Mammailu

[mustaenkeli]

Tää käväs pillutohtorilla vielä ennen lomaa. Että osaa hieman arvella, uskaltaako veteen ja mimmosia riskejä kroppani muuten sisällään pitää.

Kehui, kuinka hienosti on pieni jo ihan oikein päin ja sinne lähtökuoppiinsa alas laskeutunut. Muutenkin hyvälle näyttää. Tuumaili, että kohtahan tuo tuolta oikeasti saisi jo ulos tullakin, niin olosikin kropan osalta helpottuu. Toivotteli hyvää kylpylälomaa ja kehoitti lopettamaan kylpemiset sikäli jos ja kun lapsivedet menee...

Tallinna, here we come!

[Elppis]

kehoitti lopettamaan kylpemiset sikäli jos ja kun lapsivedet menee..!

Sehän oliskin "mukavaa", jos lapsivedet menee uima-altaassa.

[mustaenkeli]

Sehän oliskin "mukavaa", jos lapsivedet menee uima-altaassa.

Etenki ku se allas sijaitsee Tallinnassa....
Tavoite kuitenkin tulla tän saman mahan kanssa vielä takaisin kotiin.

[Elppis]

Tsiisus, lisää hampaita tulossa. Se ensimmäinen kulmahammas oli ihme, nyt on toinen tulossa samasta kohtaa toiselta puolelta. Ylhäällä ja alhaalla jo kuultaa läpi ja puree kipeästi.

Keskiviikkona on 4kk neuvola, katotaan mitä sanoo.. Just kun oli sellanen 2vk kestoinen harmoninen flunssaton-hampaaton jakso, niin taas alkoi huuto ja yöllä 20-50min välein heräilyt. Reilua. Mies hankkii mulle kuulemma tänään korvatulpat, luksusta.

[bliss]

Hoitoonmeno ja ensimmäinen korvatulehdus, sano.

Onnea sinne!

Lähete toiseen korvien putkitukseen, sano. Takana ensimmäiseen putkitukseen johtanut yhdeksän korvatulehduksen suora, ja tän vuoden heinäkuussa alkanut toinen sarja, koossa tällä hetkellä viisi tulehdusta.

[Mida]

Otan osaa rikkonaisista öistä niitä kokeville. Meillä oli esikoisen kanssa yöimetystä loppuaikoina puolesta tunnista kahteen tuntiin välein ennen kuin teimme yövieroituksen pojan ollessa reilu yksivuotias. Nyt yritän lempeämmin keinoin ylläpitää kuopuksen loistavaa itsekseennukahdustaitoa ja samalla nukkua perhepedissä ja imettää öisin (kohtuudella, eli vain tarpeeseen). Toisaalta onneksi ja toisaalta epäonneksi olen sitä lajia, joka nukahtaa kesken yöimetyksen enimmän osaa syötöistä. Onneksi siksi, että univaje ei kovin helposti käy päälle, kun havahtuu vain siksi aikaa, että antaa lapselle rinnan suuhun ja toisaalta epäonneksi, että siinä sitten helposti käy niin, että se rinta on melkein aina siella vauvan suussa, kun tämä vaipuu kunnolla uneen. Pahimmillaan se meinaan johtaa siihen, että lapsi yhdistää liian voimakkaasti imemisen ja nukahtamisen ja kuvittelee imemisen olevan ainoa tie uneen. Tästä seuraa sitten se, että rintaa vaaditaan joka ikisen kerran kun yöllä havahdutaan. Been there.

Meillä nukutaan yhä kaikki rinnakkain. Esikoisen sänky on meidän sänkymme kyljessä isänsä vieressä ja kuopuksen kolmilaitainen pinnasänky on kiilattuna seinän ja sänkymme väliin. Vaan enimmän aikaa tuo vauva nukkuu kyljessäni. Ihana. En kätkytkuolemariskin takia edes uskaltaisi nukuttaa kädenmittaa kauempana. Vauvan pitää olla riittävän lähellä kuullakseen hengityksemme. Ja sitten vanhempana saa olla lähellä (samassa huoneessa, jos ei ihan kyljessä) just niin kauan kuin turvaksensa tarvitsee.

Yöpulloa esikoisella ei koskaan ole ollut. Kun ei se ole pulloa tarvinnut kuin yksittäisiä kertoja ja korviketta ei koskaan. Yövieroituksen jälkeen oli tutti. Nykyään oikeastaan vain vanhempien läheisyys riittää. Onneksi.

[Clay]

Otan osaa rikkonaisista öistä niitä kokeville.

Kiits. Ihanaa ku joku ymmärtää.

[Elppis]

En kätkytkuolemariskin takia edes uskaltaisi nukuttaa kädenmittaa kauempana..

Saanko kysellä sulta että nukutko aina vauvan kanssa samaan aikaan? Kätkytkuolemahan tulee jos on tullakseen? Tai näin mä ainakin olen ymmärtänyt..

Nyt kun jätkä kääntyy vatsalleen, niin neuvolassa kehoitettiin nukuttamaan myös vatsallaan.. ÖÖöö, mitenköhän se onnistuu? Laitan pojun vatsalleen, ja automaattireaktio on se, että otsa näkyy pinnojen yläpuolella ja ähkiminen kuuluu. Testasin tätä vierestä valvomalla, 30min jaksoi pitää päätä pystyssä tutti suussa, sitten tuli kiukkuitku "en mä jaksa äiti enää", ei tietokaan mistään posken kosketuksesta patjan kanssa. Poju nukkuu just niin kuin haluaa, eli kyljellään tai selällään. Sitten kun rupee unissaan kääntymään vatsalleen ja viihtyy, niin menkööt, en herätä ja käännä, mutta itse en väkisin toista vatsalleen laita. Nih...

[Mida]

No kätkytkuoleman henkilökohtaista riskiähän per vauva on vaikea arvioida, mutta tiedetään monia riskitekijöitä, jotka ollaan yhdistetty kätkytkuolemaan. Ensinnäkin poika + heikko kuulo (synnytyksen aikainen happivajevaurio, joka vaikuttaa sekä hengitys- että kuuloalueille aivoissa tjsp) on riskiä nostavia, lisäksi sängyn ominaisuudet, patjan kovuus, käytetyt petivaatteet, täällä ohjeistetaan että vauva pitää nukuttaa jalat sängyn päätyä vasten ettei vauva kiemurra itseään peittojen sisään (meillä unipussissa). Myös vauvan ylikuumeneminen, hikoilu, liian lämmin huone ovat riskitekijöitä.

Kätkytkuolemahan on liiaksi pitkittynyt syvän unen hengityskatkos (näin ainakin olen käsittänyt), jonka syyt pohjaavat aivojen kehitykseen, vikaan, häiriöön, mikälie. Vieressä nukkuminen on hieman kiistelty juttu, mutta itse katson äidin vieressä sopivien peitteiden kera ja putoamismahdollisuuden estettyä olevan vauvan aivan turvallista nukkua. On myös olemassa teoria, että jos vauva unessa saakin hengityskatkoksia, lähellä nukkuvan vanhemman uniääntely, hengitys, liike yms. saattaisi havahduttaa vauvaa juuri sen verran, että hengitys pysyy käynnissä. Sikäli vauvan saattaa olla jopa turvallisempi nukkua vanhemman vieressä. Äideillä (ensisijaisilla vauvan hoitajilla) on unenkin läpi tietoisuus vauvan vieressä olosta eikä äiti vauvan päälle kieri (meillä vauva nukkuu minun vieressäni, ei välissämme, koska isällään yhtä voimakasta herkkyyttä ei ole.)

Ja juu, ei ne aina vieressämme nuku. Pieni vauva nukkuu näkyvillä, samassa huoneessa päikkärit ja itkuhälytin on käytössä myös joskus lyhyitä hetkiä. Käyn myös kaukana nukkuvaa vauvaa kurkkaamassa vaiston mukaan tasaisin väliajoin. Että hengittäähän se. Yli kaksivuotiasta en enää.

Haluan myös öisin helposti tarkkailla ettei vauva kylmety tai hikoa liikaa. Siksikin max kädenmitan etäisyys on kätevä. Plus että mua ei yöheräilyt hyvinkään pitkään haittaa jos ne hoituvat ilman, että tarvitsee nousta sängystä. Rajansa silläkin toki, jos yössä alkaa olla herätyksiä viisi tai enemmän, se alkaa jo tuntua, vaikka sammahtaisinkin minuuteissa heräämisestä.

[Mida]

Niin joo, mahallaan nukkuminen on riskitekijä myös ja tutin syönti voi vähentää riskiä. Ilmeisesti jos imurefleksi on toiminnassa, ei samalla tukkiuneen vaivu.

En ymmärrä miksi pitäisi mahallaan nukuttaa. Itse olen jopa mahallaan nukkumista yrittäneitä lapsia kääntänyt selälleen - kunnes siitä on tullut mahdotonta. Eli kun vaan kääntyvät uudelleen. Tuota viisikuukautista käännän yhä jos meinaa mahalleen uinahtaa. Kunhan sillä motoriikka ja oma tahto tuosta vielä kehittyvät, senkus nukkuu mahallaankin. Nykyään se parka nukkuu oikea korva rullalla naama muhunpäin kyljessäni. Saas nähdä tuleeko toispuoleinen hörökorvaisuus sille.

[Rouva Pupu]

Liikkeitä tuntuu jo vaikka ensimmäinen raskaus onkin. Vko 16 tunsin ensimmäistä kertaa, nyt päivittäin vkolla 18. Mies odottaa innolla omaa vuoroaan tuntea, mutta siihenhän menee vielä aikaa.

On tää mielenkiintoista.

[Alisuorittava G]

^ (<-- OLI PAKKO UNOHTAA CAPSLOCK-PÄIVÄ, JOTTA SAI SYDÄMEN NÄKYVIIN)

[Rouva Pupu]

^Mä hiukan herkistyin kun mies silitteli masua ja sieltä tosiaan tuli semmonen sarjapotku. Miehen ilme oli niin-en-osaa-selittää vaikka ei itse tuntenutkaan. Nyt se silittelee innoissaan vielä enemmän ja on se ilme vaan niin-en-osaa-selittää kun ei vastakaikua aina tule

Ensin funtsin, että kyllä mä nää neuvolat käyn yksiksein, mut nyt tajusin et tulkoon mukaan aina kun kerran haluaa, saa sitten ne sydänäänet kuulla monta kertaa ja muodostaa sitä yhteyttä.

[daddykillkill]

... ja muodostaa sitä yhteyttä.

IMHO toi on iso kottikärryllinen apulantaa. Tai ei ainakaan täällä toiminut. Omalta kohdalta se """yhteyden muodostus""" alkoi siinä vaiheessa kun jäbältä alkoi saada jotain feedbackia, eli n. 3 kk iässä. Sitä ennen tuo on ihan yhtä hyödyllistä kuin """muodostaa yhteyttä""" teevee-elokuvan päähenkilöön katsomalla sitä telkkarista.

Tärkeämpi funktio tuolla masunsilittelylle taitaa olla se isi-äiti -yhteenkuuluvuudentunteen lujittaminen.

[Rouva Pupu]

^Noi ajatukset ja toiveet on kyllä tullut ihan miehen puolelta, joten en voi tohon näkemykseen siltä osin yhtyä. Jos hän tuntee, että mahan silittely on kommunikointia ja hänen mielestään sydämenäänet muodostaa sitä yhteyttä niin suon sen hänelle ihan mielihyvin.

[MGandhi]

Jos hän tuntee, että mahan silittely on kommunikointia ja hänen mielestään sydämenäänet muodostaa sitä yhteyttä niin suon sen hänelle ihan mielihyvin.

Sokerihumala ja siitä johtuva pahoinvointi!

[masa]

IMHO toi on iso kottikärryllinen apulantaa.

Totta. Ekat potkut ja ultrat oli että VOW, mutta sen jälkeen sitä on vaan että tuu nyt jo perkele pihalle sieltä, että päästään kalaan.

[Alisuorittava G]

Kyllä meilläkin mies halusi sydäntä kuuntelemaan ja iltasadut muodostu mukavaks yhteiseks jutuks, olin mielelläni siinä se sivullinen. Unessa tai en. Hevistä kieltäydyin unimusana jossain vaiheessa kun meni yksinkertasesti hermot, vaikka kuinka tuli kuulokkeista.

Poikkeus oli tämä viimeisin kun mies ei selvästi oikein uskaltanut ottaa kontaktia vatsavuokralaiseen, ei ennen kuin oli "niin varmaa kuin nyt vaan voi varmaa olla", että sieltä massusta vielä joskus maailmaan huutavana tullaankin. Siihen taisin hieman painostaakin. Vanhoja päiväkirjajuttuja tossa lueskeltuani tajusin aivopeseytyneeni psykotädin sepustuksilla tyyliin, että "jaettuna tuska puolittuu ja ilo kaksinkertaistuu". Plus että "tulevan isin on aina tehtävä niin kuin tuleva äiti käskee tai edes salaa mielessään toivoo".

[daddykillkill]

Jos hän tuntee, että mahan silittely on kommunikointia ja hänen mielestään sydämenäänet muodostaa sitä yhteyttä niin suon sen hänelle ihan mielihyvin.

Ei pidä loukkaantua. Ei tuota ollut henkilökohtaiseksi tarkoitettu.
Joka jamppa kokee tän isyysjutun eri tavalla.

Oma lähestymistapa on pragmaattinen jo siksikin, että minnuu vituttaa äärimmäisen paljon vauva- ja akkainlehtien luonnostelema ideaali-isikuva: sellainen mukava, vähän heikkoleukainen lellukka designer-silmälaseissaan, joka yrttiteetä lipittäen miettii isyyttään ja suhdettaan masuasukkiin päiväkausia. Hui juku, musta tulee isuli!

Itselle "parasta suhteenluomista" on se, että saa touhuta jäbän kanssa... vaikka se touhuaminen onkin vielä vähän yksipuolista. Kalaan mekin mennään varmasti, kunhan ukkeli vähän tuosta kasvaa. Minäkin juttelen, välillä lepertelenkin pojalle, saatan pussata päälaellekin välillä. En siksi kun Vauveli-lehden yliopistossa kymmenettä vuotta jumittava feministitoimittaja niin jutussaan "Modernit Ideaali-Isulit" niin kirjoitti, vaan siks että poika tuntuu pitävän siitä. Ja minä.

[Rouva Pupu]

^Olen lukenut suht vähän mitään materiaalia, lähinnä vaan näistä terveysseikoista ym. Mutta en henkilökohtaisesti pidä myöskään siitä, millainen kuva hyvästä, kaiken uhraavasta, mutta ei kuitenkaan äidistä annetaan.

Tähän asti suhtautumiseni raskauteen ym. on ollut ehkä enemmän isällinen ts. sellainen millainen useimmiten tulevilla iseillä on. Roolit on ehkä hiukan päälaellaan, tosin ei se ainakaan vielä ole häirinnyt suuntaan tai toiseen.

Toki huomaan tietynlaista suojeluvaistoa ym. jo.

[Quinevere]

Masua silittelevät miehet on ihania! Mä en ole edes raskaana, mutta masun silittelyyn ja sille jutteluun on riittänyt jo se jos kuukautiset on joskus olleet myöhässä. Miehellä on vauvakuume?

[daddykillkill]

Mutta en henkilökohtaisesti pidä myöskään siitä, millainen kuva hyvästä, kaiken uhraavasta, mutta ei kuitenkaan äidistä annetaan.

Ihan hyvä ja osuva huomio.

[mustaenkeli]

Synnytyssairaalassa käyty tutustumisretkellä. Mielettömän ihana paikka... tässä alkaa pikkuhiljaa synnytyspeloistaan alkaa jo odottamaan, että pääsiski puskemaan tuota kakkosta maailmaan.
Sairaalakassiin pakattava miehelle uimahousut. Soittelikin jo tuossa kaveriltaan snorkkeleita lainaksi, jos hän kerta mahdollisesti saa sukeltaa sen pienen sieltä altaasta, jos se sinne tipahtaa...

[Riemumieli]

Syvään päähänkö ajattelitte mennä?

[mustaenkeli]

Syvään päähänkö ajattelitte mennä?

ilmeisesti tuo pahempi puolisko näki silmillään sen suurimman altaan kovinkin syväksi.
Vielä reilu kuukausi sitten tuumaili, että "Tulee taas vain ihmettelemään kädettömänä sinne synnytyssaliin, kun ei kuitenkaan mitään osaa tehdä". Moinen asenne ei oikein itteäni miellyttänyt, vaikkakin sanomisellaan viittasikin edelliseen kokemukseen, jossa synnytyssalissa oli väkeä kuin vilkkilässä kissoja ja siinä paniikinomaisessa tunnelmassa tunsi itsensä ilmeisen avuttomaksi. Kai tuo(kin) pelkää saman toistuvan...
Noh, nyt tuolle sairaalan puolesta tarjotaan enemmänkin pikku puuhasteltavaa sikäli jos aikki muuten sujuu kuten toivoa saattaa.