Heräsin kosmiseen jysäriin. Vanhuuden merkki, enhän ollut vetänyt kuin 12 isoa tölkkiä. Ketorin auttoi päänsärkyyn. Silti spittailin lavuaariin ja vessanpönttöön, hikoilin kuin sika ja olo oli kuin egyptiläisellä muumiolla.
No, isäni viimeinkin oli suostunut menemään lääkäriin. Ohitusleikkaus sille tehtiin 9 vuotta sitten. Nyt viimeiset vuoden tai pari on valitellut väsymystä eikä jaksa kävellä kuin korkeintaan sata metriä eikä sitäkään ylämäkeen. Kuitenkaan sydänoireita ei ole ollut, vain jalat väsyvät ja hengitys ei kulje. Eikä ole halunnut lääkäriin, koska lääkäri kieltäisi tupakoinnin
Nytten kumminkin viime viikkoina oli alkanut tulla myös rintakipuja rasituksessa. Siksi lähti lääkäriin, olettaa tarttevansa pallolaajennusta. Mentiin yhdessä Varkauden Iltapäiväpäivystykseen neljän aikaan, minä mukana vain että jos jää sinne tutkimuksiin, pitää tuoda auto pois.
Takuudella minulla oli Karpeloissani sairain olo koko rakennuksessa! Odotus oli pitkä ja tutkimukset vitkallisia. Sydänkäyrästä ja entsyymeistä ei löytynyt hälyyttävää. Muttamutta.. Isän hemoglobiini oli vain 53!!! Ei pitäisi olla edes hengissä. Selittää väsymyksen ja pahentaa sepelvaltimotaudin oireita.
Tuli komento ajaa se oitis Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan. Kuulemma saattaja oli välttämätön ja ei saa itse ajaa. Kumma kun joka päivä on Mitsuaan ajanut. No ajoin (pihi kun olen, Isin autolla ja bensoilla ) äijän sinne. Ottivat ensiapumajoitushuoneeseen, samat testit kuin Varkaudessa. Kymmenen aikaan tuli sellanen kuustoistavuotiaan neitsytpillun näköinen lääkäri. Selitti vain punasoluhukasta ja mahdollisesta sisäisestä verenvuodosta, jota nyt tutkitaan. Muut verisolut ihan hyviä, ei peräpukamaakaan, jonne minne se verensä truuttaa? Laittavat sille veritankkauksen kunniakkaiden hiihtäjiemme tyyliin.
Viimeiset pari kuukautta on mennyt ORIMATTILAN sairaalassa eturauhassyöpä/dementia enolleni tupakoita tarjotessa. Ensi viikolla piti lähteä taas. Mutta luulenpa, että oman isin luona vierailu sivuuttaa sen iljetyksen huvittamisen.
Palattuani Varkauteen kumosin kolme tuoppia pubissa paikallisten alkoholistihippien seurassa. Yksi oli muka viidennen danin karateka. Arvostivat minua suuresti, mutta luulenpa, etten kestä muistella sitä keskustelua.
(Edit: mun tarttis saada nainen)
Harvempi meinaan tienaa nukkuessaankin.
No onhan hurja tieto, jos tuossa perää on. Isä kyllä on muuttunut kärttyisäksi vanhaksi ukoksi, mutta vasta vuosia ohitusleikkauksen jälkeen. Ei ole muistikatkoksia.
Uskoo...