Teatteria

[Zeb]

Sori. Mulla on synnynnäinen taipumus mokata nää jutut.

[Mida]

Huomenna teatteriin ekaa kertaa yli puoleentoista vuoteen katsomaan Monty Pythonin Spamalot. Mutta onkelma! Pitääkö tuollaiseen esitykseen pukeutua fiinimmin vai hankinko haarniskan?

Pistin muovihelmet kaulaan.

Jokunen ilmeisesti hauska repliikki meni ohi kieliongelmien takia, mutta meelkosen hyvin pysyin kärryillä. Aika monta kertaa oli monttu auki ja täytyy sanoa, että ainoastaan lavastajalla oli joku haju Suomesta, ku siitäki oli pitäny vääntää pätkä.

[Chap]

Kaunotar ja Hirviö Helsingin kaupunginteatterissa

Hieno ja mahtava oli kertakaikkiaan. Tekninen toteutus varsinkin loksautti suun auki, sai siinä maalainen ihmetellä kun keskellä lavaa seisova vanha muori poksahtaa silmänräpäyksessä kauniiksi prinsessaksi.

Kävin tänään katsomassa tämän. Allekirjoitan yllämainitun, mutta erityisesti pidin kaunottaresta, joka lauloi kuin rinkeli. Pitänee ostaa hänen uusi levynsä.

[urpiainen]

Nyt sitten taannoisen Paniikin rinnakkaisteos, jatko-osa tai vain muuten vain samankaltaisia teemoja käsittelevä Kaaos Ryhmäteatterissa.

Kolme naista, jotka käsittelevät elämän kolhuja aika eri tavoin, mutta joilla kaikilla sietokyky loppuu jossain vaiheessa. Jonkinlainen suomalainen naisia hermoromahduksen partaalla ja vähän ylikin, siis. Kehuisin muuten tässä, muta kun teos nyt sitten kuitenkin rinnastuu tuohon Paniikkiin, joka oli kovin paljon parempi, niin enpä taida inspiroitua.

Ryhmäteatterin Paniikki. Käsittämättömän hyvä, vangitseva. Miehen (olisi voinut olla naisen) elämän tyhjyyttä ja prioriteettien ymmärtämättömyyttä kuvattiin niin selkeästi että kyyneleet kihosivat silmiin. Ja se matka ymmärrykseen! Läpi käytiin muotikeino toisensa jälkeen, kunnes mieli avartui rehellisyydellä itselleen ja muille. Aihe oli niin vakava että huumorin käyttö kipupisteiden käsittelyn mahdollistajana oli hyvä ja toimiva ratkaisu.

Komppaushymiö. Tälläkin foorumilla on niin markkinoitu näitä itsensä tuntemiseen tähtääviä kikkailuja ja sisäänpäinkääntymisen auttavuutta korostavia juttuja, että olipa hienoa nähdä niitä näin oivasti ravisteleva, hieno näytelmä. Tämän takia rakastan teatteria: samaan aikaan älykäs, kantaaottava, koskettava, hauska jne. Mahtava elämys.

Mutta eipä kehtaa enempää analysoida - yksi rajuimpia kohtauksia näytelmässä tapahtuu siten, että kaverit alkavat analysoimaan yhden suosikkileffani, Almodovarin Puhu hänelle teemoja ja merkityksiä. Tunsin piston sydämessäni.

Sanottakoon kuitenkin, että Suhteilut-alueelle kirjoittavia luulisi innoittavan näytelmä, jossa tapahtumat sysää liikkeelle avovaimolta tullut tehtävänanto: miehen tulisi miettiä viikon aikana *asioita* sekä *mitä oikeastaan haluaa*, pistäen asioita *tärkeysjärjestykseen*. Mies on pulassa: Niin mitä asioita pitää miettiä? Niin mistä haluaa ja mitenniin oikeastaan? Mitä asioita pitää järjestää? Miten tähän tehtävään voisi muka käyttää viikon?

[Elppis]

Peacockin Luolamies- näytelmää olisin ollut menossa katsomaan innoissani (on kuulemma Suosalon meininki kotona kuin suoraan meiltä ), mutta UIT:n kanssa päällekkäin esiintyvänä on esitykset loppuunmyyty Esitetäänhän ko. näytelmä tosin Turussa ja Tampereella, mutta eri esittäjän kera.. eli enpä taida matkata sen takia. Höh

[urpiainen]

Nyt kun Juha Itkosen Kohti on tulossa myös Kom-teatterin ohjelmistoon, täytynee kirjakin nostaa lukemattomien kirjojen rekkaparkin kärkeen. Onko kukaan muuten lukenut tätä tahi Itkosen aiempia? Minulta ne on jostain syystä meneet kokonaan ohi, vaikka kiinnostavilta vaikuttavatkin.

Kirja jäi jotenkin vähän vaisuksi. Sukupolvitarina, kehitystarina, yhteiskunnalliset elementit jne., eli kovasti Itkonen haluaa suurromaania kirjoittaa. Ehk'ei ihan vain riitä rahkeet. Ja tavallaan vastaavasti, teatterisovitus jää vähän raapaisuksi.

Sanoisin kuitenkin, että tässä tapauksessa kirjan ja romaanin yhdistelmä on oikeinkin toimiva! Enemmän, kuin osiensa summa, jopa. Kirja ja kirjailija ovat suuressa roolissa myös teatterisovituksessa: näyttelijät palaavat kirjan ääreen vähän väliä, ja itse kirjailija pysyy näyttämöllä koko esityksen ajan, kertojana, pikkurooleja tehden sekä pianistina. Saapa myös ottaa vastaan pääosan moitteet siitä, ettei päähenkilön tarina "vittu ole mikään sankaritarina!". Irroittelevaa ja kokeellistakin teatteria, johon Itkosen romaani lainaa syvyyden. Tarina kasvusta, perheestä, läheisyydestä jne vahvoin vaan ei osoittelevin tahi yksipuolisin yhteiskuntapoliittisin painotuksin.

Vilma Melasniemen esittämä hippityttö Julia jäi vähän etäiseksi, Juho Milonoffin esittämä So Easy, korjaan Jussi, oli jo parempi, mutta Janne Reinikainen on suorastaan erinomainen ulkomaankauppaministeri Tapani Ansaksena. Ja Eeva Soivion omintakeisesta tyylistä onkin tullut viime aikoina ihan suosikkinäyttelijäntyötä.

Muuten, olen viime aikoina ollut oikein tyytyväinen tämän sivuston teatterikritiikkeihin.

[Lapitii]

Eilen TTT - Amadeus

[urpiainen]

Viiruksen kesäteatterissa Vasikkasaaressa 1700-luvun italialaisnäytelmä Hjortkungen. Commedia dell'arten perillisenä naiivi tarina, mutta toteutettu oikein kivasti. Ja hyvää näyttelijäntyötä. Hieman itsenikin yllättäen suosittelen kyllä kovasti kaikille. Mutta älkää odottako syvällistä ja koskettavaa taidenautintoa, vaan aika banaalia hassuttelua, joka on kyllä kiinnostava myös teatterihistoriallisessa mielessä.

[urpiainen]

En voi kun en ole lukenut enkä aiokaan.

Paavo Väyrysen klassinen lausunto raporteista koskien Neuvostoliiton poliittista ja taloudellista tilaa vain hieman ennen kuin Turun yliopisto oli päättänyt hyväksyä hänen väitöskirjansa koskien mm. Neuvostoliittoa ja sen pysyvyyttä.

Hyväksyjähän toki oli Åbo Akademi, tuo 1918 perustettu Euroopan vanhojen yliopistojen yhteistyöverkoston jäsen (no, on vuonna 1920 perustettu Turun yliopistokin kai mukana, yhtä naurettavin perustein).

[SikaMika]

Mites multa on jäänyt raportoimatta useampikin käynti, kun mähän raportoin melkein paskalla käyntinikin?

Kesällä kävin katsomassa Tampereella erään harrastelijateatteriesityksen, jonka nimeä en viitsi mainita. Oli hyvä ja toimiva näytelmä, koska harrastin mm. viime yönä hillittyä seksiä naispääosan esittäjän kanssa.

Hänen kanssaan kävimme eilen katsomassa Kansallisteatterissa "Vihan jumala" -nimisen esityksen. Tiukka parisuhdedraama, jossa kaksi pariskuntaa selvittelevät pikkupoikiensa välistä koulunujakointia, selvittelevät siinä sivussa sitten hieman enemmänkin. Koko näytelmä sisälsi tasan yhden kohtauksen, joten intensiteetin säilyttäminen 1h20min ajan vaati näyttelijöiltä ja kässäriltä/ohjaukselta paljon. Mielestäni/-mme homma toimi, käsis oli tarpeeksi humoristinen ka rullaava ja (erityisesti mies)näyttelijät vetivät roolinsa läpi hienosti.

Suosittelen erityisesti parisuhteessa eläville!

[huima]

Kesällä kävin katsomassa Tampereella erään harrastelijateatteriesityksen

Minkä niminen?

[Summerdude]

Vihan Jumala nähty,oli julmalla tavalla hauska,ai miten niin minä masokisti,
miehet oli kyllä oivassa vedossa,naiset laahasi perässä

[urpiainen]

Mites multa on jäänyt raportoimatta useampikin käynti, kun mähän raportoin melkein paskalla käyntinikin?

Samaa ihmettelen kohdaltani!

Viime viikoilta mieleen tulee esimerkiksi Boris Godunov Kansallisoopperassa. Minä kun en ole tippaakaan musikaalinen, niin haen oopperasta yleensä jonkinlaista koskettavaa kauneutta juuri perinteisen oopperan mielessä. Siksi tämä ei kyllä ollut minulle ihan nappivalinta. Kyseinen kappale kun on aika moderni siinä mielessä, että perinteisiä aarioita se ei sisällä kai ainuttakaan. No, Matti Salmisen karisma on kyllä vastaanpanematonta, ja tarina on valitettavan ajankohtainen: Mitä tulee kansaan ja sen tsaareihin, mikään ei näytä Venäjällä muuttuneen puoleen vuosituhanteen.

Lisäksi kävin katsomassa Lilla Teaternissa David Mametin näytelmän Försäljarna. Toisen kotimaisen nolostuttavan puutteellinen taitoni vähän häiritsi kokemustani, mutta onhan Asko Sarkolan työskentelyä mukava katsoa. Kiva juttu, mutta ei juuri enempää.

[Summerdude]

[/quote]Viime viikoilta mieleen tulee esimerkiksi Boris Godunov Kansallisoopperassa. Minä kun en ole tippaakaan musikaalinen, niin haen oopperasta yleensä jonkinlaista koskettavaa kauneutta juuri perinteisen oopperan mielessä. Siksi tämä ei kyllä ollut minulle ihan nappivalinta. Kyseinen kappale kun on aika moderni siinä mielessä, että perinteisiä aarioita se ei sisällä kai ainuttakaan. No, Matti Salmisen karisma on kyllä vastaanpanematonta, ja tarina on valitettavan ajankohtainen: Mitä tulee kansaan ja sen tsaareihin, mikään ei näytä Venäjällä muuttuneen puoleen vuosituhanteen.[/quote]

Boris Godunovin kävin katsomassa,varmaan jo kolmatta kertaa,laulullisesti loistokasta,rankka aihe kyllä,väsymys varmasti vaikutti asiaan,joku muuten huusi Salmiselle loppukiitoksissa,"Buu,Lopeta Jo" ... oli päästään
pimahtanut tai vaihtoehtoinen tulkinta tee nuoremmille tilaa

Edit:enkä osaa muokatakaan kunnolla

[urpiainen]

Kolmas Kom-teatterissa. Tässä oli kaikki ainekset hyvään esitykseen, mutta niin vain pannukakku lässähti. Harmi.

[urpiainen]

Fundamentalisti Jyväskylän kaupunginteatterissa. Hiljattain Pohjoismaiden parhaana palkittu näytelmä humanistipapin ja fundamentalistimaallikon kohtaamisesta. Näytelmä tuomitsemisesta ja siitä, mikä saa ihmisen asettumaan niin toisen yläpuolelle, että kokee oikeudekseen koettaa suistaa toisen elämän kokonaan uusille raiteille (mukaan tai pois fundamentalismista). Analyysi siitä, miten näiden epäkriittisten fundamentalistien kanssa keskustelu saa esiin aika synkkiä piirteitä myös muissa vihan tunteineen ja ravistelunhaluineen. Suosittelisin muuten kaikille kitinäläisille, mutta saman efektin saa aikaiseksi helpommallakin(?) lukemalla minkä tahansa PetriFB/So Easy -ketjun.

Näytelmä on kyllä aika hyvä, mutta miespääosan näyttelijä ei minusta saanut oikein otetta tekstistä. Osaavamman hemmon käsissä esitys olisi varmasti ollut monisyisempi ja näytelmä jopa hauska. Nyt aika suoraviivainen. Sitäpaitsi, pääkaupunkiseutulaisena kulttuurielitistinä teatterikokemustani häiritsee näissä kaupunginteattereissa (mukaanlukien Helsingin) se, minkälaisesta porukasta yleisö koostuu. Nytkin puolet näytännöstä oli varannut jonkun jumalanhylkäämän pikkutaajaman Lions-klubi tai vastaava. Puistatus.

[nowaysis]

Myyrä Kaupunginteatterissa.

Jari Tervon kirjaan perustuva näytelmä oli varsin mainio kuvaus suomettuneen Suomen suhteesta Neuvostoliittoon. Antti Litja vanhana Kekkosena oli koskettava syyllisyydessään, ja nuori Kekkonen muistutti erehdyttävästi Huimaa. Olikohan Aino Seppo? Kekkosen venakkorakastajattarena aivan loistava, jos joku ei ole edes joskus ajatellut venäläisten naisten olevan _juuri_ tuollaisia, heittäköön ensimmäisen kiven

En yhtään ihmettele ylistäviä arvosteluja, suosittelen kaikille jotka kokevan minkä tahansa asteista mielenkiintoa Suomen lähihistoriaan tai ylipäänsä poliittiseen satiiriin.

Omaa teatterinautintoani hieman verotti migreeni. Varoitus astmaatikoille: lavalla tupakoitiin useaan otteeseen.

[bliss]

Kävin äidin kanssa katsomassa Juoruja Kaupunginteatterissa.
Tää on ihan suunnattoman hauska, suosittelen kaikille

Lisäksi haluaisin mennä katsomaan samaiseen paikkaan Elokuun.
Tänään ostin myös ensi-iltaliput tuonne. On onneksi elokuuhun asti aikaa metsästää seuralainen.

[prosessi]

Lisäksi haluaisin mennä katsomaan samaiseen paikkaan Elokuun.

Minä taas olen pitkästä aikaa haikaillut valtion tukeman teatterin näytelmän perään, nimittäin tämän, vaikka yleensä suosinkin vapaita teattereita.

[swirl]

Meen huomenna Espoon kaupunginteatteriin katsomaan Spymonkey's Moby Dickin. Odotukset ovat erittäin korkealla, can't wait!

[swirl]

^Suosittelen lämpimästi. Aivan mieletöntä menoa, en voi lopettaa hymyilemistä vieläkään! Ovat lauantaihin saakka Louhisalissa, lippuja varmaan vielä saa, kun ensi-iltakaan ei ollut loppuunmyyty.

[Ylermi Ylihankala]

Keskiviikkona Pyynikin kesateatteriin väijyyn Häräntappoase. Olkoon keli mainio ja olut syvää.

[Ylermi Ylihankala]

Häräntappoase.

Nojoo. Näyttelijäsuorituksissa ei moitteen sijaa, Rutanen oli hauska. Haittatekijänä lukuisat usein irralliset lauluosuudet, jotka katkaisivat intensiteettiä turhaan. 3/5

[CeDell Davis]

Käväisin tsiigaamassa tämän. Pikku-ukko diggas.

http://www.teatteripaivola.com/wb/pages ... littan.php

[nowaysis]

Kaarinan nuorisoteatterin Kellopeli Appelsiini. En muista kehuinko jo toisaalla, mutta oli hieno. Alussa tuli ihan fyysinen ällötys, mutta onneksi se helpotti.

Lahdessa pitäis käydä katsastamassa Pikku Vampyyri muksun kanssa. Nyt on kova sana iltasatuna ja itsekin tykkäsin kovasti pienenä, eikä ollenkaan tuskallista luettavaa näin aikuisenakaan. No RPatz, though =/