sellainen askel merkitsee niin vähän. Olisivat sitten menemättä naimisiin ja tekemättä pentuja, ja seukkaisivat ja hässisivät muuten vaan.
Pirun kylmältä vaan tuntuu, jos niinkin pitkälle vietyä sitoutumista kuin avioliittoa ei pidetä vastuun ottona, tai vastuuta ei koeta perheen koossa pitämisestä mikäli on parinsa kanssa on peräti pentuja tehnyt. Vastuuta en tarkoita velvoitteena vaan tapana kokea asia.
Jeesuskorttina joo että silloin ollaankin ei kaksi, vaan "yksi liha"
(Tosin Jesse saattoi olla homo ja rakastettu opetuslapsi oli Lasarus.. kaikkee sitä oppii kun Raamatuntutkimista harrastaa)
Tosiaan en KOIRAAKAAN pitäisi tai jättäisi sen mukaan, viihdyttääkö koira MINUa, vaan sen mukaan että olen itse valinnut koirasta huolehtia. Eikä niin että "mä oon kolmeen vuoteen kyllästynyt tohon saksanseisojaan, mä haluunkin setterin". Vielä enemmän sama vaimoväelle ja kakruille.
Ja toinen "osoittautuu kusipääksi"? No vittuuko sellaisen kanssa sitoutuu alun perinkään? Tai jos en vastuun ottaa, silloin EI PIDÄ "käyttäytyä kuin kusipää", vaikka niin kutittaisi. Tai onko avioeroon päätyvät 51 % sitten ihan varmasti kusipäitä? Paskat.. viittaa pikemminkin omaan pinnallisuuteen. Ei tajuta ettei se alkuhuuma VOI säilyä. Avioliitollakin on sitten merkitystä vain itsekkään oman viihtymisen kannalta ja sama arvo kuin kesäkissan otolla. Pthyi.
Tix kirjoitti:
Painajaismaiset lapsuudenmuistosi ovat sellaisia, joita harva avioerolapsikaan on joutunut kokemaan..
No, tuskinpa vanhempiensa avioeroon niin helposti sopeutuvat kakrut minun kokemuksistani paljoa olisivat kärsineet. Kun kuulemma useimmat eivät edes TIEDÄ saati VÄLITÄ, mitä vanhempansa puuhaavat. Sori, ihan ufo tapa suhtautua minulle. Ja sekä vanhemmat että lapset ovat useimmiten kovin tunteettomia.. kuten naapurin akka, äitini työtoveri, joka äitini kysyessä että mites lapsensa ovat suhtautuneet eroonsa, sanoi vain, että ei ole tullut ajatelleeksikaan...
Minä itse taas olen nuoruusvuosien kammotuksista huolimatta NYT iloinen, että tukenani ja ystävänäni tässä talonhankintahelvetissäkin on ollut kanssani puoliksi samageeninen ja samalla huumorintajulla varustettu (sieltä mun jutut tulee
) ISÄ. Ja ei, ei se niin olisi toiminut että olisivat eronneet ja tapaisin vain joskus... Perhe on perhe on perhe.