Jep. Koska jokainen on vastuussa omasta olemisestaan ja elämästään, toisen tekemiset tai tekemättä jättämiset eivät muuta sitä, että uuden opettelusta on aina hyötyä. Mulla ei ole nyt aikaa kirjoitella pitemmin (palaan asiaan kunhan kerkiän), mutta tähän knoppina vielä ihan röyhkeän suora, parisuhdeopastyyppinen neuvo, joka voisi olla vaikka suoraan jostakin jenkkiläiskaupallisesta paskajulkaisusta (itse asiassa varmaan todennäköisesti onkin!), ja jollaisten ääneen lausumisen kai kuuluisi kovasti hävettää ketä tahansa realistista ja elämän monitahoisuutta ymmärtävää intellektuellia - mutta joka siitä huolimatta testatusti toimii. Ja koska minua ei kiinnosta pidetäänkö minua realistina tai intellektuellina , voin jopa hyvin kirjoittaa sen tähän: Jos toivot toisen muuttuvan, kohtele häntä kuin hän olisi sellainen jo valmiiksi.Mida kirjoitti:Alkaa olla sellainen tuntuma, että tuskinpa minä ainakaan mitään häviän.
Sillä tavalla ainakin minusta tuli naisellisempi ja miehestäni tunneilmaisun piirimestari. Ja kaikkea mitä en tähän kirjoita! Ja kun nyt pääsin vauhtiin, niin provosoin palstan ryppyotsa-ateisti-intellektuellijaostoa vielä vähän lisää: Raamatussa esitetty rakkauden määritelmä on nimittäin aivan oivallinen. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä... kaiken se kestää jne. (enpä sentään ihan ulkomuistista osannut ladella koko litaniaa!). Ja rakastamalla saa aikaan rakkautta. Jos siis toivoisit miehesi rakastavan sinua enemmän, rakasta häntä enemmän (toiminnan, ei ainoastaan tunteen tasolla). Se on sen luokan voima, jonka vaikutusta on hyvin vaikea ellei mahdoton vastustaa. Sen käyttäminen on toki haasteellista, mutta opittavissa siinä missä kommunikointikin.
Jaksaa, jaksaa!
*palaa ompelustudioon*