Hitto, miksei täällä ollut moista mahdollisuutta?mustaenkeli kirjoitti:Soittelikin jo tuossa kaveriltaan snorkkeleita lainaksi, jos hän kerta mahdollisesti saa sukeltaa sen pienen sieltä altaasta, jos se sinne tipahtaa...

Hitto, miksei täällä ollut moista mahdollisuutta?mustaenkeli kirjoitti:Soittelikin jo tuossa kaveriltaan snorkkeleita lainaksi, jos hän kerta mahdollisesti saa sukeltaa sen pienen sieltä altaasta, jos se sinne tipahtaa...
Et sää olis koko arsenaalin kans mahtunutdaddykillkill kirjoitti:Hitto, miksei täällä ollut moista mahdollisuutta?mustaenkeli kirjoitti:Soittelikin jo tuossa kaveriltaan snorkkeleita lainaksi, jos hän kerta mahdollisesti saa sukeltaa sen pienen sieltä altaasta, jos se sinne tipahtaa...
Sulla ei kuitenkaan taida olla muistikuvaa kyseisestä tapahtumasta?exPertti kirjoitti: Niin, sanotaanhan että vitusta sinä olet tullut, mutta eihän se kaikkien osalta pidä paikkansa (kuten allekirjoittaneen).
Helpommalla sen kanssa taitaa päästä kuin synnytyksen kanssa, ainakin mitä synnytyksen kauhutarinoissa on saanut kuulla..exPertti kirjoitti:k
Ei kai keisarinleikkaus ole muuten paha jos vaan haavat paranevat
Minähän jouduin siihen kiireelliseen sektioon, joka ominaisuuksiltaan vissiin muistuttaa enemmän tuota suunniteltua sektiota kuin hätäsektiota, kun minuuttiaika jossa se täytyy saada hoidettua on melko paljon pidempi. Toipumisprosessissa harmillisinta on se puolen vuoden kantamiskielto, eli vauvan painon mukaan menee rajoitus miten painavia asioita saa kantaa. Siinä jäävät monet kauppakassitkin kantamatta, kun niiden kiloja rupeaa tosissaan laskemaan.Rouva Pupu kirjoitti:Onko täällä kenelläkään kokemusta keisarileikkauksesta? Itse olen nyt seurannassa sen osilta, koska noh paikat on kauniisti ilmaistuna ummessa. Voihan ne vielä avautua, mutta epätodennäköisenä sitä kuitenkin pidetään niin "isossa" mittakaavassa. Mihin lie lantioon liittynee. Ultrat sun muuthan sitten kertoo hieman pidemmällä miten edetään.
Lähinnä ajattelin sitä toipumisprosessia ym. mikä siitä seuraa ja tietysti riskejä. Mut hei, jos positiivisesti ajatellaan niin oon uudestisyntynyt neitsyt!!! Joka kerta on eka kerta!!1
Vastaavasti meillä eräs tuttava joutui monimutkaiseen peräsuolileikkaukseen kun ei tavara pysynyt sisällä lainkaan, vaikka synnytyksestä oli jo kaksi vuotta.Riemumieli kirjoitti:Eräänkin tuttavan haavat eivät olleet vielä täysin parantuneet
Näinkin voi käydä, synnytys on valitettavan väkivaltainen tapahtuma. En kuitenkaan lähtisi ronkkimaan ihmiskehoa veitsellä, jos ei siihen ole mitään lääketieteellistä syytä.masa kirjoitti:Vastaavasti meillä eräs tuttava joutui monimutkaiseen peräsuolileikkaukseen kun ei tavara pysynyt sisällä lainkaan, vaikka synnytyksestä oli jo kaksi vuotta.
En minäkään, mutta ymmärrän kyllä hyvin niitä jotka sektion valitsevat. Suomessakin synnytys voi olla tänäpäivänä kammottavan keskiaikainen kidutusnäytelmä.Riemumieli kirjoitti: En kuitenkaan lähtisi ronkkimaan ihmiskehoa veitsellä, jos ei siihen ole mitään lääketieteellistä syytä.
Kai koska raskaus/synnytys ei ole millään lailla rinnastettavissa sairauteen.. Luonnollinen tila/tapahtuma. Normaalioloissa lääkärillä ei ole mitään tekemistä hengailla siinä tilanteessa, sen kannattaa mieluummin hoitaa muualla sairaita ihmisiä tai operoida vaikka tulehtuneita umpisuolia. Meidän talossa onneksi päivystää kylläkin aina lääkäri yötäpäivää. Esim Oys:ssä lääkäri hälytetään kotoa..masa kirjoitti:Eniten asiassa ihmetyttää se, että tapahtumassa ei ole ainuttakaan lääkäriä paikalla, vaan homma hoidetaan pääsääntöisesti kätilön voimin.
Ei, mutta juuri tämän takia anestesia ja muut tarpeet ovat toissijaisia.irmelianneli kirjoitti:
Kai koska raskaus/synnytys ei ole millään lailla rinnastettavissa sairauteen.. Luonnollinen tila/tapahtuma. Esim Oys:ssä lääkäri hälytetään kotoa..
Luonnekysymys. Jos ihmisellä on kovin selkeät näkemykset siitä miten asioiden pitäisi mennä, pettymyksiä jäänee helpommin märehtimään. Jos taas ottaa asiat sellaisina kuin ne tulevat, ei sektioon päätyminen ole sen suurempi katastrofi kuin mikä tahansa muu sellainen vastoinkäyminen, johon ei ole itse voinut vaikuttaa. Oikeastaan voisi kai sanoa, että jotta "väärästä" synnytystavasta voisi masentua, pitäisi alkujaankin kuvitella itse hallitsevansa synnytystilanteen. Niinhän ei kuitenkaan koskaan voi olla, tilannetta hallitsee luonto, ja vain luonto.vispilä kirjoitti:Miten sen masennuksen kanssa, alatie versus sektio? Käsittääkseni tästä on tutkimustuloksiakin, alatiesynnytyksen epäonnistuminen/mahdottomuus saa äidin tuntemaan itsensä riittämättömäksi tai huonoksi, josta seuraa helpommin raskauden jälkeistä masennusta.
Nojoo, en oikein osaa ajatella että pitäisin itseäni jotenkin riittämättömänä tai huonona. Toisin voisi olla jos nakkaisin paskaakaan niistä jutuista, joissa alatiesynnytystä pidetään merkkinä hyvästä äitiydestä tjmv. tai ettei leikkausta pidetä synnytyksenä, ainakaan oikeanlaisena sellaisena.vispilä kirjoitti:Miten sen masennuksen kanssa, alatie versus sektio? Käsittääkseni tästä on tutkimustuloksiakin, alatiesynnytyksen epäonnistuminen/mahdottomuus saa äidin tuntemaan itsensä riittämättömäksi tai huonoksi, josta seuraa helpommin raskauden jälkeistä masennusta.
Fiksusti ajateltu. Meillähän lähti jätkä takas ylöspäin kun käynnistettiin (eli kalvot puhkaistiin, 2vk sisällä olin avautunut 0 -> 3cm ). Klo 15 olin 10cm auki, eli 6h kalvojen puhkaisusta, mutta jouduin 3h itse ponnistelemaan poikaa imukuppietäisyydelle. Kun se etäisyys saavutettiin, niin imukuppi kii, ja ponnistusvaihe kesti 58min, jäi vielä hartioista kiinni. MUTTA, henkilökunta oli superosaavaa, ja sitä hlökuntaa kyllä huoneessa riitti. Missään vaiheessa ei tullut paniikki, vauvan sydänäänet oli kovasta puristuksesta huolimatta hyvät ja osaavat kätilöt sai pojan ulos. Tosin välilihaa joutuivat vähän leikkaamaan, mutta vinottain ja vain 5 tikin verran, jotka paranivat alta 3vk täydellisesti, eli siitä ei sinänsä kannata huolehtia. Se pieni viilto mikä tehdään koko synnytyksen aikana, tuntuu sillä hetkellä ihan samalta, kunhan vaan laps saadaan ulos.Rouva Pupu kirjoitti:Me ei olla, kyllä tuossa kävi mielessä se vaihtoehtokin kun paniikkivaihde lähti lapasesta. Nyt taas rauhoituin. Ymmärrän kuitenkin sen, että rahalla ei kaikkea voi sen paremmin turvata. Jotkut asiat vaan... noh... tapahtuu.