![Raksuus :h:](./images/smilies/049.gif)
Täällä ollaan paskoja vanhempia. Alotettiin unikoulu. Splittaaminen saa loppua ja nukahtamisen opettelu alkaa.
Ei noin pienenä viel viinaksii!Elppis kirjoitti:Itsepintaisesti kännään nukkumaan ja tungen rättiä käteen, mutta heti rävähtää selälleen, kauhea virne naamalla ja pulina päälläEkat pari kertaa oli söpöjä, nyt jo hölmöä.
Meillä on jo kuukauden päivät varpaat olleet parhaita kavereita.. Hankaloittaa hieman vaipan vaihtamistadaddykillkill kirjoitti: Meidän jäbä on hoksannut ensimmäistä kertaa omistavansa jalat.
Kyllä eka kerta pimppaa oli ihan yhtä raju elämys. Tosin silloin itkin huomattavasti vähemmänmasa kirjoitti:En usko että mikään asia voisi voittaa tällaista tunnetta.
Monetkos päiväunet teillä nukutaan ja kuinka pitkät?Alisuorittava G kirjoitti: Meil ei muuten töki mikään mut aamut on pirun aikaisia ja ihan sama mennäänkö nukkumaan kasilta vai kympiltä...
Kesästä lähtien on nukuttu nyt yhdet päikkärit, about aikaan 11-14 eli pitkät ovat. Aina pitää keskeyttää unet, että ehditään hakemaan likka tarhasta.mustaenkeli kirjoitti:Monetkos päiväunet teillä nukutaan ja kuinka pitkät?
Nimimerkillä: viideltä ylös... poika täynnä virtaa ja äiti on vähän väsynyt..
Mitä te ne aamun ekat tunnit teette??
Onneksi olkoon.masa kirjoitti: No poikahan se on.
Tsemppiä sinne! Kävi miten kävi niin kaikki menee varmasti hyvinirmelianneli kirjoitti:Me ei tiijetä kumpi tullee, se on ylläri sit. Huomenna taas kontrolliin äit.polille, katellaan vähä möhkäleen kokoa ja vieläkö istuskelee siellä. Kyllä mä pään tunnen tossa rintalastan alapuolella..
Jäin miettimään tätäkin aihetta tarkemmin, ja muistellessani fiiliksiä raskauden ja synnytyksen jälkeisiltä ajoilta tein sen havainnon, että minun kohdallani raskaus oli se asia, joka tappoi loputkin masennuksen jäänteet päänupistani. Olin kyllä ehtinyt olla oireeton masennuksen suhteen jo pari vuotta ennen raskaaksi tuloani, mutta minulle ominainen ajatusten lento ei ollut palannut. Niinpä olinkin päätynyt arvelemaan, että moinen ominaisuus oli jotain nuoruuteen liittyvää, jonka katoaminen on ihan normaalia. Raskauden aikana se kuitenkin palasi kuin ei olisi poissa ollutkaan, ja mitä ilmeisimmin palasi jäädäkseen. Sen takia elämä on tuntunut niin helpolta, vaikka siinä hankalia käänteitä on ollutkin.vispilä kirjoitti:Miten sen masennuksen kanssa, alatie versus sektio? Käsittääkseni tästä on tutkimustuloksiakin, alatiesynnytyksen epäonnistuminen/mahdottomuus saa äidin tuntemaan itsensä riittämättömäksi tai huonoksi, josta seuraa helpommin raskauden jälkeistä masennusta.