Geetzu kirjoitti: Mut ei kyl mitään iltakasin jälkeen!
Samma här.
Myös mamma nukahtaa hetimmiten tuon jälkeen, mikäli suinkin mahollista. Pyrittävä unille aina jos ja kun mahdollista, eli kohta hyvin harvoin.
Parisuhde ja yhteinen kahdenkeskinen aika?! Yritän edes muistaa, mitä kaikkea moinen käytännössä voi olla... Veikkaanpa vain, jotta seuraava puolivuotinen ei moista sisällä.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
Rouva Pupu kirjoitti:Kaiken kaikkiaan erotaan liian helposti.
Kuis ni? Mun mielestä on pelkästään hyvä, että eroamisesta on tullut hyväksytty asia ja mahdollisuus uuden alkuun ilman lynkkausta. Lapsikin voi paremmin, kun ei pysytä yhdessä vain "lapsen takia".
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
^Kaikissa suhteissa ei ole lapsia, silloin tuskin pysytään yhdessä "vain lapsen" takia. Jos nyt sattuu löytämään sen ihmisen, jonka kanssa noin pääpiirteittäin haluaa viettää elämänsä, voi varautua siihen, että kaikki yhteiset hetket eivät ole ruusuilla tanssimista.
^ Tuo loppu kiteytti munkin kantani. Ihmiset on opetettu siihen, että ihmissuhteissakin mennään faster-harder-scooter -meiningillä, eli kaiken pitää tapahtua heti ja mieluummin niin, ettei itse tartte panna tikkua ristiin. Sitten kun omat epärealistiset odotukset eivät toteudukaan, ei muuta kuin uutta virtuaalimatoa Sinkut.netiin tms. Kyllä se seuraava treffikumppani onkin sitten isorintainen miljonäärinymfomaani, joka omistaa olutpanimon.
^ Pistä elämä risaiseksi ja otata 4D-ultraääni-kuva. Ei se montaa sataa euroa maksa. Tietty jos kotikoneelta löytyy 3D Studio Max, voi kuvan skidistä rendata itsekin.
Ai ai sattuu taas... Koska ne selkävammat sit huomataan, missä iässä? Kannattaako viedä nyt jo selkään erikoistuneelle tarkistukseen? On meinaan löhönneet muualla kuin niskajumisina lattialla nuo meidän jämäkappeleet.
Olen nyt aika paljon jutellut erilaisten vanhempien kanssa ja oon tullut tulokseen että jollei halua istua sitterissä niin sitten ei istuta. Ei noilla näyttäs olevan huolta siitä etteivät ole istuneet. Moni kiroaa noita täriseviä systeemejä, koska lapsi saattaa tottua siihen eikä enää nuku, ole rauhallinen ym. ilman tärinäefektiä.
Edit: meillä on semmonen keinuva turvakaukalo, sitteri saadaan miehen veljeltä. Olisin ostanut, mä kun jotenkin kuvittelin, että kaikki haluaa istua, olla kantorepussa, imeä tuttia jne. :)
No voi nyt vittu. Mä olen osapuilleen kasvanut sitterissä, eikä mun selässä ole koskaan ollut mitään vikaa. Eikä se vältsyyn ole mikään dumppipaikka, kyllä mä olen sitterissä pöydällä osallistunut vaikka mihin aktiviteetteihin, ruoanlaitosta silittämiseen (muistan!!).
Onks tää lastenkasvatus nykysin vähän turhan hifistelyä? Ei saa tehdä sitä eikä tätä, tai lapsesta tulee hullu/traumaattinen/raajarikko. Perkele, ihan (kohtuullisia) aikuisiahan meistäkin on (osasta) tullut!
Käpylehmät rules!
Edit: En näemmä osaa kirjoittaa, syytän sitteriä!
Viimeksi muokannut Vesper, 13.01.2009 12:21. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
When I drink alcohol, everyone says I'm an alcoholic. When I drink Fanta, no one says I'm fantastic.
exPertti kirjoitti:Kuka sinun puuroosi on kussut (ihan yleisemminkin kuin tässä ketjussa)? On juniori meilläkin sitterissä ollut, mutta mahdollisimman lyhyitä aikoja. Sehän on vain sellainen vauvan dumppipaikka, kun kiinnostaisi tehdä jotakin muuta.
Ääh. Ärsyttää aina vaan noi hemmetin toteamukset ja mukafaktat, joita vanhemmat aiheen ympäriltä heittelee. Hitto! Ei kai nyt kysyjäkään ajatellu sitterissä pentuaan kasvattaa.
Helvetin iso apu oli sitteristä tälle mutsille ja likka viihtyikin siinä onnekseni hyvin. Sai seurata pöydän päältä äipän tiskausta ja safkanlaittoa, seurustella kaikessa rauhassa muka-coolisti-istuen. Poika ei viihtyny mut luoja miten toivoin, että olis viihtyny, mitään tärisyttimiä en kuitenkaan harkinnu vaan tylysti sit lattialle kun ei omat kädet enää kestäneet tai todella tuli se nälkä. Mut niin, pointless diipadaapa, samaistun sitteriä kokeileviin.
Viimeksi muokannut Fcuk, 13.01.2009 12:06. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Mun mielestä olisi vaan positiivista jos suostuisi sitterissä istumaan, voisi tehdä itsekin enemmän lapsi vieressä eikä kaikki aika menisi lapsen perässä juoksemiseen. Ja tällä enemmällä tekemisellä tarkoitan ihan perusasioita kuten ruoanlaittoa :)
Eiköhän nuo oletetut selkävammat ole ihan fifty-fifty. Just olin kylässä jossa toinen istui onnellisesti sitterissä ja toinen anti-sitteri makoili leikkimatolla. Yritti kammeta kokoajan niskojaan ylös, uskoisin että tuo nyt enemmän rasittaa.
Oon nähny niitäkin vanhempia, jotka eivät lähde autolla mökille koska autossa istumista tulisi liian monta tuntia. Mökille kerkeää sitten myöhemminkin. Kukin tavallaan!
Noin 50% uusista vanhemmista kärsii jostain selittämättömästä syndroomasta, joka aiheuttaa noita edellämainittuja oireita. Pahaksi päässeen taudin tunnistaa tuputuksesta ja syyllistämisestä.
"Jos et tee kuten minä teen, mörökölli tulee ja vie"
