Aloin vain pohtimaan, että tällaista tuntuu olevan yhä enemmän ja enemmän liikkeellä. Mennään naimisiin, tehdään lapsi(a), erotaan. Onko eroaminen nykyisin enemmänkin sääntö kuin poikkeus?

Tutkimustulos laahaa aina jäljessä.NuoriDaavid kirjoitti:Eli vastaus: eroaminen avioliitosta ei ole sääntö vaan poikkeus.
Tuskinpa ne erotilastot nyt kauheasti jäljessä laahaavat. Missään vaiheessa solmittujen liittojen eroprosentti ei edes hätyytellyt 50%:a. Muistaakseni korkeimmatkin prosentit olivat alle 40.Pyry-Matias kirjoitti:Tutkimustulos laahaa aina jäljessä.NuoriDaavid kirjoitti:Eli vastaus: eroaminen avioliitosta ei ole sääntö vaan poikkeus.
Loistavana esimerkkinä tästä esim. Hjallis Harkimo ja Matti Vanhanen, maailmalta Prinssi Charles ja Donald Trump. Ovat halukkaita ja kyvykkäitä menestymään, joten eivät koskaan eroa. Prinssi Charles on vielä yläluokan kasvatti, joten hän osaa toimia oikein tilanteessa kuin tilanteessa.Newton kirjoitti:Avioliitosta eroaminen tapaa olla alempien sosiaalisten luokkien valinta. Ne, joilla on halu ja kyky menestyä, tapaavat myös valita kumppaninsa menestyksekkäästi.
Näköjään samanlaiset saivat toisensa, ilmankos kestääkin.elco kirjoitti:Omista parisuhteistani nykyistä lukuunottamatta 100% on päättynyt eroon. Ennuste oli niin murskaava, että piti miettiä kahdesti, että uskaltaako parisuhteeseen enää ryhtyä - etenkin kun kumppanillani on yhtä synkkä tilasto.
Siinä mielessä kyllä, että juuri solmitun liiton onnistumisprosentin tai keskimäärisen keston luvun saa vasta hamassa tulevaisuudessa. Tietenkin suuntaa antavan lukeman saa reaaliaikaisista liitto/ero-tilastoista.NuoriDaavid kirjoitti:Tuskinpa ne erotilastot nyt kauheasti jäljessä laahaavat.
Ihminen toimii sen mukaan, mitä pitää normaalina. Jos perheessä/ympäristössä ongelmat on ratkaistu pakenemalla niitä (viinalla/väkivallalla), niin on luonnollista paeta (juoda/lyödä) vastaavassa tilanteessa. Vaatii todellista luonteenlujutta kyetä rikkomaan opitut mallit ja opetella ajattelemaan omilla aivoillaan tyyliin suomalaisten sokea usko median kertomaan absoluuttiseen totuuteen.pikkuego kirjoitti:Ite oon ollu huomaavinani myös jonkinlaista eroamisherkkyyttä niiden kohdalla, joilla on omassa lähipiirissä paljon eroja. Joskus jopa siinä määrin, että on suorastaan ihmetelty, jos kriisiä on halunnut yrittää selvittää kun toiselle ainoa automaattinen tapa hoitaa ongelmia on lähteä kävelemään.
Oho, löysit oikein 4 menestyneiksi luettavissa olevaa ihmistä, jotka ovat eronneet.Riemumieli kirjoitti:Loistavana esimerkkinä tästä esim. Hjallis Harkimo ja Matti Vanhanen, maailmalta Prinssi Charles ja Donald Trump. Ovat halukkaita ja kyvykkäitä menestymään, joten eivät koskaan eroa. Prinssi Charles on vielä yläluokan kasvatti, joten hän osaa toimia oikein tilanteessa kuin tilanteessa.Newton kirjoitti:Avioliitosta eroaminen tapaa olla alempien sosiaalisten luokkien valinta. Ne, joilla on halu ja kyky menestyä, tapaavat myös valita kumppaninsa menestyksekkäästi.
No joo. Tietenkään kukaan ei tiedä, kuinka suuri osa tänään solmituista liitoista päättyy eroon. Aiempien vuosien tilanteesta voi kuitenkin ekstrapoloida.Pyry-Matias kirjoitti:Siinä mielessä kyllä, että juuri solmitun liiton onnistumisprosentin tai keskimäärisen keston luvun saa vasta hamassa tulevaisuudessa. Tietenkin suuntaa antavan lukeman saa reaaliaikaisista liitto/ero-tilastoista.NuoriDaavid kirjoitti:Tuskinpa ne erotilastot nyt kauheasti jäljessä laahaavat.
Tää tuntuu olevan vallalla vähän kaikkialla. En nyt tarkoita että ihan mitä tahansa pitää sietää, mutta aika paljon kuitenkin. Omien vanhempien ikäluokka tuntuu olevan sitä mieltä että eroaminen on hyihyi tuhmaa ja viimeiseen asti välteltävää, tämä oma ja sitä nuorempi sukupolvi taas tuntuu jakavan lusikoita heti ensimmäisen riidan sattuessa. En ymmärrä kumpaakaan ajattelumallia.pikkuego kirjoitti:Joskus jopa siinä määrin, että on suorastaan ihmetelty, jos kriisiä on halunnut yrittää selvittää kun toiselle ainoa automaattinen tapa hoitaa ongelmia on lähteä kävelemään.
Niin siis mikset itse ole yhä ensimmäisessä parisuhteessasi?pikkuego kirjoitti: Kyllähän tuota eroilua tulee seurattua välillä vähän ihmeissään.
Pistäs jotain tilastoa kehiin?Newton kirjoitti:Avioliitosta eroaminen tapaa olla alempien sosiaalisten luokkien valinta. Ne, joilla on halu ja kyky menestyä, tapaavat myös valita kumppaninsa menestyksekkäästi.
Luulen että hakemasi sana on "pärjäävä". Oikeasti "menestyvällä" miehellä on mahdollisuus vaihtaa nuorempaan, ja usein käyttääkin sen mahdollisuuden.Newton kirjoitti: Oho, löysit oikein 4 menestyneiksi luettavissa olevaa ihmistä, jotka ovat eronneet.
Koska se retkahti mun parhaaseen kaveriin ja pisti sen takia poikki. Taitaa olla vieläkin ainoa, joka on sanonu asian suoraan päin naamaa, eikä venkoillu jollain ihme tekosyyllä tai mutkan kautta irti.elco kirjoitti:Niin siis mikset itse ole yhä ensimmäisessä parisuhteessasi?pikkuego kirjoitti: Kyllähän tuota eroilua tulee seurattua välillä vähän ihmeissään.
Mut kun ei oo sitä parisuhdetta nyt, niin voi möyhiä muiden suhteita ja omia entisiä.elco kirjoitti:Mielestäni koko tämä keskustelu on typerä. Avauskin kuullostaa lähinnä gattacalta. Teinä murehtisin lähinnä omista parisuhteistanne enkä muiden.
Jotenkin on vaikea uskoa, että ihmiset ovat hyviä kaikessa. Yleisnerous ei ole muodissa, rahat revitään suppeiden erityisalueiden hallitsemisesta. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että ihmissuhdeasioiden hoitamisen osaaminen voi olla nollatasoa kuten useilla menestyneillä näyttelijöillä, muusikoilla, urheilijoilla ja muilla silmää tekevillä tuppaa olemaan.Newton kirjoitti:Yksistään Kontulan ostarilta löytää joka päivä 40 sillä erotuksella, että he eivät ole menestyneitä.
Siinä mielessä juurikin typerä, että aina löytyy suuri joukko ihmisiä, jotka taivastelevat joko eroamisia tai liian kauan yhdessä olevia. Typerää jeesustelua, jossa ei haluta ymmärtää niitä miljoonaa mahdollista syytä eroon tai yhdessä pysymiseen. Arvotetaan toisten päätöksiä tietämättä niiden taustoista mitään. Aika köyhämielistä näin asiapitoisena. Yhtä usein ylenkatsomista.elco kirjoitti:Mielestäni koko tämä keskustelu on typerä. Avauskin kuullostaa lähinnä gattacalta. Teinä murehtisin lähinnä omista parisuhteistanne enkä muiden.
Kyllä se minua vaan ajatuksena ihmetyttää, että ensin mennään naimisiin, vannotaan ikuista ja rakkautta ja sitten erotaan. Siis wtf?! Eikö ihmiset tiedä, mitä haluavat?Pyry-Matias kirjoitti:Siinä mielessä juurikin typerä, että aina löytyy suuri joukko ihmisiä, jotka taivastelevat joko eroamisia tai liian kauan yhdessä olevia. Typerää jeesustelua, jossa ei haluta ymmärtää niitä miljoonaa mahdollista syytä eroon tai yhdessä pysymiseen. Arvotetaan toisten päätöksiä tietämättä niiden taustoista mitään. Aika köyhämielistä näin asiapitoisena. Yhtä usein ylenkatsomista.elco kirjoitti:Mielestäni koko tämä keskustelu on typerä. Avauskin kuullostaa lähinnä gattacalta. Teinä murehtisin lähinnä omista parisuhteistanne enkä muiden.
Minua taas ei ihmetytä. Minua ihmetyttää se, että muita ihmetyttää tämä.NuoriDaavid kirjoitti:Kyllä se minua vaan ajatuksena ihmetyttää, että ensin mennään naimisiin, vannotaan ikuista ja rakkautta ja sitten erotaan. Siis wtf?! Eikö ihmiset tiedä, mitä haluavat?
Jotenkin sitä vain vieläkin 40 vuotiaanakin luulee, että ihmiset pääsääntöisesti tietäisivät, mitä haluavat.Pyry-Matias kirjoitti:Minua taas ei ihmetytä. Minua ihmetyttää se, että muita ihmetyttää tämä.NuoriDaavid kirjoitti:Kyllä se minua vaan ajatuksena ihmetyttää, että ensin mennään naimisiin, vannotaan ikuista ja rakkautta ja sitten erotaan. Siis wtf?! Eikö ihmiset tiedä, mitä haluavat?
Mua ihmetyttää se, että ostetaan jotain kuraosakkeita huippukalliiseen hintaan kun ne olisi voinut ostaa pari kuukautta myöhemmin paljon edullisemmin pörssin romahdettua. Siis wtf?! Eikö ihmiset osaa ennustaa tulevaisuutta?NuoriDaavid kirjoitti:Kyllä se minua vaan ajatuksena ihmetyttää, että ensin mennään naimisiin, vannotaan ikuista ja rakkautta ja sitten erotaan. Siis wtf?! Eikö ihmiset tiedä, mitä haluavat?Pyry-Matias kirjoitti:Siinä mielessä juurikin typerä, että aina löytyy suuri joukko ihmisiä, jotka taivastelevat joko eroamisia tai liian kauan yhdessä olevia. Typerää jeesustelua, jossa ei haluta ymmärtää niitä miljoonaa mahdollista syytä eroon tai yhdessä pysymiseen. Arvotetaan toisten päätöksiä tietämättä niiden taustoista mitään. Aika köyhämielistä näin asiapitoisena. Yhtä usein ylenkatsomista.elco kirjoitti:Mielestäni koko tämä keskustelu on typerä. Avauskin kuullostaa lähinnä gattacalta. Teinä murehtisin lähinnä omista parisuhteistanne enkä muiden.
Niinpä... jossain vaiheessa vuosia sitten aloin jo varovasti toivoo omien vanhusten eroamista, vaikka pääsääntöisesti menikin hyvin, niin ne riidat oli sit aivan sietämättömiä. Nykyään on hämmentävää seurata, miten sellaisesta sivalluksesta, mistä ennen vanhaan oltais pidetty kuukauden mykkäkoulu, selvitäänkin muutamassa tunnissa. Vanhat koirat on oppinu uusia temppuja.BettyB. kirjoitti:Tää tuntuu olevan vallalla vähän kaikkialla. En nyt tarkoita että ihan mitä tahansa pitää sietää, mutta aika paljon kuitenkin. Omien vanhempien ikäluokka tuntuu olevan sitä mieltä että eroaminen on hyihyi tuhmaa ja viimeiseen asti välteltävää, tämä oma ja sitä nuorempi sukupolvi taas tuntuu jakavan lusikoita heti ensimmäisen riidan sattuessa. En ymmärrä kumpaakaan ajattelumallia.pikkuego kirjoitti:Joskus jopa siinä määrin, että on suorastaan ihmetelty, jos kriisiä on halunnut yrittää selvittää kun toiselle ainoa automaattinen tapa hoitaa ongelmia on lähteä kävelemään.
Jos haluut niin voit lukasta Guttmanin tutkimuksen aiheesta. Mulle riitti aihetta käsittelevän sivuston tekstinpätkä "Socioeconomic status is probably the most important correlate of divorce. Overall, the higher the socioeconomic status - comprised of employment status, income and education (which tend to be interrelated) - the lower the likelihood of divorce (Guttman, 1993)."elco kirjoitti:Pistäs jotain tilastoa kehiin?Newton kirjoitti:Avioliitosta eroaminen tapaa olla alempien sosiaalisten luokkien valinta. Ne, joilla on halu ja kyky menestyä, tapaavat myös valita kumppaninsa menestyksekkäästi.