Mammailu

[nowaysis]

Meillä oli se, joka heräili öisin kutakuinkin 45 min. välein puoli vuotta. Jos toka kerta tulee, en ole yhtä hellämielinen ja marttyyriäiti. Tosin nuo voi olla ihan hermostollisiakin juttuja, pääasia että ohi mun osalta Yösyöttöjen jäätyä pois 8kk iässä alkoi nukkumaan kohtuu hyvin. Ois pitäny kokeilla jo aiemmin..

Ite muuten nukuin vauvana päivisin max vartin pätkiä. Eipä ihme, että äiti aina kehui mun lasta helpoksi muhun verrattuna, ja uskon kyllä sen. Toisaalta paljon valveilla olevat vauvat seuraa, tarkkailee ja oppii hereillä ollessaan, jos unentarve oikeasti on vaan vähäisempi.. Tietty se megaväsy äiti ei moisesta kuikuilijasta jaksa aina iloita =/

[Onslow]

Masa: Meillä ekat 3kk oli paljon helpommat kuin sitä seuraavat 6kk

Lähinnä tarkoitin sitä omaa panikoimista ja asioiden oppimista. 3kk jälkeen kaikki sujuu jo rutiinilla, eikä esim. pelkää että se rääpäle menee rikki vaipan vaihdon yhteydessä.

[Rouva Pupu]

Masa: Meillä ekat 3kk oli paljon helpommat kuin sitä seuraavat 6kk

Lähinnä tarkoitin sitä omaa panikoimista ja asioiden oppimista. 3kk jälkeen kaikki sujuu jo rutiinilla, eikä esim. pelkää että se rääpäle menee rikki vaipan vaihdon yhteydessä.

Niin ja tunnistaa jo mikä itku tarkoittaa mitäkin. Itkun kestää vallan mainosti kun tietää mistä se johtuu, jos ei tiedä se on sietämätöntä (juuri huolen takia) jatkuessaan pidempään. Jännä, että tosiaan itkustakin on niin monta erilaista variaatiota :)

[Ylermi Ylihankala]

Koita niitä "nännisuojia" vai mitä juttuja ne onkaan. Semmonen pieni nänninmuotoinen ohut muovipala. Se voi helpottaa.

Meillä oli toi heti käytössä.

[Mida]

Imetystukihenkilon apua suosittelen minakin! Etenkin jos on epavarmuutta imuotteen kanssa, niin osaavan ihmisen avusta voi olla valtava hyoty.

Elizabeth Pantleyn Pehmea matka hoyhensaarille / the no-cry sleep solution muistaakseni sanoo, etta ensimmaisten 3 (vai 4?) kk aikana ei ole hyotya manipuloida vauvan unta. Toisilla vauvoilla on alusta asti se tavanomainen yolla nukutaan-rytmi ja toiset elaa toisinpain. Loputtomasti tuo nurinkurinen uniaika ei kesta, joten mahdollisuuksien mukaan kannattaa vaan yrittaa luopua ajattelusta, etta sen vauvan pitaisi nukkua oisin. Ainakin alkuun.

http://www.birth.com.au/Day-to-day-care ... hases.aspx
tuolla sivustolla on aika hyvin kaikenlaista asiaa lisaantymisesta vauva-aikaan. Mm. sellaista asiaa pienen vauvan unirytmista, jota en muualta loytanyt.

Pienta vauvaa voi houkutella muuten avaamaan suutaan isommalle koskettamalla varovasti alahuulta, kunnes suu on ihan ammollaan. Suupielienkin hipaisemisesta voi olla apua. Meilla oli kuopus aika hatainen saamaan rinnan suuhunsa ja suuta sai alkuun houkutella isommaksi. Enka tajunnut alkuun (vaikka toka imetys), etta se rinta on tosiaan hyva saada yllattavan syvalle suuhun. Siina joskus 4kk tietamilla imemisrefleksi muuttuu taidoksi ja lapsi osaa sen otteen napata vaikka missa asennossa.

Ma en ole rintakumeja koskaan edes nahnyt. 2v8kk sentaan imetysta jo yhteensa takana. Mut ite ehka yrittaisin imetystukihenkilon kanssa ensin imuotteen hiontaa ennen kumeja.

Niin joo ja tykkasin kumpaakin syottaa makuultaan. Esikoinen syntyi 9.6.06 ja se kesa oli kuuma. Onneks oli levea sohva, jolla pystyin imettamaan niin, etta mun ja vauvan valilla oli pieni ilmarako. Tuskanen kesa. Ei ihme, jos imetystyyny ahdistaa, vaikka muutoin mainio apu onkin. Ma kyl toivon talvivauvaa jos viela joskus tarttee lisaantymaan alkaa.

[Elppis]

Mulle iskettiin rintakumit jo naistenklinikalla tissiin kiinni, kun poika ei suostunut millään syömään oikeaa rintaa (muutoin kuin makuulla, ja sehän ei näiden kätilöiden mielestä ollut hyvä...) koska nänni oli väärän muotoinen ja tästä rinnasta tuli 3 x enemmän maitoa kuin vasemmasta, joka kelpasi mainiosti. Rintakumista ei mulle ollut mitään hyötyä, muutaman viikon itkun ja taistelun jälkeen alkoi poikakin syömään rinnasta paremmin; vasemmalla kyljellään ei eikaan 3kk maannut koska synnytyksen jälkeen oli kanyyleitä 3 kpl vasemmassa kädessä, imukuppipahka vasemmalla puolella päätä jne. joten se oli suht haastavaa. Näiden alkutaisteluiden jälkeen (pumppasin paljon toista rintaa joka vuosi litroja) poika tykästyi pulloon niin, että 3kk ikäisenä söi aamutissiä 9-12 välillä, iltapäivällä kerran ja illalla kerran, loput joi rintamaitoa pullosta.

Haastavaa, suoraan sanoen VITUTTAVAA oli koko alkutouhu. Oikein "innolla" odotan seuraavan lapsen syntymää, ihan vain sen takia että olisi ehkä vähän enemmän itseluottamusta tai tietämystä imetyksen aloituksesta. Koitahan jaksella!

[Rouva Pupu]

odotan seuraavan lapsen syntymää

Mielestäni tässä herää kysymys, jotta onko siellä masussa kenties jo elämää? ;)

[Elppis]

odotan seuraavan lapsen syntymää

Mielestäni tässä herää kysymys, jotta onko siellä masussa kenties jo elämää?

Ei vielä, tietääkseni.

[Rouva Pupu]

Nostan kyllä hattua naisille, jotka sen toisenkin haluavat :) Juhannus vietettiin perheessä, jossa pari pikkulasta ja tämä äiti oli suoraan sanoen robotti (sanoi sen itsekin). Eipä se istunut hetkeäkään paikallaan, tosin ei isäkään. Jotta never ever sanoo Pupu siihen rumbaan, sanoin miehellekin joka maybe saattaa hiukan toistakin haluta :D Nyt olen sentään vain puolirobotti! Ei se mitään, kaikesta huolimatta tämä nainenkin kolmannen ottais vaikka ehdi mitään nytkään tekemään.

Mä olen täällä kovasti huuli väpätellen ollut kun juhannuksesta tähän päivään tytsä ottanut spurtin. Tykkäs hirmusti perheen alle vuoden ikäisestä vauvelista ja on vissiin ottanut oppia :) Nauraa jo kunnolla ääneen, kierrähtää itse selältä mahalleen, maistellaan jo kiinteitä ruokia ja kulmahammas melkein ulkona. Kaikki tämä kolmessa päivässä. Jo pidempään on hakenut äänteitä puhellessaan, kyllä siellä kovasti haetaan äitiä ja iskää, kumpi mahtaa tulla kunnolla ensin.

Hiukan tuo syöttäminen on hankalaa kun haluaa itse pidellä pulloa, mutta ei pysty niin syömään kuin max. 20 sekuntia. Kumpa oppisi pian laittamaan purulelun suun suuntaa, miehen sormea yrittää kovasti purra :D

[Rouva Pupu]

Tietysti ollaan annettu itse tuttipulloilla :) Kamala hinku tytsällä on lähteä liikkeelle. Joku valitusmoodi sillä on kanssa päällänsä, jos ei asiat mene just niin nopeasti kun hän haluaa tai äiskä ei vaan tajuu mitä on vailla :) Silmät kurtussa ja suu käy auauauaua, jatkaa vielä usein sylissä katsellen samalla. Ne on niitä hetkiä kun saa toden totta pidätellä naurua :) Pikku hätä jossain ja hiukan äiskää ripitellään ;)

Tytsä ei ole koskaan syönyt muista tuteista kuin Ainun pyöreistä. Kaikkia muita ollaan kokeiltu useasti, mutta ei. No eihän siinä muuta, mutta kun niitä ostettiin ennen syntymää muutama ja sen jälkeen niitä ei ole löytynyt täältä kaupungista mistään. Yhden nettikaupan löysin joka muu kovaan hintaan järkyttävillä matkahuoltokustannuksilla!! Noh, soitin omalle äidille ja siellä se nyt on isommassa kaupungissa niitä metsästämässä. Pyöristyttävää, että ainoastaan niitä anatomisesti muotoiltuja myynnissä joka nurkassa. Eikä muut esim. Emman pyöreät tutit kelpaa kun niissä on ne virransäätelysydeemit. Huoh!

Eilen oli tosiaan perunavellilautanen matolla, miehen toimesta. Epäilen, ettö yrittää kepulikonstein saada mut luopumaan isosta karvamatosta kun ei jaksa imuroida sitä. Tai kyllä se imuroi kaaaaamean narinan säestämänä :D

[Riemumieli]

Että mieti niitä, joilla on joku kaksi-kolmevuotias jaloissa kitisemässä, vaatimassa ja uhmailemassa samaan aikaan. Itsellä ei.

Mutta he jo kävelevät ja syövät itse, puhuvat, menevät perhepäivähoitajlle tai päiväkotiin ja jotkut ovat jopa sisäsiistejä. Joten homma vain helpottuu koko ajan, kun vain muistaa ottaa rennosti ja antaa lapsen pään kolista muutaman kerran, koska sitä itse kukin aina välillä tarvitsee.

[Rouva Pupu]

Nukkuuko hän miten vaunuissa? Se on ihan luksusta jos nukkuu hyvin, vauva vaan vaunuihin ja menoksi. Siis jos ajattelit menoilla jotain kauppareissuja, kaveri tapaamisia ym.

Nukkuu niin kauan kuin vaunut ovat liikkeessä. En ole vaan vielä oppinut noita hyökkäysvaunuja kasamaan, pakkaamaan ja kokoamaan auton peräkonttiin, joten kaikki paria kilometriä kauemmas suuntautuvat reissut ovat toistaiseksi jääneet. Kaupassa ja lenkillä ollaan käyty. Lisäksi vähän huolettaa tuo pukeminen vaunuihin, kun ulkona on niin samperin kuuma, mutta ei vaan uskalla ihan pikkupöksyissä vauvaa ulos viedä.

En uskalla lähteä kokeilemaan bussilla keskustaan ajelua :? täällähän se ei ole edes ilmaista, eikä kaikkiin busseihin edes pääse vaunuilla. Nolottaisi liikaa jos joutuisi sen takia jäämään kyydistä. Keskustaan on matkaa noin 5 kilometriä, joten tällaisena päivänä en jaksa lähteä vielä tässä kunnossa sinne hikoilemaan.

Pitäisi varmaan mammaketjuun tästä enemmän avautua..

Tuota pukeutumista itsekin pohdin vähän aikaa sitten täällä Mammailussa ja neuvolassa. Se on iänikuinen ongelma niin kauan kun eivät itse pysty ilmaisemaan onko kuuma tai kylmä. Sitä sanoivat, että mieluummin näin pienellä liian paljon kuin liian vähän vaatetta. Vaikka itse läkähtyisi niin vauveli ei välttämättä kun tuo lämmönsäätely ei ihan samalla tasolla. Kai sen oppii kokeilemalla miltä vauvan iho tuntuu heti ulkoilun jälkeen. Meitin tytsyllä esim. on nyt päällä pitkähihainen body, puolipotkuhousut tai pitkät sukat, ohut "kommandopipo", velourpotkupuku ja sitten on vielä vaunuissa siinä äitiyspakkauksen makuupussissa. Vaunut ovat mustat joten imevät lämpöä. Näin on tuntunut ihan hyvältä tytsän olotila ja lämpöisyys. Itse kuolisin kuumuuteen. Jos vielä kuumempaa niin ensin lähdetään vähentämään makuupussista.

Tytsä nukkuu kanssa vaan vaunuissa kun ne on liikkeellä, tosin juhannuksena kun sai olla ulkona niin ei juuri muuta tehnyt kuin tuhissut vaikka vaunut paikoillaan. Tykkää kanssa olla autossa. Harmi, etten kotona voi nukuttaa parvekkeella, koska aurinko paistaa siihen suoraan aamusta iltaan. Hyvä ettei oven kahvat sula, palovammoja voi saada :o Yhtä helvettiä tämä kämppä kesäisin, talvisin pitää lämmittää kynttilöillä. Herrajumala, sentään kerrostalo.

Busseiluun en voi sanoa mitään, koska itselläni kammo myös. En ole vielä busseillut kertaakaan tytsän kanssa. Kuulun niihin ihmisiin kun aamusin kiroili rääkyviä kakaroita ym. Mitäs jos nyt olisin siellä itse itkevän vauvelin kanssa :D Pitää koittaa, on kuitenkin aina ennen liikkeessä ollut rauhallinen.

Tänään taas hyväksi kikaksi keksitty juttu meni vanhaksi, tämä on niin tätä :D :D :D

[irmelianneli]

Ihmisillä on tapana hauduttaa vauvojansa ihan turhaan. Toki jos naama on normivärinen ja oloonsa näyttää tyytyväiseltä tamineissaan niin ok sitte. Siellä vaan vaununkopassa talvipakkasillakin lämpötila kipuaa helposti yli kolmeenkymppiin. Koettu on, mittari vaununpohjalla kertonut itselläkin. Sen jälkeen aloin suosiolla vähentää vaatetusta. Harvoin ne kai sentään kylmyyteen kuolee, ainakin itkevät ensin. Esim lapasia ja töppösiä lakkasin käyttämästä vaununkopassa kokonaan kun muilla näytti olevan vielä villasukkia ja rukkasia ja karvalakkeja.. Sillä vaan oli aina hikiset kädet ja oli kiukkuinen niistä.

Tänään mulla oli päällä ulkona minihame ja toppi ja tytöllä pelkkä lyhythihanen body, ei mitn muuta. No onhan sillä ne kipsipöksyt toki. Ja onhan tuo isompi tenavakin jo tietty. Meilläkin on ihan helvetin sauna tämä kämppä! Tytölläkin tukka märkänä aina. Heti myyntiin kun vaan mahd!!!! Muutenkin ois NIIIN ihanaa päästä maan tasalle asumaan, vois jättää nukkuvan lapsen pihalle rattaisiin kävelyltä tultaessa, nyt herää AINA kun se on pakko nostaa pois ja kantaa ylös kotiin. Eikä nukahda IKINÄ enää uudestaan.

Musta tuntuu että voisin haluta vielä vaikka kolme lasta Tää on ollut niin ihanaa. Ja lapsi on niin ihana. Sehän voi mieli toki hyvinkin äkkiä muuttua kun se yksikin sisarus ilmaantuisi kuvioihin Ja tiiä sitte tota riekaleiksi revittyä kohtuparkaani, kestääkö se edes enää mitään.

Keskiviikkona tytteli sai uudet kipsit. Oli innoissaan kun sai siinä välissä kylpeä! Kyllä oli kaikki märkänä! Ja heti rupes ojentelemaan kinttuja ja sätkimään, ja yrittämään jopa kääntymistä. Mut vielä pari kuukautta kipsielämää.. yksi vaihto jäljellä.

Niin, ja linja-autoissa ei ennenkään ollut matalalattioita, silloin pyydettiin apua nostamiseen, tai yleensä ei kyllä tarvinnut edes pyytää, aina joku tuli auttamaan

ia ja muru 7kk 5pv

[Riemumieli]

[quote="irmelianneli"][/quote]
Sulla on hyvä proggis tohon hommaan, onneksi olkoon!

[Mida]

Nostan kyllä hattua naisille, jotka sen toisenkin haluavat Juhannus vietettiin perheessä, jossa pari pikkulasta ja tämä äiti oli suoraan sanoen robotti (sanoi sen itsekin). Eipä se istunut hetkeäkään paikallaan, tosin ei isäkään. Jotta never ever sanoo Pupu siihen rumbaan, sanoin miehellekin joka maybe saattaa hiukan toistakin haluta Nyt olen sentään vain puolirobotti!

Juuri totesin tuosa miehelle, että ei kai tän ekan/yhden kanssa pitäisi olla mitään hätää, kun sen nukkuessa voi tehdä melkein mitä vaan. Että mieti niitä, joilla on joku kaksi-kolmevuotias jaloissa kitisemässä, vaatimassa ja uhmailemassa samaan aikaan. Itsellä ei varmasti kantti kestäisi. Jo nyt tuntuu että oma aika on kadonnut jonnekin eikä tule koskaan takaisin. Kai sitä toisen kanssa oppisi vähän tehokkammaksi ajankäytössäkin silti.. mutta tuskin tulee tytölle sisaruksia, ainakaan tästä äidistä. Sääli sinänsä.

Kyllä oli meillä sen yhen kanssa niin hankalaa. Voi kun olis vaan tajunnu, että sillon oli oikeesti älyttömän helppoa. Oli päikkäriajat, jolloin sai olla ihan rauhassa ja vaan yks muksu, jonka tarvikkeista ja hyvinvoinnista ja pyykeistä huolehtia. Nyt on siis 1v ja 3v ja tekemistä riittäis läpi päivän. Mä olen laiska, joten meillä on leikkikehä ja olohuone jaettu sohvilla kahtia vauvaturvalliseen puoleen ja kolmivuotiaan puoleen. Pääsee isompi leikkimään pikkuautoillaan ilman että tarttee pelätä pienemmän tukehtumista. Sisustuksellisesti nättiä ei tosiaankaan, mutta käytännöllistä.

Ja silti mää mietin että 2011 vois vaikka taas synnyttää no, onhan tää jo vähän helpottanu ku isompi rupes käymään pytyllä ja pienempi syö samaa ruokaa ku muutki ja nukkuu kahet hyvän pituset päikkärit. Voi ku toi pienempi ehtis nukkua ainakin puol vuotta läpi yöt ennen ko rupeen ravaa raskauden takia öisin vessassa.

Ja on tosiaan ollut vähän pakko oppia tehokkaammaks, mutta on tässä paljon matkaa vielä siihen, että kaiken aikansa käyttäis tehokkaasti. Mutta se oma aika, mä aattelen että sit ku viimenen muksu on about 3-v ni alkaa hiukan häämöttää oma elämäki taas. Vaikka kyllähän tässä saa itselleen aikaa järjestettyä, mutta kaukana se on silti ajasta ennen lapsia.

[mustaenkeli]

Että mieti niitä, joilla on joku kaksi-kolmevuotias jaloissa kitisemässä, vaatimassa ja uhmailemassa samaan aikaan. Itsellä ei.

Mutta he jo kävelevät ja syövät itse, puhuvat, menevät perhepäivähoitajlle tai päiväkotiin ja jotkut ovat jopa sisäsiistejä. Joten homma vain helpottuu koko ajan, kun vain muistaa ottaa rennosti ja antaa lapsen pään kolista muutaman kerran, koska sitä itse kukin aina välillä tarvitsee.

Tai sitten he viettävät päivänsä sen puolivuotiaan pikkusiskonsa ja toisen vanhempansa kanssa kotona. Repivät hiuksista, purevat, raapivat, vetävät koiraa hännästä, ruokkivat sammakkoa makkaralla ja heittävät kännykät vessanpönttöön.

Tämän lisäksi he ravintolassa ollessa eivät pysy mitenkään aloillaan, vaan pakko liikkua ja tutustua muihin ihmisiin. Kaupassa saavat helvetinmoiset itkupotkuraivarit kun joko haluavatkin yhtäkkiä syliin tai rattaisiin ja samaan aikaan kävellä ite. Sitten siitä puurostakin saa tapella, että joko itsepäisesti halutaan syödä ite, mutta sitten kiukustutaan ja tuskastutaan, kun koko sotku menee kirjaimellisesti reisille ja kun tarjotaan apua ja syötettäisiin, niin saadaan kahta kauheempi raivari ja koko lautanen on lattialla.

Kotipihakin olisi syytä aidata, jos ei välttämättä halua olla kokoajan juoksemassa sen isomman perässä tielle ja naapureihin (jossa on paljon kivemmat leikit). Silmät siis olisi hyvä olla selässäkin. Niin ja ulkosalla on myös syytä katsella, mikä kaikki menee suuhun... kivet vielä ymmärrän, mutta niitä tupakantumppeja en oikein hyvällä katso vielä 1.5-vuotiaan suussa...

Kaikesta huolimatta... taidan haluta näitä lisää. Nukkua ehtii ehkä seuraavassa elämässä..?

[Rouva Pupu]

Nyt on oppinut lähestulkoon kunnolla kääntymään mahalleen ja nyt on sitten täys hulina päällä vaippaa vaihdettaessa ja sitterissa istuessa.

Yöllä tapahtui pienoinen aksidentti kun olin totaalisen unenpöpperössä. Unohdin tuttipullosta (ts. en huomannut) tuttiosan, joten oli 120ml maitoa tytsän naamassa ja sängyllä. Huuto oli mieletön. Ja mies vaan kuorsas :D Kyllä vitutti, oli lähellä etten hajottanut jotain kamaa kiukusta. Nooh meni siinä sitten puoli yötä siistiessä tytsää, vuodetta ja odottaen että tytsä selviää säikähdyksestä. Huoh.

[Elppis]

Yöllä tapahtui pienoinen aksidentti kun olin totaalisen unenpöpperössä. Unohdin tuttipullosta (ts. en huomannut) tuttiosan, joten oli 120ml maitoa tytsän naamassa ja sängyllä. Huuto oli mieletön. Ja mies vaan kuorsas Kyllä vitutti, oli lähellä etten hajottanut jotain kamaa kiukusta. Nooh meni siinä sitten puoli yötä siistiessä tytsää, vuodetta ja odottaen että tytsä selviää säikähdyksestä. Huoh.

Meil on mies tehnyt ton kans kerran, tosin olin laittanut pulloon puolukkavelliä *doh* Sitä oli tosi kiva pestä.

[Frederik Krueger]

Nostan kyllä hattua naisille, jotka sen toisenkin haluavat Juhannus vietettiin perheessä, jossa pari pikkulasta ja tämä äiti oli suoraan sanoen robotti (sanoi sen itsekin). Eipä se istunut hetkeäkään paikallaan, tosin ei isäkään. Jotta never ever sanoo Pupu siihen rumbaan, sanoin miehellekin joka maybe saattaa hiukan toistakin haluta

Tarvitset vain oikeanlaista kannustusta, joten täältä pesee:

Muslimit lisääntyvät Meitä(tm) nopeammin! Tätä menoa vuonna 3425 Suomessa on vain muslimeja ja Jehovan todistajia, muut suomalaiset ovat kuolleet sukupuuttoon. Nyt äkkiä siitä pyöräyttämään lisää muksuja, hopi hopi.

[Onslow]

muslimeja ja Jehovan todistajia

Siinäpä olisikin hyvät ainekset oikein jumalalliseen sotaan.

[Rouva Pupu]

Joo, noi on aika spookeja ensimmäisiä kertoja. Ja huolestuttavia. Nyt kun kaikki taas normaalisti niin eiköhän se vain ollut kiukkukohtaus (vaikka väsymyksestä, vatsavaivoista johtuvaa). Tytsä sai kanssa tuollaisen kohtauksen maanantaina neuvolassa. Siinä hymyili ja yks kaks kirkuhuutoa huulet väristen. Ei hajuakaan mistä johtui, todennäköisesti ensimmäiset vierastamisen merkit ilmoilla. Olin luonnollisesti ihan Hoo Moilasena, että mitäs nyt, mitä teen, mihin meen.

Paino 5995g ja pituus 59,8cm.

[Ylermi Ylihankala]

Oletteko käyttäneet vavvalle mallasuutetta? Toimiko, oliko sivuvaikutteita?

[bliss]

^Meillä jeesas tohon Rela-tipat. Saa antaa jo ihan pienelle vauvalle. Ei kokeilemisesta ainakaan haittaa ole, maitohappobakteereita siis pelkästään.

[Ylermi Ylihankala]

Mistä sitä sitten voi tietää jos sillä onkin joku muu hätä ja me vaan hoidetaan ilmavaivoja?

Kovin tuttua, voisi olla kuin meidän perheestä. Me vanhempina ollaan toimittu melko ripeästi ongelman ilmetessä. Tiedostetaan kyllä samalla vavvan kehittymätön keho. Eli ollaan oltu pari kertaa vyöhyketerapiassa, korviketta vaihdettu, relaa, relaa pois, cuplatonia joka vaihtui disflatyliin, sit oltiin ihan yksityisellä lastenlääkärilläkin. Siellä muuten selvisi rakenteen ja reaktioiden lisäksi verikokeen tulos, joka tulee kohta. Eli mm. mahdolliset allergiat.

Juttelimme syntymän jälkeen vauvojen teharilla yhden samaan aikaan olleen työkaverini kanssa, joka kertoi esikoisensa aikoinaan huutaneen kolme kuukautta vailla tietoa syystä. No, sitten paljastui kiropraktikolla, että yksi selkänikama oli paikoiltaan, ilmeisesti mennyt synnytyksessä. Et näinkin voi käydä...

[Rouva Pupu]

Onko noina korvikepäivinä pahemmat kivut? Kantsii koittaa toista merkkiä. Tytsä söi kuukauden ihan onnessaa tuttelia, mut sit alkoi mahaväänteet yks kaks, helpotti kun siirryttiin naniin. Jos noi blissin suosittelemat tipat ei helpota kokonaan niin koita vaikka vauvahierontaa. Sitä tarjosivat neuvolassakin helpotukseks.