Läskit

[Quinevere]

ND sentään puhuu fiksujakin, mutta sä vaikutat kyllä jokaisen ulosantisi jälkeen enemmän ja enemmän tyhmältä kuin saapas.

Sä tuskin olet oikea ihminen arvioimaan sitä kun et ymmärrä edes syömisen ja liikunnan yhteyttä läskiin. Pysy ihmeessä tuossa denial-tilassasi jos et halua laihtua.

[prosessi]

Tästäpä mieleeni tuli, että jos nykyaikana stressiä esiintyy enemmän, on ihmisissä myös enemmän insuliinia liikenteessä, mikä siis aiheuttaa lihomista energian tehokkaampana säilömisenä. Eli sama ruoka stressaantuneena syötynä lihottaa enemmän, joten voisi olettaa, että pelkät ruokailutottumusten muutokset eivät yksinään aiheuta tätä nykyajan lihomisongelman lisääntymistä, vaan esimerkiksi myös ihmisiltä liikaa vaativa työelämä.

http://yle.fi/akuutti/arkisto2002/031202_b.htm

Tuossa on stressin ja ylipainon yhteydestä. Eli sopiva stressi itse asiassa laihduttaa, aineenvaihdunta kiihottuu.
Sama ruoka lihottaa silti saman verran. Ravinnon kalori on enintään yksi laardikalori. Vaikka elimistö miten tuottaisi insuliinia, se ei maagisesti tuplaa sitä kalorimäärää, jonka suuhun tunkee.

Tuossa jutussa puhuttiin stressin toisesta tavasta lihottaa. Silti elimistön tuottama ylimääräinen insuliini vaikuttaa myös _hyväksikäytettävän_ energian (kalorien) määrään, silloinkin jos sen ei anna vaikuttaa _suuhun_tungettuun_ kalorimäärään. Se ei ole mitään magiaa, vaan kemiaa.

[-Superior-]

Totta kai geeneillä voi hyvinkin olla merkitystä itse riskiin; silti niiden merkitys on monilla myös ennen kaikkea tekosyy. Esimerkki: vanhempieni mukaan heidän kansakoulussaan oli aikoinaan tasan yksi ylipainoinen ihminen, ja häntä pidettiin hieman omituisena.

Eli, fakta 1: nykypäivän ihmisissä ovat tasan samat geenit, kuin valtaosin normaalipainoisilla esi-isillämmekin. Fakta 2: mitä enemmän epäterveellistä ruokaa tuotetaan, sitä enemmän sitä myös syödään, jolloin on loppujen lopuksi jopa aivan se ja sama, mikä on yksilön geneettinen tausta - hoikkia meistä saa näillä kulutustottumuksilla enää vain tekemällä.

[Pyry-Matias]

Totta kai geeneillä voi hyvinkin olla merkitystä itse riskiin; silti niiden merkitys on monilla myös ennen kaikkea tekosyy.

Sun kontribuutio on ollut alusta alkaen vähintäänkin hämmentävä. Tuntuu, että kirjoitat mitä sattuu. Jos yllä oleva on sun ainoa pointtisi, niin tuohan on tullut ketjussa ruodituksi jo moneen kertaan ja kunnolla.

[-Superior-]

Ei ole mitään kontribuutiota. On vain läskejä, located everywhere!

[Herra Manala]

ND sentään puhuu fiksujakin, mutta sä vaikutat kyllä jokaisen ulosantisi jälkeen enemmän ja enemmän tyhmältä kuin saapas.

Sä tuskin olet oikea ihminen arvioimaan sitä kun et ymmärrä edes syömisen ja liikunnan yhteyttä läskiin. Pysy ihmeessä tuossa denial-tilassasi jos et halua laihtua.

Kerrohan nyt ihmeessä millä tavalla en ymmärrä syömisen ja liikunnan yhteyttä läskiin, kun sinä selvästi tunnut ymmärtävän mielestäsi paremmin? Ymmärräthän sinä näemmä esimerkiksi sen, että ihmisen on päivän aikana lihottava jos se syö bratwurstia, vaikka se söisi sitä alle kaloritarpeidensa.

Perustelisitko vielä lapsenomaiset aivopierusi? Ja lapsenomaisilla aivopieruilla tarkoitan nyt tässä yhteydessä sitä, että miksi ihminen paremmilla tiedoillasi lihoaisi jos se söisi "Aamiaiseksi lihapullaa...mustaa makkaraa...lohkoperunoita...bratwurstia...punkkua...", jos se syö niitä kohtuudella ja alle päivän kulutuksen?

[Quinevere]

Kerrohan nyt ihmeessä millä tavalla en ymmärrä syömisen ja liikunnan yhteyttä läskiin, kun sinä selvästi tunnut ymmärtävän paremmin.

"Buhuu!! Syön bratwursrtia ja mustaamakkaraa ja vaikka mitä, minkä jälkeen lasken alakanttiin syömäni kalorit, enkä silti laihdu!? Kumma juttu, kyllä tää on joku sairaus, ja sen toteamiseen ja hoitoon tarvitaan pätevä lääkäri! En millään voi hyväksyä sitä, että minun olisi vain syötävä vahemmän kaloreita kuin kulutan, koska makkara on hyvää!!"

Ymmärräthän sinä näemmä esimerkiksi sen, että ihmisen on päivän aikana lihottava jos se syö bratwurstia, vaikka se söisi sitä alle kaloritarpeidensa.

Ymmärrän vain sen mitä olet kertonut ruokavaliostasi (joka ei kuulosta terveelliseltä tai vähäkaloriselta) ja siitä kuinka et laihdu. Siihen ei ole mitään mystistä selitystä, jos kilpirauhasarvot on katsottu, siis syöt liikaa ja/tai liikut liian vähän. En millään usko, että kuluttaisit lähellekään 5000 kcal, 2500 kcal lienee lähempänä totuutta, jos liikut kohtuullisesti. Läski ei sitä paitsi kuluta energiaa siinä missä lihasmassa, vaikka painaisikin 150 kg.

Höpinäsi insuliinitasoistasikin olet ymmärtänyt totaalisen väärin. Se on seuraus, ei syy mihinkään, kuten ND tuossa totesi. Ihmettelen kuka ylipäätään on mennyt sinun tapauksessasi sellaisia mittaamaan.

Prossun kommentoimaan sen verran, että pistettävä, elimistön ulkopuolinen insuliini voi tosiaan aiheuttaa insuliinisyöttöporsasilmiön sen kautta, että insuliinin laskettua verensokeria liikaa (johtuen liian suuresta annoksesta sillä kertaa) ihmisen tulee nälkä ja se syö. Ellei ole pistettävää insuliinia, eikä potilaalla sitkeähenkisiä hypoglykemiakohtauksia (kuten olisi insuliinia tuottavassa kasvaimessa), hyperinsulinemian syy on ylipainoisilla potilailla metabolinen oireyhtymä johtuen ylipainosta ja sen tuomasta insuliiniresistenssistä kudoksissa. Sen hoito-ohje on: Syö vähemmän ja liiku enemmän. (Eikö olekin hirveää?) Muu on vain seurauksien hoitoa, kun ei elämäntaparemontti syystä tai toisesta onnistu (kuten on 90%:lla potilaista).

[Herra Manala]

"Buhuu!! Syön bratwursrtia ja mustaamakkaraa ja vaikka mitä, minkä jälkeen lasken alakanttiin syömäni kalorit, enkä silti laihdu!?

Oliko sulla kalorien alakanttiin laskemisesta jonkinnäköistä näyttöä? Voit itse ihan taulukoista tarkistaa, että olen laskenut monet tuotteet, kuten punaviinin, itse asiassa jopa reilusti yläkanttiin, ja pyrin laskemaan kaikki sellaiset tuotteet muutenkin ennemmin yläkanttiin kuin alakanttiin, joita on vaikea arvioida tarkasti. Joten ole hyvä ja näytä nyt ammattitaitosi ja kerro missä kohtaa kalorien laskeminen menee pieleen. Tunnut "tietävän" paljon asioita noin niinkuin mutu-pohjalta, mutta perusteluja tai todisteita sinulta ei saa ensimmäisiäkään.

En millään usko

Epäpätevyytesi ei valitettavasti ole enää pelkkä uskon asia.

[Quinevere]

"Buhuu!! Syön bratwursrtia ja mustaamakkaraa ja vaikka mitä, minkä jälkeen lasken alakanttiin syömäni kalorit, enkä silti laihdu!?

Oliko sulla kalorien alakanttiin laskemisesta jonkinnäköistä näyttöä?

Elopainosi, josta itse täällä valitat.

En millään usko

Epäpätevyytesi ei valitettavasti ole enää pelkkä uskon asia.

Millä itse selität sen ettet laihdu? Mitä vaihtoehtoja sinusta siihen voisi olla, vai johtuuko sekin minun epäpätevyydestäni?

[Herra Manala]

"Buhuu!! Syön bratwursrtia ja mustaamakkaraa ja vaikka mitä, minkä jälkeen lasken alakanttiin syömäni kalorit, enkä silti laihdu!?

Oliko sulla kalorien alakanttiin laskemisesta jonkinnäköistä näyttöä?

Elopainosi, josta itse täällä valitat.

Tämä inputtisi todistaa, että olet tosiaan niitä vatipäitä, jotka kuvittelee että ihmiset lihoavat samasta kalorimäärästä samalla tavalla. Muuten väittämälläsi ei ole minkäännäköistä todistearvoa.

[Herra Manala]

Takaisin asiaan henkilökohtaisten antipatioidenvinkujien luota. Skippasin aamiaisen, ja söin vasta nyt. Tein viikonloppua varten ison mäjäytyksen ruokaa, kun silloin ei ehdi juuri kokkailla kuten on todettu. Sapuska koostui seuraavista ainesosista:

1kg vähärasvaista jauhelihaa (1900kcal)
490g munakoisoa (90kcal)
400g tomaattimurskaa (110kcal)
270g huuhdeltuja kidneypapuja (270kcal)
210g herkkusieniä (30kcal)
200g sipulia (55kcal)
200g hemapaa (195kcal)
175g paprikaa (45kcal)
40g chiliä (10kcal)
20g valkosipulia (20kcal)
2x lihaliemikuutio (50kcal)

Yhteensä karvan päälle 3000 grammaa ruoka-aineksia ja noin 2775kcal.
Tästä haihtui tietenkin nesteitä valmistaessa, ja valmista ruokaa syntyi 2280 grammaa.

2775kcal/22,80 = 122kcal/100g

Söin tätä varsin lihapitoista mössöä 350grammaa eli 430kcal. Oli varsin täyttävää. Vielä pitäisi jaksaa töitäkin tehdä, keles.

[prosessi]

Prossun kommentoimaan sen verran, että pistettävä, elimistön ulkopuolinen insuliini voi tosiaan aiheuttaa insuliinisyöttöporsasilmiön sen kautta, että insuliinin laskettua verensokeria liikaa (johtuen liian suuresta annoksesta sillä kertaa) ihmisen tulee nälkä ja se syö. Ellei ole pistettävää insuliinia, eikä potilaalla sitkeähenkisiä hypoglykemiakohtauksia (kuten olisi insuliinia tuottavassa kasvaimessa), hyperinsulinemian syy on ylipainoisilla potilailla metabolinen oireyhtymä johtuen ylipainosta ja sen tuomasta insuliiniresistenssistä kudoksissa. Sen hoito-ohje on: Syö vähemmän ja liiku enemmän. (Eikö olekin hirveää?) Muu on vain seurauksien hoitoa, kun ei elämäntaparemontti syystä tai toisesta onnistu (kuten on 90%:lla potilaista).

Tuo olisi kattava selvitys siinä tapauksessa, että metabolinen oireyhtymä / lihavuus olisi ainoa insuliiniresistenssin syy. Se ei kuitenkaan ole, joten hoikankin ei-diabeetikon veren insuliinimäärät voivat olla hyvinkin suuria. Kuka tahansa saa insuliiniaineenvaihduntansa sekaisin syömällä vääränlaisia asioita, vaikka niitä ei söisikään poikkeuksellisen paljon. Se etu diabeteksessa on, että meikäläiset eivät saa tuota sekaisin syömällä.

[Quinevere]

Joo, on diabetesmuotoja, jotka eivät liity läskiin, muitakin kuin se klassinen tyypin 1 diabetes. Mutta kyllä ylipainoisella insuliiniresistenssin syy on käytännössä juuri se ylipaino, ja tuo insuliiniresistenssi katoaa jos laihduttaminen onnistuu.

[Frederik Krueger]

Geenien vaikutusta lihavuuteen voitaisiin ylipäätään tutkia vain siinä tapauksessa, että saman perheen jäsenet noudattaisivat elämänsä alusta asti keskenään aivan erilaisia ruokavalioita

Ei tartte tutkia samaa perhettä. Kaksoset on keksitty ja geneettinen taipumus lihomiseen on todettu myös erillään kasvavien kaksosten kohdalla.

Toistetaan jälleen kerran: se että erilaiset ruokavaliot tekevät identtisistä kaksosista eri tavalla lihavia ei millään muotoa todista etteikö lihavuustaipumukseen voi olla yksilöllisiä, tilastollisesti merkittäviä syitä jotka eivät liity ruokaan eivätkä liikkumiseen. En ymmärrä miksi yritätte edelleen kieltää tämän noin kummallisilla ajatuskuluilla.

Oletan ettette ole kumpikaan vieläkään lukeneet ND:n aiemmin tässä keskustelussa linkittämää sivustoa.

[-Superior-]

Runkkasin äsken katsoen samalla BBW-pornoa.

Aina välillä tykkään katsoa masturboidessani läskejä, karvaisia akkoja. Varsinkin, jos niillä niitä panevilla hoikilla miehillä seisoo, aina ei vaan meinaa erektio pysyä. Äsken pysyi, ja oli kivan mallinen kullikin, tollanen sopivasti g-pistettä hivelevä yläkäyrä.

[Frederik Krueger]

Totta kai geeneillä voi hyvinkin olla merkitystä itse riskiin; silti niiden merkitys on monilla myös ennen kaikkea tekosyy. Esimerkki: vanhempieni mukaan heidän kansakoulussaan oli aikoinaan tasan yksi ylipainoinen ihminen, ja häntä pidettiin hieman omituisena.

ND käytti jo aiemmin tuota samaa perustelua sanomalla ettei keskitysleireillä ollut lihavia ihmisiä. Duh. Sanoivatko vanhempasi kaikkien oppilaiden olleen tarkalleen yhtä laihoja/lihavia?

Tarinastasi jäi myös pois se tieto minkä ikäisistä oppilaista vanhempasi puhuivat. Minäkään en muista esim. ala-asteajoiltani juuri kenenkään luokilla olleen lihavia, siitä huolimatta että esim. jäätelön, karamellien, limujen, munkkipossusuttujen yms. nauttiminen oli niihinkin aikoihin erittäin tavallista, jopa välitunneilla läheisessä kaupassa. Tästä huolimatta niihinkin aikoihin aikuisten parissa kyllä näkyi paljon lihavia, esim. äitini ja varsinkin naapurin täti joka oli jo aivan megalomaaninen kaikissa suhteissa. En voi tuosta päätellä muuta kuin että ilmeisesti kasvavassa iässä olevat lapset eivät lihoa niin helposti kuin aikuiset, joten ehkä keskustelussa pitäisikin mieluummin keskittyä kasvuiän ohittaneisiin aikuisiin.

Fakta 2: mitä enemmän epäterveellistä ruokaa tuotetaan, sitä enemmän sitä myös syödään, jolloin on loppujen lopuksi jopa aivan se ja sama, mikä on yksilön geneettinen tausta - hoikkia meistä saa näillä kulutustottumuksilla enää vain tekemällä.

Henkilön geneettinen tausta ei ole se ja sama, koska jotkut lihoavat samanlaisesta mässäämisestä paljon enemmän kuin toiset. Jokin syy siihenkin täytyy olla etten minä ole näyttänyt koskaan olevan matkalla merkittävämpään lihomiseen vaikka syömiseni ovat olleet retuperällä siinä missä jotkut joutuvat laskemaan kaloreita.

Armeijassa toki joutui usein tekemään ruumiillista harjoitetta vaikka rantatykistö ei olekaan läheskään fyysisimpiä aselajeja (varsinkin kun olin tulenjohdossa jossa joko seistään tai istutaan paikoillaan), mutta silti pistää miettimään että pysyin senkin ajan varsin laihana vaikka normaalien isojen armeija-aterioiden lisäksi söin sen 11kk aikana useimpina iltoina sotilaskodissa 1-2 berliininmunkkia, limua ja ison suklaalevyn, useasti myös muita makeisia päälle. Ei vaan kertynyt sitä läskiä ei, eikä ole sen jälkeenkään jos olen mennyt samanlaiselle hiilihydraatti- ja rasvadieetille.

Armeija-aikaisen(kin) laihuuteni salaisuus täytyy sinun ja sivustahuutajan mukaan johtua esimerkillisestä ruokavaliostani jossa tarkkaan varoin syömästä enempää kuin kulutan. Nyt (juuri tällä hetkellä) on toki täysin eri ääni kellossa kun olen vaihteeksi saanut liikunnallisen herätyksen.

[-Superior-]

eri tavalla lihavia

Tulee mieleen Kelly Shibari, Miss Mina ja Elizabeth Rollings...

[Clay]

-superior- on norattu!!

[Bluntly]

Bratwursti käristyy pannulla, Ben&Jerrys odottaa tilaisuutta hypätä jälkiruokana suuhun ja meinasin tilata taksin kauppamatkalla.

Vinkukaa te kuikelot tuulessa, meikäläinen on läski ja tyytyväinen elämän painaviin iloihin.

[Clay]

Tästäpä mieleeni tuli, että jos nykyaikana stressiä esiintyy enemmän, on ihmisissä myös enemmän insuliinia liikenteessä, mikä siis aiheuttaa lihomista energian tehokkaampana säilömisenä. Eli sama ruoka stressaantuneena syötynä lihottaa enemmän, joten voisi olettaa, että pelkät ruokailutottumusten muutokset eivät yksinään aiheuta tätä nykyajan lihomisongelman lisääntymistä, vaan esimerkiksi myös ihmisiltä liikaa vaativa työelämä.

http://yle.fi/akuutti/arkisto2002/031202_b.htm

Tuossa on stressin ja ylipainon yhteydestä. Eli sopiva stressi itse asiassa laihduttaa, aineenvaihdunta kiihottuu.
Sama ruoka lihottaa silti saman verran. Ravinnon kalori on enintään yksi laardikalori. Vaikka elimistö miten tuottaisi insuliinia, se ei maagisesti tuplaa sitä kalorimäärää, jonka suuhun tunkee.

Tuossa jutussa puhuttiin stressin toisesta tavasta lihottaa. Silti elimistön tuottama ylimääräinen insuliini vaikuttaa myös _hyväksikäytettävän_ energian (kalorien) määrään, silloinkin jos sen ei anna vaikuttaa _suuhun_tungettuun_ kalorimäärään. Se ei ole mitään magiaa, vaan kemiaa.

En ymmärrä. Tiedän insuliinista vain sen, että se tehostaa palautumista, joten vedinkin eilen illalla lenkin päälle sen runsaan tuhannen kilokalorin välipalan.

[Herra Manala]

Noniin, pääsin töistä. Kolme tuntia tuli rehkittyä siirtäen noin 1500kg tavaraa manuaalisesti kerroksesta 2 kerrokseen 1. Nyt ei kuitenkaan ollut mikään kiire vaan homman pystyi tekemään omalla ajalla, joten aika kevyttä liikuntaa tuo oli, vaikka hiki toki tulikin. Rappusten ravaaminen useita kymmeniä kertoja kahden teollisuushallikerroksen välillä ~30 kiloa tavaraa kerrallaan sylissä kuitenkin jonkunmoisesta liikunnasta käynee.

Töiden aikana join 4dl vedellä laimennettua mustaherukkamehua (150kcal) ja 4dl vettä. Äsken tein drinksun vodkasta ja light-limusta (200kcal), jotta olisin kännisenrento ja lihakset toimintakykyisiä vielä huomenna ja ylihuomenna (niin varmaan).

Tämän hetken päiväsaldo siis 780kcal. Tosin drinkki on vielä juomatta.

[Herra Manala]

Pakastepizza, nuuh, (800kcal) + 30g ilmakuivattua kinkkua (50kcal) + 40 grammaa chilejä (jalapenoja + naga morichia, 10kcal). Toinen drinksu, nuuh! (200kcal)

Saldo: 1840kcal.

[prosessi]

Joo, on diabetesmuotoja, jotka eivät liity läskiin, muitakin kuin se klassinen tyypin 1 diabetes. Mutta kyllä ylipainoisella insuliiniresistenssin syy on käytännössä juuri se ylipaino, ja tuo insuliiniresistenssi katoaa jos laihduttaminen onnistuu.

Tai sitten ei katoa. Itse asiassa tässä yritän vähän ehdotella, että monella homma voisi mennä juuri niin päin, että insuliiniresistenssi on ensin ja aiheuttaa tuota ylipainoa, joka osaltaan taas pahentaa insuliiniresistenssia. Joka taas lihottaa entistä enemmän, eli harvinaisen ikävä noidankehä.

Tähän ketjuun itse asiassa voisi sopia muutama havainto raskausajaltani, jolloin mittailin verensokereitani vähintään 12 kertaan vuorokaudessa (min. 2 tunnin välein myös yöllä...) ja tarkkailin syömisiäni suurennuslasilla. Minulla on nimittäin aina ollut melko voimakas insuliiniresistenssi, hoikkanakin. Olen jo teini-ikäisenä tarvinnut 10 yksikköä insuliinia 40 hiilihydraattigramman käsittelyyn, kun normaalisti tuollaiseen määrään tarvitaan 4 yksikköä. No, raskausaikana elimistöni päätti pistää kaiken uusiksi, joten esim. 500g viinirypäleitä (80 g hh) tarvitsikin vaivaiset 2 yksikköä insuliinia, kun taas esim. yksi paahtoleipäviipale (10 g hh) vaatikin pahimmillaan 40 yksikköä insuliinia. Lisäksi samanlainen paahtoleipäviipale, joka aamulla saattoi vaatia sen 40 yksikköä, tarvitsikin illalla vain 5 yksikköä. (Kyllä, päädyin suosimaan tietynmerkkisiä ja mahdollisimman identtisenmuotoisia valmiiksiviipaloituja leipäsortteja, jotta olisin edes jotenkin pysynyt kärryillä.) Lisäksi mm. liha alkoi nostaa verensokereita niin tehokkaasti, että esim. päivällispihvi saattoi edellyttää 15 yksikön 8 tunnin ajalle tasaisesti jaksotettua insuliiniannosta, vaikka normaalisti liha ei todellakaan muutu hiilihydraateiksi. Sitten kun vielä ihmetellään, että miten yhteensä 0,5 yksikön _vähennys_ aamuyön insuliiniannoksista johti siihen, että aamulla 40 yksikköä vaatinut paahtoleipäpala alkoikin vaatia vain 20 yksikköä, niin alkaa huomata, että ihminen on pelottavan monimutkainen vempain.

Ei-diabeetikoilla elimistö hoitaa nuo laskemiset itse, mutta voi vain arvailla miten monimutkaisia yhdistelmiä noista tulee, vieläpä vähän eri jokaisella yksilöllä, riippuen vaikka kuinka monesta eri asiasta. Itse päädyin raskausaikanani lopulta pääosin elämään sokerilla, eli hedelmillä, karkeilla, mehuilla yms., koska jostain käsittämättömästä syystä ne tarvitsivat vähemmän insuliinia kuin mikään muu, ja esim. leivän edellyttämät insuliinimäärät olivat niin suuria, että ne pyrkivät takaisin ulos ihon alta kanyylin vierestä. Itse asiassa jopa tomaatit vaativat insuliinia pari yksikköä / kpl, joten vihanneksetkin olivat jossain määrin pakkosäännösteltyjä. Ja kuten sanottua, tuolla sokeriruokavaliollani minä laihduin koko raskausajan.

Insuliiniresistenssini katosi myös kokonaan, synnytyssalissa. Tänäkin päivänä insuliinitarpeeni on sama kuin viimeksi ala-asteiässä, ja näköjään se on vieläkin tippumassa, kun päivittäiset kävelymatkani ovat jonkin verran pidentyneet työmatkoihin liittyvien kävelyosuuksien takia.

Kun muistetaan, että hiilihydraatit myöskin edustavat vain osaa kalorimatematiikasta, niin kyllä minua hirvittää, että jotkut pitävät kalorimatematiikkaa jotenkin yksinkertaisena. Kaikkea muuta. Laihtuakseen pitää tietenkin kuluttaa enemmän kuin elimistö syödystä hyödyntää, mutta miten se kenenkin kohdalla käytännössä tapahtuu, on aivan toinen asia.

[Lolita]

"Miten vetelästä sohvaperunasta tehtiin triathlonisti"

Ilmoittaudu opiskelijoiden harjoitusmateriaaliksi Varalaan tai Vierumäelle

Tämä vaihtoehto houkuttelisi minua. Olen varovaisesti jo pidempään unelmoinut personal trainerista, mutta tuntuu riskisijoitukselta näillä lähtökohdilla (kunto 0, ravitsemus 0, nykyinen liikkuminen 0). Jotenkin mä onnistuisin kuitenkin luikertelemaan hommasta, maksoi mitä maksoi.

Tai ehkä yllämainitun perusteella olisi suurempikin syy satsata ihan oikeaan kokeneeseen ja tiukkaan traineriin.

[Quinevere]

Tai sitten ei katoa. Itse asiassa tässä yritän vähän ehdotella, että monella homma voisi mennä juuri niin päin, että insuliiniresistenssi on ensin ja aiheuttaa tuota ylipainoa, joka osaltaan taas pahentaa insuliiniresistenssia. Joka taas lihottaa entistä enemmän, eli harvinaisen ikävä noidankehä.

Öh, millä mekanismilla se insuliiniresistenssi sitten ylipainoa aiheuttaisi?

Kummallisia insuliiniresistenssejä voi joskus nähdä myös tyypin 1 diabeetikoilla, jos vereen on kehittynyt insuliinivasta-aineita. Enemmän tuota hurjaa insuliinintarvetta näkee kyllä tyypin 2 diabeetikoilla, ja heillähän laihduttaminen korreloi selvän käänteisesti insuliinitarpeeseen. Sellaistakin on nähty, että vaikka 15 kg painonpudotuksella voi kokonaan päästä eroon vaikka 100 yksiköstä insuliinia vrk:ssa, siis tyyppi 2:ssa.