Pappailu?

[Ylermi Ylihankala]

Mutta tuo on oikeasti vaikeaa ettei siirrä omaa epäluuloisuuden ja ennakkoluulojensa taakkaa lapselleen. Mutta yrittää pitää.

Jokos teidän pienokainen on marssinut vappuna hoilottaen työväen lauluja?

[Ylermi Ylihankala]

Jokos teidän pienokainen on marssinut vappuna hoilottaen työväen lauluja?

Olikohan tämä kysymys edes suunnattu minulle?

Sinähän inhosit punikkeja yli kaiken.

[Ylermi Ylihankala]

Niin?

Meni jo.

[saira]

Mutta tuo on oikeasti vaikeaa ettei siirrä omaa epäluuloisuuden ja ennakkoluulojensa taakkaa lapselleen. Mutta yrittää pitää.

Jokos teidän pienokainen on marssinut vappuna hoilottaen työväen lauluja?

Eiks tässä vaiheessa kannattaisi ennemmin kysyä josko iskä olisi valmis päästämään pienokaisen opiskelemaan Tampereen Yliopistoon humanistista alaa?

[Ylermi Ylihankala]

Ei kannettu vesi kaivossa kestä, kuten sinun tästä jutustasi huomaa.

Ei tämä ollut edes vaikea. Mainitsit itse kuinka vaikeaa on olla lanseeraamatta ennakkoluuloja lapsellensa. Sinullahan tunnetusti niitä on. Tartuin niistä ehkä näkyvimpään ja sinä olit hetkessä siellä missä linnutkin eli pihalla.

[saira]

Eiks tässä vaiheessa kannattaisi ennemmin kysyä josko iskä olisi valmis päästämään pienokaisen opiskelemaan Tampereen Yliopistoon humanistista alaa?

Jos hän olisi hyvä siinä. En ymmärrä mitä voittaisin siinä jos tahallani sabotoisin hänen oikeaa vahvuusaluettaan.

Tosin olisihan se pieni hämmästys jos suvussa, jossa on vain rakennusmestareita, insinöörejä, tiemestareita ja teknikoita tulisi jotakin muutakin kiinnostusta. Unohtamatta hoitoalaa

Vaikka kansallisrunoilijan geeniperimästäni olettekin saanut nauttia näitten kirjoitusten muodossa. Ja Tiedelehdenkin höpöhöpöälykkyystesti vahvisti sen mitä olen itse aina arvellut. Että kielellinen puoleni on vahvempi kuin matemaattinen.

EDIT

Viittasin siis tässä lähinnä siihen, että vappumarssien lisäksi useat tapaamani punaiset ovat juurikin parin sukupolven takaisia YO-opiskelijoita, jotka nauttivat edelleen punaviinistä ja maailmanparantamisesta sen äärellä.

Jäin nyt itse miettimään oman suvun ammatteja, mutta meillä taitaa löytyä kaikkea muuta mainitsemistasi lähtien hammaslääkäreihin ja kemisteihin ja koirankouluttajiin asti. Mietin hetken, että kauppiaita ei löydy, mutta parin sukupolven takaa löytyy niitäkin, ukin isä oli yksi Keskon perutajista. Täytyypä oikein miettiä mitä mieltä ei löydy.

[prosessi]

Tosin olisihan se pieni hämmästys jos suvussa, jossa on vain rakennusmestareita, insinöörejä, tiemestareita ja teknikoita tulisi jotakin muutakin kiinnostusta.

Ehkä suvussanne vain on harjoitettu enemmänkin manipuloivaa kasvatusta? Kun ei kerran edes punaista väriä saa käyttää, jos on poika.

[prosessi]

Ehkä suvussanne vain on harjoitettu enemmänkin manipuloivaa kasvatusta? Kun ei kerran edes punaista väriä saa käyttää, jos on poika.

Kuka sellaista väittää ettei saa käyttää? Viimeksi toissapäivänä.

Siinä tapauksessa puhut aika epäselvästi, olethan sanonut näin:

Suunnittelet pukevasi lapsen sukupuolineutraalisti. Se menettelee jos ei lähde tahallaan pukemaan poikaa tytöksi kuten tietyt murhaajahoitajat vaan pitäytyy vaikkapa neutraaleissa vaaleissa sävyissä.

ja:

Vähemmän alleviivaaviin ei sukupuolelle olennaisiin väreihin juniorimme on puettu. Näin kryptisesti sanoen.

[Rouva Pupu]

Moon aina olettanut että pertsalla on poika, lieko nimitys juniori iskostunut päähän "poikamaisena". No, ei mun maailmani kaadu jos tytsästä tulee rastapäinen maailmanparantaja, ei ole ongelmia aiheuttanut se, että muu perheeni on vasureita ja se hiton entinen kommunisti iskä. En edes vittuile siitä sille tosissaan, ainoastaan silloin kun se saa päähänsä mun olevan Hitleri.

[MGandhi]

Koetin jo aiemmin sanoa, että juuri oli päällä punaista, mutta en viitsinyt kun en ole pitänyt niin suurta melua juniorin sukupuolesta tällä palstalla.

Ja sekös meitä kaikkia onkin kiusannut ihan saatanasti alusta lähtien! Nyt päätit kuitenkin pitää melua siitä, ettet ole pitänyt melua.

Ettehän te nyt vaan voi saada väittelyä aikaiseksi lapsen vaatteiden väreistä? Kai se nyt on sanomattakin selvää, että poikalapset saavat ihottumaa ja traumoja (joista tuskin toipuvat ilman pitkäkestoista psykiatrista hoitoa aikuisiässä) punaisista vaatteista. Ei tää voi olla niin vaikeeta!

[prosessi]

Siinä tapauksessa puhut aika epäselvästi, olethan sanonut näin:

Koetin jo aiemmin sanoa, että juuri oli päällä punaista, mutta en viitsinyt kun en ole pitänyt niin suurta melua juniorin sukupuolesta tällä palstalla.

Ymmärsin kyllä, että juuri oli päällä punaista, mutta totesin aiempien puheittesi olevan ristiriidassa sen kanssa. Siitä siis tuo väite epäselvästä puheesta.

[sanctus]

Yllä on aika hyvin kuvattu se miksei yleensäkään ottaen henkilökohtaisista asioista pitäisi sanoa yhtään mitään täällä.

No kyllä nyt ainakin lasten kuvat kannattaa laittaa ikuisesti internettiin.

[prosessi]

Ettehän te nyt vaan voi saada väittelyä aikaiseksi lapsen vaatteiden väreistä? Kai se nyt on sanomattakin selvää, että poikalapset saavat ihottumaa ja traumoja (joista tuskin toipuvat ilman pitkäkestoista psykiatrista hoitoa aikuisiässä) punaisista vaatteista. Ei tää voi olla niin vaikeeta!

Voi kuule. Päiväkodissakin ihastelivat kovasti mukelon punaisia samettihousuja, ja olen aivan varma siitä, etteivät olisi ihastelleet yhtä paljon, jos niiden sisällä olisi ollut tyttö. Yrittivät vaikuttaa siltä, etteivät mukamas pitäneet minua ollenkaan harkitsemattomana, ehkä jopa julmana äitinä. Ties mitä ne puhuvat selkäni takana mukelon kaksista kukallisista sukkahousuista! Lastensuojeluviranomaisia odotellessa...

[sanctus]

No kyllä nyt ainakin lasten kuvat kannattaa laittaa ikuisesti internettiin.

Ehdottomasti. Älä kuitenkaan varuilta pidätä hengitystä odotellessa.

Hetkinen!

"Älä kuitenkaan varuilta pidätä hengitystä odotellessa." Eli siis pidätä mitä, kun odotan hengitystä?

Itse suosittelen toki, että moiset urpoilut, kuten omien lasten kuvien levittäminen ympäri nettiä, olisi vain ohimenevä - pienen kansanosan harrastama "viihdemuoto".

[Onslow]

Itse suosittelen toki, että moiset urpoilut, kuten omien lasten kuvien levittäminen ympäri nettiä, olisi vain ohimenevä - pienen kansanosan harrastama "viihdemuoto".

Höpö höpö. Mitä enemmän jengi postaa kuvia vähäpukeisistaan tai mieluiten alastomista lapsistaan nettiin, niin sitä hauskempaa joillakin on..

[MGandhi]

Ja sekös meitä kaikkia onkin kiusannut ihan saatanasti alusta lähtien! Nyt päätit kuitenkin pitää melua siitä, ettet ole pitänyt melua.

Ettehän te nyt vaan voi saada väittelyä aikaiseksi lapsen vaatteiden väreistä? Kai se nyt on sanomattakin selvää, että poikalapset saavat ihottumaa ja traumoja (joista tuskin toipuvat ilman pitkäkestoista psykiatrista hoitoa aikuisiässä) punaisista vaatteista. Ei tää voi olla niin vaikeeta!

Yllä on aika hyvin kuvattu se miksei yleensäkään ottaen henkilökohtaisista asioista pitäisi sanoa yhtään mitään täällä.

Mitä sanomassani oli sellaista, että olisin jollain tavoin viitannut johonkin asiaan mitä olisit kertonut. Minähän nimenomaan sanoin (rivien välissä), että henkilökohtaisen asian kertomatta jättäminen ei kiinnosta ketään.

[MGandhi]

Ties mitä ne puhuvat selkäni takana mukelon kaksista kukallisista sukkahousuista! Lastensuojeluviranomaisia odotellessa...

Tämä kyllä kieltämättä on aika saatanan julmaa!

[Ylermi Ylihankala]

Olen kyllä vähän sitä mieltä, että jos puet lapsesi väärin, niin eikö lapsi tule itkien syliin kertomaan, kuinka toiset lapset kiusaa tai kuinka hävettää. Miten tässä edes voi kunnolla mokata?

[Rouva Pupu]

Ties mitä ne puhuvat selkäni takana mukelon kaksista kukallisista sukkahousuista! Lastensuojeluviranomaisia odotellessa...

Tämä kyllä kieltämättä on aika saatanan julmaa! :)

Mun mielestä kukkakuosit ylipäätänsä lapsilla on julmuuden huipentuma ;p

[prosessi]

Olen kyllä vähän sitä mieltä, että jos puet lapsesi väärin, niin eikö lapsi tule itkien syliin kertomaan, kuinka toiset lapset kiusaa tai kuinka hävettää. Miten tässä edes voi kunnolla mokata?

Tuosta muistuikin mieleeni pikkuveljeni kriisi punaisen värin suhteen ala-asteaikoina. Tuli nimittäin itkien äidin syliin kertomaan, kuinka toiset lapset kiusaavat häntä hänen lempitakkinsa takia. Valitettavasti vastaukset eivät aina tule ihan apteekin hyllyltä.

[prosessi]

Ties mitä ne puhuvat selkäni takana mukelon kaksista kukallisista sukkahousuista! Lastensuojeluviranomaisia odotellessa...

Tämä kyllä kieltämättä on aika saatanan julmaa!

Mun mielestä kukkakuosit ylipäätänsä lapsilla on julmuuden huipentuma ;p

Myönnettäköön, että nuo olivat pakko-ostos Uudenkaupungin ainoasta lastenvaateliikkeestä viime syksynä, vaihtoehtoja ei ollut. Sinänsä se kukkakuvio on niin pelkistetty, ettei se vielä minun silmiäni haittaa, mutta ne värit. Toiset ovat tummanvihreät ja toiset tummanliilat, ja molemmissa kukkakuviot ovat räikeän pinkkejä. Selkää pitkin kulkee kylmät väreet aina noita mukelon päälle pukiessa, mutta onneksi kukat jäävät piiloon housunlahkeitten alle.

[EveryWoman]

Niin, en tiedä millaisissa "sukupuoliumpioissa" EW tai muut ovat kasvaneet, mutta omat vanhempani aikuistuivat 60-luvulla ja pidän heidän liberaaleja arvojaan monien asioiden suhteen tuon ajan tuotteina.

Arvot ja tietoinen toiminta on yksi juttu. Tiedostamaton käytös puolestaan on asia erikseen. Esim. oma äitini kuvittelee kasvattaneensa minut ja veljeni samalla tavalla, minkä olen aikuistuessani tajunnut olevan täyttä potaskaa, jos arvioidaan hänen käytännön toimiaan ideologian sijaan.

1) Siinä, että on ns. tyypillinen sukupuolensa edustaja, ei ole mitään vikaa.
Kuten ei siinäkään, ettei ole.

Samaa mieltä.

Itse koen olevani melko "tyttis" ja kuitenkin melko "äijä" monissa jutuissa. Toisaalta, en koe näitä asioita ollenkaan sukupuoleen liittyvinä, vaan yksinkertaisesti luonteenpiirteinä. Näin tekevät tietääkseni muutkin ihmiset.

En osta. Ei tarvitse kuin lukea tätä palstaa havaitakseen sukupuolittunutta ajattelua luonteenpiirteiden suhteen. Joskus sellainen on jopa perusteltua, mutta omasta näkökulmastani sitä esiintyy paljon myös perusteettomasti.

2) Omassa kaveripiirissäni, jossa on paljon lapsiperheitä, ei taatusti yhtäkään lasta ole ikinä kielletty tekemästä mitään siksi, ettei tytön tai pojan kuulu näin tehdä.

Tämä ei vielä merkitse, ettei sukupuolittunutta kasvatusta esiintyisi. Ei minunkaan äitini kieltänyt minua menemästä kotibileisiin "koska olet tyttö". Hän vain yksinkertaisesti kielsi (onneksi olin jo silloin tarpeeksi äijä mennäkseni silti, salaa). Veljeni kieltämistä hänen ollessaan saman ikäinen ei puolestaan edes harkittu. Tämä on vain yksittäinen esimerkki kuviosta, jonka tiedostaminen ja hahmottaminen ei ole ollut mitenkään helppoa juuri siksi, että tietoisella tasolla äitini on luullut toimineensa aivan tasapuolisesti.

Ns. vastakkaisen sukupuolen leluja(vau mikä termi, eikä kukaan siis näin enää ajattele, eihän?) löytyy kaikista perheistä, niiden suosio on sangen vaiheteleva, kuten meilläkin. Tämäkin idea on varmaan peräisin jostain 1970-luvulta, joten ei ihan viimeisimpiä trendejä Ehkä siksi minun on vaikeata käsittää, että jonkun täytyy oikeasti taistella tällaisia käsityksiä vastaan.

Noin oli muistaakseni meilläkin, mutta ei suinkaan kaikissa perheissä vielä tänäkään päivänä. Eikä sukupuolittunut ajattelu todella rajoitu pelkästään leluihin. Tässä muutama ote Perhe-lehden keskustelupalstalta, ihmisiltä joilla tuntuu olevan asiasta enemmän kokemusta kuin sattuneesta syystä itselläni edes voisi olla:

• 1. kirjoittaja:
  Minusta taas kuulostaa hyvin erikoiselta, jos sinä et ole koskaan nähnyt tai kuullut tyttöjä ja poikia kohdeltavan eri tavalla. Itse asiassa tulee mieleen, että ehkä olet vain niin tottunut siihen, että et huomaa?
  
  Minä nimittäin kiinnitän näihin juttuihin huomiota ja törmään asiaan melkein päivittäin. Asumme pääkaupunkiseudulla, joten mistään pikkutuppukylästä ei ole kysymys.
  
  Jos jotain esimerkkejä haluat, niin jo ihan lähipuistossa, kerhoissa ym. tapaa todella paljon (yleensä) äitejä, jotka puhuvat lapsille tyyliin "ai miten ihania tyttöjen juttuja" (hörhelöistä tms.), "ei mennä sinne poikien leikkeihin" (jos hiekkalaatikolla on autoleikki kesken) tai "voi kun nuo pojat aina leikkivät niin rajusti". Lelukaupassa tai vaatekaupassa lapselle jotain etsiessä myyjien vakiokysymys on "onko lapsi tyttö vai poika?" ja vasta vastauksen saatuaan he kykenevät suosittelemaan yhtään mitään. Päiväkodissa ja koulussa törmää päivittäin siihen, että hoitajat ja opettajat kohtelevat lapsia eri tavalla sukupuolesta riippuen ja esittävät lasten taipumuksista ja leikeistä sukupuolisidonnaisia kommentteja vaikka kuinka tietäisivät että vanhemmat vastustavat tällaista jaottelua. Aina kehityskeskusteluissa ym. mielipiteemme ymmärretään, mutta jo seuraavassa lauseessa saatetaan todeta, että on se mukava että ryhmään tulee lisää tyttöjä niin rauhoittuu vähän, kun on niin poikavaltainen ryhmä ja leikit niin rajuja, mutta onneksi tyttömme on tottunut poikien rajuihin leikkeihin kun on isoveljiä.... Argh!!!
  
  Ja sama jatkuu harrastuksissa. Toinen poikamme on harrastuksessa, jossa on vain muutamia poikia ja paljon enemmän tyttöjä - sekä toisten lasten vanhemmat että valmentajat useimmiten kutsuvat koko ryhmää sanomalla "tytöt" ja vain äärimmäisen harvoin puhutaan lapsista. Vanhempien ja lasten yhteisiä juttuja on perin hankalaa ylipäänsä harrastaa. Esikoisemme halusi mennä yhdessä minun kanssani pelaamaan sählyä, mutta oli työn ja tuskan takana löytää sählyporukka, jossa äiti ja poika voivat käydä yhdessä, valtaosa kun oli joko isä-poika tai äiti-tyttö -sählyjä tai sitten erikseen tyttöjen, poikien, naisten tai miesten porukoita. Ja loppujen lopuksi ei tarvitse mennä kuin neutraaleihin ulkovaatteisiin puetun lapsen kanssa bussipysäkille, kun jo ovat mummot kysymässä onko lapsi tyttö vai poika - mitä sitten, mitä väliä sillä on tuon parin minuutin tuttavuuden kannalta? Ei yhtään mitään, mutta joidenkin ihmisten maailmankuva vain menee sekaisin, jos he eivät voi saman tien heittää ihmisiä omassa mielessään sopiviin lokeroihin!
  
  Muistan edelleen elävästi ensimmäisen kerran kun törmäsin tähän asiaan päiväkodissa - se oli sinä päivänä kun esikoisemme aloitti päiväkodin. Kun menin hakemaan lasta päiväkodista, oli hän juuri pukeutumassa hoitajan kanssa ja oli kiinnostunut toisen lapsen laukun sisällöstä. Hoitaja selitti moneen kertaan lapselle, kuinka kyseessä on tytön laukku ja lapsi on poika, poika ei saa koskea tytön laukkuun. Aikani kuunneltuani hermostuin ja totesin, että sukupuolella ei ole mitään tekemistä asian kanssa: toisten laukkuihin ei kosketa riippumatta siitä mitä sukupuolta lapset ovat. Sen jälkeen kyseinen hoitaja luimisteli aina minut nähdessään ja valitettavan nopeasti opin, että päiväkotihenkilökunnan kommentteja ei sovi arvostella, olivat ne minkälaisia sammakoita tahansa.
  
  Eivätkä korkeasti koulutetut ammattilaisetkaan ole välttämättä yhtään sen parempia. Ystäväperhettä valistettiin neuropsykologin toimesta, kuinka tärkeää pojalle olisi päästä "miesten hommiin" isän kanssa. Ei riittänyt, että hän saa paljon kahdenkeskistä aikaa molempien vanhempien kanssa jos vaikka minkä tekemisen yhteydessä, vaan kun isällä nyt ei sattunut olemaan mitään "miesten hommia" harrastuksena, niin hänen olisi pitänyt ehdoin tahdoin ruveta juuri sellaisia hankkimaan lapsen takia. Siinä perheessä nimittäin äiti tekee kaiken "miesten hommaksi" luettavan ja isä "naisten hommat" ja lapsi pääsee mukaan kaikkeen, mutta työnjako siis oli neuropsykologin mielestä väärä!
  
  2. kirjoittaja:
  ...jopa ammattikasvattajien joukosta löytyy erittäin runsaasti ihmisiä, jotka eivät ymmärrä sukupuolineutraalin kasvatuksen merkitystä, vaan yrittävät jopa väkivalloin istuttaa lapsiin perinteisiä roolimalleja. Päiväkodeissa, kerhoissa, seurakunnissa jne. lokeroidaan lapsia sukupuolen mukaan eri toimintoihin, vaikka lapset omien kiinnostustensa perusteella jakautuisivat ihan eri tavalla. Ei tarvitse mennä kuin minkä tahansa puiston hiekkalaatikolle kuullakseen äitien selittävän lapsilleen tyttöjen ja poikien erilaisista leikeistä tai mihin tahansa lelukauppaan kuullakseen sekä asiakkaiden että myyjien puhuvan tyttöjen ja poikien leluista.
  
  3. kirjoittaja:
  ...järkyttynyt olin kerran vieraillessani Crocs-kaupassa, jossa tyttö valitsi itselleen kenkäkoristeita crocseihinsa. Tytön äiti vaappui paikalle ja ilmoitti tytölle, ettei hän saanut valitsemiaan koristeita, koska ne olivat pojille tarkoitettuja. Tytön oli valittava tyttömäisemmät.

Samoin lapsen mahdollisuuksiin tulla joksikin ei uskota enempää tai vähempää siksi, että hän on tyttö tai poika. Uskon saman päteneen suurimmalta osin myös aikuiskavereitteni lapsuuteen. Luulenkin, että oma lapsuus on vahva vaikuttaja siihen, miten näistä asioista ajattelee ja tuntee.

Yritin hetken jopa googlettaa sitä aiemmin mainitsemaani tutkimusta, mutta valitettavasti löysin ainoastaan tämän Kitinä-ketjun, jossa referoin sitä käsitellyttä artikkelia. Lainaus:

• EW:
  Luin juuri artikkelin (olikohan Talouselämä-lehdessä), jossa referoidun tutkimuksen mukaan jopa tytön nimi vaikuttaa siihen, miten ja millaisiin taitoihin opettaja alitajuisesti häntä ohjaa. Maskuliinisen nimen saaneet pärjäsivät paremmin matemaattisissa aineissa, koska opettajat kannustivat heitä niiden pariin enemmän kuin hyvin naisellisen nimen saaneita tyttöjä.

Kyseiset opettajat olivat tietenkin itse sitä mieltä, että he kohtelevat lapsia tasapuolisesti. Vaarallisinta sukupuolittunut ajattelu onkin juuri silloin, jos opettaja/vanhempi ei tiedosta omaa inhimillisyyttään ja sitä, että toimintaan vaikuttavassa ajattelussa on muitakin tasoja kuin se, mistä itse on tietoinen. Asiaan paneutumalla itsensä voi saada kiinni yksittäistapauksissa, joista sitten vähitellen muodostuu yleisempi linja. Se, että tyytyy vain tokaisemaan: "En mä ainakaan niin toimi eikä kukaan mun kavereistakaan", kertoo paljon omista valmiuksista/kiinnostuksesta kyseenalaistaa toimintaansa ja vaikuttimiaan.

Samasta ketjusta löytyy Aito-Johannan maininta tutkimuksesta, jossa vauvoja oli puettu vaaleansinisiin ja -punaisiin vaatteisiin (ei todellisen sukupuolen mukaisesti), ja sitten tarkkailtu miten vieraat aikuiset heihin suhtautuivat. Siinäkin on selviä eroja, ja juuri tämän vuoksi itseäni ei erityisemmin kiinnostaisi paljastaa vieraille omien tulevien lasteni sukupuolta (siis silloin kun asia ei ole kysymättäkin ilmeinen).

3) Voisiko siinä, että tyttöjä ja poikia koulussa kohdellaan eri tavalla, olla hyvätkin puolensa?

Tuskin ainakaan silloin, jos ja kun toiminta on vallitsevaa tasapäistämismentaliteettia uusintavaa eikä niistä pois pyrkivää.

Koulu on etenkin aiemmin ollut selkeästi tyttöjä suosiva instituutio. Itse olen paljonkin lukenut ns. poika- ja miestutkimusta ja etsinyt tapoja tukea "poikuutta" positiivisella tavalla. ... Siis pojat oireilevat yleensä näkyvämmin ja siten häiritsevämmin. Luonnollisesti tämä kerää enemmän huomiota kuin tyttöjen hiljaisempi huono käytös. Omista kouluajoistani tuo maailma on muuttunut paljonkin siihen suuntaan, että se hiljaisempikin joukko saa h/tuomiota.

Tuon uskon, ja pidän sitä hyvänä kehityksenä. Siinä on kuitenkin kysymys eri asiasta kuin pyrkimyksessä kannustaa kutakin yksilönä, sukupuolesta riippumatta, käyttäytymään itselleen ominaisimmalla tavalla hyvin.

IMO - mitä enemmän toisesta sukupuolesta oppii(psykososiaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna), sitä selkeämmäksi _the ero_ käy. Miksi tasapäistää tai yrittää häivyttää eroa, kun voi yksinkertaisesti hyväksyä erilaisia toimintatapoja, jotka voivat johtua sukupuolesta tai sitten ihan jostakin muusta.

Kuka täällä on ehdottanut tasapäistämistä? Itse ainakin toivon aiempaa suurempaa variaatiota, joka seuraisi sen hyväksymisestä että yksilöiden väliset erot ovat sukupuolien välisiä eroja suuremmat.

"Tyttöjen- ja poikientunnit" on otettu riemumielin vastaan niin oppilaiden kuin opettajienkin taholta.

Mitä nää merkkaa?

Mottomme olkoon: Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia.

Jep.

[EveryWoman]

Kritisoin sitä, että ihmiset eivät ota asioista selvää ennen kommentointia. Sinun tapauksessasi suosittelisin sinua ottamaan selvää ajatuksistani ennen kuin kommentoit niitä (ts. älä kommentoi omia kuvitelmiasi minun ajatuksinani). Tai, jos kommentoit Perhe-lehdessä esiintynyttä paria, joka ei suinkaan välttämättä ole mitenkään friikki, ota sen verran asiasta selvää, että edes tiedät mistä puhut. Puhunko ymmärrettävästi?

En voine ottaa ajatuksistasi selvää kuin kommentoimalla niitä?

No, otin selvää, kuten ylhäältä luit. Itse artikkelia en kyllä vielä jaksa lukea, tuosta sekoilusta tulee paha mieli.

Yleensä selvä otetaan lukemalla. Sen jälkeen kommentoidaan.

Et ole lukenut artikkelia, mutta kuitenkin mielestäsi tiedät sen koskevan sekoilua? Teetkö lukupäätöksen muidenkin lehtiartikkelien kohdalla sen mukaan, mitä selvänäkijän lahjoillasi hahmotat sisällöksi?

[nowaysis]

Ugh sori, ei vaan asuta samalla planeetalla. Olen tyytyväinen kuplassani, toivottavasti sinäkin omassasi. Respect.

[Riemumieli]

Urheilussa sukupuolet tulisi ainakin yhdistää, jako miehiin ja naisiin kun on niin kamalaa.