NegaDuck kirjoitti:EveryWoman kirjoitti:Ei välttämättä. Pettäminen = vieraissa käynti + valehtelu. Ja juuri tuo valehteluelementtihän sen kokonaistilanteen vetää niin helposti miinukselle.
Vaan miksi on tarve valehdella? Yleeensä siksi että miehen ja naisen halut ovat konfliktissa, siis tämän perinteisen raaistetun "mies levittää geenejään, nainen sitoo miehen resursseja itseensä" -vastakkainasettelun vinkkelistä katsoen. Turpiinsaamisen / kaiken menettämisen välttämiseksi mies valehtelee ja salaa bonus-suhteensa. Senhän takia Bill Clintonkin valehteli. Hän laski sen varaan että selviäisi ongelmitta. Jos hän olisi tunnustanut suoraan, hän olisi joka tapauksessa menettänyt uransa. Riski siis kannatti ottaa.
Jos Clinton olisi tunnustanut suoraan, hän olisi silti jo valehdellut, eli kannatti yrittää valehdella vielä vähän lisää. Rehellisyyttä olisi ollut se, että jo ennen parisuhteen (tai viimeistään avioliiton) muodostamista haluttomuus yksiavioisuuteen olisi tuotu esiin ja siitä olisi keskusteltu tulevan puolison kanssa. Tämä olisi ollut se kannattavin vaihtoehto, paitsi kenties Ameriikan presidenttiyden kannalta, koska siihenhän toki vaikuttavat myös yhteiskunnassa vallitsevat käsitykset oikeasta ja väärästä. Mutta siis jos yksityishenkilötasolla puhutaan, niin väitän että vähemmän vitutusta ja enemmän onnea olisi saatu olemalla alusta asti rehellinen.
Jos oletetaan, että miehillä keskimäärin on pakottava eli onnellisuutta rajoittava tarve irtoseksiin, niin kannattavinta olisi kaikkien kannalta että he olisivat asiasta naisten suuntaan täysin avoimia. Jos kaikki vain jatkuvasti esittävät haluavansa yksiavioisuutta, mutta todellisuudessa haluavat jotain ihan muuta, ihmisille muodostuu todellisuutta vastaamaton kuva siitä, mitä parisuhteelta voi ja kannattaa odottaa. Moni nainen ei halua vieraissa juoksevaa miestä. Entä jos heille kerrottaisiin, että muunlaisia miehiä ei ole (olettaen siis esimerkin vuoksi, että tuo pitäisi paikkansa)? Olisivatko he ennemmin ilman suhdetta kuin muuttaisivat käsityksiään siitä, mitä hyvä parisuhde merkitsee?
Jos olet onneton vaikkapa työssäsi, koska sinulle ei anneta osaamistasi vastaavia tehtäviä, saat syyttää vain itseäsi niin kauan kuin et yksiselitteisesti ilmaise tyytymättömyyttäsi esimiehelle. (Ei, en yritä sanoa, että nainen olisi suhteen pomo.)
Yleinen (jälleen raaistettu, vitseissä yleinen) käsitys on, että mies kaipaa vaihtelua ja uutuutta, ja siksi ajan kuluessa kyllästyy hyväänkin parisuhdeseksiin.
Yleinen parisuhteiden tila on... no, ainakin ihmisten jutuista päätellen parantamisen varaa varmaan olisi.
Siitä varmaan ollaan samaa mieltä, että mitä enemmän uskaltaa olla oma itsensä ja vapautua, sitä tyydyttävämpää seksi on?
Ja mitä paremmin tuntee toisen, jne. Miehillä on kuitenkin mukana myös se valloitusaspekti. Baarista heruminen tuntuu joistakin miehistä saavutukselta.
Varmasti, mutta olennaista on miettiä, mistä voi luopua saadakseen sen, mikä itselle on tärkeintä. Jos luopuu liian herkästi, päätyy epätyydyttävään tilanteeseen, mikä ei merkitse etteikö tyydyttävä lopputulos olisi mahdollinen.
Jos noiden välillä tulee konflikti, kumpi on tärkeämpi?
Vaihtelee yksilötasolla. Toiset miehet ovat sitoutumishaluisia, toiset sitoutumiskammoisia. Yleensä, ylläripylläri, miehet joille heruu helposti irtopiparia tuppaavat olemaan sitoutumiskammoisempia.
Jos joku ei halua sitoutua ja on onnellinen valitsemallaan tiellä (esim. irtosekstailemalla), niin hienoa! Vai arveletko, että tuo olisi todellisuudessa kaikkien miesten ihannetila, ja vain irtotavaraa saamattomat luuserit suostuvat sitoutumaan edes jotain saadakseen?
Ja hyvä ihminen millä mittarilla mitattuna?
Yleisesti hyväksytyllä moraalisella "ei valehtele ja semmottis" -mittarilla.
Eli jokainen haluaa olla muiden mielestä Hyvä Ihminen. I beg to differ. Itselläni ainakin se riippuu varsin paljon ihmisestä, minkä verran hänen mielipiteensä vaikuttavat siihen mitä haluan olla.
(.....) Tällaisessa suhteessa pelkkään biologiaan sidotut tarpeet menettävät merkitystään siinä määrin, että niiden täyttymättömyys ei erityisemmin vähennä onnellisuutta (jotkut jopa sanovat etteivät tunnista esim. irtoseksin tarvetta itsessään lainkaan).
Silti pettämisiä tapahtuu. Kaikki suhteet eivät ole täydellisiä.
Tai siis mikään suhde ei ole täydellinen. Maailma ei muutenkaan ole täydellinen, kaikkea kurjaa tapahtuu jatkuvasti. Voimme joko mennä virran mukana ja osallistua kurjuuden tuottamiseen, tai miettiä miten uida virrassa sellaiseen suuntaan, joka itsestä vaikuttaa hyvältä.