Pappailu?

[Rouva Pupu]

Hassua, tuon jälkeen minulle tuli heti pakottava tarve neuvoa, vaikka yleensä vältän moista niin pitkään kuin vain mahdollista. Minä suosittelisin lukemaan kirjan 'Maria Montessori: Lapsen salaisuus', jo ennen lapsen syntymää. Se on kirjoitettu jo vuonna 1936, joten aika paljon siitä löytyy poissuodatettavaa, mutta paikoitellen se on aivan nerokas. Siinä kuvaillut tilannekuvaukset jäävät takaraivoon niin hyvin, että ne tunnistaa väkisinkin kun niihin oman lapsen käyttäytymisessä törmää. Ne ovat asioita, jotka helposti jäävät kokonaan huomaamatta, ellei joku ole kertonut niistä jo etukäteen. Montessori näki lapset jotenkin paljon tarkemmin kuin tavan tallaajat. Kirja ei ole kasvatusopas, vaan kuvaus lasten tavasta nähdä maailma.

Voin laittaa harkintaan jos tämmösen materiaalin lukemiseen löytyy intoa. Pakko myöntää, että olen raskausaikana lukenut vain yhden vauvalehden ja yhden neuvolan läpyskän :)

[daddykillkill]

^ Gandhilla on nyt jotain pihviä tämän lapsi-asian kanssa (en rupea ääneen arvailemaan ettei taas lyödä keittiöpsykan kirjalla päähän), joten en usko että mies muuttaa näkemyksiään ihan noin helpolla - vaikka ansiokas puheenvuorosi sinänsä olikin.

Itsellä on ollut ollut välillä todella rajun negatiivisiakin tunteita poitsua kohtaan ensimmäisten kuukausien aikana. Iski joku sellainen lapsellinen kiukuttelu tyyliin sisaruskateus: "nyt kun tuo vauva tuli, niin minä en saa tehdä enää mitään eikä vaimoltakaan irtoa huomiota". Välillä vitutti todella raskaasti.

Nyt onneksi on jonkinlaista seestymistä/järkiintymistä tapahtunut. Vaikkei pojan kanssa vielä hirveästi pysty leikkimään mitään järkevää, isin tekemistä hassuista äänistä palkkioksi saadut hymyt ovat kyllä sitä luokkaa endorfiinipommeja, että kaikista vittumaisinkin työpäivä kuittautuu päivänpaisteeksi nanosekunnissa.

On tässä menemisten rajoittumisessa hyviäkin puolia, osaa iloita niistä harvoista ihan eri tavalla. Tänä vkonloppuna pääsen koko veckoslyytiksi dyykkaamaan. Aivan täpinöissäni, vaikka ko. kohteella on vedetty varovasti arvioiden sata miljuunaa kertaa jo ennen tätä.. :hiphurraa:

[prosessi]

'Maria Montessori: Lapsen salaisuus'

Voin laittaa harkintaan jos tämmösen materiaalin lukemiseen löytyy intoa. Pakko myöntää, että olen raskausaikana lukenut vain yhden vauvalehden ja yhden neuvolan läpyskän

Pakko myöntää, että olen tähän mennessä lukenut vain nolla vauvalehteä ja neuvolan läpyskää, koska molemmat lajikkeet aiheuttavat oksennusrefleksin, tai jotain. Äitini on vakuuttunut, etten lue vauvalehtiä vain hänen kiusakseen, koska hän rahtaa niitä minulle kasseittain. Yritä siinä sitten selittää, että mainitsin lukemattomuudestani vain siitä syystä, etten halua niitä kirottuja jätepapereita kotiini, kun ainoa mitä niillä teen on kierrätyslaatikkoon rahtaaminen.

Itse ajattelen, että liika ohjeiden lukeminen johtaa siihen, ettei ihminen enää osaakaan lukea lastaan. Vähän samalla tavalla kuin eilinen kosmetologini, joka suoritti tehokkaan kaavamaisesti minulle intialaisen päähieronnan, muttei ollenkaan huomannut jännityspisteitä kasvoissani, vaan ohitti ne kerta toisensa jälkeen hyvin tuskastuttavalla tavalla, koska ne sattuivat sijaitsemaan "väärissä" kohdissa. Olisi tehnyt mieli huutaa kuin pikkuvauva. Juuri siksi tuo Montessorin kirja on hyvä, että se auttaa tunnistamaan lapsen todellisia motiiveja esim. itkulle, jolloin itkun loppumista on kumman paljon helpompaa edistää.

[Rouva Pupu]

No daah! Ei minuakaan muitten mukulat siinämäärin kiinnosta. Kunhan omasta jaksat innostua. Ja saat luvan hypettääkin aiheesta kiinnosti Gandhia eli ei.

En tietääkseni ole kieltänyt sitä ettenkö tulokasta odottaisia saapuvaksi, mutta en todellakaan pidä siitä että joku tuntematon yrittää lokeroida minut jonnekin minne en kuulu, enkä usko että tulen kuulumaankaan. En koe "teidän" kanssanne mitään samaistumisen tunnetta. Aaltopituudet on ihan vinksallaan. Jos johonkin voisin kuvitella samaistuvani teoreettisella tasolla, se lienisi KK. Uskon, että fiilistelen suht samoja asioita, teen niin jo nyt. Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut että tämä vanhemmaksi tulo tulee olemaan vaikeimpia asioita joita tulen elämäni aikana kohtaamaan, enkä tarkoita kasvatusasioita ym. vaan sitä miten itse sopeudun rooliini. Ei todellakaan ole mikään itsestäänselvä asia meille täällä IRL.

Karsastan sitä, että vapaaehtoisesti lapsettomille tuputetaan vanhemmuuden autuutta, miten vakuutellaan mielen muuttuvan tai kuinka paljosta jää paitsi jos niitä lapsia ei hankita. Mielestäni se on tökeröä ja siihen on muutama täällä sortunut. Mä taas ymmärrän kokoajan paremmin ja paremmin miksi joku ei lapsia halua ja miksi tämä ei todellakaan ole kaikkien juttu. Lapsia haluamattomat eivät mielestäni jää mistään paitsi.

Prossu: voinpi aloittaa siitä että katsastan löytyykö lähikirjastosta iltalenkin lomassa :)

[Riemumieli]

Noin niin kuin itsekkäästi ajatellen voisi pohtia, mitä virkaa elämisellämme on, jollemme lisäänny? Urat sun muut skeidat ovat tietty kivoja jutskia, mutta kokonaisuutena kuitenkin täysin mitättämiä. Lisääntymisen kautta saavutettu geenien kuolemattomuus on SE juttu. Toki jokin roti pitäisi olla, ettemme tukehdu liikakansoitukseen.

[Rouva Pupu]

^No jos suomalaisesta vinkkelistä katsoo niin ainakin yksi suomalainen nimi Mohammedin (ja kaikkien väännöksiensä) sekaan. Mutta tilastojen tasoittamiseen ei liene riittävän yksi geenijatkos per pariskunta.

[Onslow]

Lapsia haluamattomat eivät mielestäni jää mistään paitsi.

Merkkaa toi kalenteriisi ja toista vuoden kuluttua.

[Riemumieli]

^No jos suomalaisesta vinkkelistä katsoo niin ainakin yksi suomalainen nimi Mohammedin (ja kaikkien väännöksiensä) sekaan. Mutta tilastojen tasoittamiseen ei liene riittävän yksi geenijatkos per pariskunta.

Eipä ei. Nikkeliä siihen tarvitaan ynnä ytimien halkaisemista ja talon valkaisemista.

[Rouva Pupu]

Lapsia haluamattomat eivät mielestäni jää mistään paitsi.

Merkkaa toi kalenteriisi ja toista vuoden kuluttua.

Mä tiedän, että se on hyvin vaikea ymmärtää jos jollekin taivas on helvetti. Varsinkin jos itselle kyseinen asia on se taivas. Ihmiset, jotka niitä lapsia haluavat jäävät takuuvarmasti paljostakin paitsi jos niitä ei syystä tai toisesta ilmaannu.

Tämä on sun ja mun ero, tai pitäisikö sanoa mielipide kuilu.

[MGandhi]

Lisääntymisen kautta saavutettu geenien kuolemattomuus on SE juttu.

Olettaen, että pitää omia geenejään jotenkin niin erikoisina, että niitä kannattaa eteenpäin jakaa. Täällä kaikki varmasti ovat varmoja omasta erikoisuudestaan.

[Onslow]

Tämä on sun ja mun ero, tai pitäisikö sanoa mielipide kuilu.

Merkkaa silti se ylös kalenteriisi ja tarkasta mielipiteesi vuoden kuluttua.


Ps. Olenko minäkin mielestäsi yksi niistä hurmosvanhemmista, jotka ovat toitottaneet vanhemmuuden ihanuuta ja keitä yleensäkin tarkoitat niiin sanoessasi?

[Rouva Pupu]

Olettaen, että pitää omia geenejään jotenkin niin erikoisina, että niitä kannattaa eteenpäin jakaa. Täällä kaikki varmasti ovat varmoja omasta erikoisuudestaan.

En mä ainakaan, meillähän on se 70% mahdollisuus astmalapsesta :(

[Riemumieli]

Olettaen, että pitää omia geenejään jotenkin niin erikoisina, että niitä kannattaa eteenpäin jakaa. Täällä kaikki varmasti ovat varmoja omasta erikoisuudestaan.

Sen verran pitää itseään arvostaa, että kokee olevansa säilymisen arvoinen. Erikoisuudesta en tiedä, mutta jokin mekanismi sisällä kuitenkin puolittumaan ohjasi.

[MGandhi]

Ps. Olenko minäkin mielestäsi yksi niistä hurmosvanhemmista, jotka ovat toitottaneet vanhemmuuden ihanuuta ja keitä yleensäkin tarkoitat niiin sanoessasi?

IMO kuulut ainakin niihin vanhempiin, jotka syyllistyvät tähän lapsettomien mielipiteiden vähättelyyn kun asia koskee lapsia. Itse koitan tässä paraikaa 'korjata' tai ainakin adjustoida omaa asennoitumistani teihin vanhempiin, mutta vaikeata tuntuisi olevan. Jokin tuntematon vastenmielisyyden tunne kuohahtaa aina kun luen näitä 'parent knows best'-vastauksia.

[MGandhi]

Erikoisuudesta en tiedä, mutta jokin mekanismi sisällä kuitenkin puolittumaan ohjasi.

Itsekkyys? Sosiaalinen paine? Elämän tylsyys?

No ei tietenkään mikään näistä. Kunhan mainitsin muutaman 'mekanismin'.

[Rouva Pupu]

Merkkaa silti se ylös kalenteriisi ja tarkasta mielipiteesi vuoden kuluttua.

Ei mun tarvitse merkata ylös, uskon muistavani ajatukseni, lienee nykyään olevan raskausdementia joka tuota hajamielisyyttä aiheuttaa ;)

Minä uskon vahvasti siihen, että vuoden päästä itse kokisin jääväni jostakin paitsi ilman pikkuista, onhan mulla häneen jo nyt vahva side enkä todellakaan tiedä selviäisinkö hengissä jos jotain hänelle tapahtuisi. Se ei silti poista sitä tosiasiaa että maailmassa on ihmisiä, joiden en usko jäävän mistään paitsi vaikka eivät lapsia hankkisikaan.

[Onslow]

IMO kuulut ainakin niihin vanhempiin, jotka syyllistyvät tähän lapsettomien mielipiteiden vähättelyyn kun asia koskee lapsia.

Voisitko heittää pointterin kohtaan jossa olen niin tehnyt?

[MGandhi]

Huono itsetunto on viety ihan uudelle tasolle? Mitä ne jälkeläiset ajattelisivat minusta jos sukua jatkaisin?

Miten osaatkin lukea mun viestit noin päin vittua joka kerta. Kuka tässä puhui mitään jälkeläisten ajatuksista vanhempiaan kohtaan... Alkaa olemaan Pertsan noraus aika lähellä...

[Riemumieli]

Tuli sellainen mieleen, että vanhemmuuden myötä ainakin itselläni ns. aikuisuuskäyrä kipusi huomattavasti korkeammalle. Tämä siis siitä huolimatta, että olen aina ollut aikamoinen jäykkis.

[MGandhi]

IMO kuulut ainakin niihin vanhempiin, jotka syyllistyvät tähän lapsettomien mielipiteiden vähättelyyn kun asia koskee lapsia.

Voisitko heittää pointterin kohtaan jossa olen niin tehnyt?

No ehkä sanoin väärin mitä tarkoitin tai tarkoitin väärin mitä sanoin, mutta lähinnä juuri näitä 'Jutellaan sitten vuoden päästä '-tyyppisiä heittoja karsastan. Mistä helvetistä sä voit tietää miten esmes Rva Pupu tuntee lapsen syntymän jälkeen? Kaikilla ei varmaan synny täsmälleen samankaltaisia tuntemuksia, joten et (eikä kukaan muukaan) voi tulla sanomaan mitä pitäisi tuntea...

Sekavaa, mutta toivottavasti joku saa tästä jotain irti.

[Onslow]

Mistä helvetistä sä voit tietää miten esmes Rva Pupu tuntee lapsen syntymän jälkeen?

Paljon lievempi heittohan toi on, kuin se että "lapseton ei menetä mitään," joka taas mielestäni sellaista sontaa ettei mitään määrää.

[Rouva Pupu]

Mistä helvetistä sä voit tietää miten esmes Rva Pupu tuntee lapsen syntymän jälkeen?

Paljon lievempi heittohan toi on, kuin se että "lapseton ei menetä mitään," joka taas mielestäni sellaista sontaa ettei mitään määrää.

Korjaan tuon oikeaan muotoon "vapaaehtoisesti lapseton ei menetä mitään".

[prosessi]

Ehkä ne ovat ne hormonit, jotka sotkevat joidenkin vanhempien päät lopullisesti. Sen lisäksi että ne aiheuttavat yhteenkuuluvaisuuden tunnetta omaa lasta kohtaan, joillain ne aiheuttavat myös pakottavaa tarvetta tuntea yhteenkuuluvuutta muiden perheellisten kanssa, halusivatpa nämä muut sitä tai eivät, etenkin jos yhteenkuuluvaisuuden tunne edellyttää samanmielisyyttä kaikista lapsiin liittyvistä asioista. Minä pelkään IRL muita vanhempia, ne ovat jotenkin niin intensiivisiä siinä vanhemmuudessaan.

[Riemumieli]

Itsekkyys? Sosiaalinen paine? Elämän tylsyys?

En osaa sanoa, muodostuiko halu jostain noista vai jostain muusta, mutta halu puoliintua oli se tunne, joka toiminnan sai alkuun.

[daddykillkill]

Jos johonkin voisin kuvitella samaistuvani teoreettisella tasolla, se lienisi KK.

Hei, nyt vähän rajaa. Ämmähän käy suorastaan päälle! "Oh behave!"

Olettaen, että pitää omia geenejään jotenkin niin erikoisina, että niitä kannattaa eteenpäin jakaa. Täällä kaikki varmasti ovat varmoja omasta erikoisuudestaan.

En ole kenenkään kuullut muun suunnittelevan perhettä tällä kansallissosialistisella rodunjalostusperiaatteella, mutta ehkä liikun väärissä piireissä. Pakko kyllä myöntää, että pistin vaimon kolmansien treffien jälkeen geeniseulontaan. Herranjumala siitä mitään olisi tullut, jos lapseni olisikin syntynyt ruskeatukkaisena tai -silmäisenä *sarkasmia*