sanctus kirjoitti:Ehkä tuo miehen putoaminen potkuriin ja kohtaamisen tuottamalle äänelle naurahtaminen oli enemmänkin jonkinlainen kliimaksi elokuvan oheisjuonen aiheuttamasta vaivaannuttavuudesta.
Siis okei. Jos kirjoitetaan romanttinen rakkaustarina, johon sisältyy rakastuminen toiseen, on syytä kirjoittaa toiseen rakastuvan henkilön puolisosta hahmo, joka ei jokaisella eleellään ja käyttäytymisellään viesti olevansa ikävä mulkku. Siis mikä rakastuminen toiseen. Eihän se nainen edes ollut rakastunut siihen, mikä-lie-sen-status-nyt-olikaan -puolisoonsa. Toisin sanoen se rakastuminen Jackiin oli väistämätöntä! Ilmeistä! Pakonomaista! Järjellistä! Argh!
Se perusjuoni Titanicin tuhosta oli kyllä ihan hienosti kuvattu. Ja kohtaaminen jäävuoren huipun kanssa huomattavasti romanttisempi kuin Jackin ja Ann/Amanda/Anna/Ööö? -nimisen naisen välinen kuhertelu.
No mutkun sen oli niinQ pakko mennä naimisiin sen pohatan kanssa, kun perheen rahat olivat loppumassa. Toki se pohatta ehkä oli alleviivatun paha hahmo.
Mutta elokuva oli IMHO hienosti tehty. Juuri esim. tuo kohtaaminen jäävuoren kanssa on mahtava kohtaus alkaen siitä, kun tähystäjä huomaa vuoren. Vaikka tietää, miten käy, niin silti jännittää.
Asiasta kukkaruukkuun: Monesti leffasta ei näe, mihin ne rahat ovat menneet. Siis esim. Waterwold, joka taisi olla maailman kallein leffa ennen Titanicia. Titanicista voi sanoa, että miljardi markkaa paloi, mutta näyttääkin kyllä helvetin hienolta.