Herra Manala kirjoitti: Etkö sä voi harrastaa mitään korvaavaa liikuntaa mikä ei tapa sun akillesosastoa?
Vaihtoehtoja on kaksi: pyöräily siten että
a) kipeän akilleksen puoli teipataan/jotenkin fiksoidaan puoliojennusasentoon, jolloin pohjelihaksia ei voi käyttää (jolloin myöskään akilles ei niin rasittuisi) ja
b) ylämäet pitää ajaa hyvin suurilla kampikierrosnopeuksilla eli hyvin kevyillä vaihteilla, jotta pohkeille ei tulisi niin painoa. Minä kun taas nimenomaan pyöräilisin mäkisissä maastoissa, joissa saa polkimilla seisten vääntää reidet vaahdossa. Tai sitten muuten vaan kohtalaisen lujaa spurttaillen eikä mitään peruskestävyysnylkyttelyä.
Tai...
NegaDuck kirjoitti: Auttaisko uinti tohon oloon? Sen ei pitäisi akillesjännettä pahemmin rasittaa, kunhan huolehtii ettei rinulipotkussakaan jännitä pohkeita liikaa.
Uinti ois ihan jees, mutta tuo uimahalli on vaan kohtalaisen etäällä tuolla kaupunginlaidalla. Se jotenkin konkretisoi liian tuntuvasti tämän tuskan ja surun, kun on pakotettu sinne asti lähteä treenaamaan. En ole henkisesti niin kypsä, että pystyisin hyvillä mielin näkemään sen lähtemisenvaivan siitä, että saan harrastaa jotain toissijaisesti mielenkiintoista lajia. Se on nyt vaan jotenkin niin kohtuutonta, että
mun täytyis pystyä joustamaan fyysisistä taipumuksistani.
Joissain lukemissani ohjeissa sanottiin, että jos akilles tulehtuu, silloin pitäisi välttää kaikkea ylimääräistä jaloilla itseään kannattelemista/pohkeen kuormitusta. Sitä on ikäänkuin loukussa: periaatteessa tiettyjä asioita saa tehdä mutta toisaalta voisi olla eduksi paranemisen nopeutumiseksi, jos tekisi mahd. vähän.
No, pieni välähdys valoa tunnelinpäässä on se, että tänään on vimppa päivä toissapäiväisen kortisonipiikin jälkeen, kun ei saa liikkua kun vain se, mikä on välttämätöntä arkitoimintaa, ettei kortisoni leviä ympäröiviin kudoksiin...
Ei mutta pitäisi kyllä mennä itseensä. Yhden mun ent. joukkuekaverin ja yhden parhaimmista ystävistä mol. nilkat jouduttiin jokin aika sitten löysyyden takia leikkaamaan, ja sen seurauksena hän joutuu lopettamaan kokonaan lajinsa; hyvä jos pystyy juoksemaan hyvin vielä joskus. Joutunut olemaan viimeiset 4 kk lähes yksinomaan sängyssä makuulla. Kaikki lihakset on kuulemma lähteny, kuluneet pois siitä pakkolevosta. Vaikkei ihmisten välisiä huolia voi verrata, silti: häneen nähden mun pitäis olla ihan tyytyväinen.
edit: entinen avatar
aivan liian hyväntuulisen näköinen näissä olosuhteissa. Pakko vaihtaa tilalle aneemis-tiukkapipois-tosikkokuva.