prosessi kirjoitti:Maailmassa on kehitetty paljon aatteita, lakeja, sääntöjä ja ohjeita, jotka toimivat todellisuudessa päinvastoin kuin on tarkoitus.
Sellaiset aatteet ovat tainneet jäädä aika lyhytikäisiksi. Toisin kuin autoritäärinen kasvatus, joka on hyvin laajalti käytössä.
Mitä räikeämmin aate toimii tarkoituksensa vastaisesti, ja mitä helpompaa se on osoittaa, sitä lyhytikäisemmäksi sen voi ajatella jäävän, koska jossain vaiheessa joku tajuaa kuvion ja puuttuu asiaan. Tuskin kuitenkaan olet sitä mieltä, että kaikki pitkään käytössä olleet kasvatusperiaatteet toimivat täydellisen virheettömästi. Tai että mikään ihmisen luoma rakennelma edes voisi olla virheetön. Vai oletko?
P-E Auvisenkin äidillä oli älyttömän hyväätarkoittavan kuuloisia ajatuksia kasvatuksesta (nettisivuiltaan luin tapauksen jälkeen). Uskon, että hän ihan tosissaan tarkoitti hyvää.
Sinäkö siis olet sitä mieltä, että ihmisten ei ole mahdollista tehdä virheitä?
En. Sen sijaan olen sitä mieltä, etteivät ihmiset ole ihan niin tyhmiä, että he olisivat valmiit tuhoamaan lapsiaan aktiivisesti sankoin joukoin.
Ei kai kukaan ole suoranaisesta tuhoamisesta puhunut.
Jos miettii vaikka nykyisiä suomalaisia keski-ikäisiä, heidän käyttäytymisessään ja asenteissaan keskimäärin on kuin onkin "piirteitä, jotka heikentävät heidän kykyään pärjätä omillaan". Ainakin nuorempiin sukupolviin verrattuna (joilla puolestaan on sitten omat, osittain erilaiset, ongelmansa). Osittain tämä johtuu siitä, miten heidät on kasvatettu. Jos kasvattajat olisivat olleet tietoisia kaikkien toimiensa kaikista vaikutuksista, ja lisäksi kyenneet muuttamaan käytöstään tämän tiedon valossa, he olisivat toimineet osittain toisin. Mutta tietoa näistä asioista ei vain ole siinä vaiheessa ollut riittävästi, vaikka autoritäärinen kasvatustapa käytössä olikin.
Ja vaikka tiedän perheitä, joissa lapsia on kuritettu, ei niistä ainoassakaan ole jätetty kokonaan perustelematta kurituksen syitä. Eli kyllä jostain kumman syystä niissäkin kaikissa on kasvatettu sen kurittamisen lisäksi, vaikka se sinun mielestäsi sotiikin autoritäärisen kasvatuksen henkeä vastaan.
No siis jos minulta kysytään, autoritäärisessä kasvatuksessa etusijalla on se auktoriteetin kunnioittaminen, siinäkin tapauksessa että sääntöjä joskus myös perustellaan (en muuten ole tietääkseni esittänyt etteivät nämä kasvattajat koskaan missään tapauksessa perustelisi sääntöjä lapsilleen, vaan että he eivät pidä perustelemista kovin tärkeänä tai olennaisena, ja että he tästä johtuen voivat jättää asioita perustelematta silloinkin kun olisi aihetta). Muutenhan ei olisi mitään järkeä käyttää siitä tuota nimeä.
Olisiko mahdollista, että olisit jossain kohden erehtynyt?
llman muuta; ainahan se on mahdollista (olen ihminen, ja kuten yllä sanoin, ihmiset erehtyvät). Sekin on mahdollista, että en ole sanonut - saati tarkoittanut - asioita, joita luulet minun sanoneen.
Ok. Sittenhän se Zebin kuvaama artikkeli kertoo totuuden vapaasta kasvatuksesta.
Eli siinä kuvaillaan kattavasti kaikkien vapaata kasvatusta harjoittavien vanhempien toimintatapoja? En tiedä, kun en ole sitä lukenut.
Ei. Sinä sanoit "
aatteiden tosiasiallinen sisältö määrittyy minun mielestäni niitä noudattavien ihmisten käytännön toimien mukaan". Miten valitset ketkä heistä toimivat sen tosiasiallisen sisällön määrittelijöinä, jos heillä on toistensa kanssa selvästi ristiriitaisia käytäntöjä, eikä kirjallisuutta pidetä aatetta määrittelevänä tekijänä?
Jos kaikki on kerta kaikkiaan pakko ympätä samaan ryppääseen, mitä en ristiriitatapauksissa pidä järkevänä, niin sitten kai pitää määritellä jonkinlainen keskiarvo kaikista yksittäistapauksista. Silloin on tosin vaarana, että tulos ei kerro enää mistään mitään. Ehdottomasti parempi vaihtoehto on jakaa kasvattajat ryhmiin siten, että ryhmien sisäisiä ristiriitoja ei ole, ja tarkastella ryhmiä erikseen. Siitäkin huolimatta että useamman ryhmän edustajat ilmoittavat noudattavansa samaa aatetta X. Kuten siis aiemmassa viestissä ehdotin.
Ihmettelyni kohdistuu siihen, että puhut noin suvereenisti "väärin ymmärtämisestä", kun on kyse ajatuksista joissa mitään ainoaa oikeaa kantaa tuskin voidaan ajatella olevan. Siitä tulee sellainen mielikuva, jossa taivaat repeävät kahtia, ja sieltä jokin jumalantapainen sanelee meille maan matosille absoluuttisen totuuden kasvattamisesta. Ja jotkut onnettomat sitten vain ymmärtävät väärin, mitä hän todellisuudessa tarkoitti.
Outoja mielikuvia sinulla. Mites se Neill vaikka? Eikö hän ole esittänyt mielipiteitään meille maan matosille? Ihan olematta mikään jumala.
Neill toimi sisäoppilaitostyyppisen koulun johtajana, jossa lapsia oli kymmeniä kertoja enemmän kuin suurimmissakaan perheissä, ja tämän lisäksi henkilökuntaa. Sosiaalinen konteksti on siis niin erilainen, että mielipiteitä ei voi useimmiten soveltaa sellaisinaan vaan niistä on tehtävä henkilökohtaisia tulkintoja ja sovellutuksia. Tai sitten etsiä sitä koko periaatteen mahdollisimman hyvin määrittävää yksittäistä johtolankaa, jota voitaisiin pitää jokseenkin pysyvänä ohjenuorana. Oma ehdotukseni tähän oli se ymmärtäminen. Olen myös avoin muiden esittämille ehdotuksille.
Mitään absoluuttisia totuuksia Neill ei esittänyt sitä koskien, miten yksittäisissä perheissä tulisi lapsia kasvattaa. Myöskään jos joku toimii yksittäisen perheen kontekstissa eri tavalla kuin hän koulussaan, ei voida välittömästi päätellä toimijan ymmärtäneen Neillin mielipiteet "väärin". Pointtina taisi olla, että oikeaa ja väärää ei ole, vaan ennemmin kannattaisi pyrkiä toimimaan tavalla, joka kulloinkin toimii.
Jos "vapaassa kasvatuksessa juuri millään muulla kuin ymmärtämisellä (sekä lapsen että aikuisen osalta) ei ole väliä", miksi ihmeessä Summerhillissa on esim. nukkuma-ajat, joita auktoriteettien avulla joudutaan valvomaan? Ne voivat hyvinkin olla demokraattisesti valittuja nukkuma-aikoja, mutta demokratiahan ei tarkoita sitä, että hävinneet automaattisesti suostuisivat noudattamaan voittajien sääntöjä, ilman auktoriteettien suorittamaa valvontaa.
Ilmeisesti tässä on mielestäsi jokin ristiriita? Itse en oikein ymmärrä mikä se mahtaa olla. Jos nukkumaanmenoaikoja joku rikkoo, se merkitsee että hän ei vielä tarpeeksi syvällisesti ymmärrä, miksi niiden rikkominen on huono juttu (jos jätetään pois laskuista ne tilanteet, joissa lapsi oli vasta hiljattain tullut kouluun ja halusi aikansa kapinoida maailmaa vastaan). Silloin häntä tulee auttaa ymmärtämään asia. Lisäksi nukkumaanmenoa tulee valvoa kunnes ongelma on poistunut, jotta ko. henkilön toiminta ei aiheuta muille sitä häiriötä, jonka eliminoimiseksi nukkumaanmenoajoista on sovittu.
Toiminnan painopiste - olennaisin ydin - on kuitenkin ymmärtämisessä ja vapaudessa, ei auktoriteetissa ja rankaisemisessa.
Minulla ei ole mitään määritelmää vapaalle kasvatukselle, koska en tiedä siitä tarpeeksi. Muiden määritelmien välisiä ristiriitoja pystyn silti tunnistamaan, vaikken olisi kummankaan määritelmään perehtynyt sen tarkemmin kuin noiden ristiriitaisten käsitysten osalta.
Kyllä sinulla jokin minun ajattelustani poikkeava lähtöoletus vaikuttaa olevan, jos minulta kysytään. Jotenkin tuntuu, että et lue tekstiäni erityisen neutraalisti. Toki voi myös olla kyse omista huonoista muotoiluistani tai siitä, että en ole lukenut ketjun kaikkia viestejä (ehkä niiden kautta keskusteluun on muodostunut sellaisia oletuksia, jotka pitäisi kumota ennen keskustelua tarkoittamistani jutuista).
Kuvitteletko ihan vakavissasi, että yksikään psyykkisesti terve vanhempi esim. lapsen mennessä luvatta portaisiin pitäisi riittävänä "kasvatuksena" sitä, että lapselle annetaan piiskaa, täysin selittämättä syitä?
En kuvittele, enkä ole missään kohtaa antanut ymmärtää että joku noin toimisi. Piiskan antamisen uskon kai nykyään olevan aika harvinaista (toivottavasti!). Rangaistuksen virkaa voi toimittaa esim. vanhemman ynseys, lapseen kohdistuva ärsyyntyneisyys, neutraali mutta rakkaudeton keskusteluyhteyden puute, kontaktin puute muuten vain, jonkin lupauksen pettäminen tai takaisin vetäminen, tärkeän lelun pois ottaminen... keksi itse lisää.
Ennen kuin joku älähtää, niin en tietenkään yritä sanoa, että mitään noista ei saisi missään olosuhteissa lapsen kanssa tapahtua. Toki tapahtuu, ja joskus ne voivat olla tietoisia valintojakin. Mutta jos noita käytetään johdonmukaisesti lapsen kasvattamiseen (tietoisesti tai tiedostamatta), samalla kun asioiden perustelemista ja sekä lapsen että aikuisen ymmärryksen lisäämistä ei pidetä erityisen merkityksellisenä, kasvatustavan voi mielestäni määritellä autoritääriseksi.
Jotain rajaa sentään ihmisten aliarvioimisellekin.
Muistan lapsuudestani erään perheen, jonka lapset olivat suunnilleen minun ikäisiäni. Olin jo alle kouluikäisenä aika ihmeissäni ja hädissäni todistaessani perheenäidin tapaa kasvattaa lapsiaan. Monta kertaa kavereideni kärsittyään rangaistuksensa, yritin itse parhaani mukaan perustella heille miksi heidän toimintansa oli ei-kannatettavaa (aina en kylläkään pystynyt siihen, ja ikävä kyllä uskon ettei kyseinen äitikään olisi pyydettäessä pystynyt). Koska asioiden selvittely silminnähden lievitti heidän hämmennystään, oletin ja oletan edelleen että äidiltä näitä perusteluja ei juuri herunut; ei ainakaan riittävästi.
Toinen esimerkki tulee mieleen ajalta, jolloin minulta piti puhkaista tärykalvot. Toimenpidettä tekemään tullut hoitaja aikoi vain ryhtyä toimiin ilman sen kummempia selvittelyjä. Äitini pyysi, että hän ensin selittäisi minulle mistä toimenpiteessä on kysymys ja miksi se pitää tehdä. Hoitajan vastaus oli: "Mitä turhia, huutaa ne kumminkin!". Äiti ei vastausta hyväksynyt vaan selitti asian minulle itse niin, että ymmärsin sen olevan minulle hyväksi. Hoitajan ilme oli kuulemma näkemisen arvoinen, kun en itkenyt enkä vastustellut toimenpidettä kuten kai monet muut lapset tekevät. Takuulla olisin itsekin vastustellut, jos en olisi ymmärtänyt mitä tapahtuu!
Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon lisääkin. Joitakuita ei valitettavasti vain erityisemmin kiinnosta (tai vaihtoehtoisesti he eivät osaa) opettaa lapsia ymmärtämään asioita, eikä opetella itse ymmärtämään lapsia. Jos kiinnostaisi, ja jos osaisivat, he toimisivat sen mukaisesti.