Edelleen: moraalista viis. Elän valitsemallani tavalla siksi, että se tuntuu hyvältä - en siksi että ei tuntuisi pahalta. Siinä on eroa.exPertti kirjoitti:Nyt lähestymme_mielestäni_ asian ydintä.EveryWoman kirjoitti:Se tuntuu (kokonaisuutena) paremmalta kuin uskottomuus? Moraalista viis, elänhän omaa etuani tavoitellen.
Nykyisen elämän menettämisen pelko muokkautuu ihmisen mielessä ihanaksi moraaliksi ja uskollisuudeksi.
Menettämisen pelko on halvaannuttava juttu, josta voisi kannattaa opetella eroon. Vaikea uskoa, että kumppaninsa talutusnuorassa elävällä olisi rohkeutta olla aidosti oma itsensä - ja jos sitä rohkeutta ei ole, hyväksytyksi tulemisen tarve jää jatkuvasti tyydyttymättä. Tämä voi kurjistaa ihmistä aika ikävällä tavalla (lähipiirini pitkään naimisissa olleissa on tästä esimerkkejä). Ajan myötä suhteen osapuolet näkevät enää kaksi huonoa vaihtoehtoa: suhde (huono) tai yksinäisyys (vieläkin huonompi, koska itsetunto on niin murenina että yksin selviytymiseen ei enää uskota).
Voin kuvitella tuon pätevän sellaisiin suhteisiin, joihin panostetaan vain alkuvaiheessa ja sen jälkeen aletaan pitää kumppania itsestäänselvyytenä. Tuohan tuntuu olevan nykyisin se vallitseva tapa olla suhteessa, joten jos tutkittavaa joukkoa ei ole mitenkään rajattu, tulokseksi tulee tietenkin "Hauskinta on suhteen alussa" (mitataanpa sitä sitten ejakulaationesteiden määrällä tai millä tahansa muulla mittarilla).Sitähän on ilmeisesti ihan tutkittukin, että mies saa parhaat orgasminsa parisuhteen alkuvaiheessa (ainakin ejakuloituvien nesteiden määrä on suurin).
Yhteiskunta voi määrätä ainoastaan sen, mikä ihmisten mielestä keskimäärin on Hyvä Ihminen. Mutta miksi se sinua kiinnostaisi? Sinun kannaltasi olennaista on vain se, miten Hyvä Ihminen elää sinun ja kumppanisi mielestä, ja miksi.Lähinnä vallitseva yhteiskunta pitkälti määrää ne moraalistandardit, joita Hyvät Ihmiset (TM) tapaavat (tai ainakin lupaavat) noudattaa.
No itse en ainakaan ole tuollainen, jos yhteiskunnassa eläviltä ihmisiltä keskimäärin kysyttäisiin. Minullahan on vaikka mitä epäsopivina pidettyjä ajatuksia, eläinpornosta alkaen. Onnellisuuteni kannalta olennaista on se, että voin keskustella niistä ajatuksista kumppanini kanssa ilman että tämä pillastuu tai lakkaa rakastamasta. Ei se, että jokainen kadulla vastaantuleva ihminen pitäisi minua pyhimyksenä.exPertti kirjoitti:Ovat oikeasti (muuallakin kuin inteneteissä) täydellisen moraalisia ihmisiä, joilla ei ole koskaan epäsopivia ajatuksia?
Kumppanillani on toisinaan seksuaalisia ajatuksia muista naisista, mikä on aivan hyväksyttävää ja normaalia. Ihmisen biologinen koneisto on kehittynyt laukaisemaan ruumiilliseen mielihyvään houkuttavia ajatuksia kaikenlaisista ympäristön ärsykkeistä, eikä sitä noin vain saa käännettyä pois päältä. Olennaista on se, miten ajatuksiaan kanavoi käytännön toimintaan. Vaikka mm. tappaminen on lainvastaista, joskus kiukunpuuskassa mieleen saattaa tulla ajatus: "Haluaisin tappaa tuon!!!", eikä siitä tule poliisi hakemaan vankilaan, ellei sitten tule toteuttaneeksi impulssia sellaisenaan. Tappohalukin menee uskoakseni nopeammin ohitse, jos ei pyri kieltämään itseltään sen ajattelemista.
Jos suhteessasi ei tällä hetkellä voi avoimesti puhua kaikenlaisista asioista (myös niistä, joihin liittyy kiistanalaisuutta yhteiskunnan mittakaavassa), asiaan kannattaisi puuttua. Sellainen vaikuttaa niin moniin muihin asioihin, että ennen kuin ilma on puhdistettu, sinun voi olla vaikea arvioida esim. vieraan lihan houkutuksen todellista pakottavuutta. Ts. jos suhde takkuilee jollakin olennaisella tasolla, ihmisen psyykkinen koneisto voi käynnistää suhdetta hajottavia voimia. Sitä, onko vieraissa käymisen tarpeesi todellinen tarve vai ainoastaan tällainen tilapäinen hajottava voima, voit luotettavasti arvioida vasta kun suhde on saatu taas kokonaisvaltaisesti toimimaan.