prosessi kirjoitti:Ei ole idioottimaista, sinä itse vain väitit kaiken julkiseen rooliin liittymättömän nauttivan yksityisyyden suojaa, minä väitin että ei nauti. Sen sijaan pelkkä henkinen kärsimys ilman minkäänlaisia ulkoisia vaikutuksia, joka ei ole millään tavoin todellisuudessa mitattavissa, on mielestäni aika vaarallinen asia lakiin kirjoitettavaksi. Se johtaa väkisinkin mielivaltaisiin tuomioihin.
Epätarkasti ilmaistu, hyi minnuu.
Onko mielestäsi ylipäänsä vaarallista määrätä kärsimyksestä korvauksia? Minusta olisi paljon erikoisempaa se, että kärsimys medikalisoitaisiin. Jos asiaa pohtii tarkemmin, niin minusta on paljon vaarallisempaa se, että henkisen kärsimyksen tuottaminen olisi jotenkin hyväksyttävämpää kuin vaikkapa kivun. Kipu on itse asiassa hyvä analogia. Ei sekään näy mitenkään ulos, jos on korkea kipukynnys tai ei voivota ja ruikuta. Muuttuuko henkinen kärsimys kokemuksena vähäisemmäksi sillä, jos siitä ei käy kruikuttamassa nuppitohtorille sekä käy hakemassa nappeja ja saikkua? Miksi kivusta korvataan jos henkisestä kärsimyksestä ei? Mikä on se merkittävä ero?
Mitä ihmettä kukaan sitten tekee tuolla Ignorantia juris nocet -periaatteella? Paitsi muuttaa sanan tahallisuus merkityssisällön joksikin yleisen kielenkäytön vastaiseksi. Järjetöntä.
Ei suinkaan. Tahallisuus on tekijän tietoisuuden suhde itse tekoon, ts. onko tarkoittanut tehdä jotain. Laintuntemus ei voi olla se tekijä, jolla tuota mitataan. Jos oikeusvaltiossa rangaistaisiin vain teoista, joiden tekijä tietää varmuudella olevan rikoksia, ei syytettyjen penkillä olisi kohta ketään. Aina voitaisiin esittää väite, että en tiennyt että tämä on kiellettyä ja vapautua vastuusta sillä, kun syyttäjä ei pysty näyttämään, että kylläpäs tiesit, kun istuit silloin
Rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa myös syyllisyysteorian kolmas tekijä, eli teon moitittavuus. Pyrkimys ottaa selvää lain sisällöstä toki vähentää teon moitittavuutta ja siten useimmiten myös rangaistusta. Niissä tapauksissa, joissa laki on niin sekava tai ristiriitainen, että selon ottaminen on mahdotonta, moitittavuus puuttuu kokonaan ja silloin ei voida tuomita rangaistukseen ilman lain muutosta. Moitittavuuden kauttahan esim. hätävarjelu tulee kuvaan. Jotensakin siis näin:
Nyrkinisku naamaan -> vastaa pahoinpitelyn tunnusmerkistöä
Isku annettiin tietoisesti toisen ihmisen naamaan kohdistaen -> teko on tahallinen
Iskun tarkoituksena oli pelastaa somalineito barbaariselta rasistiraiskaajalta -> hätävarjeluna tehdyn teon moitittavuus poistuu, eli vaikka se vastaa tunnusmerkistöä ja on tahallinen, se ei ole rikos
Rikosoikeusteoriani on pikkuisen ruosteessa, mutta tahallisuus juridisessa merkityksessä koskee vain suhtautumista tekoon, ts. tarkoittaako tehdä niin kuin tekee vaiko ei. Ei sitä, tarkoittaako tehdä rikosta vaiko ei.
Eri asia sitten, että tahallisuus voi kohdistua eri lailla tunnusmerkistön eri osatekijöihin. Joku voi tarkoittaa lyödä, mutta ei tappaa -> tahallisuus täytyy pahoinpitelyn ja tuottamus kuolemantuottamuksen osalta, ei tapon, vaikka tunnusmerkistö sopisi myös tappoon.
Tahallisuuden teolta olisi voinut poistaa vain se, jos pidettäisiin selviönä, että kirjoittajalla/kustantajalla ei ole edes tulla mieleen
eikä olisi edes pitänytkään tulla mieleen, että kirjassa olevien tietojen julkaiseminen kirjana voi olla omiaan tuottamaan Vanhaselle kärsimystä. Jos lautamiehet olisivat olleet tätä mieltä, perustelut eivät olisi niin vaarallisia. Mutta heidän mielestään riitti se, että kysäisi tutulta lakimieheltä.
Ongelmaa ei olisi, jos syyllisyys ja tahallisuus pidettäisiin selkeämmin erillään toisistaan.
Ei sitä ongelmaa ammattituomarilla ollutkaan. Vain tötöilevillä lautamiehillä jotka eivät ymmärtäneet mitä ovat tekemässä. Tai sitten eivät halunneet ymmärtää. Demarimandaatti?1!? Yhtä kaikki noin vaarallista perustelua ei voi jättää lainvoimaiseen tuomioon. Puolivillainen tsekkaus joltain lakimieheltä ei voi muuttaa syyllisyyttä, vain moitittavuutta.
Äänestäisitkö vai? Puolue vain pitäisi perustaa ensin...
En, mietin vain että miksi keksit slogaineita.