Luulen, että tuo sinun aito 50-lukusikin on siinä mielessä kuvitteellinen, ettei sekään anna koko kuvaa. Jos muistetaan, että ihmiset olivat suurelta osin kuitenkin noita Anni Polvan Elettiin kotirintamalla -kirjasta poimittuja, joilla normaalielämään totutteleminen edelleen oli vaiheessa, ehkäpä jo silloin pyrittiin luomaan illuusioita ja elämään niissä. Jolloin puhtoisessa hameessaan miestään lihapullat pöydässä odottavat kotiäidit käytännössä olivat ihan todellisia. Vaikka sitten esiliinan taskussa ehkä täytyikin pitää isoa nenäliinaa.urpiainen kirjoitti:No, mielikuvissamme 50-luku on kai jonkinlainen viattomuuden vuosikymmen, jolloin elämä oli helppoa ja perinteistä. Tiedäthän, puhtoisessa hameessaan miestään lihapullat pöydässä odottava kotiäiti, nuorisokulttuurissa ei tietoakaan seuraavien vuosikymmenten huumekokeiluista ja vapaasta rakkaudesta (paheksuttua paheellisuutta edusti rillumarei-kulttuuri), huimasti nouseva elintaso ja sodan yhtenäistämä hyvinvoiva kansa. Kuvitteelista 50-lukua kuvaavat Happy Days tai vaikkapa Pekka ja Pätkä -elokuvat sekä maalaisromantiikka, todellista taas tuberkuloositilastot ja työläiskaupunginosien asumistiheys. Kuvitteellisella 50-luvulla ajellaan näyttävillä Chevroleteilla, todellisella jonotetaan vuosikausia tiukasti säännösteltyä länsiautoa ja saadaan vihdoin Pobeda. Kuvitteellinen 50-luku on ydinperheen kulta-aikaa, todellinen taas sodassa traumatisoituneiden miesten synkkää väkivaltaa. Kuvitteellisella 50-luvulla katsottiin televisiota amerikkalaistyylisessä lähiössä, todellisella 50-luvulla koko suku asui 15 neliön hellahuoneessa televisioiden yleistyessä kymmeniä vuosia myöhemmin. Kuvitteellinen 50-luku on viaton versio siitä kuvitteellisesta Suomesta, johon Kaurismäen elokuvat kaipaavat.prosessi kirjoitti:Mikä on kuvitteellisen ja aidon 50-luvun välinen ero?urpiainen kirjoitti:Onslow kun katsos on karun kuorensa alla Kitinän johtava kuvitteellista 50-lukua nostalgisoiva äijäromantikko.
Isoisäni hankki muuten 50-luvulla upouuden vaaleansinisen Opel Kapitänin! Ja isoäitini käytti pumpulimekkoja. Sellaisia joissa oli koko matkalla alhaalta ylös napit, sekä sellaiset paidankaulusmaiset kaulukset ja vyö, samaa kangasta kuin itse klänninki. Isoisän työ lasten huostaanottojen toimeksipanijana kyllä kieltämättä pilasi aika hyvin illuusiota, kuten myös kolmilapsisen perheen asuminen kaksiossa.