Kreitsu kirjoitti: Ympäristö varmasti vaikuttaa urheilu- ja liikuntatottumuksiin siinä mielessä, mitä nyt yleensäkään alkaa urheilla ja liikkua. Jo koulussa meitä tutustutetaan tiettyihin urheilulajeihin, joita jotkut sitten pelaavat vapaa-ajallaankin, jotkut eivät.
Joo, mutta onkohan olemassa jokin peritty alttius viehättyä tietyntyyppisestä kehon käyttämisestä? Vai minkälaiset on ne "päätöksentekovaikuttimet", jotka saavat valitsemaan jonkin lajin omakseen?
Kreitsu kirjoitti:
Se, mistä liikuntamuodosta pitää, lienee aika pitkälti makuasia (jos siis tästä vähennetään esim. kouluaikaiset trauman pesäpallosta ym. jos jäi aina viimeiseksi valituksi tai oli muuten vain kiusattu jne.) niin kuin myös sekin, kuinka paljon liikuntaa harrastaa.
Makuasia todellakin, mutta niiden mieltymysten syyt ois kiva selvittää. Ja tietenkin jokin urheilulaji voi olla epämiellyttävä vain sen ympäristön (epäsuotuisuuden) takia, jossa se on esitelty, eikä siis sinällään sen lajin takia. No, ei se torjutuksi tuleminen (tai vaihtopenkille jääminen) ole kyllä sen miellyttävämpää vanhempanakaan.
Kreitsu kirjoitti:
Minulle liikunta on tärkeää, mutta en ole lainkaan kilpailunhaluinen, joten mitkään joukkuelajit eivät kiinnosta niin kuin eivät myöskään ns. ottelulajit.
Ajattelen täysin päinvastoin. Pidän nimenomaan joukkuelajeista, vaikka siis siviilielämässä viihdyn hyvin yksinkin. Tai ehkä viihdyn yksin nimenomaan siksi, että joukkueurheilussa tulee oltua muiden ihmisten ilmoilla. (Nyt just tuli muuten aivan mieletön hinku pelaamaan!

)
Kreitsu kirjoitti:
Okei, pingistä on kiva pelata. Joku voisi sanoa, ettei se ole liikuntaa, mutta se voisi itse mennä pelaamaan sitä pingistä, niin saattaisi huomata, että siinä voi tulla jopa hiki.
No en mää ainakaan osaa pelata pingistä ilman hikeä!

Mutta se johtuu ehkä ennemminkin mun suhtautumisesta siihen pelaamiseen ja yrittämisenhalusta eikä niinkään sen lajin ominaisuuksista, jotka ei ole mun hallussa. Voihan sulkapalloakin pelata monella tavalla: joko siten, että sahaa nurkasta toiseen pakarat vaahdossa tai sitten siten, että seisoo keskellä kenttää ja lyö palloa koko ajan suoraa toista kohti eikä kumpikaan saa ikinä yhtään pistettä. Sitä vaan kädet ojossa pompotetaan eikä jalat välttämättä irtoa mihinkään. No, jotkut voi nauttia sellaisestakin.
Kreitsu kirjoitti:
Itse en myöskään pidä kovin paljon vempaimista enkä ryhmistä, joten esim. punttis ja ryhmäliikunta (aerobiset lajit ryhmissä) ei kuulu valikoimiini. Olen sellainen yksinäinen ratsastaja eli käyn pyörälenkeillä ja kävely/juoksulenkeillä itsekseni. Näitä voin tosin tehdä miehenikin kanssa, jos saan hänet houkuteltua mukaan. Kesäisin yleensä saankin.
Aina kiva lukea, kun joku on määritellyt halunsa so. tietää, mitä haluaa tai mikä on hyväksi itselleen
Podin aiemmin itse jonkinlaista ahdistusta siitä, etten naisena kokenut noita aerobiceja vetovoimaisina. Ikäänkuin se olisi ollut arvovaltatappio mun naisellisuudelle. Mutta se oli vielä sitä aikaa, kun elin stereotypiautopioissa
Kreitsu kirjoitti:
En siis harrasta mitään ”maksullista” liikuntaa ”maksullisissa” paikoissa. Seinäkiipeilyä voisin kokeilla, samoin steppausta ja vatsatanssia, mutta niiden aika ei ole vielä.
Joo. Mää taas aattelin jatkaa tätä joukkuelajivillitystä niin kauan kuin henki pihisee. Ja hiihdellä enemmän (jos vaan ois lunta).