Pappailu?

[prosessi]

Itse olen ajatellut pukea mahdollisen tulevan jälkikasvuni sukupuolineutraalisti ja lisäksi kieltäytyä kysyttäessä kertomasta sukupuolta.

Ei onnistu, kyllä sukupuoli näkyy ihan ilman vaatteiden tunnusmerkkejäkin. Tuossa Masalle kikatuskohtauksen aiheuttaneessa puvussakin mukelo näyttää niin pikkupojalta kuin vain voi näyttää, eikä kukaan ole erehtynyt pitämään tyttönä.

[Rouva Pupu]

^Mä en oikeastaan tajua miten tuo on mahdollista, mutta kun hiihtelin ympäri synnäriä niin kyllä vaan jotenkin neutraalista pukeutumisesta huolimatta "tunnisti" tytöt ja pojat, tietty aina kysyin jotta kumpi siinä on. Oli myös jännää, että muutama tytsy oli ns. suht saman näköisiä, myös pojissa muutama tapaus.

[bliss]

^Voi myös käydä niin kuin meille kun pikkusälli oli noin puolitoistavuotias ja siitä vuoden verran eteenpäin.
Poitsulla oli siis pitkät vaaleat kiharat (kun en kertakaikkiaan raaskinut leikata) ja poikamaisista vaatteista huolimatta tädit kaupassa ja kaupungilla tytöttelivät. Tuo on saanut alle 2,5-vuotiaana niin monta kertaa kuulla olevansa hurjan nätti tyttö, että tukka ei enää kasva yli korvien. Ainakaan ennen kuin on täysi-ikäinen

[nowaysis]

Tsekkaas uusin Meidän Perhe -lehti. Siinä oli sukupuolineutraali Ruu 2v. vanhempineen. Mun mielestä tollanen on jokseensakin turhaa erikoisuuden tavoittelua(sopii tosin joillekin ihmisille, eikä siinä mitään, oma valintansa), mutta itse uskon että nykymaailmassa lapsella on vahvat mahkut kasvaa siihen sukupuoleen mikä hänestä luontevimmalta tuntuu ja suuntautua seksuaalisesti niin kuin parhaaksi katsoo. Kyllä ihminen pohjimmiltaan on sitä mitä on, ja aina vanhemmat voivat kannustaa häntä siihen suuntaan mikä lapsesta tuntuu tulevan.

Toki kasvatuksella on suurikin merkitys siinä, miten lapsi sukupuoliroolit kokee, mutta itse en näe täyttä sukupuolineutraaliutta tai siihen pyrkimistä mitenkään tavoittelemisen arvoisena. Minusta tuo on sama, kuin jos lastaan kannustaisi homoseksuaalisuuteen, kun hänestä mitä suurimmalla todennäköisyydellä sellaista ei kuitenkaan tule. Suvaitsevainen asenne on taas asia erikseen.

Itse tuskin olisin lässyttänyt tai höpöttänyt lapselleni yhtään sen enempää, vaikka hän olisikin tyttö. Minusta tämä neutraalius jotenkin vesittää pyrkimystä siihen, että miehet ja naiset voivat (enimmäkseen) tehdä samoja asioita ja se on ihan fine.

Monet vastasyntyneet tunnistaa käsistä, pojilla vaan on isommat/leveämmät kädet. Inhoan muutenkin biologian vaikutuksen vähättelyä, kun mikään ei viittaa siihen että nämä sukupuolijutskat olisivat pelkästään kulttuurin aikaansaamia. Uusimpien tutkimusten mukaan homoseksuaalisuuskin kehittyy jo sikiöaikana.

Ehkä vaahtoan aiheesta vielä lisää myöhemmin.

[prosessi]

Inhoan muutenkin biologian vaikutuksen vähättelyä, kun mikään ei viittaa siihen että nämä sukupuolijutskat olisivat pelkästään kulttuurin aikaansaamia. Uusimpien tutkimusten mukaan homoseksuaalisuuskin kehittyy jo sikiöaikana.

Tuosta osittain samaa mieltä, tosin jonkinlainen neutraaliuspyrkimys voi kyllä olla paikallaan, jos vanhemmilla on kovin luutuneet käsitykset sukupuolista. Sillä aivotutkimuksessahan puolestaan on todettu, että aivojen toiminta todella poikkeaa sukupuolten välillä, muttei niin, että naisilla olisi tietynlaiset aivot ja miehillä toisenlaiset, vaan on vain kaksi eri aivotyyppiä välimuotoineen, joista toinen on tyypillisempi naisille ja toinen miehille. Joten sukupuoli ei vielä ratkaise mitään, kun lisäksi pitäisi saada selville se aivojen sukupuoli, jotta lapsen taipumukset osaisi ottaa kunnolla huomioon.

Olen itse asiassa erittäin iloinen siitä, ettei omassa perheessäni takerruttu rooleihin, vaan saimme tosiaan olla juuri sellaisia kuin olimme: pikkuveljeni sai Piia-nuken kaksivuotislahjaksi, minä samana vuonna jotain meccanoja rakennettavikseni. Ja lopputuloksena emme juurikaan edes leikkineet kotona mitään isä-äiti-lapsi-roolileikkejä, vaan ihan omanlaisiamme leikkejä, joihin mm. kuului muuntuva Ressun laivalinna, joka oli rakennettu lipastonlaatikoista, erämaakaravaanien ajoretki lastenhuoneesta olohuoneeseen, kaikki pikkuautot ja pehmoeläimet jonossa, niiden merenylitys sohvalautalla Amerikkaan etsimään timantteja (joita löytyi äidin nappilaatikosta), salakieli jonka avulla pystyimme kommunikoimaan timanttien kätköpaikoista vanhempien ymmärtämättä, ja vaikka mitä kummallista. Ja me tosiaan saimme leikkiä noita koko kodin valtaavia yhteisleikkejä.

Siivouspäivät olivat erityisen kivoja, koska silloin sohvan toinen osa nostettiin toisen päälle, ja lopputuloksena oli hyvin korkea sohva eiku laiva, jolla me tietenkin purjehdimme myrskyssä Ruotsiin. Pölynimuri oli tuuli.

[EveryWoman]

Itse olen ajatellut pukea mahdollisen tulevan jälkikasvuni sukupuolineutraalisti ja lisäksi kieltäytyä kysyttäessä kertomasta sukupuolta.

Ei onnistu, kyllä sukupuoli näkyy ihan ilman vaatteiden tunnusmerkkejäkin.

No jos näkyy, niin sitten näkyy. Mutta minun pikkuveljeäni kyllä luultiin vielä 4-vuotiaanakin tytöksi, samoin kuin minua 6-vuotiaana pojaksi.

[EveryWoman]

Tsekkaas uusin Meidän Perhe -lehti. Siinä oli sukupuolineutraali Ruu 2v. vanhempineen. Mun mielestä tollanen on jokseensakin turhaa erikoisuuden tavoittelua(sopii tosin joillekin ihmisille, eikä siinä mitään, oma valintansa), mutta itse uskon että nykymaailmassa lapsella on vahvat mahkut kasvaa siihen sukupuoleen mikä hänestä luontevimmalta tuntuu ja suuntautua seksuaalisesti niin kuin parhaaksi katsoo. Kyllä ihminen pohjimmiltaan on sitä mitä on, ja aina vanhemmat voivat kannustaa häntä siihen suuntaan mikä lapsesta tuntuu tulevan.

Toki kasvatuksella on suurikin merkitys siinä, miten lapsi sukupuoliroolit kokee, mutta itse en näe täyttä sukupuolineutraaliutta tai siihen pyrkimistä mitenkään tavoittelemisen arvoisena. Minusta tuo on sama, kuin jos lastaan kannustaisi homoseksuaalisuuteen, kun hänestä mitä suurimmalla todennäköisyydellä sellaista ei kuitenkaan tule. Suvaitsevainen asenne on taas asia erikseen.

Ei mulla olisikaan tarkoitus pyrkiä sukupuolineutraaliuteen (= siihen, että lapsesta tulisi jotenkin sukupuoleton?), vaan ainoastaan siihen, että ympäristö ei käytöksellään iskostaisi jo vauvasta tyttölapseeni tyypillisiä naisten vajavaisuuksia ja poikalapseen miesten. Itse olen vasta nyt kolmekymppisenä oppimassa ulos tietyistä käyttäytymismalleista, joilla naiset tyypillisesti huonontavat omaa asemaansa ja pärjäämistään erilaisissa yhteisöissä. Ympärilläni havaitsen joukkioittain saman ikäisiä naisia, jotka elävät näissä kahleissa edelleen. Soisin lasteni onnistuvan irtautumaan niistä jo vähän nuorempina. Ja olisihan se hauska seurata, miten ihmiset reagoivat siihen, etteivät tiedä sukupuolta. Saattaisin jopa päästä esittämään lempikysymykseni: "Miksi?"

Itse tuskin olisin lässyttänyt tai höpöttänyt lapselleni yhtään sen enempää, vaikka hän olisikin tyttö.

Harmi, etten muista enää niitä paria tutkimusta tarkemmin, mutta yksi koski ala-asteen opettajia, joiden havaittiin kohtelevan sukupuolia eri tavoin, vaikka heidän omasta mielestään eroja ei ollut. Itseään ja käyttäytymistään on mahdotonta arvioida objektiivisesti ulkopuolelta.

Minusta tämä neutraalius jotenkin vesittää pyrkimystä siihen, että miehet ja naiset voivat (enimmäkseen) tehdä samoja asioita ja se on ihan fine.

En tajunnut.

Monet vastasyntyneet tunnistaa käsistä, pojilla vaan on isommat/leveämmät kädet. Inhoan muutenkin biologian vaikutuksen vähättelyä, kun mikään ei viittaa siihen että nämä sukupuolijutskat olisivat pelkästään kulttuurin aikaansaamia. Uusimpien tutkimusten mukaan homoseksuaalisuuskin kehittyy jo sikiöaikana.

Missä on vähätelty biologian vaikutusta? Biologisia eroja on ilman muuta, mutta kulttuuriset sukupuolten tasapäistämispyrkimykset (edit: siis tasapäistämispyrkimykset sukupuolien sisällä) ovat silti vahingollisia ja ristiriidassa todellisten, yksilöllisten erojen kanssa. Itse toivoisin nimenomaan, että jokainen saisi kasvaa sellaiseksi yksilöksi, joka ei olisi ristiriidassa hänen biologisten ominaisuuksiensa kanssa. Tähän tuskin mitään kulttuurisia ohjailuja tarvitaan, vaan enemmän niistä on haittaa.

[EveryWoman]

Siivouspäivät olivat erityisen kivoja, koska silloin sohvan toinen osa nostettiin toisen päälle, ja lopputuloksena oli hyvin korkea sohva eiku laiva, jolla me tietenkin purjehdimme myrskyssä Ruotsiin. Pölynimuri oli tuuli.

Mä rakensin sohvista taloja. Joissa en rakentamisen jälkeen leikkinyt kotileikkejä (mieluummin vaikka istuin hiljaa ihailemassa niiden arkkitehtuuria). Pyrin välttämään sellaisten tyttökaverien seuraa, jotka niistä pitivät. Kyllä minulla esim. barbeja oli, mutta leikit olivat vähän toista - esim. yhdessä vaiheessa barbini toimittivat ison pinon pornolehtiä.

[nastamuumio]

Itse olen ajatellut pukea mahdollisen tulevan jälkikasvuni sukupuolineutraalisti ja lisäksi kieltäytyä kysyttäessä kertomasta sukupuolta.

Ei onnistu, kyllä sukupuoli näkyy ihan ilman vaatteiden tunnusmerkkejäkin.

No jos näkyy, niin sitten näkyy. Mutta minun pikkuveljeäni kyllä luultiin vielä 4-vuotiaanakin tytöksi, samoin kuin minua 6-vuotiaana pojaksi.

Mulla oli kans joskus 3-4-vuotiaana sininen ulkoiluhaalari ja se sai muutamat ihmiset luulemaan mua pojaksi, ehkä katsoivat tosin vain vaatetta eivätkä minua.

[Riemumieli]

Jotenkin masentavaa lukea, kun ihmisten suunnitelmissa on käyttää lapsiaan tieteellisessä kokeessa ja testata, millainen kummajainen lapsesta saadaan, kun tehdään sitä ja tätä. Elämä on ihan tarpeeksi vaikeaa, sitä ei tarvitse mutkistaa keinotekoisesti.

En ymmärrä sukupuolettomuudesta vouhottamista, on olemassa kaksi sukupuolta ja hyvä niin. Miehet ja naiset ovat erilaisia, korosti eroa tai ei. Mielestäni yksi syy maailman viturallaan oloon on se, että ihmisten ei anneta olla miehiä ja naisia, vaan jotain ihmisluonnon vastaista steriiliä skeidaa. Olkaa miehet miehiä ja naiset naisia, muriskaa ja uliskaa niin huomaatte, että sukupuoli on ihan jees.

Ja mitä tulee lapsiin, minusta on ihan yhtä mukavaa ja herttaista, kun pieni mies kantaa unilelujaan ja antaa niille ja minulle suukon kuin se, että hän leikkii autoilla ja remuaa ulkona. Ja kuitenkin tiedostan hänet pojaksi ja myös kutsun häntä pojan nimellä enkä ole mitään saatanan kettu tai susi. Terveeseen minäkuvaan kuuluu myös terve käsitys omasta sukupuolesta, joten Ruuta (mikä perkeleen nimi sekin on???) käy sääliksi.

[saira]

Mutta kun asioita voi toteuttaa monella niin monella eri tavalla. Ei meillä ole korostettu sukupuolta, mutta ei toisaalta koitettu mitätöidä sukupuoliakaan. Kyllä mä tiedän perheitä, missä ei voi pojalle ostaa nukkea, koska "ei pojat mitään tyttöjen leluja tarvi". Meillä leluja ostetaan sen mukaan, mistä tyttö näyttää pitävän. Meillä likka tosin on niin neiti, että se automaattisesti valitsee ne nuket ja vauvojen hoitovälineet, mutta kyllä meiltä autoja ja muita "poikien leluja" löytyy.

[EveryWoman]

Itse olen ajatellut pukea mahdollisen tulevan jälkikasvuni sukupuolineutraalisti ja lisäksi kieltäytyä kysyttäessä kertomasta sukupuolta.

Ihan pikkupikkuriikkisen toivon ettet saa lapsia.

Mutta jos kuitenkin saat niin pohdi ennen suuria kokeiluja onko lapsellasi oikeus olla lapsi vai vain sinun omien mielihalujesi toteuttamiskohde.

Toiminnallani pyrin nimenomaisesti siihen, että lapsi ei olisi minun eikä kenenkään muunkaan ihmisen mielihalujen toteuttamiskohde. Henkilökohtaisia mielihaluja ne sukupuolen korostamiseen liittyvät toimet ovat siinä missä mikä vain muukin.

[EveryWoman]

Jotenkin masentavaa lukea, kun ihmisten suunnitelmissa on käyttää lapsiaan tieteellisessä kokeessa ja testata, millainen kummajainen lapsesta saadaan, kun tehdään sitä ja tätä. Elämä on ihan tarpeeksi vaikeaa, sitä ei tarvitse mutkistaa keinotekoisesti.

En ymmärrä sukupuolettomuudesta vouhottamista, on olemassa kaksi sukupuolta ja hyvä niin. Miehet ja naiset ovat erilaisia, korosti eroa tai ei. Mielestäni yksi syy maailman viturallaan oloon on se, että ihmisten ei anneta olla miehiä ja naisia, vaan jotain ihmisluonnon vastaista steriiliä skeidaa. Olkaa miehet miehiä ja naiset naisia, muriskaa ja uliskaa niin huomaatte, että sukupuoli on ihan jees.

Miehet ja naiset eivät ole sillä tavoin erilaisia kuin sinulle ja minulle on lapsesta saakka opetettu (eroja on, mutta ei sillä tavoin kuin näytät kuvittelevan). Minä en halua, että omille lapsilleni opetetaan juttuja, jotka eivät pidä paikkaansa. Enkä halua lasteni joutuvan jo lähteökohtaisesti toista sukupuolta heikompaan asemaan tietyissä asioissa, kun sellaiseen ei ole mitään tosiasiallista tarvetta.

Sanot, että erot ovat olemassa, korosti niitä tai ei. Miksi sitten vastustat pyrkimystäni olla korostamatta eroja?

[Riemumieli]

Minä en halua, että omille lapsilleni opetetaan juttuja, jotka eivät pidä paikkaansa.

Mitähän nämä jutut ovat?

[Fcuk]

Hmmh, en tiedä. Mun 4-vuotiasta vituttaa jos joku sanoo häntä pojaks. 3-vuotiaana tuo alkoi ja silloin lupasin, että tukka saa kasvaa ja mekossa saa mennä tarhaan jos käyttää paksuja sukkiksia.

[EveryWoman]

Jos toimit täysin erilailla kuin muitten lasten vanhemmat se ei sinusta ole omien mielihalujesi toteuttamista?

En ymmärrä kysymystä. Voiko sinun mielestäsi mielihalujen toteuttamisen määrää mitata sillä, onko toiminta tyypillistä?

Lapsi kyllä tajuaa päiväkodissa, että joku on tässä hommassa pielessä.

Itse tajusin ensimmäisen kerran muistaakseni 20-25 -vuotiaana. Siis sen, että olin ihan turhaan ja omaksi vahingokseni yrittänyt olla liian tyypillinen nainen. Yritän vain suojella lapsiani samoilta sudenkuopilta, ja jos ja kun tämä ei kuitenkaan täydellisesti onnistu, niin antaa heille edes jonkinlaisia resursseja ymmärtää ja kyseenalaistaa noita juttuja jo vähän nuorempana.

[EveryWoman]

Minä en halua, että omille lapsilleni opetetaan juttuja, jotka eivät pidä paikkaansa.

Mitähän nämä jutut ovat?

Että naiset ovat sellaisia ja tällaisia kun miehet taas ovat tuollaisia. Kun se ei todellisuudessa ole niin mustavalkoista.

[saira]

Onko mahdollista sitten ajatella asiaa niin, että lapsi tiedostaisi sukupuolensa, mutta myös vahvuudet ja toisaalta heikkoudet mitä sukupuolen mukana tulevat? Koska muun maailman asenteita on vaikeampi muuttaa, mutta jos lapsen opettaa suhtautumaan oikein vastaan tuleviin tilanteisiin, ja opettaa rakentavan tavan ajatella asioista, niin eikö se olisi kestävämpää kuin sukuuolen neutralisoiminen?

[prosessi]

En ymmärrä sukupuolettomuudesta vouhottamista, on olemassa kaksi sukupuolta ja hyvä niin. Miehet ja naiset ovat erilaisia, korosti eroa tai ei. Mielestäni yksi syy maailman viturallaan oloon on se, että ihmisten ei anneta olla miehiä ja naisia, vaan jotain ihmisluonnon vastaista steriiliä skeidaa. Olkaa miehet miehiä ja naiset naisia, muriskaa ja uliskaa niin huomaatte, että sukupuoli on ihan jees.

Ja mitä tulee lapsiin, minusta on ihan yhtä mukavaa ja herttaista, kun pieni mies kantaa unilelujaan ja antaa niille ja minulle suukon kuin se, että hän leikkii autoilla ja remuaa ulkona. Ja kuitenkin tiedostan hänet pojaksi ja myös kutsun häntä pojan nimellä enkä ole mitään saatanan kettu tai susi. Terveeseen minäkuvaan kuuluu myös terve käsitys omasta sukupuolesta, joten Ruuta (mikä perkeleen nimi sekin on???) käy sääliksi.

Kun itse kuitenkin kuuluin niihin lapsiin, joiden prioriteetit ovat tavanomaisesta poikkeavia, pidän aika vaarallisena sitä, että kehoitetaan "olkaa miehet miehiä ja naiset naisia". Sanoisin ennemminkin, että antakaa lasten olla sellaisia kuin he ovat, paheksumatta omasta mielestänne kummallisia mieltymyksiä. Vaikka nuo kaksi lainaamaani kappaletta kyllä ovat hieman ristiriitaisia, ensin tulee tuo kyseenalainen kehotus, sitten toteamus, ettei sillä oman lapsen kohdalla olekaan väliä, eli käytännössä asenteesi kuitenkin on oikea.

Mukelo on itse asiassa suorastaan hämmentävän poikamainen leikkivalinnoissaan, kun ottaa huomioon etten uteliaisuuttani ole halunnut ohjailla hänen leikkiensä sisältöä ollenkaan. Pehmolelut ja nuket eivät vain jaksa kiinnostaa häntä lähes ollenkaan, kun taas viime aikoina hän on ryhtynyt esittelemään minulle aktiivisesti sitä havaintoa, että kaikissa autoleluissa ja kolmipyöräisessäkin on pyörät, niitä tuodaan yksi toisensa perään näytille, ja minulle osoitetaan pyöriä ja sanotaan "titta där".

[Riemumieli]

Että naiset ovat sellaisia ja tällaisia kun miehet taas ovat tuollaisia. Kun se ei todellisuudessa ole niin mustavalkoista.

Kuka väitti, että asiat ovat mustavalkoisia? Mutta on olemassa asioita, joiden osalta miehet ovat tällaisia ja naiset tuollaisia sekä fyysisesti että psyykkisesti.

[Lilo]

Jos toimit täysin erilailla kuin muitten lasten vanhemmat se ei sinusta ole omien mielihalujesi toteuttamista?

Lapsi kyllä tajuaa päiväkodissa, että joku on tässä hommassa pielessä.

Ei taas jaksa tajuta. Kysymyshän oli nyt kai vaan siitä, ettei lapselle ulkoapäin toitoteta, että näin sun kuuluu olla ja elää ja tältä näyttää koska olet tyttö/poika. Aikalailla eri juttu kun sanoa, että saat olla sitä mitä haluat.

[Onslow]

Toiminnallani pyrin nimenomaisesti siihen

Kuulostat ihan äitimikkoskalta.

[Riemumieli]

Kun itse kuitenkin kuuluin niihin lapsiin, joiden prioriteetit ovat tavanomaisesta poikkeavia, pidän aika vaarallisena sitä, että kehoitetaan "olkaa miehet miehiä ja naiset naisia".

Tarkoitin ilmaista sitä, että sukupuolestaan voi olla ylpeä eikä ole häpeä pitää itseään miehenä tai naisena.

[saira]

Jos toimit täysin erilailla kuin muitten lasten vanhemmat se ei sinusta ole omien mielihalujesi toteuttamista?

Lapsi kyllä tajuaa päiväkodissa, että joku on tässä hommassa pielessä.

Ei taas jaksa tajuta. Kysymyshän oli nyt kai vaan siitä, ettei lapselle ulkoapäin toitoteta, että näin sun kuuluu olla ja elää ja tältä näyttää koska olet tyttö/poika. Aikalailla eri juttu kun sanoa, että saat olla sitä mitä haluat.

Niinno, tässä taas pari eri keskustelua käynnissä. Sekä sukupuolen täysi kadottaminen että sukupuolen korostamisen kieltäminen. Vastaukset tuntuvat nyt vähän menevän ristiin...

[prosessi]

Että naiset ovat sellaisia ja tällaisia kun miehet taas ovat tuollaisia. Kun se ei todellisuudessa ole niin mustavalkoista.

Kuka väitti, että asiat ovat mustavalkoisia? Mutta on olemassa asioita, joiden osalta miehet ovat tällaisia ja naiset tuollaisia sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Ei ole. On vain kyse todennäköisyyksistä, jotka _eivät_päde_ 100%:sesti yksilötasolla.