Kyse ei ole tästä, vaan jostain nuo räkänokatkin ovat oppinsa saaneet. Enkä ymmärrä, miten 12-vuotiaat pikkukovikset, joiden vanhemmat eivät kasvata heitä muuhun kuin arvostelemaan toisten ulkonäköä ja heille kaljaa kantavat luuserit liittyvät tähän. Jos ihminen on kasvanut sellaisessa ympäristössä, jossa koko ajan ei tarvitse miettiä ulkonäköä/muuta epäoleellista, ei hän edes ymmärrä ko. asioihin kohdistuvaa arvostelua, saati sitten loukkaannu siitä. Sanotaan tätä vaikka terveeksi itsetunnoksi. Vertauskohtana voi käyttää yliseksuaalistunutta yhteiskuntaa, jossa juuri tästä syystä on aikaisempaa enemmän seksuaalisuuteen/ kauneuteen liittyviä ongelmia. Eikä tämä tarkoita sitä, että asioista ei voi puhua, hysteria ja tuputtaminen sen sijaan ovat tuomittavia.syttiK kirjoitti:Huomaat kuinka raakoja lapsetkin on jo toisilleen eskari-iässä. Lopuks voit viedä sitä läheiselle ostarille, jossa 12v. pikkukovikset (hoitokaverien isovelit/siskot) pummii tupakkaa ja jotkut idioottit hakee niille sitä kaljaakin. Elämä on ihan jotain muuta ku pumpulia ja vauvapulauttelua, ihan sama kuinka sä lapselle toitotat kuinka kaikki ihmiset on yhdenvertaisia.
Ylipäänsä, niin kummallista kuin sen ymmärtäminen voi pinnalliselle ihmiselle olla, ulkoiset seikat eivät tee ihmisestä sen parempaa tai huonompaa. Voipa jopa väittää, että harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta juuri ulkonäöllään pärjänneet ihmiset ovat tunne-elämältään vajavaisia, koska heidän ei ole koskaan tarvinnut tehdä muuta kuin näyttää hyviltä ja mikäs sen helpompaa, kun eväät on annettu jo siitoshetkellä.
Yllä olevasta huolimatta käytöstavat on oltava, miettisi sitten mielessään vaikka mitä.