Läskit

[NuoriDaavid]

Muutama kommentti:

Masennus ei ole yleistynyt. Se ei siis selitä asiaa

E-pillerit tulivat käyttöön jo 60-luvulla.

Kuten Elcokin toi esiin, miehet käyttävät hyvin vähän hormonihoitoja.

No entäs ihmisten hormonitasapainon muutokset, olisivatko lisääntyneet (ok, voi olla ettei ole selvitetty)? Pillerit varmaan olivat koostumukseltaan erilaisia 60-luvulla. Ehkä nykyiset koostumukset vaikuttavat lihomiseen enemmän? Eivätkö muuten ihmiset lihoneet 1960-1980 -välisenä aikana? Hormonitoimintaa on ihmisissä ilman hoitojakin. Sitä paitsi hormonit ovat vain yksi asiaan vaikuttava muuttuja, jonka otin esiin, koska minulla on siitä omakohtaista kokemusta. Kun kerran löytyy yksi, jonka kaloriteoria unohtaa, niin miksei löytyisi muitakin?

Voihan se olla, että olet lääketieteen Nobelin jäljillä. Muista kuitenkin Occam ja muista, että miehetkin lihoavat (ja lapset).

[EveryWoman]

Luin luin. Jätit pillerit pois ja laihduit. Hyvä homma.

Niin. _Kilon_ _viikossa_. Syömällä ja sohvaperunoimalla samalla tavalla kuin lihomisvaiheessa. Miten, herra kaloriteoreetikko, selität tämän?

Mutta tuohon pointtiisi. Voi olla, että aina on joku teini-ikäinen mutanttininjakilpikonna, joka lihoaa ruoan hajusta, mutta 99,99% ihmisistä laihtuu, jos ei saa ruokaa.

Mutta heistä vain osalle on mahdollista syödä niin vähän, että laihtuu, ja pysyä silti terveenä. Mitä päivittäistä kalorimäärää esimerkiksi suosittelisit Manalalle?

En kannata näin lopullista ratkaisua, mutta kun ylipaino on 20-30 vuodessa rajusti lisääntynyt, niin pitää miettiä, mikä on muuttunut.

Tiedeyhteisö on ainakin sitä mieltä, että nykyään syödään enemmän ja liikutaan vähemmän ja tämä aiheuttaisi ylipainoepidemian.

Occamilaisittain ratkaisu kuulostaisi selkeältä.

Tässä tilastointi ja yksittäistapaukset joutuvat törmäyskurssille. Uskon ilman muuta, että osan lihomisilmiöstä selittää lisääntynyt syöminen ja vähentynyt liikkuminen. Mutta muitakin syitä mitä ilmeisimmin on, mikä varsinkin terveysalan ammattilaisten kannattaisi uskoa ja myöntää. Osaan yksittäistapauksista nykyinen teoria pätee hyvin, osaan taas ei. Tuollaisten ysiysi-prosenttilukujen viljelyä en suosittele ennen kuin on oikeasti tutkittu, minkä verran teoriaan sopimattomia tapauksia tosiasiassa on olemassa.

[EveryWoman]

Muista kuitenkin Occam ja muista, että miehetkin lihoavat (ja lapset).

Miehillä ja lapsillako ei ole hormonitoimintaa?

[NuoriDaavid]

Muista kuitenkin Occam ja muista, että miehetkin lihoavat (ja lapset).

Miehillä ja lapsillako ei ole hormonitoimintaa?

He hyvin harvoin syövät hormonilääkityksiä. Miksi heidän hormonitoimintansa olisi spontaanisti muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana?

[EveryWoman]

Tuohon EW:n keissiin sen verran, että stressin ja ylipainon välillä on yhteys. Katso esim.

http://www.nih.gov/news/research_matter ... stress.htm

Eli olisiko (osa)syynä ollut stressi?

Tuskin. Fyysisen työn etuna on juurikin stressittömyys. Nykyinen elämäni taas on silloiseen verrattuna moninkertaisesti stressaavampaa, mutta olen silti kymmenen kiloa kevyempi. Vaikka siis syön enemmän + liikun vähemmän.

[EveryWoman]

Muista kuitenkin Occam ja muista, että miehetkin lihoavat (ja lapset).

Miehillä ja lapsillako ei ole hormonitoimintaa?

He hyvin harvoin syövät hormonilääkityksiä. Miksi heidän hormonitoimintansa olisi spontaanisti muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana?

Olen käsittänyt, että elinolosuhteet voivat vaikuttaa hormonitoimintaan.

[NuoriDaavid]

Luin luin. Jätit pillerit pois ja laihduit. Hyvä homma.

Niin. _Kilon_ _viikossa_. Syömällä ja sohvaperunoimalla samalla tavalla kuin lihomisvaiheessa. Miten, herra kaloriteoreetikko, selität tämän?

Mutta tuohon pointtiisi. Voi olla, että aina on joku teini-ikäinen mutanttininjakilpikonna, joka lihoaa ruoan hajusta, mutta 99,99% ihmisistä laihtuu, jos ei saa ruokaa.

Mutta heistä vain osalle on mahdollista syödä niin vähän, että laihtuu, ja pysyä silti terveenä. Mitä päivittäistä kalorimäärää esimerkiksi suosittelisit Manalalle?
.

Tämä on niin pitkä ketju, että sinulta on jäänyt huomaamatta, että minä en ole pauhannut kalorien laskemisesta. Itse kerroin laihduttaneeni niin, että olen pyrkinyt siihen, että minulla on pieni nälkä jatkuvasti. Näin olen laihtunut. Ei mitään laskemista.

Varmastikin hormoneilla on merkitystä, katso edellä oleva linkittämäni stressin ja ylipainon yhteys.

Varmastikin sinun tapauksessasi e-pillerit olivat oleellisia. Se ei kuitenkaan auta niitä, jotka eivät syö e-pillereitä eikä poista sitä, että sinäkin olisit laihtunut myös syömällä vähemmän. Toki tapauksessasi parempi ratkaisu oli jättää pillerit pois.

"Mutta heistä vain osalle on mahdollista syödä niin vähän, että laihtuu, ja pysyä silti terveenä. "

Mihin perustat tuon väitteesi. Jos ihminen vähentäisi tasaisesti hiljalleen syömistään niin, että paino alkaisi lopulta tippua esim. 1/2 kg viikossa (ei lasketa absoluuttisia kaloreita, vaan hiljalleen vähennetään kalorimäärää, oli se mikä tahansa), niin mitä kuvittelet tapahtuvan? Hän sairastuu? Kuolee? Ei vaan hän lopulta alkaa hiljalleen laihtua.

Manalan kalorimäärä kuulostaa vähäiseltä, mutta se on ilmeisesti hänelle liikaa (jos hän haluaa laihtua). Ei hän kuolisi, jos söisi vähemmän. Toki voi olla, että hän ei jaksaisi raskasta työtään yhtä hyvin.

[Herra Manala]

Ajankohta oli toki kesäloma, joten hommaan oli helppio keskittyä ja aikaa oli. Duunin ohessa tuo ei olekaan niin helppo nakki.

Mä taas olen huomannut just toisin päin. Arkena on helppo laihduttaa, kun on ne tarkat rutiinit, mutta näin lomalla tuntuu olevan jatkuvasti jotain kissanristiäistä tai muuten muiden ruokien syömistä, joka vaikeuttaa kalorien laskemista. Ja kuten sanottu, liikunta ei kuitenkaan ole se kovin juttu, mutta auttaa tavotteiden saavuttamisessa. Mulla paino putoaa parhaiten ihan sellasilla pienilläkin, 45 minuutin piskikusetuksilla, kunhan muuten a) juon kunnolla vettä ja b) syön tasaisesti sen 1200-1300 kaloria päivän aikana.

Mulla taas laihtuminen tuntuu vaativan melko ehdotonta liikuntarääkkiä. Pelkällä terveellisesti syömällä en saa painoani putoamaan. Pudotinhan mä tuossa toissatalvena/keväänä 15 kiloa sillä, että tein 10 kilometrin lenkin käytännössä lähes joka ikinen päivä (50-90km viikossa) ja söin todella kurinalaisesti 1300-1500 kilokaloria päivässä, enkä käyttänyt alkoholia käytännössä lainkaan joitakin irish coffeeita lukuunottamatta joita join silloin tällöin yhden lenkin päälle kovassa pakkasessa. Paino tippui sen 15 kiloa, mutta jymähti sitten siihen, eikä puoleentoista kuukauteen muuttunut mihinkään. Sitten katosi motivaatio (ja mahdollisuus) noin hurjaan liikkumiseen kun alkoi taas kevään/kesän duunisesonki eikä aikaa eikä voimaa yksinkertaisesti enää riittänyt edelliseen malliin liikkua noinkin pöljiä määriä.

Ruokavalio kuitenkin pysyi jotakuinkin samanlaisena, ja paino lähti siitä huolimatta takaisin nousuun, minkä pitäisi olla kaloriteorian perusteella aivan täydellinen mahdottomuus 100-kiloiselle miehelle noin 1500 kilokalorin päivätankkauksella, vaikka olisi koomassa. Lisäksi vintti tuntui käyvän jatkuvasti vähän puolihimmeillä ja olo oli jatkuvasti heikonpuoleinen ja huimaava, kun yhdisti tuon liikuntamäärän tuohon ravinnonsaantiin ja "normaaliin" työhön. En siis tosissaan ollut sellaisessa työkunnossa, että olisin mitenkäänpäin jaksanut näitä yli 12-tuntisia työpäiviä mitä kesällä tulee eteen.

Keinot laihtumiseen on siis vähän kortilla, koska ravinnonsaantia ei yksinkertaisesti voi oikein laskea enempää jos haluaa pysyä tolkuissaan, ja toisaalta taas liikuntamäärän kasvattaminen on fyysisesti kuluttavan työn oheen hankalaa sekin. Eikä aina riitä oikein ne tunnitkaan vuorokaudessa. Keskitysleirillä varmasti laihtuisin, mutta keskitysleirin vangit eivät olleet kovinkaan työkykyisiä tai terveitä.

[EveryWoman]

Varmastikin sinun tapauksessasi e-pillerit olivat oleellisia. Se ei kuitenkaan auta niitä, jotka eivät syö e-pillereitä....

Ei niin. Siksi sanoin, että en tiedä yleispätevää ratkaisua, ja toivoin etenkin terveysalan ammattilaisten myös myöntävän tämän omalta osaltaan. Ei takuulla tee ihmisen psyykelle ainakaan hyvää kuulla olevansa laiska ja itsekuriton vässykkä, joka vain huijaa syömiensä ruokien määrissä, jos totuus on esim. tuo mitä Manala tässä ketjussa on kuvaillut.

"Mutta heistä vain osalle on mahdollista syödä niin vähän, että laihtuu, ja pysyä silti terveenä. "

Mihin perustat tuon väitteesi.

Kts. Manalan edellinen viesti.

[sivustahuutaja]

Uskon ilman muuta, että osan lihomisilmiöstä selittää lisääntynyt syöminen ja vähentynyt liikkuminen.

Syöminen on myös todistettavasti lisääntynyt ja ruokavaliot ovat muuttuneet. Tänä päivänä ihmiset kuluttavat äärimmäisen energiapitoisia ruokia, jotka helposti kulutettavia, maukkaita ja halpoja.

Mielestäni on paljon fiksumpaa miettiä, mikä aiheuttaa vääränlaiset elintavat kuin pohtia energian hyödyntämisen yksilöllisiä eroja. Vaikka energianhyödyntäminen saataisiin jollain lääkkeellä puolitettua, niin silti meistä jokainen joutuisi säätelemään syömistään.

[EveryWoman]

Uskon ilman muuta, että osan lihomisilmiöstä selittää lisääntynyt syöminen ja vähentynyt liikkuminen.

Syöminen on myös todistettavasti lisääntynyt ja ruokavaliot ovat muuttuneet. Tänä päivänä ihmiset kuluttavat äärimmäisen energiapitoisia ruokia, jotka helposti kulutettavia, maukkaita ja halpoja.

Mielestäni on paljon fiksumpaa miettiä, mikä aiheuttaa vääränlaiset elintavat kuin pohtia energian hyödyntämisen yksilöllisiä eroja. Vaikka energianhyödyntäminen saataisiin jollain lääkkeellä puolitettua, niin silti meistä jokainen joutuisi säätelemään syömistään.

Vääränlaiset elintavat ovat yksi ongelma; terveellisistä elintavoista riippumaton lihominen taas toinen. Minun mielestäni molempiin olisi ihan fiksua miettiä ratkaisuja, enkä katso tarpeelliseksi asettaa näitä arvojärjestykseen. Typerää on tarjota vääränlaisten elintapojen korjaamista jälkimmäisen ongelman ratkaisuksi vain siksi, että elintapoihin liittyvät ongelmat ovat tilastollisesti niin-ja-niin yleisiä.

[NuoriDaavid]

Keinot laihtumiseen on siis vähän kortilla, koska ravinnonsaantia ei yksinkertaisesti voi oikein laskea enempää jos haluaa pysyä tolkuissaan, ja toisaalta taas liikuntamäärän kasvattaminen on fyysisesti kuluttavan työn oheen hankalaa sekin. Eikä aina riitä oikein ne tunnitkaan vuorokaudessa. Keskitysleirillä varmasti laihtuisin, mutta keskitysleirin vangit eivät olleet kovinkaan työkykyisiä tai terveitä.

Kinkkiseltä kuulostaa.

Jos haluat, niin lääkäri kyllä kirjoittaa lääkettä. Mä kirjoittaisin Acompliaa. Se vaikuttaa muutenkin, kuin pelkän ruokahalun alenemisen kautta.

[Herra Manala]

Uskon ilman muuta, että osan lihomisilmiöstä selittää lisääntynyt syöminen ja vähentynyt liikkuminen.

Syöminen on myös todistettavasti lisääntynyt ja ruokavaliot ovat muuttuneet. Tänä päivänä ihmiset kuluttavat äärimmäisen energiapitoisia ruokia, jotka helposti kulutettavia, maukkaita ja halpoja.

Toisaalta kyllä terveysbuumi on kasvanut varsinkin viimeisen viiden vuoden aikana aika huomattavasti. Ei 5 vuotta sitten ihmiset vielä osanneet vaatia niin erityisiä valioita ja kevyttuotteita kuin tänä päivänä. Kauppojen kevyttuotteiden määrä on myös kasvanut 10 vuoden aikana monisataaprosenttisesti. Kevyttuotteiden aiheuttaman harhan nojalla syödään niitäkin toki väärin, mutta kyllä nykyään ihmiset ovat paljon laatu- ja valintatietoisempia kuin ennen, ja ruokaan, syömiseen ja ravintotietoon kiinnitetään mielestäni huomattavasti enemmän huomiota kuin 10 vuotta takaperin.

[Frederik Krueger]

He hyvin harvoin syövät hormonilääkityksiä. Miksi heidän hormonitoimintansa olisi spontaanisti muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana?

Se on se saatanan soija jota tungetaan nykyisin Saarioisten lihapulliinkin. Vaikuttaa estrogeenin tavoin.

Mutta kyllä minä uskon että suurin osa modernin ihmisen keskimääräisestä lihavoitumisesta johtuu syömistapojen muuttumisesta ja vähemmästä liikkumisesta. Videonauhurit, kaapeli-TV:t ja videopelit tulivat koteihin pari vuosikymmentä sitten. Se on kuitenkin edelleen täysin eri asia kuin että läskistyykö 99,9% ihmisistä tismalleen samalla tavalla samasta safkamäärästä.

ND, heitä se XBoxisi roskikseen ja pelasta näin lapsesi lihavuudelta.

[annepa]

Tämä on sitten rikkonainen postaus.

Ensinnäkin, Manala, oletko varma että syöt TARPEEKSI? Olet kertonut että teet niin ja niin paljon sellaista ja tällaista työtä ja sitten olet kertonut mitä syöt. Ja kokosi. Ja sitten kerroit tuosta 15 kilon laihtumisesta ja himmeestä olosta. No, mulla oli ruokailu (ja kaikki muutkin elämäntavat) ihan hunningolla kunnes rupesin pari vuotta sitten niitä säätämään. Aloitin sillä että lopetin unesta tinkimisen ja säännöllistin ruoka-ajat. Kun ruoka-ajat olivat säännölliset niin kiinnitin (entistä enemmän) huomiota ruuan laatuun. Aloitin säännöllisen liikunnan (aloitin hillitysti, nyt olen lisännyt). Massalleni ei silti tapahtunut mitään. Vasta kun viime keväänä aloin oikeasti laskea kaloreita niin tajusin että se kolmen säännöllisen aterian sisältämä energiamäärä ei riittänyt minulle - olin koko ajan säästöliekillä, mistä johtui jo mainittu himmeä olo ja vetämättömyys. Vasta kun lisäsin vielä kaksi ateriaa päiviini niin alkoi tapahtua. Vikapuolena oli että tuntui että koko ajan pitää olla jääkaapilla...

Minulla on tuosta säästöliekistä teoria jota kokemani käytäntö tukee. Kun kroppa on säästöliekillä niin se ei päästä vahinngossakaan mitään energiaa hukkaan. Teoriani perusteella minulle kävi niin, että kun olin sillä säästöliekillä, ja tuli juhlat tai juhla-aika kuten joulu, niin kroppaa hoksaa että hei nyt sitä energiaa saa, tässä onkin ollut jo puutetta, pistetäänpä tämä nyt tohon vaikka perseeseen talteen, katotaan reisiin sitten seuraavalla kerralla. Nyt, kun syön normaalitilanteessa tarpeeksi, niin juhla-aikana saatavaa energiaa ei tarvi enää säilöä eikä paino olekaan satunnaisina kesän jäätelö-grilliruoka-viina-pämppäyksissä noussut vaan pikemminkin laskenut. Nyt kun puhun juhlanoususta, en tarkoita monen kilon nousua kerralla, vaan max puolen kilon. Mutta jos niitä puolen kilon nousuja on vaikka 4 vuodessa ja vuosia muutama takana niin tiedätte lopputuloksen.

Tunnen myös toisen ihmisen jolle kävi näin, siis ei syönyt tarpeeksi. Hän kävi oikeen ravintsemusterapeutilla ottamassa selvää asioista. Kun hän alkoi syödä enemmän, paino alkoi laskea.

Ja tämä oli siis vaan teoria. Syö tarpeeksi, liiku tarpeeksi, himmeä olo häviää - tämä toimi mulla. Toki ruuan laadulla on merkitystä, mutta siinä ei liene Manalan kohdalla nokan koputtamista. Ja minäkään en enää laske kaloreita, ei tarvi.

Sitten, läpipaskoista on puhuttu. Niitä on. Tunnen muutaman. Vilkas aineenvaihdunta tms?

C: täällä on puhuttu että 5000kcal päivässä on hankala kuluttaa, kenen tahansa. No, sehän riippuu sitä(kin) mitä tekee ja missä ympäristössä. Isäni on kirvesmies, nyttemmin jo eläiköitynyt. Hän oli töissä ollessaan oikein hoikka mies, vaikka söi ihan älyttömästi. Syöminen oli must, muuten ei jaksa sitä kirvestä heiluttaa raksalla. Laskelmieni mukaan hän on syönyt päivittäin 10 000-12 000 kcal päivässä parhaimmillaan. Tällainen "parhaimmillaan" päivä oli siis täysi työpäivä raksalla 20 asteen pakkasessa (pakkasraja -21 astetta). Jo se pakkanen aiheuttaa lisäkulutusta kun kropan pitää pysyä lämpimänä. Kun isäni jäi töistä pois eikä älynnyt säätää syömistään, niin vyötärönympärys totta kai kasvoi kun ei tarvinnut enää kirvestä heilutella keskeneräisen kerrostalon kerroksissa kahenkympin pakkasessa. Nyt ruokasäädöt on toki tehty.

Ja vielä noista pillereistä. Onko mahdollista että pillereiden aiheuttama painonousu on nesteen keräytymistä? Nestettähän ei energiamäärän sisään- ja ulosottoa säätämällä saa pois, kun se ei ole läskiä.

Ööö käsittäkseni ei tässä nyt muuta, mutta palajan asiaan jos muistan tai hoksaan jotain.

[-Superior-]

Sen verran täytyy vetää aiemmasta takaisin, että viimeisin tieto tosiaankin näyttää olevan, että geeneillä on merkitystä lihoamisessa

Sen verran täytyy nyt kysyä, että mikä selittää sen, ettei ennen - heitetään vaikka ennen 60-70-lukua - länsimaissa ollut juurikaan läskejä (vaikka kuulemani mukaan jo öljykriisin aikoihin oli aivan ylenpalttisen riittävästi tarjolla oikein lauantai-makkaraakin messevien läskien aikaansaamiseksi)? Eli: jos lihomisessa on tuo geneettinen näkökulma, niin miksi se lihavuusgeeni on alkanut näkyä vasta parina viime vuosikymmenenä ihmiskunnan historiassa?

Miten minusta nyt tuntuu jotenkin loogisemmalta, että ennemminkin kokonaiset perheet omaksuvat keskenään samoja huonoja ruokailutottumuksia - jotka vielä periytyvät useimmiten lapsilta lapsenlapsille - kuin että olisi jotain läskisukuja läskigeeneineen? Siis että mitä parempi elintaso, sen enemmän epäterveellistä ruokaa tuotetaan - ja samalla sitä enemmän sitä myös syödään, geeneistä riippumatta.

Siis samat geenithän nykyajan läskeissä ihmisissä on, kuin sata vuotta sitten elossa olleilla piukean seksikkäillä esi-isilläänkin, mutta että jostain ihanan leppoisasta syystä se läskigeeni on alkanut näkyä vasta meidän päivillä? Oonpa bimbo, en muuten edes lukenut tota viitettäs!

Hmm, miksköhän mun mummi on aina ollut vähän pulska, kun kaikki muut meidän suvussa on tosi hoikkia ja jopa laihoja?! Siis voiskohan se johtua siitä, ettei kukaan muu meidän suvussa vedä lähellekään niin paljon makeaa ja rasvaista epäruokaa, kun toi mun geneettinen mummi!? Siis et niinku häh, eiks mun geenit muka toimikaan, häh?! Vastatkaa!!!

[sivustahuutaja]

Toisaalta kyllä terveysbuumi on kasvanut varsinkin viimeisen viiden vuoden aikana aika huomattavasti.

Onhan tuo terveyshommeli jatkunut jo pitkään elintason nousun tukemana. Ihmiset kasvavat pidemmiksi, sekä elävät pitempään ja terveemmin kuin aiemmin. Eli kyllä edistystäkin on vuosikymmenten mittaan tapahtunut. Ruokavaliot sisältävät tänä päivänä paljon enemmän niitä hyviä atomeita kuin aiemmin, mutta vastapainoksi sitä raakaa energiaa on ihan liikaa liikuntaan nähden.

[masa]

Ruokavaliot sisältävät tänä päivänä paljon enemmän niitä hyviä atomeita kuin aiemmin,

..ja myös enemmän. Meinaan vaan että onpas tylsä ostoskorin sisältö, kun yrittää vältellä sitä riivatun natriumglutamaattia..

[Pyry-Matias]

Minulla on tuosta säästöliekistä teoria jota kokemani käytäntö tukee. Kun kroppa on säästöliekillä niin se ei päästä vahinngossakaan mitään energiaa hukkaan.

Liian nopeassa laihduttamisessa kehon defenssit konkretisoituvat, jolloin kehon aineenvaihdunta hidastuu, eikä keho ikään kuin suostu laihtumaan. Tämä on mm. kilpaurheilijoille ja ravintsemustieteilijöille ihan peruskauraa. Oikea tapa onkin siis vähitellen totuttaa keho alempaan ruokamäärään ja mahdollisesti korkeampaan kulutukseen. Näin laihdut huomattavasti tehokkaammin ja mielekkäämminkin. Puhutaan viikoista ja kuukausista tuon proggressiivisen prosessin pituudessa.

Toinen oleellinen asia on tiedostaa ja seurata kehon lihas/rasvasuhdetta, jolla on - tietenkin - tärkeä osa terveydessä ja ulkonäössä. Liian usein puhutaan pelkästään laihtumisesta, vaikka mielestäni nohevampi mittari on rasvan polttaminen. Esmes nopea laihtuminen on lähes aina pääosin nesteen poistumista kehosta. Mutta laihduttaessa pitäisi mielestäni aina nostaa protskujen määrää, koska näin lihas ei häviä samalla lailla kokonaiskalorimäärän laskiessa, myös proteiini itsessään ei yhtä mielellään varastoidu kehoon kuin (nopeat) hiilarit.

Yksi todella usein unohdettu seikka on se, ettei keho ole robotti, ja laihtuminen ei koskaan ole lineaarista, vaan tasaantumia ja taantumia tulee varmasti. Näin on vaikka laihtuminen olisi kuinka hyvin räätälöityä ja oikeaoppisesti tehty. Niistä vaikeuksista ei heti kannata huolestua, vaikka ne harmillisia ovatkin.

[annepa]

Oikea tapa onkin siis vähitellen totuttaa keho alempaan ruokamäärään ja mahdollisesti korkeampaan kulutukseen. Näin laihdut huomattavasti tehokkaammin ja mielekkäämminkin. Puhutaan viikoista ja kuukausista tuon proggressiivisen prosessin pituudessa.

Oikeita tapoja tuntuu olevan monia, sitähän tässä ketjussa on jauhettu. Mulle toimii tämä mitä nyt teen. Menin vahingossa säästöliekille, ei ollut tarkoitus. Se ei tapahtunut yhdessä yössä (tai mistä mie tiijän). Olin siinä himmeystilassa kuitenkin aika kauan, siis kuukausia, ennen kuin tajusin mistä on kyse. Päälimmäinen tarkoitus projektissa ei ollut laihtua vaan parantaa elintapojani. Ensisijainen ja toivotuin tulos prosessissa oli se että jaksan paremmin sekä töissä että vapaalla kun ruokailu, liikunta ja uni on kunnossa. Tämän olen jo saavuttanut Tuli vaan mieleen tuo säästöliekki kun Manala kertoi himmeilyistään.

Täytyy vielä huomauttaa että laihdutusKUURI on minun mielestä hölömöä, mulla on tarkotus että nää elintavat kestää hautaan asti.

(ja nyt tietysti Pyry-Matias ei tarkoittanutkaan tätä ohjeeksi vaan käytti passiivissa virheellisesti sinä-muotoa...)

Miten minusta kuulosti (tai näytti) tämä postaus siltä että "kerrotaanpa nyt tytölle mikä on _oikea_ tapa ja miten lasketaan kaloreiden sijaan protskuja" Tätähän tämä on koko ketju täynnä; yks sanoo että minun tapa on oikea johon toinen sanoo että ööksihanpösilö.

[Pyry-Matias]

Tätähän tämä on koko ketju täynnä; yks sanoo että minun tapa on oikea johon toinen sanoo että ööksihanpösilö.

En ole koko ketjua viitsinyt lukea, mutta useimmiten erimilisyydet ovat olleet näkökulma-tasolla tai sitten halutaan kaikkein eniten pönkittää omaa erinomaisuuttaan. Ei siis mitään uutta Varsinaisia mielipide-eroja on niin vähän, että ei niillä näin pitkää ketjua rakenneta. Ja onhan aihe tunteita herättävä, kaikilla on kokemusta. On vaikea suhtautua objektiivisesti.

[nowaysis]

Itse en lukis mitään kilon painonvaihteluja vielä laihtumiseksi tai lihomiseksi. Mulla saattaa vaihdella parikin kiloa viikon sisään, enkä ole edes kovinkaan painava. Painaako joku muka aina 500g tarkkuudella saman verran?

[Bliss]

Painaako joku muka aina 500g tarkkuudella saman verran?

Ei kai sentään?
Mä esim. en itseasiassa tiedä paljonko painan, enkä ole niin kovin kiinnostunut edes. Pääasia, että vanhat vaatteet sopivat päälle

[nowaysis]

Mä kyllä tarkkailen painoani. Äiti kerran osti jonkun rasvaprosenttivaa'an eikä uskaltanutkaan viedä sitä kotiin koska iskästä se ois turhake ja silleen ja äiti jätti sen vaa'an mulle. Alle tietyn painon ei saa mennä, ja suunta mieluusti siis ylöspäin. Kasvattelen tässä lihaksia aikani kuluksi ja elämääni sulostuttamaan Eiku ihan hyödyksi. Ja ulkonäöksi toki

[annepa]

Itse en lukis mitään kilon painonvaihteluja vielä laihtumiseksi tai lihomiseksi. Mulla saattaa vaihdella parikin kiloa viikon sisään, enkä ole edes kovinkaan painava. Painaako joku muka aina 500g tarkkuudella saman verran?

Niin mullakin, eikä se haittaa. Katsonkin pitkällä aikavälillä. Jos se kilon painonvaihtelu on aina ylöspäin niin kyllä se sillon on mulla ainakin läskin lisääntymistä. Sitä vaan ei sillälailla huomaa kun se tapahtuu hiljalleen, jos ei siihen oikeasti kiinnitä erikseen huomiota.

Mulla esim kävi näin: Muutin Helsinkiin, aloin käveleen työmatkat -> paino tippui 2 kiloa. Tässä uudessa tilassa pysyin yli vuoden, joten voitaneen sanoa että kyse oli laihtumisesta eikä esim menkkojen aiheuttamasta nesteenkeräämisestä (ne tuli sit päälle, mut lähti kans, kerran kuussa).
Töihin tuli karkkipiste -> painoni nousi 2 kiloa, koska olin armoton sokerihiiri vielä silloin. Tässä uudessa tilassa painoni pysyi 2 vuotta, oikeastaan riippumatta mitä tein. Muutin ja lopetin työmatkakävelyt-> painoni nousi kaksi kiloa ja pysyi tässä 2 vuotta. Aloin tekeen töitä kotoa paljon enemmän kuin aikaisemmin -> painoni nousi kaksi kiloa ja pysyi siinä 2 vuotta. Lopettelin tupakinpolttoa enkä ymmärtänyt hillitä syömistä tarpeeksi -> painoni nousi 2 kiloa. Tässä on nyt sitten vuosien aikana tullut 8 kiloa lisää, ja vaikka lyhyellä aikavälillä tuo 2 kiloa on vielä laskettavissa jonkinlaiseen painonvaihteluun esim menkkojen yhteydessä, niin nämä hormoontsydeemit tuli tohon vielä päälle. Eli mun ainakin on erotettava pieni painonvaihtelu esim nesteen kerääntymisen takia ja varsinainen läskistyminen vaikka se läskistyminen olisi pientäkin.

Että olipa jo aikaki tehä jotain asialle