Pappailu?

[Onslow]

Korjaan tuon oikeaan muotoon "vapaaehtoisesti lapseton ei menetä mitään".

Olen vahvasti erimieltä tästä. Väittämäni on niinkin klassikko kuin se, että oman lapsen kohdalla vasta tajuaa miten syvästi voikaan jotakin rakastaa.

[NuoriDaavid]

Korjaan tuon oikeaan muotoon "vapaaehtoisesti lapseton ei menetä mitään".

Lapseton menettää lapsen, eikö niin?

Tietysti voi kysyä, voiko sitä menettää, mitä ei ole koskaan ollutkaan. Lapsettomalla olisi kuitenkin mahdollisuus hankkia lapsi. JOs hän ei käytä mahdollisuutta, niin hän menettää potentiaalisen lapsen, eikö niin?

[Rouva Pupu]

Minä pelkään IRL muita vanhempia, ne ovat jotenkin niin intensiivisiä siinä vanhemmuudessaan.

Mulla on sama ongelma. Täällä on yksi raskaana oleva tuttu, laskettu aika yhtä päivää aikaisemmin kuin itsellä. Ollaan kuin kuu ja aurinko ja hän pettynyt kun ei nyt oikein suju tämä yhteisodotus miten oli olettanut. Mutta, otan pieniä askelia. Arvostin suuresti kun neuvolatäti soitti ja kertoi ajatelleensa josko haluaisin suorittaa vauvanhoito- ja synnytyksen jälkeisen neuvontahommelin mieluummin pienessä neljän pariskunnan tapaamisessa kuin isossa ryhmässä. Se oli suuri asia vaikka pieneltähän se näyttää ulkopuolisten silmissä. Osoitti vaan sen, että se mahdollisesti on kuunnellut ja päässyt mun pääni sisään juuri oikealla tavalla.

[Rouva Pupu]

Korjaan tuon oikeaan muotoon "vapaaehtoisesti lapseton ei menetä mitään".

Olen vahvasti erimieltä tästä. Väittämäni on niinkin klassikko kuin se, että oman lapsen kohdalla vasta tajuaa miten syvästi voikaan jotakin rakastaa.

Niin ja mä uskon, että kaikki ei toimi tai mene niin kuin pitäisi mennä. Esimerkiksi minä tiedän kaksi tapausta lapsuuskaupungistani, joissa äiti on hylännyt lapsensa (eikä ole tullut takaisin kymmenien vuosien jälkeenkään) ja näistäkin toinen oli tosissaan lasta halunnut. Isien hylkäämiä lapsiakin lienee olemassa. Syvä rakkaus ei ole itsestäänselvyys, lienee kuitenkin yleisempi skenaario kuin muutamat erikoistapaukset. En siis voi suositella lastentekoa ihmiselle joka ei niitä halua, luottaa siihen että luonto kyllä hoitaa tarvittavat fiilikset.

[EveryWoman]

Väittämäni on niinkin klassikko kuin se, että oman lapsen kohdalla vasta tajuaa miten syvästi voikaan jotakin rakastaa.

Eikö kumppania voi rakastaa yhtä vahvasti? Siis en kysy rakastatko sinä, vaan uskotko ettei kukaan missään ikinä koskaan voisi.

[Rouva Pupu]

Jos johonkin voisin kuvitella samaistuvani teoreettisella tasolla, se lienisi KK.

Hei, nyt vähän rajaa. Ämmähän käy suorastaan päälle! "Oh behave!" :h:

MutQ soot mun toisen elämän (jota ei sitten tullutkaan) Matti *punastelee*

[Onslow]

Eikö kumppania voi rakastaa yhtä vahvasti? Siis en kysy rakastatko sinä, vaan uskotko ettei kukaan missään ikinä koskaan voisi.

Näin dokkarin jossa avustettua itsemurhaa suunnittelevan miehen vaimo oli päättänyt itsemurhata itsensä miehensä kanssa samaan aikaan vaikka oli täysin terve. Hänellä oli myös lapsia ja lastenlapsia. Silti hän halusi kuolla miehensä kanssa, joten kyllähän se mahdollista on.

[prosessi]

Arvostin suuresti kun neuvolatäti soitti ja kertoi ajatelleensa josko haluaisin suorittaa vauvanhoito- ja synnytyksen jälkeisen neuvontahommelin mieluummin pienessä neljän pariskunnan tapaamisessa kuin isossa ryhmässä.

Muistuipa mieleeni se oma ryhmätapaamiseni, jossa tulppa irtosi nielustani ja avauduin oikein urakalla siitä, mikä kaikki vanhemmuudessa on nykyaikana pielessä. Paikalla tietenkin kaikki Askolassa vuoden sisällä synnyttäneet. Siinä vaiheessa kun sain suuni lopulta tukittua, epäilin päätyväni lynkkauksen kohteeksi, mutta ne olivat liian järkyttyneitä sanoakseen sanaakaan. Myöhemmin ne sitten vielä päättivät alkaa tavata säännöllisesti, ja kun itse parempaa tekosyytä keksimättä vetosin autottomuuteeni, useampikin äiti lupautui toimimaan kuskina. Ilmeisesti minusta olisi saanut erinomaisen kauhistelun ja selän takana pahaa puhumis -kohteen, mihin tehtävään en kuitenkaan ollut kovinkaan innostunut.

[Riemumieli]

Näin dokkarin jossa avustettua itsemurhaa suunnittelevan miehen vaimo oli päättänyt itsemurhata itsensä miehensä kanssa samaan aikaan vaikka oli täysin terve.

Kuulostaa lähinnä mielisairaudelta, ei rakkaudelta.

[Onslow]

Kuulostaa lähinnä mielisairaudelta, ei rakkaudelta.

Niinpä.

[EveryWoman]

Kuulostaa lähinnä mielisairaudelta, ei rakkaudelta.

Niinpä.

Mutta mä kysyin rakkaudesta, en mielisairaudesta.

[Rouva Pupu]

:D Muistuipa mieleeni se oma ryhmätapaamiseni, jossa tulppa irtosi nielustani ja avauduin oikein urakalla siitä, mikä kaikki vanhemmuudessa on nykyaikana pielessä. Paikalla tietenkin kaikki Askolassa vuoden sisällä synnyttäneet. Siinä vaiheessa kun sain suuni lopulta tukittua, epäilin päätyväni lynkkauksen kohteeksi, mutta ne olivat liian järkyttyneitä sanoakseen sanaakaan. Myöhemmin ne sitten vielä päättivät alkaa tavata säännöllisesti, ja kun itse parempaa tekosyytä keksimättä vetosin autottomuuteeni, useampikin äiti lupautui toimimaan kuskina. Ilmeisesti minusta olisi saanut erinomaisen kauhistelun ja selän takana pahaa puhumis -kohteen, mihin tehtävään en kuitenkaan ollut kovinkaan innostunut.

Heh, voin hyvin kuvitella tilanteen :) Kyllä hiukan mietin josko kyseessä on joku ongelmaryhmä, onnistuinhan jo aiemmin erään opiskelijan säikäyttämään... ovat ottaneet opiksi? Ovat sitten päättäneet olla säikyttelemättä ihmisiä enempää. Ainakin neuvolatäti totesi "hyvä" kun kerroin vähentäneeni huomattavasti kiroilua :)

[Onslow]

Mutta mä kysyin rakkaudesta.

En usko.

Enkä myöskään ala jankuttamaan tästä kanssasi, joten älä vaivaudu kirjoittamaan 5*A4:sta

[MGandhi]

Korjaan tuon oikeaan muotoon "vapaaehtoisesti lapseton ei menetä mitään".

Olen vahvasti erimieltä tästä. Väittämäni on niinkin klassikko kuin se, että oman lapsen kohdalla vasta tajuaa miten syvästi voikaan jotakin rakastaa.

Ja juurin tämä on se ärsyttävä asenne, josta puhuin aiemmin.

Mä rakastan itseäni niin paljon, että siinä jää muksut kakkoseksi.

[EveryWoman]

Mutta mä kysyin rakkaudesta.

En usko.

Enkä myöskään ala jankuttamaan tästä kanssasi, joten älä vaivaudu kirjoittamaan 5*A4:sta

En, koska vastasit oikealla sanamuodolla. "Ei voi" tai vastaava muotoilu olisi aiheuttanut päinvastaisen reaktion.

Tekee silti mieli esittää lisäkysymys (muutkin saavat vastata ja Masan ei tarvitse ellei halua): jos joutuisit luopumaan loppuelämäksesi joko puolisostasi tai lapsestasi, kumman valitsisit?

[EveryWoman]

Mä rakastan itseäni niin paljon, että siinä jää muksut kakkoseksi.

Mä taas rakastan itseäni niin paljon, että siinä ei jää ympäristökään kakkoseksi (siinä määrin kuin voin asiaan vaikuttaa)!

[NuoriDaavid]

Tekee silti mieli esittää lisäkysymys (muutkin saavat vastata ja Masan ei tarvitse ellei halua): jos joutuisit luopumaan loppuelämäksesi joko puolisostasi tai lapsestasi, kumman valitsisit?

Mun mielestäni parempi kysymys olisi, jos jonkun pitäisi kuolla

1)Sinun
2)Lastesi
3)Puolisosi

Niin kuka se olisi. Mn vastaus ei olisi ainakaan lasten.

[Onslow]

Ja juurin tämä on se ärsyttävä asenne, josta puhuin aiemmin.

Mä rakastan itseäni niin paljon, että siinä jää muksut kakkoseksi.

Samat sanat sinun kohdallasi. Puhut itsevarmana asiaa jota et ole edes kokenut.

Sama kuin Gattaca väittäisi tietävänsä miltä tuntuu rakastella kahden pystytisun kanssa saman aikaisesti

[Rouva Pupu]

Tekee silti mieli esittää lisäkysymys (muutkin saavat vastata ja Masan ei tarvitse ellei halua): jos joutuisit luopumaan loppuelämäksesi joko puolisostasi tai lapsestasi, kumman valitsisit?

En voi, enkä osaa vastata tuohon enää. Rakastan miestäni uskomattoman vahvasti ja syvästi. En oikeastaan koskaan uskonut kykeneväni rakastamaan näin.

[EveryWoman]

Mun mielestäni parempi kysymys olisi...

Minä kuitenkin halusin kysyä juuri sen kysymyksen, jonka kysyin. Edit: pelkkää vastausta mieluummin toki haluaisin kuulla sen perusteluineen.

[NuoriDaavid]

Mun mielestä lapselliset ovat tässä "kumpi tietää paremmin miltä toisesta tuntuu" väittelyssä sikäli vahvemmilla, että jokainen lapsellinen on joskus ollut lapseton, eli heillä on kokemusta asiasta.

Lapsettomilla ei ole kokemusta lapsellisuudesta.

[Rouva Pupu]

Ja juurin tämä on se ärsyttävä asenne, josta puhuin aiemmin.

Mä rakastan itseäni niin paljon, että siinä jää muksut kakkoseksi.

Samat sanat sinun kohdallasi. Puhut itsevarmana asiaa jota et ole edes kokenut.

Ja sä taas oletat että kaikki kokee asian samanlailla kun sinä. Eli ei tästä päästä asiassa eteenpäin kenenkään osalta.

[bedlam]

Noin niin kuin itsekkäästi ajatellen voisi pohtia, mitä virkaa elämisellämme on, jollemme lisäänny? Lisääntymisen kautta saavutettu geenien kuolemattomuus on SE juttu.

Jos jonain aamuna herätessäni huomaisin ajattelevani kirjaimellisesti näin, tutkailisin mitä on tullut juotua edellisenä iltana ja hyppäisin varmaan parvekkeelta. Tosin asun kolmannessa kerroksessa, mutta koettaisin tulla pää edellä.

Minusta on suunnattoman ahdistava ajatus, että elämällä on jotain virkaa vasta kun tekee jälkeläisiä. Mitenkä ihmiset, jotka ei syystä tai toisesta voi saada jälkeläisiä? Heidän elämälläänhän ei ole joka tapauksessa mitään virkaa?

[MGandhi]

^ Gandhilla on nyt jotain pihviä tämän lapsi-asian kanssa (en rupea ääneen arvailemaan ettei taas lyödä keittiöpsykan kirjalla päähän), joten en usko että mies muuttaa näkemyksiään ihan noin helpolla - vaikka ansiokas puheenvuorosi sinänsä olikin.

Mulla ei (edelleenkään) ole piffejä lapsiasian kanssa vaan vanhemmuusasian kanssa. Kiitos. Itsekin voisin yhtyä Rva Pupuun, että koen sun olevan yksi vähiten ärsyttävistä vanhemmista tällä palstalla (Pupu ei toki sanonut näin, mutta minä sanon).

Itsellä on ollut ollut välillä todella rajun negatiivisiakin tunteita poitsua kohtaan ensimmäisten kuukausien aikana. Iski joku sellainen lapsellinen kiukuttelu tyyliin sisaruskateus: "nyt kun tuo vauva tuli, niin minä en saa tehdä enää mitään eikä vaimoltakaan irtoa huomiota". Välillä vitutti todella raskaasti.

Tässä onkin ehkä yksi seikka joka mua mietityttää. Kun lapsi syntyy ja vanhempien päässä alkaa naksumaan jumpperit eri asentoihin, puolisohan jää auttamatta kakkoseksi lapseen verrattuna. Minä kun en halua olla saatana kakkonen! Tässä tapauksessa kakkonen EI ole ykkönen!
Ja sitten vielä aiemminkin pohdittu skenaario, jossa lapset lentävät pesästä ja vanhemmat joutuvat oppimaan elämään taas toistensa kanssa, joka joko onnistuu tai epäonnistuu. Vituttaahan se todeta siinä vaiheessa, ettei meillä ole enää mitään muuta yhteistä kuin lapset. Nojoo...

[MGandhi]

Samat sanat sinun kohdallasi. Puhut itsevarmana asiaa jota et ole edes kokenut.

Näin. Tähän 'Mulla on lapsi, sulla ei, joten turpa kiinni kun mulle puhut'-korttiin mulla ei ole vastinetta. Tämän matsin häviän joka kerta.