Tuanoinnii.Suvinen kirjoitti:Miestä ei silti kuulemma aamulla vielä tarvita, joten se menee normaalisti töihin.
Meillä on supistusia vähän väliä. Niihin on jopa tottunutkin eli ei ajattele ensimmäisenä, et kohta mennään. Huono homma on se, et suppareita tulee paljon öisin ja muija alkaa olla tosi väsynyt ja herkillä. Eilen nukkumaan mennessä oli esmes aika rajujakin kouristuksia, luulin jo hetken et synnäri kutsuu. Räjäytysluvat on muuten anottu päivälle 17.6.Suvinen kirjoitti:Ei suppareita edelleenkään, eikä muitakaan omituisia oloja. Vauva köllöttelee ja muljahtelee verkkaisesti eikä ole moksiskaan.
Hyvin todennäköisesti kun se kertoi menevänsä olikse ny torstaiaamuna ya-kontrolliin ja sille tielle tais jäädäOnslow kirjoitti:Joko Suvinen poksahti?
Eka viikko menee nahkavekkarilla melkopitkälti unten mailla.Suvinen kirjoitti: Kauanko nuo vauvat tapaa nukkua putkeen?
Aina sitä voi yrittää, mutta hyvin epätodennäköistä se onSuvinen kirjoitti:Kai se on totuttava tähän 24 h huolissaan olemiseen.
Juuh, 35+0.Mida kirjoitti:Eikös jonkun vauva täältä syntynyt ennenaikaisena? Oliko se teidän?
Nooh, mites siellä on edennyt? :) Tosiaan, noiden sokereidenkin takia. Meillä oli syöttövälit 3h välein, ihan herätyskellolla mentiin kun ei pieni ihan joka kerta itse ähkinyt hereille.Suvinen kirjoitti:Alle 1kk ikäisiä pitäis kuulemma joo syöttää sen 4 tunnin välein. Tuohan syntyi vasta 41+6 ja silloinkin käynnistyksellä, mutta kun oli se raskausdiabetes niin sairaalassa vahtivat sitten vauvan sokeriarvoja. Kunnossahan ne oli kun kotiin päästivät ihan normaaliin aikaan.Rouva Pupu kirjoitti:Mun mielestä meillä oli tyyliin 1kk se syöttötarkkailu, ehkä hiukan alle.
Pitäs varmaan alkaa laskea niitä hereilläolotunteja eikä nukkumistunteja, olis helpompaa!
Unohda se perseen peseminen het alkunsa ja siirry käyttämään puhdistus/kosteuspyyhkeitä. Pääset tuhannesti helpommalla.Suvinen kirjoitti:Kakkavaippojakin tulee sen 10 päivässä!
Rintakumi kannattaa hankkia, se helpottaa hommaa alkuaikoina kummasti. Lisäksi imemisotetta opetetaan yleensä aivan väärällä tavalla, kun yritetään neuvoa sitä "oikeata" asentoa. Sellaista kun ei ole olemassakaan, vaan paras asento löytyy tunnustelemalla. Ja siis tunnustelemalla niin, että ensin otetaan itselle se hyvä asento, ja vasta sitten asetellaan vauva tissille niin, että äidin asento on edelleen hyvä. Vauvaa voi väännellä ja käännellä hämmästyttävän paljon, se ei mene rikki. Oikea asento löytyy, kun kokeilee välillä vauvan pään nostamista, välillä sen laskemista, pyllyn liikuttelua ylemmäs tai alemmas tai vaikkapa sivuttaissuuntaan, olennaista on vain, ettei itse yritäkään tehdä vauvan oloa helpommaksi vääntäytymällä johonkin epäluonnolliseen asentoon, vaan pitää koko ajan mielessä, että itsellä täytyy aina olla hyvä asento, tai mistään ei tule mitään.Suvinen kirjoitti:Imetys ja nukkuminen alkaa kyllä painaa pikkuhiljaa. Imemisote on pienellä selkeästi pielessä; imeminen sattuu lähes joka kerta ja nänninpää on ihan lytyssä ulos tullessaan.
Toinen ehdoton asia meillä oli riittävä uni. Alussa, kun mukelolla ei vielä ollut kunnollista vuorokausirytmiä, minäkin nukuin päivisin aina kun mukelokin nukkui. Helpotti kummasti alkuaikojen yöheräilyjä, jotka nekin hoituivat sillä, että kiltisti vuorasin sängyn pyyhkeillä ja annoin mukelon nukkua alussa siellä koko ajan. Kyllä sinne omaan sänkyyn ehtii sitten tottua, kunhan vuorokausirytmi on löytynyt. Mukelo oppi unissaan itse hakeutumaan tissille, makuulta imettäminen kun takaa yllättävän hyvin toimivan imetysasennon, eikä minun tarvinnut herätä ollenkaan. Vaippoja ei myöskään vaihdettu öisin ollenkaan, ellei mukelo itse itkenyt niitä vaihdettaviksi, sillä ei se maitokakka haise unen läpi niin paljon, että sitä edes huomaisi. Niinpä yöllä ei yleensä tarvinnut sytytellä valoja, joten verhojen avulla edes vähän hämärässä huoneessa tuo oppi, että yöllä ei kannata pahemmin heräillä, eikä etenkään kakkia.Lisäksi "rytmi" on ihan persiillään: päivällä syödään & nukutaan, syödään & nukutaan; ja kun ilta tulee noin kello 8-9, alkaa rumba.
Noniin, tätä mä hain tuolla mun kumilätyskällä :)prosessi kirjoitti:Rintakumi kannattaa hankkia, se helpottaa hommaa alkuaikoina kummasti.
Minä taisin istualtaan imettäessäni tehdä niin, että sijoitin vauvan pään kainalooni, jolloin kädellä ei varsinaisesti tarvitse kannatella ollenkaan, vaan vauvan paino asettuu enemmän hartian varaan. Eli mukelo oli oikeastaan istuvassa asennossa, pylly sylissä ja pää kainalossa, selkä käsivartta pitkin valuen. Toisella kädellä sitten tissin kannattelu ja kääntäminen sinne kainalon suuntaan. Muuten kyllä suosin kyljeltään makuulla imettämistä, koska silloin ei tarvinnut kannatella yhtään mitään.Suvinen kirjoitti:En vaan tajua, miten imetys onnistuu vain kahdella kädellä! Kaikissa ohjeissa neuvotaan tukemaan vauvaa toisella kädellä hartioista ja selästä, toisella kädellä pitäisi tukea rintaa. Siis pitääkö tuota kolmen ja puolen kilon kokoista mötikkää kannatella yhdellä kädellä koko imetyksen ajan? Itse otin heti aluksi avuksi imetystyynyt joka onkin loistava; ainoa vaan että se on ihan helvetin kuuma ja lisäksi epäilen että se on jotenkin edesauttanut tuota väärää imuotetta, kun vauva on siinä "liian" mukavasti ja lisäksi nukahtaa siihen yleensä aina.
Kannattaa ottaa ne kumit käyttöön, kyllä niistä oppi pois yllättävän helposti, vaikka jouduinkin käyttämään niitä ainakin viikon putkeen. Mitä enemmän imuvoimaa vauvalle tulee ajan myötä, sitä helpompaa on imettää ilman kumeja. Jonkin aikaa pois totutellessa imetin välillä ilman ja välillä kumin kanssa, ja kun mukelo huomasi, että ilman kumeja maitoa tulee paremmin, se ei enää huolinut kumeja.Lisäksi tuo ei kyllä avaa suutaan tarpeeksi isolle että nännin saisi suuhun lähellekään oikein. Joko pitää suutaan aivan pienellä supulla ja katselee taivaisiin tai sitten hyökkää kuin yleinen syyttäjä, vetää vartalon aivan kippuraan ja haukkaa tissin suuhun niin nopeasti, ettei ehdi vilkaistakaan missä kulmassa nänni sinne suuhun menikään. Rintakumit on ostettuna vaan ei vielä testattuna, kun pelkään että oppii niihin liikaa.
Oliko sun baby se, joka ei millään nukkunut päivisin, öisin kyllä? :) Meitin tytsä on nyt alkanut hiukan useammin nukkumaan sen 15min. torkahduksen, jihuu. Kaikki pieni on ekstraa!nowaysis kirjoitti: Masa: Meillä ekat 3kk oli paljon helpommat kuin sitä seuraavat 6kk(unien kannalta siis), kukin omalla tavallaan ;-)