Minä kirjoitan vaan: Saatana on Herra, annan sinulle luvun 666.
*lukee Isä meidän-rukousta takaperin pitäen samalla kädessään Mustaa Raamattua*

Käsitän mitä tarkoitat ja olen samoilla linjoilla kanssais siitä, että intuitiivisen toiminnan takanakin _voi_olla jonkinlaisia tiedostamattomia pointteja, joissa saattaa matematiikallakin/ jonkinlaisella arvioinnilla olla osuutta.EveryWoman kirjoitti: Ymmärrän tämän, mutta koska itse uskon, että intuitiivinen toiminta perustuu eräänlaiseen laskelmointiin myös (ainoastaan laskelmoinnin laji on erilainen, ja siinä hyödynnetään kokonaisvaltaisesti kaikkea käytettävissä olevaa materiaalia, kun taas analyysissa hyödynnetään vain sillä hetkellä käsitteellistetyssä muodossa olevaa materiaalia), olen pakotettu pitämään sitäkin itsekkäänä niiltä osin kuin lopputulos lisää tekijän etua enemmän kuin kohteen.
Huoh. Eikö sillä ole sinulle tosiaan mitään merkitystä, että miehesi osoittaa toiminnassaan noin yleensä näennäistä epäitsekkyyttä - vaivautuu edes soittamaan ambulanssin onnettomuuspaikalle? Epäitsekkyyden osoituksillaan kaveri osaltaan hankkii silmissäsi oikeamielisen, luotettavan ja uskottavan kuvan ja saa sinulta, jollei nyt ihan rahaa niin ainakin pildeä ja arvostusta.EveryWoman kirjoitti:
Aivan. Luotettavuus, korkea moraali, korkea itsetuntemus jne. ovat minulle varsin merkittäviä tekijöitä - mutta epäitsekkyys?
Juu-u. Ei kiinnosta pistää lusikkaani tuohon määrittelysoppaan. Sanakirjamääritelmä riittää minulle. Joku etevä voi cut-and-pastettaa sen tähän.EveryWoman kirjoitti: Määritelmät muuten menevät tässä keskustelussa riemukkaasti sekaisin,
Eihän siitä kovin kauaa ole, kun nyky-EU:n alueella käytiin sotaa? Tosin se sota kesti vain kymmenisen päivää. EU:n naapurissa on ollut päällä kansanmurha. On mielestäni typerää sivuuttaa olosuhteiden äärimmäisen muutoksen mahdollisuus sillä, että länsimaissa on nyt näin. Kyllä kai nyt sentään länsimaissa rikollisuutta vielä on? Miksi? Siksikö, koska rikolliset eivät tunne itseään? Tadaa.EveryWoman kirjoitti: Tuo on silti ääriesimerkki. Suurin osa länsimaissa elävistä ihmisistä on aivan eri tavalla vapaita valitsemaan millaista elämää elävät, kuin esimerkkisi nainen.
Ei epäitsekkäältä näyttävillä teoilla voi minulta ostaa luotettava-leimaa (eikä ainakaan seksiä tai arvostusta). Minä luotan ainoastaan sellaiseen ihmiseen, joka tuntee itsensä niin hyvin, ettei ryhdy väittämään tiettyjä toimiaan puhtaan epäitsekkäiksi silloin kun ne eivät sitä ole. Itsepetoksessa elävään ihmiseen ei voi luottaa. (Selvennykseksi: luotan kuitenkin siihen, että ihmiset yleensä haluavat toisille ihmisille hyvää - toteuttamispuoli vain välillä kusee.)gullible kirjoitti:Huoh. Eikö sillä ole sinulle tosiaan mitään merkitystä, että miehesi osoittaa toiminnassaan noin yleensä näennäistä epäitsekkyyttä - vaivautuu edes soittamaan ambulanssin onnettomuuspaikalle? Epäitsekkyyden osoituksillaan kaveri osaltaan hankkii silmissäsi oikeamielisen, luotettavan ja uskottavan kuvan ja saa sinulta, jollei nyt ihan rahaa niin ainakin pildeä ja arvostusta.EveryWoman kirjoitti:
Aivan. Luotettavuus, korkea moraali, korkea itsetuntemus jne. ovat minulle varsin merkittäviä tekijöitä - mutta epäitsekkyys?
Kiinnostaa käyttää käsitteitä, mutta ei selittää mitä niillä tarkoitat? Omituista porukka täällä.Juu-u. Ei kiinnosta pistää lusikkaani tuohon määrittelysoppaan. Sanakirjamääritelmä riittää minulle. Joku etevä voi cut-and-pastettaa sen tähän.EveryWoman kirjoitti: Määritelmät muuten menevät tässä keskustelussa riemukkaasti sekaisin,
Riippuu siitä mistä keskustellaan. Minua kiinnostaa keskustella sellaisten ihmisten itsekkyydestä/epäitsekkyydestä, joilla on kaikki mahdollisuudet ja edellytykset vapaasti valita näiden välillä.gullible kirjoitti:On mielestäni typerää sivuuttaa olosuhteiden äärimmäisen muutoksen mahdollisuus sillä, että länsimaissa on nyt näin.
Tadaa, indeed. Alat saada jutun juonesta kiinni.gullible kirjoitti:Kyllä kai nyt sentään länsimaissa rikollisuutta vielä on? Miksi? Siksikö, koska rikolliset eivät tunne itseään? Tadaa.
Ai niin, siis analyyttinen huomiointi?HellBell kirjoitti:Tarkastelemamme asian eriävyys: jälkiperäisten hyöttyjen ja haittojen suhteen huomiointi.
Eli kun puhutaan puista niin pitää ensin määritellä kattavasti puu? Puhutteko suomea? Minähän sanoin, että minulle riittää sanakirjan määritelmä.EveryWoman kirjoitti: Kiinnostaa käyttää käsitteitä, mutta ei selittää mitä niillä tarkoitat? Omituista porukka täällä.
Roskaa. Voit selittää sodan, rauhan, rakkauden, uskonnon, moraalin, munien kutinan, ja ratkaista maailman kaikki ongelmat yhdellä sloganilla: "Helppoa, hei, opettelkaa vain tuntemaan itsenne." Nobel tilaukseen.gullible kirjoitti: Tadaa, indeed. Alat saada jutun juonesta kiinni.
Ok. Itsekkyyttä on, kun toiminnan motivaationa on oman odotetun hyödyn (mukaanlukien mielihyvä siitä, jos auttaa muita) maksimointi.EveryWoman kirjoitti:Urpiaiselle sama pyyntö: voisitko määritellä, mitä tarkoitat itsekkyydellä ja epäitsekkyydellä?
Prööt itsellesi!EveryWoman kirjoitti:Prööt. Väärin muotoiltu. (...) autan, koska antaminen on mielihyvää tuottava kokemus
Prööt taas! (Oi, miten käyttökelpoinen ilmaus). Tässähän juuri oletettiin, että jollekin jäätelö de facto antaa enemmän nautintoa all things considered kuin auttaminen. Sinä et usko, että sellaisia ihmisiä voi olla, ja minä taas sanon, että entä jos onkin? Eikö olisi parempi, ettei auttamisen olemassaolo ole kiinni tästä satunnaisesta seikasta?EveryWoman kirjoitti:Silloin et ole tajunnut, vaan olet yksinkertaisesti väärässä. Olet lyhytkestoisen nautinnon perässä, mikä ei kuitenkaan kompensoi pitkäkestoista pahaa oloa joka moisesta teosta seuraa.urpiainen kirjoitti:Entäs jos yht'äkkiä tajuan, että oikeastaan nautin vielä enemmän siitä, että en likaa käsiäni auttamalla uhria, vaan painelenkin jätskille, kun jäätelön tuoma nautinto kompensoi paremmin kuin hyvin lyhytkestoisen mielenrauhan menetyksen siitä, että jätin uhrin heitteille?
No samaa mieltä! Kylläpä pelkästään itsekkäästi motivoitunut otus oliskin hassu! Tämähän juuri on pointtini!EveryWoman kirjoitti:Sinulle tarjoutuu tilaisuus antaa, ja jäät kyselemään olisiko se mahdollisesti omien intressiesi mukaista? Hassu mies.urpiainen kirjoitti:Toisin sanoen, jos en auta epäitsekkäästä syystä - suorasta myötätunnosta uhria kohtaan - minun on rationaalisena olentona aina kysyttävä, onko auttaminen tosiaan minun intressieni mukaista.
Prööt! http://www.gnu.org/philosophy/economics ... frank.htmlEveryWoman kirjoitti:Höpön löpön.urpiainen kirjoitti:Toiseksi, on paljon tieteellistä näyttöä siitä, että itsekkyydelle (vaikka sitten EW:n markkinoimalle sofistikoituneelle itsekkyydelle) perustavan motivaatioteorian opettaminen taloustieteen opiskelijoille muuttaa näiden käytöstä.
Prööt! Ainakin minun tapauksessani juuri Okashan taustalla olevien Soberin ja Wilsonin erottelu biologisen ja psykologisen altruismin välillä on keskeinen inspiraation (ja joskus perspiraationkin...) lähde. Ks. äijien kirja Unto Others: The Evolution and Psychology of Unselfish Behavior.EveryWoman kirjoitti:No joo. Luin jutun hyvin pikaisesti, joten joku kohta saattoi jäädä huomioimattakin, mutta minusta se ei liity täällä käytävään keskusteluun juuri mitenkään.ujotus kirjoitti:
Tuolla on ihan mielenkiintoinen juttu altruismista, darwinismista ja sen sellaisesta.
http://plato.stanford.edu/entries/altruism-biological/
EW, epäilen ettet ole hahmottanut määritelmiä siten kuin ne tarkoitin - kyse ei ole mistään liioista poikkeuksista tai poikkeuksien poikkeuksista, kyse on aivan johdonmukaisesta kokonaisuudesta.EveryWoman kirjoitti:Ai niin, siis analyyttinen huomiointi?HellBell kirjoitti:Tarkastelemamme asian eriävyys: jälkiperäisten hyöttyjen ja haittojen suhteen huomiointi.
Hmm. En varmaan tule pystymään soveltamaan sinun määritelmiäsi tässä keskustelussa. Liikaa poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia. Muistetaan vain, että tarkoitamme altruismilla ja egoismilla eri asioita.
Prior artia on tuhansien vuosien takaa, joten turha toivoa Nobelia, jos se sinun materialisistisissa arvoissasi nyt sitten se ainoa motiivi oman elämäsi elämiselle olisi. Voin kertoa, että jos eläisit, et välittäisi siis Nobelista hölkäsen pöläystä. Rahat voisi tietysti ohjata johonkin hyvään käyttöön.gullible kirjoitti:Roskaa. Voit selittää sodan, rauhan, rakkauden, uskonnon, moraalin, munien kutinan, ja ratkaista maailman kaikki ongelmat yhdellä sloganilla: "Helppoa, hei, opettelkaa vain tuntemaan itsenne." Nobel tilaukseen.
Olet käsittänyt väärin. Minä en omassa itsekkyys/epäitsekkyys-määrittelyssäni erota teon todellisia seurauksia siitä, mitä tekijä uskoo niiden olevan, vaan oletan yltiöoptimistisesti, että tekijä kykenee arvioimaan seuraukset kattavasti. Milloin on kyse tekijästä, joka tähän ei kykene, itsekkyyden ja epäitsekkyyden määritelmäni eivät varsinaisesti muutu, vaan lisään määritelmään luonnehdinnan tekijän puutteellisesta arviointikyvystä. Siis lyhytnäköisesti itsekkäästi toimiva ymmärtääkseni kyllä pyrkii sellaiseen itsekkyyteen (edit: lopputuloksen kannalta arvioituna), josta itse puhun, mutta lyhytnäköisyydessään ei pääse siihen.HellBell kirjoitti:A) epäitsekkään ja itsekkään toimen käsitteleminen alk.per.auttamiseen ryhtymistilanteen kannalta ja sen aitouden määrittyminen henkilön _itsensä_ kautta: tämä tarkoittaa sitä, että vain kukin henkilö itse tietää alkuperäisten motiiviensa suhteet toisiinsa. Vain toimija itse tietää, onko tekonsa alkujaan ollut enemmän epäitsekkäässä mielessä tehty vai ei, RIIPPUMATTA siitä mitkä teon jälkiseuraukset eli hyödyt ja haitat ovat.
(Tätä tarkoitin sillä, kun kirjoitin miten näkemyseromme juontaa juurensa jälkiseurausten huomioonottamisesta.) Tämä A)-käsittelytapa on ollut minulle ominaisempaa tässä ketjussa.
B) epäitsekkään ja itsekkään toimen käsitteleminen siten, että auttamistilanteen jälkiseuraukset vaikuttavat teon luonnehtimiseen enemmän epäitsekkääksi/itsekkääksi. Tämä B-luonnehtimistapa on olllut sinulle ominaisempaa tässä ketjussa.
Minunkin arviossani siis korostuu nimenomaan tekijän itsensä näkemys (todellisen lopputuloksen lisäksi) - ei koskaan ulkopuolisten arvio tilanteesta.Nyt näiden A ja B kohtien eroavuus johtuu siitä, että A):ssa painotutaan teon alkuperäisen aitouden luonteeseen, jolloin itse tekijän näkemys korostuu, kun taas B):ssa tilanne nähdään muiden silmin, siten miten muut ihmiset saattavat tilanteen nähdä.
Esimerkki: Eban ainoa motiivi on päästä leikkimään Ullin kanssa pihalle hippaa (itsekäs motiivi) ja siksi hän auttaa Ullia tekemään läksynsä nopeasti.
Jos sinun tekee mieli jankata, eikö olisi kannattavampaa (= itsekkäämpää!) opetella sanomaan asioita eri tavalla, tai lukea opponentin kommentit tarkemmalla silmällä, kuin vain heittää pyyhe kehään?urpiainen kirjoitti:Tältä jankkaukselta on kyllä nyt katkennut potku, mutta yhdet vielä ja sitten lasku.
No hyvä. Miksi kutsuisit sellaista toimintaa, jonka motivaationa on sekä oman että toisten odotetun hyödyn maksimointi?Ok. Itsekkyyttä on, kun toiminnan motivaationa on oman odotetun hyödyn (mukaanlukien mielihyvä siitä, jos auttaa muita) maksimointi.EveryWoman kirjoitti:Urpiaiselle sama pyyntö: voisitko määritellä, mitä tarkoitat itsekkyydellä ja epäitsekkyydellä?
Epäitsekkyyttä on, kun toiminnan motivaationa on toisten odotetun hyödyn maksimointi.
Ja minun pointtini on ollut se, että näitä kahta on mahdotonta erottaa toisistaan, jos tekijä arvioi tekonsa seuraukset riittävän kattavasti ja riittävän pitkällä aikavälillä. Toisin sanoen en ainakaan ole yrittänyt jättää epäitsekkäitä motiiveja huomioimatta. Olen vain sanonut, että milloin on välttämätöntä käyttää näistä käsitteistä vain toista, valitsen mieluummin puhua itsekkyydestä (koska se motivoi useampia ihmisiä kuuntelemaan mitä minä sanon, ja koska markkinoimani itsekkyys on kuitenkin ilmenemismuodoiltaan sama asia kuin epäitsekkyys - eli mitään konkreettista vahinkoa tällä nimilapulla en usko aiheuttavani).Todellisuudessahan toimintamme motivaatiopohjana on varmaan lähes aina molemmanlaisia motivaatioita, kuten moninaisuuden ihastuttava enkeli HellBell on toistuvasti koettanut päähämme jankata. Oma pointtini on taas ollut, että epäitsekkäiden motiivien huomioimatta jättäminen on paitsi vääristelevää myös vaarallista.
Et kirjoittanut. Sinä kirjoitit: Autan, koska nautin siitä, että olen sellainen jalo henkilö, joka auttaa muita. Tämä on minun maailmassani aivan eri asia kuin tuo mitä itse kirjoitin. Tämä on lyhytnäköistä itsekkyyttä (S.E.:n termein relief), minun kirjoittamani, tai sen tunnistaminen itsessään ja pyrkimys hyödyntää sitä, taas on kaukonäköistä itsekkyyttä (cure).Prööt itsellesi!EveryWoman kirjoitti:Prööt. Väärin muotoiltu. (...) autan, koska antaminen on mielihyvää tuottava kokemusNäinhän juuri kirjoitin!
Auttaminen ei ole sustainable* niin kauan kuin se on kiinni mistään muusta kuin siitä, että ihmiset tunnistavat itsessään auttamisesta seuraavan pitkäkestoisen mielihyvän. Uskon, että että ei ole olemassa ihmistä, joka tuntee itsensä ja joka siitä huolimatta tekisi kuvailemasi kaltaisen valinnan - ja uskon että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus oppia tuntemaan itsensä (pl. äärimmäisen marginaaliset poikkeustapaukset). Sinäkö et usko?Prööt taas! (Oi, miten käyttökelpoinen ilmaus). Tässähän juuri oletettiin, että jollekin jäätelö de facto antaa enemmän nautintoa all things considered kuin auttaminen. Sinä et usko, että sellaisia ihmisiä voi olla, ja minä taas sanon, että entä jos onkin? Eikö olisi parempi, ettei auttamisen olemassaolo ole kiinni tästä satunnaisesta seikasta?EveryWoman kirjoitti:Silloin et ole tajunnut, vaan olet yksinkertaisesti väärässä. Olet lyhytkestoisen nautinnon perässä, mikä ei kuitenkaan kompensoi pitkäkestoista pahaa oloa joka moisesta teosta seuraa.urpiainen kirjoitti:Entäs jos yht'äkkiä tajuan, että oikeastaan nautin vielä enemmän siitä, että en likaa käsiäni auttamalla uhria, vaan painelenkin jätskille, kun jäätelön tuoma nautinto kompensoi paremmin kuin hyvin lyhytkestoisen mielenrauhan menetyksen siitä, että jätin uhrin heitteille?
Miten elähdyttävää silmänkääntötemppuilua. Onko sinulla jokin erityinen syy olla olematta täysin aito ja rehellinen, konstailematon oma itsesi tässä keskustelussa?No samaa mieltä! Kylläpä pelkästään itsekkäästi motivoitunut otus oliskin hassu! Tämähän juuri on pointtini!EveryWoman kirjoitti:Sinulle tarjoutuu tilaisuus antaa, ja jäät kyselemään olisiko se mahdollisesti omien intressiesi mukaista? Hassu mies.urpiainen kirjoitti:Toisin sanoen, jos en auta epäitsekkäästä syystä - suorasta myötätunnosta uhria kohtaan - minun on rationaalisena olentona aina kysyttävä, onko auttaminen tosiaan minun intressieni mukaista.
Tilastolla päähän? Ennen kuin luen tuon, varmistan että et käsittänyt äänimerkkiäni väärin. Tarkoitukseni oli vain sanoa, että minun markkinoimaani itsekkyyden lajia ei todennäköisesti opeteta missään koulussa, ja vähiten todennäköisesti taloustieteen piirissä. Onko niin, että sinä et uskonut väittämääni ja siksi löit tilastolla päähän (missä tapauksessa pyytäisin sinua kyseenalaistamaan sitäkin, oletko varmasti ymmärtänyt myyntiartikkelini olemuksen oikein)? Vai luulitko minun väittäneen, että mitään itsekkyyden lajia ei opeteta taloustieteen opiskeiljoille? Sellaista en väittänyt enkä tahdo väittääkään.Prööt! http://www.gnu.org/philosophy/economics ... frank.htmlEveryWoman kirjoitti:Höpön löpön.urpiainen kirjoitti:Toiseksi, on paljon tieteellistä näyttöä siitä, että itsekkyydelle (vaikka sitten EW:n markkinoimalle sofistikoituneelle itsekkyydelle) perustavan motivaatioteorian opettaminen taloustieteen opiskelijoille muuttaa näiden käytöstä.
Ok, mutta siitä voisi aloittaa uuden keskustelun, jotta aihe saisi ansaitsemansa huomion - sen sijaan että hämmennetään tätä käsitteiden sillisalaattia yhä sekavammaksi (minulla ainakin on vaikeuksia suhteuttaa toisiinsa niitä erilaisia epäitsekkyyden ja itsekkyyden määritelmiä, joita tässä keskustelussa jo nykyiselläänkin on käytössä).Prööt! Ainakin minun tapauksessani juuri Okashan taustalla olevien Soberin ja Wilsonin erottelu biologisen ja psykologisen altruismin välillä on keskeinen inspiraation (ja joskus perspiraationkin...) lähde. Ks. äijien kirja Unto Others: The Evolution and Psychology of Unselfish Behavior.EveryWoman kirjoitti:No joo. Luin jutun hyvin pikaisesti, joten joku kohta saattoi jäädä huomioimattakin, mutta minusta se ei liity täällä käytävään keskusteluun juuri mitenkään.ujotus kirjoitti:
Tuolla on ihan mielenkiintoinen juttu altruismista, darwinismista ja sen sellaisesta.
http://plato.stanford.edu/entries/altruism-biological/
Minua harmittaa se, että kommenttisi tuntuvat minusta vittuilevilta ja epärakentavilta, koska samalla tulee mieleen että oikeastaan et keskustele ymmärtääksesi muiden (tai minun) ajatuksia, vaan sinua motivoi muiden pilkkaamisesta ja piikittelystä saamasi lyhytkestoinen mielihyvä. Onko harmini turhaa (kysyn tätä tosissani, eli kysymys ei ole retorinen)?gullible kirjoitti:Eli kun puhutaan puista niin pitää ensin määritellä kattavasti puu? Puhutteko suomea? Minähän sanoin, että minulle riittää sanakirjan määritelmä.
Kuten kanssakirjoittelijakin mainitsi, helppoa se tuskin on. Voi olla (ja on) helppoa sanoa yleisluontoisesti mikä auttaisi, mutta on eri asia keksiä menetelmä, jolla apu menisi ihmisille perille.gullible kirjoitti:Roskaa. Voit selittää sodan, rauhan, rakkauden, uskonnon, moraalin, munien kutinan, ja ratkaista maailman kaikki ongelmat yhdellä sloganilla: "Helppoa, hei, opettelkaa vain tuntemaan itsenne." Nobel tilaukseen.
Niin. Täällä sitä eletään sokeana pikkumielisenä pelkurina hapuillen materliasmin orjuudessa edes tajuamatta miten pitäisi elää. Tai siis ei edes eletä, vaan ollaan kai sitten kuolleita samassa setissä.So Easy kirjoitti:
Voin kertoa, että jos eläisit, et välittäisi siis Nobelista hölkäsen pöläystä.
Kun käytät "ihmiset"-passiivia niin en tiedä osoitatko nämä sanasi minulle? En tahtoisi sortua oletukseen, että näin on, mutta koska lainaat tekstiäni niin oletan minun kuuluvan "ihmisiin" (mikä on tietoisuuteni tason huomioon ottaen ehkä hieman ylitseampuva oletus).So Easy kirjoitti: Tästä näkee jatkuvasti aivan uskomattomia ilmentymiä. Ihmiset, jotka pitävät itseään älykkäinä, usein oppineina ja uudesta kiinnostuneina, joita mahdollisesti monet muutkin pitävät älykkäinä ja jotka varmaan monessa mielessä mitatenkin ovat älykkäitä, sortuvat "minä kun en tiedä tuosta aiheesta mitään... niin mielipiteeni siitä täytyy olla oikea!" -tasoiseen "argumentointiin" ja vielä usein kiihkoissaan julistavat kaiken tähän liittyvän kirotuksi tai ainakin kaiken olennaista kuvaavat sanat kirosanoiksi, ja usein vielä vannovat että eivät ikinä aio aiheeseen edes perehtyä.
Sinähän tässä yrität tuputtaa muiden näkemyksiä - sen gurusi! Minusta on lähinnä biologiaa, että oma hyvinvointi, perustarpeet (ruoka, seksi...), sosiaaliset suhteet ja arvonanto kiinnostavat. Olen vahvasti eri mieltä, että kaikki tuo on paskaa elämäni kannalta. Syötkö lainkaan - siitäkö tuo sinun omituisuutesi johtuu?So Easy kirjoitti: Eivät ihmiset halua herätä tajuamaan, että raha, pillu, muiden kunnioitus -- kaikki tämä on loppujen lopuksi aivan turhaa paskaa heidän oman elämänsä kannalta. Sen myöntäminen on niin kivuliasta, koska koko oman elämän arvorakenne on rakennettu (muiden sokeiden opettamana) niiden varaan. Mitä minun elämäni sitten muka olisi? Aivan, ei voi tietää etukäteen. Mutta sitä ihmettelen, ettettekö muka luota itseenne sen vertaa, että mihin tahansa suuntaan elämänne oman avoimuutenne ja tunteenne ohjaamana menee, niin se on oikea suunta? Miten helvetissä sitten muka voitte luottaa muiden näkemykseen?! Aivan hullua. Olette täysin muiden armoilla, ohjaamana -- ja he ovat todennäköisesti aivan yhtä sokeita kuin itsekin olette! Miten mikään muu kuin itse kirkkaasti näkeminen ja tunteminen voi tuntua parhaalta vaihtoehdolta?
Minusta kyllä tuntuu, että tämän postauksesi perusteella tuo saattaa pikemminkin olla sinun ongelmasi.So Easy kirjoitti: Oletteko te muka jotain jumalia?
No niin minäkin teen. Miten minun tunteeni ja tekoni eroavat sinun teoistasi, vaikkei minulla sinun mukaasi tätä korkeampaa tietoisuuden tasoa olekaan?So Easy kirjoitti: Teen niin kuin Tuntuu oikealta.
Turhautumiseni syyt ilmenevät yo. postauksestani. Valitettavasti olen menettämässä toivoani sen suhteen, että saavuttaisin ymmärrystä siitä, miten tuo itsetuntemus voi olla ratkaisu niihin ongelmiin mihin sitä tarjotaan.EveryWoman kirjoitti: Minua harmittaa se, että kommenttisi tuntuvat minusta vittuilevilta ja epärakentavilta, koska samalla tulee mieleen että oikeastaan et keskustele ymmärtääksesi muiden (tai minun) ajatuksia, vaan sinua motivoi muiden pilkkaamisesta ja piikittelystä saamasi lyhytkestoinen mielihyvä.
Yritin ilmaista itseäni niin, että se ei kuulostaisi kohtuuttomalta. Sanoin, että kommenttisi tuntuvat minusta vittuilevilta - en että vittuilisit. Ja kysyin vielä, olenko väärässä tuntemuksineni (ja korostin, että kysymys ei ole retorinen). Ilmeisesti olin väärässä, mikä on hyvä. Ei minusta nyt enää tunnu pahalta, kun tiedän (tai siis uskon), että motiivisi eivät olleet sellaisia mitä yllä kuvailin.gullible kirjoitti:Turhautumiseni syyt ilmenevät yo. postauksestani. Valitettavasti olen menettämässä toivoani sen suhteen, että saavuttaisin ymmärrystä siitä, miten tuo itsetuntemus voi olla ratkaisu niihin ongelmiin mihin sitä tarjotaan.EveryWoman kirjoitti: Minua harmittaa se, että kommenttisi tuntuvat minusta vittuilevilta ja epärakentavilta, koska samalla tulee mieleen että oikeastaan et keskustele ymmärtääksesi muiden (tai minun) ajatuksia, vaan sinua motivoi muiden pilkkaamisesta ja piikittelystä saamasi lyhytkestoinen mielihyvä.
Minusta lainaamani virke on kokolailla kohtuuton ottaen huomioon, mitä olen tähänkin threadiin postannut. Omasta mielestäni et tunnu ymmärtävän oikeastaan mitään, mitä yritän sanoa.
Ok. Yritetään uudestaan.EveryWoman kirjoitti: Olet käsittänyt väärin. Minä en omassa itsekkyys/epäitsekkyys-määrittelyssäni erota teon todellisia seurauksia siitä, mitä tekijä uskoo niiden olevan, vaan oletan yltiöoptimistisesti, että tekijä kykenee arvioimaan seuraukset kattavasti. Milloin on kyse tekijästä, joka tähän ei kykene, itsekkyyden ja epäitsekkyyden määritelmäni eivät varsinaisesti muutu, vaan lisään määritelmään luonnehdinnan tekijän puutteellisesta arviointikyvystä. Siis lyhytnäköisesti itsekkäästi toimiva ymmärtääkseni kyllä pyrkii sellaiseen itsekkyyteen (edit: lopputuloksen kannalta arvioituna), josta itse puhun, mutta lyhytnäköisyydessään ei pääse siihen.
Ahaa. Yksi ongelma tuossa on se oletus, että kaikki ihmiset toimisivat absoluuttisesti parhaalla mahdollisella tavalla omalta kannaltaan (oletuksena toimiminen hyväätarkoittavasti ja hyvään pyrkien), jolloin tulee toimineeksi muidenkin hyväksi.Kyllä minäkin tarkastelen tekoja tekijän motiivien kautta, mutta siinä se epäitsekkyyden ja itsekkyyden toisistaan erottamisen ongelma juuri tuleekin. Näen nimittäin asian niin, että henkilö, joka toimii absoluuttisesti parhaalla mahdollisella tavalla omalta kannaltaan, toimii myös parhaalla mahdollisella tavalla muiden kannalta (myös motivaationsa osalta). Silloin käy mahdottomaksi määritellä, onko henkilö itsekäs vai ei, tai sitten on sanottava että hän on molempia yhtäaikaa ja yhtä paljon.
Ok, joskin en aivan yhdy tähän, koska mielestäni henkilö voi saavuttaa omalta kannaltaan parhaimman mahdollisen lopputuloksen vaikka ei välittäisikään muiden hyvinvoinneista; tämä riippuu siítä mikä henkilön mielestä paras lopputulos asiasta on.Siis lyhytnäköisesti itsekäs henkilö yrittää saavuttaa omalta kannaltaan parhaan mahdollisen lopputuloksen, mutta ei ole huomannut että sen voi saavuttaa vain välittämällä siitä miten muiden asiaan kuuluvien henkilöiden käy. Kaukonäköisesti itsekkään tekoja motivoi muiden hyvinvointi siinä missä omakin (mutta ei koskaan oma hyvinvointi muiden kustannuksella, eikä myöskään muiden hyvinvointi oman kustannuksella, koska sekin on lyhtnäköistä)
Ei minulle ole itsestäänselvää, että tuo olisi edes sinun määritelmilläsi luettavissa itsekkääksi motiiviksi. Miten voidaan todentaa, että Ebba saisi leikkimisestä enemmän irti kuin Ulli? Tai miten edes Ebba itse voi olla siitä varma (jos ja kun ulkopuolista näkökulmaa ei tarvita itsekkyyden todentamiseen)? Lisäksi tuntuu keinotekoiselta olettaa, että ihan ainoa motiivi tosiaan olisi tuo (eli että Ebba kykenisi aivan aidosti sulkemaan kaikki muut vaikuttavat motiivit päätöksentekonsa ulkopuolelle, tai että hän edes haluaisi tehdä niin)..
Minun kokemukseni mukaan tuo on itse asiassa aika osuvasti kuvattu. Paitsi että kukaan ei todellakaan ole pitänyt tätä salassa. Ihmisten kollektiivinen arvomaailma ja sosiaalinen joukkosuggestio eivät vain tue lainkaan tällaiseen aiheeseen perehtymistä. Miksikö? Sosiaalisista sääntöverkostoista irtautuneella ihmisellä ei ole mitään intressiä kontribuoida muiden ihmisten välisiin arvoasetelma-, kunnia-, suosio- tai muihin peleihin, eivätkä muut voi täten häntä tällaisilla peleillä kontrolloida (sanon näin, toiselle tulee hyvä mieli; sanon noin, toiselle tulee paha mieli). Tällainen ihminen asettaa pelkällä olemassaolollaan tuolla sosiaalisella leikkikentällä elävien koko elämän perustan kyseenalaiseksi, ja vaikka se tapahtuukin lähinnä alitajuisesti, se pelottaa ihmisiä -- aivan kuten mikä tahansa muukin vihje siitä, että ei elä muiden mielestä oikein. Siksi meidät kasvatetaan noudattamaan kaikkia mahdollisia sosiaalisia sääntöjä, ja niistä poikkeamista paheksutaan.gullible kirjoitti:Kyllähän se vähän pistää ihmettelemään, mistä tässä kokoajan jää paitsi. Ilmeisesti kyseessä on joku tiedostamisen seuraava taso, joka on tähän asti pidetty salassa?
Ensinnäkin, kyse ei todellakaan ole mistään "tempusta", kuten edellä yritin kuvailla. Kyse on elämänfilosofiasta ja sen toteuttamisesta. Yksi keskeinen juttu on itsensä tarkkaileminen. Tämäkään ei ole mikään metodi jonka voisi jotenkin paketoida ja opettaa tiettynä säännöstönä muille. Tai ainakaan itse en pysty näkemään, miten voisi (ehkä jonain päivä joku siinäkin onnistuu, en toki voi satavarmasti tietää). Haaste on juuri siinä että kyse on siitä, miten kukin tarkkailee itse itseään. On ihan eri asia puhua siitä kuin todella tehdä sitä.gullible kirjoitti:Kerropas nyt kuitenkin minulle, kun kerran tiedät, etten tunne itseäni, että miten teen sen tempun? Mielellään alle sadalla sanalla, kiitos.
Äh, ei siitä mitään valaistumista olisi voinut kukaan saada, eikä se ollut pointtinikaan. Se lainaus liittyi oikeastaan tuohon, mitä tuossa alussa kuvailin, siis että miksi ihmisillä on pikemminkin luontainen vastustus tällaiselle itseensä tutustumisen tielle lähtemisestä kuin luontainen kiinnostus. Tai tuo menee itse asiassa vähän väärin; uskon, että ihmisillä ihan aitoina omina itsenään on kiinnostus tulla mahdollisimman eheiksi ja toteuttaa siten itseään kokonaisvaltaisesti, mutta siis ihmisille tyypillisesti on mitä erilaisimmin ja salakavalammin tavoin opetettu, että ensisijaisesti tavoiteltavaa onkin jokin muu. Aiemmat sukupolvet ikään kuin jakavat omaa tuskaansa ja yrittävät saada seuraavatkin mukaan ja tukemaan omaa hulluuttaan.gullible kirjoitti:Ihan omin sanoin, ei tarvitse mitään linkkiä postata. Luin tuon englanninkielisen katkelman, muttei se minulle antanut Valaistumista. Se varmaan johtuu siitä, että olen sokea, vastustan, olen mukaälykäs jne. jne. jne.
Tarkoitin "ihmisillä" siinä yhteydessä joukkoa, joka ei ole näihin asioihin vielä lähtenyt perehtymään, ja kuvailin omaa näkemystäni siitä, miten tällaiset ihmiset toimivat. Yleistykset eivät tietenkään ole sovellettavissa yksilötasolle, joten sikäli en tarkoittanut sinua, mutta kirjoittaessani kuitenkin sinulle halusin siten tuoda esiin sitä järjettömyyttä, jota näistä asioista "keskusteltaessa" usein ilmenee. Silmitöntä ennakkoluuloa, kritiikitöntä leimaamista "huruiluksi", vaikka ei itse edes tiedetä mistä on kyse jne. En tarkoittanut, että jotenkin syytän sinua kaikesta tästä, en, vaan pikemminkin niin, että kannattaa olla varuillaan, sillä sattuu sitä paremmissakin piireissä. Siis mitä uskomattomampia itsekusetuksia.gullible kirjoitti:Kun käytät "ihmiset"-passiivia niin en tiedä osoitatko nämä sanasi minulle?
Tunnustan tämän. Jossain vaiheessa olit kuitenkin varsin aggressiivisesti vastaan -- tai ainakin se oli kokemukseni -- ja siten aloin haastaa, että mitäs näin tiukan vastustuksen takana nyt oikein on, ja että ymmärrätkö sitä ihan itsekään.gullible kirjoitti:En ole käsittääkseni missään vannonut, etten perehtyisi aiheeseen.
Joo, ei. Eihän tuollaisiin asioihin voi miksikään ratkaisuksi itsensä tuntemista esittää. Painotin tuota sanaa, koska tarkoitan juuri sitä, että ei kukaan ulkopuolinen jollain sanomisillaan voi noin vain saada ketään muuttumaan, jos tällä ei ole omaa itselähtöistä halua muuttua. Seison kuitenkin täysin aiemmin sanomani takana siinä, että JOS ihmiset tuntisivat itsensä, niin rikollisuutta ei olisi. Tämä ei siis mitenkään tarkoita, että kyseessä olisi jokin patenttiratkaisu juuri siitä syystä, että ei sitä voi mitenkään "patentoida", kuten myös ylempänä yritin selittää. Kriittinen kysymys onkin: miten saada ihmiset haluamaan oppia tuntemaan itsensä, kun he ovat tottuneet pitämään tätä hulluutta ja paskaa ainoana todellisuutenaan?gullible kirjoitti:Jos "argumentoinnista" puhutaan niin kyllä minä lähtisin hakemaan rikollisuudelle ilmiönä muita syitä, kuin sen, etteivät ihmiset tunne itseään.
Jos se, mitä yritän omasta kokemuksestani selittää, tuntuu sinusta ontolta, se on ihan ymmärrettävä kokemus. Jos sinulle tulee tämänkin viestin jälkeen jotain ideoita, miten voisin paremmin avata tätä teemaa, niin sano ihmeessä (ottaen kuitenkin huomioon, että on tosiaan laajoja hyvin keskeisiä osuuksia, jotka vain täytyy käydä itse itsensä kanssa läpi, eikä kukaan muu voi ikään kuin tarjota oikopolkua perille muotoilemalla vastauksen valmiiksi).gullible kirjoitti:Aika onttoa minusta. Ei ole minusta järin älyllistä, vai onko sinusta?
Tämä alkaa mennä nyt laajemmaksi filosofiseksi keskusteluksi mutta sanotaan sen verran, että jotakuinkin kaikki elämänfilosofiaa pohtimaan lähteneet ovat aika pian todenneet, että yksi ainoa ja lopullinen tavoite ihmisen elämälle, siis elämän tarkoitus, on elää onnellinen elämä. Noh, jos nyt joku kokee niin, että jokin tietty kapistus tuo hänelle onnellisuutta, niin kyllähän se hieman omituiselta hengen miehen/naisen näkökulmasta kuulostaa, MUTTA olennaista on se, että ei ole mitään tuollaisia sääntöjä. Ja itseensä tutustumisenkin kannalta on tärkeää, ettei ajattele että itsen ei kuuluisi olla sitä tai tätä mieltä, sillä jos nyt sillä hetkellä kuitenkin sattuu olemaan (ja mitä siitä; ihminenhän on muuttuva, oppiva, dynaaminen olento) niin on parasta jos pystyy näkemään tämän puolen itsessään kokonaisuudessaan ja tutkiskelemaan sitä. Miksi tulenkaan onnelliseksi asiasta X? Ihanko oikeasti?gullible kirjoitti:Edelleen, onko materialismi jotenkin pahaa? Kuuluuko itsensä tuntemiseen jonkinmoinen askeesi vai seuraako se ihan itsekseen?
Myönnän, että olen varmaan suorastaan usuttanut perehtymään näihin asioihin, mutta missään tapauksessa en yritä tuputtaa kenenkään toisen näkemyksiä. Hartaasti toivon, että ihmiset nimenomaan eivät ota kenenkään sanaa, minun sen enempää kuin minkään 'gurunkaan', sellaisenaan ja ajattele että juuri näin on tehtävä koska siellä-tai-tuolla niin sanottiin. Se juuri on väärä tapa. Pitää seurata omaa sydäntä. Mutta eteenpäin pitää mennä! Opiskella itseään, elämää.gullible kirjoitti:Sinähän tässä yrität tuputtaa muiden näkemyksiä - sen gurusi!
Tiedoksesi: en koe uhrautuvani millään lailla. Teen tämän ensisijaisesti täysin itseni takia. Jos minulle jossain tilanteessa -- syystä tai toisesta -- tulee tunne, syvällinen kokemus, että jotakuta tavalla tai toisella ikään kuin hieman tuuppaaminen, ehkä jonkin ajatuksen hänen eteensä heittäminen, olisi Hyvä juttu, on minun se tehtävä. Itseni takia.gullible kirjoitti:Onneksi jaksat taistella ihmisparkojen puolesta. Uhrautua.