En kyllä osaa sanoa onko nää tissit vielä kasvanut, en ole juurikaan liivejä käytellyt, ei vaan kestä sitä kipua, ei. Mies asiantuntemuksellaan väitti niiden kasvaneen enemmänkin. Kuinkahan isoja liivejä mahtaa saada ihan normi Seppälä/H&M akselilla, ei hirveästi innostaisi maksaa erikoisliikkeiden liiveistä.
esim. Anttilasta ja H&M:sta hyvällä tsägällä löytyy E-koon liivejä, jos haluaa isompia, niin joutuu tilailemaan esim. Bebesiltä (maksaa sellaset vaivaiset 40-80€)
The great club outshines the individual, always and forever.
Mulla menee kohta ihan aikuisten oikeesti hermo meidän ipanan ruokailun kanssa. Kauhea huuto, sotkeminen, lusikan paukutus ym. yleinen sekamelska ja hädin tuskin pari lusikallista menee suuhun ja mahaan. tätä tämä on oluut siitä asti kun opeteltiin kiinteitä syömään eli reilun vuoden. Huokaus.
... Meillä on sen suhteen aika lyhyt pinna, siis aikuisilla lasten ruokailun, ja tavarat katoaa pöydästä melko nopeasti jos ei kelpaa ja se häröily kiinnostaa enempi. Tai yleensä häiriköivä lapsi katoaa, koska ruokailemassa on muitakin ja me muut toki saamme nauttia safkamme rauhassa. Sekamelska ja paukutus väheni aikanaan isommalla kun vaan tajusin pidentää aterioiden välejä, poistin mielestä sen "apua se kuolee jos ei nyt syö lautasta tyhjäks". Välipalaa ei tarjottu tai jos oli muun ohjelman vuoksi pakko niin sitä edellisen aterian ruokaa parin lusikallisen verran. Nälkä pistäny likan avaamaan suun oikealla tavalla.
(Tarhasta on sitten tuotu kotiin vähän huonoja tapoja kuten muiden naurattaminen pöydässä, yleinen tarinointi ja pöydän ali potkiminen. Argh, en voi sietää. Viimeks eilen neiti söi ateriansa eri pöydässä - kaipa sitä laumasta erottamista voi ihmismuksuillakin kokeilla, toimi ainakin nyt ekalla kerralla selityksineen hyvin... )
Pienempi treenailee ja maistelee vasta, mut se on niin pulska jäbä, ettei tee kyllä sinänsä pahaa ottaa lautasta ja lusikkaa pois jos homma ei mene niin kuin pitää. Mikään ei vaan vtuta enempää ku ruoan heittäminen pois neljästi päivässä... Nyt on eilen ja tänään syöty älyttömän hyvin ja siististi, viime viikolla suun sai auki vaan "kusettamalla" ja silloinkin safka syljettiin pitkin rintaa. Mut tää on ihan alkua meillä, ei vielä huoleta tai liikaa rasita. Häröilyt ja sekamelska on kuitenkin kitkettävä jo nyt alussa, vaikka sitten parin tippuneen kilon uhalla (ja illan maitovellistä en prkl luovu koska haluan uneni).
Meillä tehtiin nyt sitten korvikkeenvaihto, aamen.
Perhana, hirmunen huuto taas viikon verran pullolla - jaksaa just sen 40ml yhdellä ruokailukerralla (eli n.3-4h välein) syödä samalla karjuen. Nyt koitin NAN:n sijasta Baby Semp:iä (Semper) - meni 140ml alta 5min Kiva kun sitä oli tasan se 200ml kaapissa varuilta jos tarttee joskus kokeilla, arvatkaa kuka oli Prisman ovien takana klo 8 hakemassa lisää kun yösyötön NAN oli pitänyt pojan vääntelehtimässä ja ähisemässä jo tunteja
Aamuvellille tuli raivarit, mutta semper maistui taas, nyt tuhisee tuolla pinniksessään
Toivotaan vaan että ei oo hetkellinen "tää on parempaa"- ilmiö, vaan on oikeasti koostumukselta ja maitojauheiltaan niin erilainen, ettei aiheuta masukipuja.
Miksei noi synny manuaali kädessä? Tai edes osaa viittomakieltä?
The great club outshines the individual, always and forever.
Elppis kirjoitti:
Miksei noi synny manuaali kädessä?
LIKE, Iso Roba 20
Nii, mut sellanen joka kertoot totuuden, eikä jokaiseen vaivaan suositella neuvolaan soittoa. Siellä tulee vastauksena vaan "no hyvin se kasvaa, kyllä se joskus ohi menee". GRR.
The great club outshines the individual, always and forever.
Mä en oo tainnut ikinä soittaa neuvolaan muuta kuin varatakseni ajan seuraavaan tarkistukseen
Yrityksen ja erehdyksen kautta ollaan opeteltu, sekä minä että poika
Nyt on menossa joku semmonen kausi, että kaikkia muita kuunnellaan paitsi äitiä. Ja siis pätee vain kieltoihin ja ei-niin-kivoihin juttuihin.
Jätkällä on vähintäänkin omituinen huumorintaju.
Poika oppinut hymyilemään, jokeltaa paljon ja tavoittelee välillä esineitä. Kierähtämistäkin harjoitellaan. Jatkuvasta nyrkin lussuttamisesta tulee mieleen, että josko ekat hamput olisivat tuloillaan. Eivät kai vielä?
daddykillkill kirjoitti:Poika oppinut hymyilemään, jokeltaa paljon ja tavoittelee välillä esineitä. Kierähtämistäkin harjoitellaan. Jatkuvasta nyrkin lussuttamisesta tulee mieleen, että josko ekat hamput olisivat tuloillaan. Eivät kai vielä?
Meillä on ollut sama lutkutus jo muutaman viikon ja hampaita kuulemma viestii litratolkulla kuolaten Kuulemma hampaita ei välttämät sitten kuukausiin näy, niitä voidaan "tehdä" pitkään.. ugh!
The great club outshines the individual, always and forever.
Pupu: Multa ei kysytty, mut vastaan kuitenkin Meil oli eka uä vkolla 13 mut siellä ei kuulunut mitään ku ei niitten kakkalaitteissa ollu ääniä Ja neuvolassa ne ei vielä tuolloin ees kuuluneet, ei ne aina vaan kuulu. Mut monitorissa näkyi syke kuitenkin. Ekan kerran sydänäänet kuulin sit vasta vkolla 18 neuvolassa.
Käytiin me varhaisultrassa yksityisellä viikolla 8, ja siellä kans näkyi syke mut ei kuulunu mitn.
Meillä sydänäänet kuulu yhdeksännellä viikolla eli 8+ jotain. Tosin luultiin tollon, että ois jo pidemmällä, ei ne yleensä edes yritä tuollon vielä kuunnella. Mutta hienot heppalaukat sieltä kajahti <3 Eka todiste siitä, että "siellä" oli oikeasti "joku".
Juuh, meilläkin on vasta ensimmäinen ultra maanantaina eli silloin on toi 11+6. Aika korville sen kyllä sain kun täällä tehdään ne niskaseulonnat ja kromosomi jutskat vkolle 12 asti. Varhaisultrassa ei käyty vaikka mielessä se kävi josko yksityiselle marssisi, mut jotenkin ajatus että näkisi/kuulisi ja jotain tapahtuis ois paskempi olo. Neuvolatäti oli kahden vaiheilla kuunnellaanko siellä vai ei sillon joskus 8+ jotain, mutta totesi että huonot laitteet. Funtsin et ois voinut olla paska olo jos ei mitään ois kuulunut. Ompas monta paska sanaa, vaikka tänään ei paskempi päivä olekaan
Mut joo, hiukan jänskättää. Silloinhan sen sitten näkee onko siellä kaikki ok ja varsinkin onko siellä sitä elämää.
Geep kirjoitti:ja illan maitovellistä en prkl luovu koska haluan uneni.
Mun unien takuu on ihan vaan Nukkumatin Unipuurot! Toimii, suosittelen!
Meillekin siinä kolmen kuuauen neuvolasta lähtien sanottiin, että ihan kohta tulee ne hampaat, että sitä tuo kuolaaminen teettää... Joo, se ihan kohta tapahtu sitte sen seittemän kuukauen iässä!
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
Tänään, ties monennenko kerran viikon sisään oon yrittäny varata itelleni ja pojalle neuvola-aikoja Vantaalle. Vitut tosta touhusta mitään tuu. Aina se sama lehmä sanoo vastaajassa, että "puhelinaikani on peruttu työkiireiden vuoksi!!".
Ei meillä täällä tollai toimita. Täällä saa tarvittaessa ajan vaikka samalle päivälle eikä tietookaan mistään "puhelinajoista".
Mihin kaikkialle mä ees voin lähtä synnyttään, jos oon HUS:n piiriin kuuluva ja mitä puolia missäkin on? Mikä se on se haikaranpesä ja missä? Pääseekö PK-seudulla ees minnekään pelkopolille enää...? Saatika tutustuun mihinkään synnärille.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
mustaenkeli kirjoitti:
Mihin kaikkialle mä ees voin lähtä synnyttään, jos oon HUS:n piiriin kuuluva ja mitä puolia missäkin on? Mikä se on se haikaranpesä ja missä? Pääseekö PK-seudulla ees minnekään pelkopolille enää...? Saatika tutustuun mihinkään synnärille.
Vantaalla synnytät "automaattisesti" Peijaksessa. Haikaranpesä on Kätilökopiston oma synnytysosasto, Naistenklinikka on etelä-helsingissä. Neuvolassa saat vaihtoehdot missä haluaisit synnyttää, en ole varma onko se vain Peijas Vantaalaisille, vai saatko valita. Naistenklinikalle kuitenkin siinä vaiheessa, jos olet riskisynnyttäjä. Pelkopoleja on, onneksi, ainakin naistenklinikalla ja kätilöopistolla. Synnärille tutustuu yleensä ensikertalaiset, mutta aivan varmasti pääset ryhmään mukaan pyynnöstä
Itse halusin Naistenklinikalle siitä syystä, että jos synnytyksessä on hämminkiä ja lapsi tarvitsee pikaista tehohoitoa, ei tarvitse lähteä ambulanssilla kilometrien matkaa kulkemaan lastenklinikalle, vaan tunnelia pitkin pääsisi 300m juoksemalla. Ja näin kävikin, joten tyytyväinen valintaani
The great club outshines the individual, always and forever.
mustaenkeli kirjoitti:
Mihin kaikkialle mä ees voin lähtä synnyttään, jos oon HUS:n piiriin kuuluva ja mitä puolia missäkin on? Mikä se on se haikaranpesä ja missä? Pääseekö PK-seudulla ees minnekään pelkopolille enää...? Saatika tutustuun mihinkään synnärille.
Vantaalla synnytät "automaattisesti" Peijaksessa.
Milloin Peijakseen on synnäri tullu?
Olin vantaalainen kun jätkä syntyi, ja sain valita Kätilöopiston ja Naistenklinikan välillä.
mustaenkeli kirjoitti:
Mihin kaikkialle mä ees voin lähtä synnyttään, jos oon HUS:n piiriin kuuluva ja mitä puolia missäkin on? Mikä se on se haikaranpesä ja missä? Pääseekö PK-seudulla ees minnekään pelkopolille enää...? Saatika tutustuun mihinkään synnärille.
Vantaalla synnytät "automaattisesti" Peijaksessa.
Milloin Peijakseen on synnäri tullu?
Olin vantaalainen kun jätkä syntyi, ja sain valita Kätilöopiston ja Naistenklinikan välillä.
Juu, ja mähän en varmana synnytä yhtään lasta vuonna 2009!
Riittää, että tälle vuodelle pusketaan maailmaan kaks...
Sain kuin sainkin sen täti neuvolan kiinni. Hämmensin sen tädin puhelimessa. Kertoi, että minun pitäisi valita sairaala Kättärin, naistenklinikan tai Jorvin väliltä tai halutessani pääsen toki myös Lohjalle, Hyvinkäälle, Tammisaareen tai minnelie...
Kerroin olevani eniten kiinnostunut siittä Tammisaaresta. Täti puhelimessa kertoi sinne olevan kyllä Vantaalta matkaa melkoisesti, jolloin valaisin häntä, että Kaavilta KYSsille on semmoset 60km, eikä se ole matka eikä mikään... että kaikki voi olla suhteellista.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
En jaksa tekohengittää blögiä, joten jatkan tänne.
Parin viikon zaibatsulla oli hyviäkin puolia. On ehtinyt viettää aikaa pikkuäijän kanssa huomattavasti enempi ja olen ollut huomaavivani et kundikin on kiintynyt ihan eri lailla. Tuorein leikkimme on "saurustelu". Jäbä levyttää sängyllä ja jokeltaa vokaaleilla. Isin tehtävä on toistaa samat sävelet mahdollisimman kurkkuäänteinä, vähän niinkuin joku klingoni tai dinosaurus. Tästä seuraa muutaman sekunnin kelaustauko, ujo hymy ja pieni kujerrus silmiin katsoen.