EveryWoman kirjoitti:No mietitään nyt vaikka sitä, että oikeasti ajattelisi Kiesin tavoin. Ja että sitä ei tosiaankaan voi julkisesti tai edes yksityisesti monissa tilanteissa sanoa ääneen ilman että nousee helvetillinen haloo. Itse en kestäisi ihan jo sitäkään.
Minulla on sellainen kokemuspohjainen mutu, että aika lailla oman ideologiansa mukaan nuo puhuvat ja toimivatkin, mutta eivät sellaisissa viiteryhmissä ja tilanteissa joissa siitä voisi olla vahinkoa. Rasvaiset jutut leimataan vitsiksi ja niistä loukkaantuneet huumorintajuttomiksi ja perseestä puristelut on aina tuttavallisia tai isällisiä jne. Tosiasiassa johtajien arvostelu ja johtajia vastaan kohdistettu hyökkäys päättyy melkein aina siihen, että alainen lähtee. Kylmä fakta on, että sovinistijohtaja voi pääsääntöisesti toteutaa itseään ilman minkäänlaisia seuraamuksia. Vain hyvin ison amerikkalaisomisteisen pörssiyhtiön kohdalla on minkäänlaista todellista riskiä negatiivisista seuraamuksista, kunhan ei nyt lehdelle haastattelua anna.
On minullakin joitakin juttuja, joita en voi sanoa ääneen, mutta ei mitään noin fundamentaalia, ja niiden pientenkin juttujen pimittäminen tuntuu ikävältä. Yleensäkin kaikki sellainen, että joutuu esittämään olevansa jotakin muuta kuin on.
Onko sovinistilla rankempaa kuin rasistilla, fasistilla, kaappihomolla tai pedofiilillä? Kaikkia löytyy johtoportaasta. Vrt. Kessselin tapettu homoseksuelli suuryrityksen johtaja, joka eli kaapissa. Jos nyt ihan totta puhutaan, niin julkisen paheksunnan kohteena olevat asiat ovat joskus helpompia tuoda esiin (sovinismi) kuin julkisesti hyväksytyt asiat (homoseksuaalisuus). Se nyt vaan on osa (työ)elämää, että joissain tilanteissa on pakko pitää mölyt mahassa ja käyttäytyä kuten odotetaan. Johtajilla ei kuitenkaan nähdäkseni ole tässä kohtaa se kaikkein vaikein asema, vaan päinvastoin - mitä alempana olet ruokaketjussa, sen enemmän sinun on nuoltava ylempiesi persettä ja siedettävä heidän huonoja piirteitään ja peiteltävä omia poikkeavia ajatuksiasi.
Olen taipuvainen uskomaan, että raha&valta -kombinaatio ja sen käyttötavat ovat välineitä, joiden avulla nämä ihmiset pystyvät sietämään työtään, verkostojensa ylläpitämistä, epäkiinnostavien ihmisten seurassa kiinnostuneen esittämistä jne., eikä mikään itsetarkoitus, joka tekisi kenen tahansa tyypin elämästä automaattisesti parempaa.
Miksi kukaan "sietäisi" noita asioita, jos ei saisi aidosti jotain tyydytystä rahasta ja/tai vallasta?
Rahaa ja valtaa saa kun suostuu tekemään tiettyjä valintoja, mutta missään ei ole sanottu ettei näiden valintojen tekeminen voisi olennaisesti huonontaa elämänlaatua muilla tavoilla.
Ei se nyt ihan noin mene. Rahaa saa ehkä jos valitsee myydä persettään, mutta johtajaksi ei päädy pelkästään valitsemalla. Ravintoketjun huipulle tähtää liian moni, että se olisi vain valintakysymys. Kuten totesin, esimerkiksi ihmissuhteiden perseellään olo tai olemattomuus ei ole asemasta millään lailla riippuvainen. Perhe, suku tai ystävät eivät riipu siitä mitä teet.
Jos vertailukohdetta vaihdetaan vaikka noihin muihin mainitsemiisi (humanisti, koodari), en ole enää ollenkaan varma että menestyneellä johtajalla olisi näistä parhaat mahdollisuudet olla onnellinen.
Minä taas olen varma, että keskimäärin näin on. Yksilötasolla voi olla onnellinen vaikka missä tilanteessa.
Sanottuani kaiken tämän, haluan vielä painottaa että en ole haluamassa lähteä minkäänlaiselle sotajalalle näitä sovinistijohtajia vastaan, vaan alkuperäinen kommenttini kumpusi empatiasta.
Enkä minäkään ole heitä mitenkään puolustamassa, kunhan keskustelen koska kanssasi on kiinnostava keskustella.
