Mammailu

[nowaysis]

Onnellisen odottajan perikuva!!1

Kyllä mä mielestäni olen onnellinen odottaja, en vaan pidä ollenkaan, ainakaan vielä, tästä raskausajasta. Lopputulos taas on asia erikseen. Tuskin sentään ainoa olen. En kertakaikkiaan osaa kääntää tätä olotilaa mitenkään hurmokselliseksikaan. Eikä onneksi tarvitsekaan. Tietääkseni.

Hyvä että olet omasta mielestäsi onnellinen odottaja Muuta ei tarvitakaan! Lopputuloshan se on what counts, ja se on hyvä ja tärkeä asia.

[irmelianneli]

^^ No et sinä varmasti ainoa ole Asioita on vaan tapana jotenkin hyssytellä jostain syystä ja tehdä niistä 'pyhiä'. Mäkin sitäpaitsi oikeestaan vasta 'tajusin' tän jutun todellisuuden varmaan joskus puolessa välissä.. tai jopa jälkeen. Psyykeni jollain lailla tappeli kovasti vastaan kai. Vaikken missään nimessä kertaakaan mitn keskeytystä ajatellutkaan, tietenkään. Mutta en minä tästä olotilasta mitenkään tykkää, miksi pitäisi?? Paha olo, turvonnut kankea (ruma!) kroppa, kipeet ja isontuneet tissit (HYI) ja ties mitkä muut kipeet paikat, mielialatkin saattaa heitellä.. jne jne jne. Eikö ole kuitenkin pääasia että siitä lopputuloksesta tykkää? Sehän tän kaiken 'tuskan' päämäärä kai on.

[nowaysis]

Nih. Kunhan taustalla on ajatus, että haluan tämän lapsen ja tulen olemaan sille hyvä äiti, kaikki on <3

Se mitä en kestä, on vanhemmat joiden lapsi tuntuu olevan koko ajan omien unelmien ja sen "oman elämän" tiellä. Että niiltä vaaditaan samaa kuin aikuisilta. Lapsi on lapsi vaikka voissa paistais, se kiljuu kakkaa ja on hankala eikä käyttäydy useinkaan juuri niinkuin vanhemmat haluais. Jos tämän on sisäistänyt ja kokee selviävänsä tulevasta koitoksesta ilman että päällimmäinen ajatus on "voi vittu että pitikin", on asia bueno

[Elppis]

Täällä on nyt kolme päivää huudettu koko päivä:

Soitin lääkärille kun en tiennyt mitä pojan kanssa tehdä. Oireet: yletön kuolaaminen, aina ruokaillessa huutaa kun hyeena = jää nälkäiseksi = lisää huutoa = väsymys = lisää huutoa.

MEIDÄN ALEX TEKEE HAMPAITA!

Äsken kastelin kylmässä vedessä rätin pään ja painelin ikenet hellästi vaikka huusikin.. melkein heti hiljeni ja suostui syömään ja nukahti

EI helvata.. sehän on vasta 2kk. Lääkärikin sanoi että koska vaan voi alkaa hampaat tulemaan, ja tätä voi kestää parhaimmillaan vuoden.

Kiitos ja kuittaus.

[BettyB.]

Hei, noilla oireilla mäkin olisin osannut diagnosoida! Enkä oo ees lääkäri! Enkä äiti!

[Elppis]

Hei, noilla oireilla mäkin olisin osannut diagnosoida! Enkä oo ees lääkäri! Enkä äiti!

Tätä minäkin, että itse funtsin ihan samaa. Oma terveydenhoitaja (neuvola) sanoi eilen että on mahdotonta. Sanoi myöskin (soimasi siis) etten saa pitää sitteriä puoli-istuvassa asennossa pojan selän kehittymisen takia, kun on niin PIENI. Paskat mä enää sitä kuuntelen. PYH.

[Elppis]

Siis sitteri on ollut tässä asennossa melkein alusta asti, eikä vain minulla.. Harva pikkanen diggailee makuuasennosta kovinkaan pitkään - eikä lääkäri tästä mitään sanonut.

Mulla on näköjään sellanen th joka lukee kirjoja, paljon kirjoja. Kaikki tapahtuu siis kuten kirjoissa sanotaan.

"Ensimmäiset hampaat puhkeavat 6-8kk iässä"
"Vauva aloittaa ryömimisen 5-8kk iässä"
"Vauva kävelee 9-13kk iässä"

Eli painan jätkää sit lattialle, jos vahingossakaan yrittä nousta ennen 9kk ikää. Nii just.

Tv. Katkera äiti.

[Elppis]

Heh, meillä hampaat ovat tulleet ilman huutoa. Sellaisesta vedellä täytetystä jääkaapissa viilennettävästä purulelusta oli kyllä apua (jos ei muussa niin turhautumien poistossa kun hän viskoi sitä ympäri huonetta ).

Ilkee!

Laitoin just purulelun jääkaappin. Vaikkei se sitä itse vielä osais suuhun laittaa, niin ainakin minä osaan sitä sinne tökkiä tarpeen vaatiessa. Kaikki aikanaan..

[Geep]

^ Täällä sama eli purulelut heitellään pitkin seiniä, kaukosäätimet ja vanhempien kännykät kuuluu suuhun. Hampaita kyllä tehtiin suht iisisti, vaikutti vaan katkonaisimpina öinä eikä haitanneet syömisiä. Nyt on poskihampaiden vuoro ja se se vasta vittumaista tuntuu olevankin. Mulla olkapäät täynnä mustelmia kun herra puree vitutustaan äänettömästi pois.

Sitteriä ei tämä kaveri kelpuuttanu oikein ollenkaan, tyttö taas lojui siinä niin pitkään, että kankaat prakas.

[Geep]

...kaukosäätimet ja vanhempien kännykät kuuluu suuhun.

Mikä ihme siinä kaukosäätimessä kiinnostaa?

Ja onneksi "multimediatietokoneet" kestävät aika hyvin heittoja ja kuolaa.

Jaa-a. Tytön eka täydellinen sanakin oli "kauko".

Kävipä ikävästi aamulla kun poika tapansa mukaan sörkki isin stereoita. Nyt olikin lapsilukot unohtunu laittaa päälle ja pamahti slayerit soimaan semmosella volalla, että Tampereellakin varmaan tutis. Poika pelästy saatanasti ja rauhottu vasta pihakeinussa, jättäiskö se nyt napukat rauhaan? Päiväks...

[Lapitii]

Tampereellakin varmaan tutis

Ai sekö se olikin.

[Geep]

^ Saattoi myös olla pieruni. Vatsassa on jotain feelua.

[Elppis]

Njahas, käytiin sit lekurissa, diagnooseina : koliikki, niskalihasten jäykkyys/kipeys ja hampaiden teko.

JÄtkä karju koko aamun, rattaisiin nukahti (!), ja oli pelkkää hymyä lääkärille. Ei suostunut ottamaan hoitoon ma-pe 8-16, tyly!

Tällaista tällä kertaa..

[Rouva Pupu]

Asioita on vaan tapana jotenkin hyssytellä jostain syystä ja tehdä niistä 'pyhiä'.

Tämä on semmonen asia mikä on mua aina niin maan helvetisti ärsyttänyt. Ruusunpunaisia pilviä, hattaraa, kaikkee sokerista. Jos on muuta mieltä niin auta armias sitä kaakatusta mikä siitä seuraa. Mutta sitten kuitenkin pitää muistaa ettei se ole pelkkää hattaraa ja ruusunpunaista pilveä. Paitsi että se kuitenkin on tai siis sen pitää olla.

Neuvojat sun muut on sitten toinen asia. Kertovat elämän totuuksia niinku jotain kovinkin uutta tietoa olisi annettavana. Juuri tiedä mitään ärsyttävämpää kuin alentava "kyllä äiti tietää" sormien heristely.

No mutta, on pinna kireellä kun taas vaihteeksi jouduin pahoinvoinnin kanssa kauppareissulle ja eikö siellä joku vaunuhirviö taas ryykässyt santsujen päälle sitä tahtia että hain aikamoisen kauan tasapainoa pysyäkseni pystyssä. Mulla on kyllä ilmiömäinen tuuri joutua näiden ja sitten lasten ostoskärryjen kohteeksi. Melkeinpä kirous. Sain sentään kiroiltua pitkästä aikaa, jollei muuta.

[Mida]

Raskaus on perseestä. En ala. Pahoinvointi mulla on vaan etomista, mut ne liitoskivut. Ei tuu mitään. Kyl nää vauvat on ny hyvän aikaa tässä.

On se nii positiivista ja pinkkiä ja hah!

[Bliss]

Jaa. Mulla ei sen alkupahoinvoinnin loputtua sattunut mihinkään ja jos ei viimeisen kuukauden turvotusta oteta huomioon, olo oli ihan loistava.
Milloin vaan uusiks, mutta mutta...

[Geep]

Aika toki kultaa, mutta koin minäkin oloni aika täydelliseks ekan raskauden aikana. Ja tokankin kai. Kivut tuntu vaan elämältä, tarttin niitä ja nytkin kai kaipaan vähän. En voi yhtyä siihen, että kaikkialla toitotettais raskaana olemisen ihanuutta koska omiin korviin tullut lähinnä ihan muuta. Kaikki se kokemani hyvä olo olikin yllätys.

Aina saa valittaa, eikä hommaan onneks pakoteta uudelleen. Palkinto pehmentää happamintakin mieltä aika paljon.

[Rouva Pupu]

Aika toki kultaa

Aika kultaa vasmasti aika paljon asioita sitten kun on sen lopputuloksen saanut syliinsä ja toisesta mahdollisesti haaveilee. Tuossa äiteen kanssa juttelin ja hän oli sitä mieltä ettei se nyt niin kauheaa kuitenkaan ollut. Veikkaan, että se 9kk jatkuva oksentelu, sairaalassa pitkäaikaisessa eristyksessä oleminen (salmonella) samalla kun yritin sitkeästi tulla kesken ei kuitenkaan ollut silloin "ei niin kovin kauheaa" vaan "aika helvetin kauheaa". Kummasti sitä vaan kaikki "tuskat" sun muut unohtaa ajan kanssa.

Nyt saanut olla kaksi päivää ilman pahempaa pahoinvointia (eilen kyllä oksentelin pitkin kämppää kun yllätti ilman mitään pahoinvointeja) ja elämä hymyilee ja virtaa on vaikka muille jakaa. Tiistaina ensimmäinen neuvolakäynti. Vkoja 8+4.

[irmelianneli]

Mulla se on kullannut jo sen verran sitä alkukuukausien horroria ja järkytystä ja pahoinvointia, että suunnittelen jo toista.. (en ois ikinä itestäni uskonu, en mä oo tällanen! ) Siippani jo vähän toppuuttelee. Muutenkin uskon, että toinen odotus voiskin olla jo jopa ihanaa ja siitä vois ihan nauttiakin, kun tietää vähän mitä se on ja että kaikki menee ohi, ja sitäpaitsi osais varautua, ettei niin yllätyksenä tulis Vaikka saikin tulla, niin se että ei tarvittukaan hoitoja eikä siinä mennytkään sitä vuotta tai kahta, mitä pidin lähes itsestään selvänä asiana, niin olihan se melko shokki kieltämättä. Mutta luonto on viisas.

Tänään (sisäisesti) kilahdin kaupassa äidin kanssa. En voi sietää huomion keskipisteenä olemista, ja sitten mutsi menee jollekin tutullensa keskellä kauppaa selittämään ja osoittelemaan mun mahaa, että tuolla kasvaa mun tuleva lapsenlapsi ja plääplääplää. Mutsi ei ees oikeesti oo tollanen hössöttäjä, päinvastoin! Me ei edes ikinä oikeestaan jutella tällasista asioista, ja sekin siinä varmaan hämmensi mua. Ja sit se kaveri siinä että avaappas nyt vähän sitä hupparia että nähdään.. just joo Jotain siinä vaikeena ja täysin häkeltyneenä mongersin että enpä taida nyt kuule viittiä. Meinasin ruveta itkemään. Inhoon tollasia tilanteita. Olin niin vihanen. En oikeestaan tiiä miks. En sanonu kuitenkaan mitään (oon kypsynyt ja seesteinen aikuinen nykyään! ), ajelin vaan tyynesti kotiin ja keskustelin säästä.

[Elppis]

Eilen oltiin 10vk neuvolassa, mitat:

Pituus 61,5cm
Paino 6390g
Päänympärys 42,4cm

Hyvin kasvaapi, todella tasaisesti

[Rouva Pupu]

9+4 (oon ollut ennen päivän jäljessä;))

Ensimmäinen neuvolakäynti ei tarjonnut mitään uutta mitä ei olisi internetti sitä ennen, mutta kaikenkaikkiaan tosi rempseä ja mukava neuvolatäti. Hiukan odotin jotain kauheeta jyrää tjmv. Sydänääniä ei kuunneltu kun ei laitteet siellä niin hyviä.

Ensimmäinen ulta parin viikon päästä, sitten näkee onko siellä elämää ja millaista. Hammaslääkärinkin sain pariin viikkoon, jotain positiivista siis.

Pahoinvointia ei enää ole, vaan oksentelu tulee sitten yllättäen kirkkaalta taivaalta. Tissit helvetin kipeät, sen sanon. Ja kasvaneet.

Mies työpäivien jälkeen aina kyselee miten piip voi ja minä siihen, että kai se hyvin. Aina tunnin sisällä kyselystä tulee juostua pöntölle, päivän ainoa oksuhetki. Kiusasinkin miestä, että se varmaan kuulee sun kyselyt ja haluaa sitten näyttää, että hormoonit kunnossa ja niin hänkin. Mies leijailee sitten pilvissä tästä ajatuksesta. Tosin vähään aikaan en tämän seurauksena saanut huudella rivouksia

Elpallakin se poika vaan kasvaa, aika menee nopsaan

[irmelianneli]

Täällä ei ole hammashuoltoa ollenkaan! Kyllä Oulussa vaan pääsee rask.aikana jopa tulevat isätkin jonojen ohi tarkastukseen! Ttu. Ja mulla on muuten ollu heti eka viivoista lähtien tissit niin helevetin kipeet aivan koko ajan, että esim liivittä nukutut yöt ovat varmaan yhden käden sormilla laskettavissa. Ei vaan pysty.

[Rouva Pupu]

Täällä ei ole hammashuoltoa ollenkaan!

Aika perseestä! Näistä puheenollen ikenet on alkanut vaivaamaan jo nyt. Tuskin tuo oksentelu auttaa asiaa ollenkaan. Oon kuitenkin ihan varma, et jos se loppuu yhtäkkiä niin sitten on ihan "onkohan joku vialla"-olotila. Ei voi voittaa!!

[Elppis]

Mulla olis helvetillinen määrä imetysliivejä vailla kotia, vie turhaan tilaa. Kokoina 75-85 C-D, parit joustavat (eli E:t tarvittaessa).

Pistäkää YV:tä jos halajatte, kaksia en ehtinyt edes käyttää, pesemään vain. Rouva Pupu, sori, sulle ei oo mitään tarjolla

Terveisin minitissi

[Rouva Pupu]

Taas mua syrjitään

En kyllä osaa sanoa onko nää tissit vielä kasvanut, en ole juurikaan liivejä käytellyt, ei vaan kestä sitä kipua, ei. Mies asiantuntemuksellaan väitti niiden kasvaneen enemmänkin. Kuinkahan isoja liivejä mahtaa saada ihan normi Seppälä/H&M akselilla, ei hirveästi innostaisi maksaa erikoisliikkeiden liiveistä.