Duck kirjoitti:Riemumieli kirjoitti:Vaikka matkaa olisi hieman tai peräti kohtuullisesti enemmän, tieto siitä, että päivän päätteeksi pääsee maaseudun rauhaan kauaksi kaupungin likaisesta lumesta ja melusta, on jotain jota ei voi sanoin kuvailla. Näin siis olettaisin olevan, jos oma koti olisi, mutta kun ei ole ole, saatana.
Kävelen 850 metriä töistä kotiin, ja pääsen hiljaiseen asuntoon jonka ikkunasta näkyy metsää ja terassilta näkee merelle. Onnistuuko tällainen vain Espoossa?
En oikeen ymmärrä tätä näkemystä että kun johonkin suuntaan tihrustaa kiikareiden kanssa ja näkee metsää tai merta, kun 270 astetta muusta ympäristöstä on pelkkää kiveä ja ruskeanharmaata loskaa teollisuussavupiippuineen, niin se olisi jotenkin verrattavissa oleva juttu omalla pihalla varustettuun omakotitaloon luonnon keskellä.
Joo, onhan mullakin kaikista ikkunoista merinäköala, eikä tarvii edes yrittää katolta kuikuilla kiikareilla kilometrin päähän. En mä silti kuvittele asuvani jossain asumismuodossa mikä jotenkin taivaallisesti toisi kaikki omakotitaloasumisen edut luokseni.
Jos esimerkiksi haluan luukuttaa musiikkia subbarit raikuen kello 2 yöllä, en voi tehdä sitä. Niinkuin et sinäkään. En voi itse asiassa tehdä sitä edes keskellä päivää. Jos haluan kesäpäivänä mennä teryleenishortseissa pesemään autoani pihalle, en voi tehdä sitä. Niinkuin et sinäkään. Jos haluan kutsua ystäviä luokseni viikonloppuisin ja pitää vähän meteliä siinä samalla pikkutunneille saakka ilman huolta naapureista, en voi tehdä sitä. Niinkuin et sinäkään. Et myöskään voi juosta saunasta pihalle lumihankeen, korjata marjasatoa omalta pihaltasi etkä rakentaa kellarissasi fuckingmachineseja.
Ei kerrostaloasuminen vain ole verrattavissa, vaikka miten asuisi kaksikerroksisessa kattohuoneistossa. Aina siinä on jotkut homonaapurit silti seinän takana, ja alakerrassa tömistelyäsi kiroilevia ihmisiä. Ja valitettava fakta on, että suurin osa alle 100 hertzin äänitaajuuksista nakkaavat paskan perinteisistä kerrostalojen äänieristysmateriaaleista.