Mammailu

[nowaysis]

Minä taas lauantaiaamuna klo 8, ja luulin eka pissanneeni housuun kesken unien. Soitin synnärille, ja sanoivat että laita joku pikkuhousunsuoja, ja jos se kastuu kokonaan, on kyseessä lapsivesi eikä pissa Vauva syntyi sitten noin 20 h vesien menon jälkeen.

Suvinen, sehän ois vaan tosi leffamaisen siistiä jos oisit jossain siwan kassajonossa ja sit sun pitäis huutaa että "I think my water just broke"

Miten sua muuten on ohjeistettu, jos vedet menee kotona? Tämä tuntuu vaihtelevan sairaaloittain. Osa käskee tulemaan heti osastolle, osa odottelemaan kotona jos ei pahemmin supistele. Mulla alko supistelut vasta alkuillasta, mutta sairaalaan ottivat sisälle jo aamupäivästä vesien takia. Nyt kun aattelee, niin mieluummin olisin ne pari tuntia ennen saliin pääsyä kärvistellyt kotona kuin sairaalasängyllä piuhoissa kiinni ja ähkinyt ja puuskuttanut toisen mamman ollessa siinä metrin päässä

Muistaakseni yleensä jos kotona menee, niin se tiputtelu on pienempää. Puhkaistessa kai tulee isompi repeämä ja sinne ihan alas kalvoihin ja siten isompi määrä vettä huljahtaa kerralla. Mulla tuon pikkarisuojan kastumiseen meni toista tuntia. Mutta ehkä tämäkin on yksilöllistä, tiedä sitten.

Suvinen tsemppiä kuitenkin älyttömästi, uskon että pärjäät ihan hyvin kun oot semmonen jalat maassa tyyppi ja otat sen mitä vastaan tulee! Tän hetkisten fiilisten kirjottelu voi olla hyvä idea, kiva lukea niitä sitten jälkeenpäin itse ja myöhemmin muksulle. Joo, ja tarkotan ihan siis vaikka päiväkirjaan, vaikka uskon itseni lisäksi monen niitä täälläkin mielenkiinnolla seuraavan

Tsemppihali! Ja Ylermille kans!

Täytyy nyt vähän myötäelää teitä, omassa kaveripiirissä onkin pitkästä aikaa tilanne, ettei kukaan oo raskaana. Kuukausi sitten syntyi yksi, jota en oo vielä ehtiny katsastaan edes..

[Rouva Pupu]

No mun vedet tosiaan meni, ei ollut mitään epäselvyyttä. Tuntui semmonen puhkeaminen ja sitten lorahti kunnolla housuun. Ehdin onneksi nousta sohvalta ja juosta pöntölle jonne tuli toinen kunnon tulva. Housut sun muut oli litimärkinä sairaalaan saapuessa (soitin heti ja käskivät sinne). Kunnon tulva, sano.

Niin ja en edelleenkään tiedä mimmosia supparit on, ei mulle tullut semmosia. Ja kun menin niin sanoivat ellei viikossa tule niin sit käynistetään. Eli ei vält tule aik vedet menee.

[bliss]

itse en oikein tiedä supisteleeko vai ei

No sitten ei supistele
Varmasti olet kuullut tämänkin jo ehkä kymmeniä kertoja, mutta kyllä supistuksen taatusti tuntee ja tunnistaa kun semmonen tulee.

P.S. Epiduraali on ihana asia. Mutta ÄLÄ anna laittaa toista satsia

[Rouva Pupu]

^Joo, no mulla oli epänormaalit supistukset eli ei, mut ei voinut erehtyy et nyt synnyttää ;)

[mustaenkeli]

Onko palstan mammoista muuten monella mennyt lapsivesi kotona?

Ei sentään, kyllä me Turun motarille asti päästiin!

[irmelianneli]

Heipparallaa! HaNpaista: Meijän tytölle tuli kaksi ekaa hammasta 4,5-5kk ikäisenä. Nyt ylhäälle kaksi taas, ja nyt ollut selvästi kipuisampaa ja levottomampaa kuin ne alahampaiden teot, jota me ei ees huomattu. Kaiken lisäksi tytöllä nyt kipsattu molemmat jalat vyötäröstä nilkkoihin, sammakkoasentoon, vähän niinkuin haarattomat housut olis.. Lonkat olikin yllättäen ½v kontrollissa löysät joten kipsiin jouduttiin kolmeksi kuukaudeksi, ja senkin jälkeen vielä 3kk joku tuki/valjaat. Just kun toinen oli oppinut kääntyilemään ja pyörimään niin tuli tämä, kahlittiin paikalleen raukka. Mutta onneksi vauvat on sopeutuvaisia. Ehkä ne ei välitä eikä tajua. Meillä kai se on rankempaa hoitamisen ja liikkumisen ja vaatteiden kanssa ja katsellessa meijän pientä kipsijalkaa joka ei pääse liikkumaan. Paitsi pyörii se kyllä ympyrää akselinsa ympäri kun laitetaan se mahalleen jonkun pienen peiton päälle ja leluja rinkiin ympärille.

Hiki sillä on varmaan valtava ja senkin takia levottomuutta ja kiukkuisuutta havaittavissa, itkee enemmän nykyään ja tuntuu olevan väsyneempi, ottaa torkkuja pitkin päivää. Tää kämppä on yks pätsi, haluun pois täältä!!!! Tytöllä pää aina ihan märkänä kun imetän. Ja muutenkin tuntuu olevan hikinen. Viime yön nukkui ilman paitaa, vain lakanaa vähän päällä.

Tuoreimmat mitat sairaalassa ennen kipsausta: 8350g ja vähä yli 68cm.. Nyt ei voikaan sitten pituutta mitata kenties puoleen vuoteen, jalkaa ei varmaan voi vetää suoraksi kesken hoidon. Toivottavasti ne painon ottaa kipsinvaihdon yhteydessä edes, 23.6. olis taas sairaalaan meno. Tällä kertaa joudutaan oleen siellä yötä, en tiiä miksi. Vaikka nukutuksessa kipsaus tehdään, niin päästiin viime perj ainakin pois samana päivänä. Oli se kamala päivä, vaikka ei kuolemanvakavasta asiasta olekaan kysymys. On se vaan hirveetä nähdä oma pikkunen vauva sairaalasängyssä letkuissa. Tyttö kyllä oli ottanut rennosti ja tarkkaillut vaan tapansa mukaan kaikkea ympärillään rauhallisesti. Ei ollut saliin vietäessä eikä herättyään itkenyt yhtään. (pelkäsin vähän kun alkanut ehkä vähän vierastamaan viime aikoina..) Hoitsut päivittelivät ja ihastelivat tätä tapausta ja olivat kuulemma sairastuneet vakavaan vauvakuumeeseen.

Suviselle tsemppiä!!! ♥

[nowaysis]

itse en oikein tiedä supisteleeko vai ei

No sitten ei supistele
Varmasti olet kuullut tämänkin jo ehkä kymmeniä kertoja, mutta kyllä supistuksen taatusti tuntee ja tunnistaa kun semmonen tulee.

P.S. Epiduraali on ihana asia. Mutta ÄLÄ anna laittaa toista satsia

Eiku supistelee kuiteski! Kivuttomia harjotussuppareita Mullakin oli niitä, jo viikosta 25. Sitten jotain viikkoa ennen synnytystä ne alko oleen satunnaisesti kivuliaita, semmosia että piti oikein puuskuttaa ja hakea semmosta sumopainija-asentoa. Mulla ne tosin tuntu enemmän reisissä kuin vatsalla, mutta joillakin menee näin.. Joo sekin mulla tuli mieleen, että mikäli viivyttää sairaalaan menoa liian pitkään, saattaa se epiduraali jäädä saamatta. Tuosta tokasta epiduraalisatsista mullakin on huonot kokemukset, eipä ollu kipuja mutta ei tuntunu myöskään supistukset, joka tietenkin hankaloitti ponnistamista "sinne mihin sattuu"..

[Ylermi Ylihankala]

Meillä on supistellut jo parisen kuukautta. Viime viikkoina usein ja yöaikaan. Siippa valitellut yöunien katkonaisuutta jo pitkään. Ei mulla muuta.

[Rouva Pupu]

Voi, voi IA, kovasti tsemppiä ja jaksamista sinne. Niin vanhemmille kuin pikkuisellekin! <3 Onneksi noi vauvelit useimmiten on niin kovin sopeutuvaisia :)

Tytsällä tänään kolmekuukautis neuvola. Samalla sitten toinen annos Rotarixia ja tämä rokotusohjelmaan kuuluva rokote piikkinä. Oli niin kiltti tyttö että. Korvan tarkistamisesta ei pitänyt, joten äiskäänsä oli tullut. Viime rokotuksesta tuttua itkuisuutta oli nyt illalla taas, mutta nyt nukkuu sikeästi. Uneliaisuuttakin ilmeni. Painoa oli 5400g ja pituutta 56,6 cm. Pituutta ei ollut siis tullut edellisestä 55.9 cm juuri ollenkaan, mutta vielä ainakin katsotaan että eri mittaajat joten tulos voi olla mitä on.

Muuten kaikki oli vallan mainiosti. Oltiin kuulemma molemmat niin tyylikkäinä ja mäts mätsinä siellä.... Hmm, miten muistan että joskus olen kärkkäästi puhunut jotain Mini Me jutuista :D Kyllä se on kiva aina vähän tälläytyä noille reissuille, tuntee itsensä eloisaksi ja NAISEKSI :D Muuten kun kotona on hiukset pystyssä ja verskat jalassa, kakkulat vinossa.

[Rouva Pupu]

Saanko kysyä miksi sitä epiduraalia annetaan kaksi annosta? Onko ensimmäinen annettu liian aikaisin, kestääkö synnytys "liian" kauan vai onko ensimmäinen annos vain tehoton? Vai kaikki nuo kolme?

Uskon, ettei moni helposti kieltäydy toisesta annoksesta ellei tiedä mahdollisia seurauksia, on se vaan niin uskomaton tunne kun mieli kirkastuu ja kivut ovat enää pelkkiä kolotuksia. Mutta liian suuret riskit kyllä nyt kun olette kertoneet.

[nowaysis]

Saanko kysyä miksi sitä epiduraalia annetaan kaksi annosta? Onko ensimmäinen annettu liian aikaisin, kestääkö synnytys "liian" kauan vai onko ensimmäinen annos vain tehoton? Vai kaikki nuo kolme?

Uskon, ettei moni helposti kieltäydy toisesta annoksesta ellei tiedä mahdollisia seurauksia, on se vaan niin uskomaton tunne kun mieli kirkastuu ja kivut ovat enää pelkkiä kolotuksia. Mutta liian suuret riskit kyllä nyt kun olette kertoneet.

Ei ole annettu liian aikaisin, mutta kun avautumisvaihe voi kestää paljon pidempään kuin yhden koktailin vaikutus pitää kivuttomana.. Väärin annettuna voi toki olla tehotonkin, tai puuduttaa vaan toisen puolen.

Aloin tässä miettiä adoptiota, sais kerralla vähän vanhemman kersan ja vois valkkaa sukupuolenkin(tyttö) eikä tarvis ottaa sitä vauvavaihetta uusiksi. Joo joo, ei oo niin helppoo aina tuokaan, kunhan pähkäilin
(Enkä tarvi valistusta aiheesta, tiedän tarpeeksi

Patz muuten, heitit joskus tommosen ajatuksen, ois kiva kuulla enemmänkin täällä tai privana!

[annepa]

Aloin tässä miettiä adoptiota****

Patz muuten, heitit joskus tommosen ajatuksen, ois kiva kuulla enemmänkin täällä tai privana!

Haloo! Kyllä joo samoin. Sama ajatus pyörii mielessä mutta en ole tehnyt vielä asialle mitään. Kokemuksia plz ja mahd neuvoja.

[nowaysis]

Luin artikkelin jossa painotettiin sitä, että nuoremmat ovat lähes aina etusijalla, ja ikä painoi enemmän kuin vaikkapa varallisuus. Jos annepa kiinnostaa niin reippaasti vaan yhteyttä adoptiovälittäjiin, vai onko tämä enempi tulevaisuuden suunnitelma?

[Gat]

Minä mielelläni ihan luomumenetelmällä auttaisin lapsettomia kitinämisuja lapsensaannissa. Ei tarvita adoptiota. Takuuna, että suoritan vaaditun toimenpiteen niin monta kertaa, että kitinämisu on varmasti paksuna.

[nowaysis]

Kommenttisi on varsinaista hunajaa lapsettomuudesta kärsiville, saatan kuvitella.

Äly hoi.

[Gat]

Kommenttisi on varsinaista hunajaa lapsettomuudesta kärsiville, saatan kuvitella.

Äly hoi.

Tässä sitä yrittää.
Pyyteettömällä lähimmäisenrakkaudellla. Johon ei saa vastausta.

Ihan niinkuin tässä näytetään:
http://kvantti.tky.fi/in/66.shtml

[Vesper]

Patz muuten, heitit joskus tommosen ajatuksen, ois kiva kuulla enemmänkin täällä tai privana!

No tiivistelmänä tilanne on seuraava:

Veljen kaksi lasta huostaanotettu, lasten äiti kuoli n. 6kk sitten. Vanhempi lapsista täyttää jo 17, mutta nuorempi on vasta 10. Nuoremman kohdalla olen harkinnut adoptiota tai ainakin sijoitusta, vaikka hyvin viihtyy nykyisessä pienryhmäkodissakin. Isomman tilanne vaan hankaloittaa, on jotenkin kylmää adoptoida vain toinen, mutta kun isompi (kummityttöni) on jo liki aikuinen eikä varmasti arvostaisi elettä saati maalle muuttamista Nuoremmalle tilanne olisi optimi, serkkujakin kolme liki naapurissa. Sisko harkitsi myös samaa, mutta veikkaan ettei osaisi suhtautua "vieraaseen" lapseen kuin omiinsa, lisäksi omat isommat lapset varmasti aiheuttaisivat harmia tyyliin "sä et meidän perheeseen kuulu".
Että tällästä täällä. Punnitsen omia kykyjäni vanhemmuuteen ja yritän saada edes jotenkin realistisen kuvan siitä miten elämäni tulisi muuttumaan.

[huima]

Punnitsen omia kykyjäni vanhemmuuteen ja yritän saada edes jotenkin realistisen kuvan siitä miten elämäni tulisi muuttumaan.

No kitinäläisitä - ei vielä äideistä - Lilon ja Millin ohella olet ihan ehdotonta huippumatskua äidiksi ja vahemmaksi. Ja jos kerran siskosi asuu naapurissa, teillä olisi tuskin mitään ongelmaa järjestää lapsen olemista siskosi luona aina kun sinulle tulee jokin pidempi reissu, edustusmatka Lappiin tai muuten vain tarvitsee tilaa ja omaa aikaa. Täältä kaukaa mitään tietämättömänä ei ole mitään epäilystä sille, etteikö sinusta olisi tarjoamaan aivan mahtava kasvuympäristö lapselle ja ettetkö osaisi olla hyvä vanhempi.

[Rouva Pupu]

Punnitsen omia kykyjäni vanhemmuuteen ja yritän saada edes jotenkin realistisen kuvan siitä miten elämäni tulisi muuttumaan.

No kitinäläisitä - ei vielä äideistä - Lilon ja Millin ohella olet ihan ehdotonta huippumatskua äidiksi ja vahemmaksi. Ja jos kerran siskosi asuu naapurissa, teillä olisi tuskin mitään ongelmaa järjestää lapsen olemista siskosi luona aina kun sinulle tulee jokin pidempi reissu, edustusmatka Lappiin tai muuten vain tarvitsee tilaa ja omaa aikaa. Täältä kaukaa mitään tietämättömänä ei ole mitään epäilystä sille, etteikö sinusta olisi tarjoamaan aivan mahtava kasvuympäristö lapselle ja ettetkö osaisi olla hyvä vanhempi.

Olen Huiman kanssa samaa mieltä. Tietysti kyseessä on niin iso asia, että sitä pitää tarkoin harkita ja ottaa mahdollisimman monta näkökantaa huomioon :)

[Vesper]

Awwww...!

[annepa]

Luin artikkelin jossa painotettiin sitä, että nuoremmat ovat lähes aina etusijalla, ja ikä painoi enemmän kuin vaikkapa varallisuus. Jos annepa kiinnostaa niin reippaasti vaan yhteyttä adoptiovälittäjiin, vai onko tämä enempi tulevaisuuden suunnitelma?

Joo, tiedän ton ikähomman. Olen miettinyt tätä jo useamman vuoden mutta jotenkin en ole vielä valmis. Olen kuitenkin puhunut esim isäni kanssa. En tiennyt miten hän suhtautuisi asiaan. Vastaus oli ihana; "mitä väliä sillä miten on porukkaan tullu, omasta porukasta huolehitaan kuitenki". Nyt hävettää että epäilin isäpappaa

Prosessoin asiaa ja tiedostan kyllä että tässä on aikarajoja.

[nowaysis]

Patz: Musta oisit ihan ehdottoman hyvää äitimatskua kymppivuotiaalle! Toki pienemmällekin Sen lisäksi oot taatusti tullu tietoiseksi perhe-elämän hyvistä ja huonoista puolista ja tiedät, ettei se oo koskaan pelkkää ruusutarhaa, kellään!

Hyviä harkintoja, oli lopputulos mikä hyvänsä! Oon ylpeä susta!

[prosessi]

Patz muuten, heitit joskus tommosen ajatuksen, ois kiva kuulla enemmänkin täällä tai privana!

No tiivistelmänä tilanne on seuraava:

Veljen kaksi lasta huostaanotettu, lasten äiti kuoli n. 6kk sitten. Vanhempi lapsista täyttää jo 17, mutta nuorempi on vasta 10. Nuoremman kohdalla olen harkinnut adoptiota tai ainakin sijoitusta, vaikka hyvin viihtyy nykyisessä pienryhmäkodissakin. Isomman tilanne vaan hankaloittaa, on jotenkin kylmää adoptoida vain toinen, mutta kun isompi (kummityttöni) on jo liki aikuinen eikä varmasti arvostaisi elettä saati maalle muuttamista Nuoremmalle tilanne olisi optimi, serkkujakin kolme liki naapurissa. Sisko harkitsi myös samaa, mutta veikkaan ettei osaisi suhtautua "vieraaseen" lapseen kuin omiinsa, lisäksi omat isommat lapset varmasti aiheuttaisivat harmia tyyliin "sä et meidän perheeseen kuulu".
Että tällästä täällä. Punnitsen omia kykyjäni vanhemmuuteen ja yritän saada edes jotenkin realistisen kuvan siitä miten elämäni tulisi muuttumaan.

Minäkin olen huiman kanssa samaa mieltä. Ja voihan sen tytön kanssa keskustella asiasta ja kysellä hänen mielipiteitään omasta asemastaan, tuskin hän tuntee itseään syrjäytetyksi, jos hänenkin tilanteestaan neuvotellaan. Uskoisin hänen olevan suunnilleen samaa mieltä kanssasi faktoista.

[Nehemiah James]

Tietysti kyseessä on niin iso asia, että sitä pitää tarkoin harkita ja ottaa mahdollisimman monta näkökantaa huomioon

Näin se asia juuri nimenomaan on. Nyt kun on tullut elämänkokemusta niin "normaalista" ydinperheestä, kuin uusioperheestä, sekä sitten kahden huostaan otetun lapsen kasvattamisesta (väliaikaisena sijaisperheenä), niin kokemukseni mukaan näiden huostaanotettujen lasten kasvattaminen ja heidän kanssaan eläminen on erittäin haasteellista. Riippuu tietenkin erittäin paljon itse laps(i)(e)sta ja heidän menneestä elämästään, mutta uskallan silti sanoa, ett se vaatii jo omanlaistaan mielenlaatua, että ylipäätään pärjää sellaisessa elämässä. Mielelläni jaan ajatukseni ja kokemukseni Vesperille, jos vaan kaipaa.

[nowaysis]

Sankaripiste sullekin ^

Itse taas olisin melko vakuuttunut, että olisin mainio sijoitusäiti vauvoille, myös lyhytaikaset sijoitukset uskoisin handlaavani. Ei vaan elämäntilanne tällä hetkellä oikein jousta tuohon suuntaan. Ja noista vauvojen sijoitusperheistä oli joku aika sitten ihan huutava pula pk-seudulla.

Mutta uskoisin kestäväni ok sen, että sitten jo rakkaaksi käynyt lapsi siirtyykin muualle loppuelämäkseen. Mutta aattelisin niin, että annoin ainakin vauvalle hyvän viikon/kuukauden/vuoden

Vauvalle ei vielä edes ole hankalaa laitoskierrettä tai muuten rankkaa elämää takana, siis niin paljoa kuin isommilla. Oih, perustetaanko oma ketju?