Zeb kirjoitti:Täällä vähän samaan tapaan varsinkin joskus aikaisemmin. En tiedä pitääkö paikkansa, mutta jostain luin, ettei ole mitenkään tavatonta, että pari riitelee reippaasti siinä vuoden hujakoilla, kun pahin huuma on mennyt ohi ja selvitellään, että miten tässä nyt oikein eletään ja millä säännöillä.
Hehee. Me alettiin heti siinä noin viikon hujakoilla!
"Huuma" taas on voimistunut asteittain ja nousujohteisesti aina siitä alkaen kun pahin riitelysuma hellitti. Tosin kyseessä ei ole se tyypillinen alkuhuuma, joka perustuu juurikin siihen että toista ei vielä tunne. Tästä hämmästyneenä olen osittain kääntynyt kannattamaan järjestettyä avioliittoa. Intialaisillahan on se sanontakin, että he haluavat mieluummin liiton, jossa rakkauden liekki syttyy hitaasti ja voimistuu jatkuvasti kuin sellaisen, jonka liekki alussa räiskähtää ja heti perään sammuu.
Meillä ei muistaakseni niinkään riidelty siitä, millaisia "sääntöjä" suhteessa olisi, vaan keskusteltiin kaikista mahdollisista asioista niin kauan, että olimme niistä samaa mieltä tai vähintään yhteisymmärryksessä. Silloin sääntöjä ei oikeastaan tarvita, koska toisen toimintaan ja periaatteisiin voi luottaa ilmankin.
Väitetään myös, että riitojen määrällä (laadulla tosin kyllä) ei olisi korrelaatiota parin onnellisuuteen, ja jos ei riidellä koskaan, niin joko ollaan etäisiä, tai toinen parista on alistetussa asemassa.
Joo no mikä sitten on riitelyä ja mikä ei.. Mun riidan määritelmä on, että siinä keskustellaan epärakentavasti, eli kärjistäen ei yritetä löytää yhteisymmärrystä vaan levittää pahaa oloa. Paha mieli voi tulla siitäkin, kun keskustellaan rakentavasti, mutta se on hyvin eri tyyppistä pahaa mieltä. Silloin ei ole mielestäni kyse riitelystä, joten täysin ilmankin riitaa voi mielestäni elää onnellisessa ja hyvässä suhteessa. Ilman ajoittaista mielipahaa ei tietenkään, eihän yksin eläväkään siltä voi välttyä.