Minä en ymmärrä paljoa noista aikuisten asioista, kuten talouselämästä. Ainakaan oikein sanoin en osaa puhua niistä. Mutta MuTuna:
Voisin kuvitella tilanteita, jossa viherpiiperö-empatiahippi-arvojen unohtaminen tekisi vakavaa haittaa myös yhtiön ja osakkeenomistajien taloudelle.
Yksi on imagokysymykset. Eettiset arvot ovat muuttuvia. Ne mitkä ovat nyt, saattavat muuttua paljon. Esimerkiksi parisataa vuotta sitten asiakkaita ei olisi häirinnyt, jos yritys käyttää halpaa orjatyövoimaa. Nyt sellaisen paljastuminen olisi skandaali.
Ihan käytännössä voisin kuvitella, varsinkin bioperäisistä tuotteista, että jos tuotanto pilaa ja kuihduttaa alueensa ekosysteemin, niin eiköhän se tuotantokin lopu siihen. Tästäkin on historiallisia esimerkkejä vuosituhanten varrelta, kokonaiset maailmanvaltakunnat ovat köyhtyneet ympäristön ylikuormituksen takia. Nykyinen ilmastonmuutos ihan pakosta tulee saattamaan talouselämänkin suuriin vaikeuksiin, jos katsotaan neljännesvuotta pitemmälle. Yritysjohdot huomannevat tuon jo aikaisemmin, kuin että oma toimistorakennus jää veden alle
Humanitäärisillä arvoilla on merkitystä tuotannontekijänä. Esimerkiksi jos yritys toimiessaan jossain kolmannen maailman maassa saa aikaan köyhtymistä tai eripuraa, siitä saattaa seurata aseellisia konflikteja ja kansannousuja. Ne haittaavat jo sinältään tuotantoa, ja lopulta joku uusi diktaattori saattaa kansallistaa yrityksen alueet ja laitokset.
Lapsellinen kun olen, ihmettelen myös periaatetta että tuote on yrityksille sivuasia ja bisnes eli voitto pääasia. Että tuote olisi vain vähäinen apukeino voiton tavoittelussa. Ihmisten tarpeesta saada tuotteita se bisnes on lähtenyt. Täytyy olla hyvä tuote jota myydä, että yritys pärjää. Aina enemmän niin, mitä kauempana silkasta raaka-aineesta tai ihan bulkkitavarasta kaupiteltava tuote on.
Joten oudoksun, miten selviö on, että yritysten hierarkiassa ylimmän johdon ei tarvitse tietää mitään itse tuotteista, olla niistä yhtään kiinnostunut. Ja yritysjohdosta seuraava on markkinointi-osasto, joka luo mielikuvia tuotteesta mainonnalla ym. Ja vasta sitten tuotteen suunnittelijat ja valmistajat joita johto ei ehkä paljoa kuuntele.
Jos yritysjohto on noin etääntynyt tuotteesta, ja miettii vain rahabisnestä, mutuna minusta vaarana on, että pallo on hukassa. Joku toisella kulttuurilla toimiva pienempi yritys saattaakin keskittyä itse tuotteiden kehitykseen ja tuoda markkinoille sen ylivertaisen killerituotteen. Niinhän on käynyt esim. nörtteilyssä, jossa autotallissa alkaneet itse tekniikasta kiinnostuneet pikkuporukat lopulta haastoivat megakorporaatiot.
Enhän tunne lääkäribisnestä, mutta:
Tuo Dave saattaa olla hyväkin lääkäri. Mutta jos Daven katse olisi aidosti lääkärinhommissa eikä rahan ansaitsemisessa, Dave saattaisi olla vielä parempi lääkäri. Siitä taas olisi taloudellistakin etua, koska Dave saisi mainetta ja enemmän asiakkaita. Joutuisi/pääsisi laajentamaan yritystään, ottamaan lisää henkilökuntaa. Jos Dave valikoisi heidät perusteella ovatko ennen kaikkea lääkärinhommien motivoimia, lopulta Davella voisi olla oma hyvämainen yksityissairaala ja big business.
Esimerkkejä tuon eron merkityksestä minulla ei ole kuin yksi, kun kerran avaruuslennoista olen kiinnostunut (näin usean sen alan kirjan tekijän näkökulman mukaan): NASA oli teettänyt edelliset avaruusaluksensa alihankintana McDonnell Douglasilla. Apollon komentoaluksen kilpailun voitti North American. Silmiinpistävänä nähtiin, että kun McDonnell Douglasin johtokin oli ollut innostunut itse avaruusaluksista, North American järjesti kontrahdin saatuaan bileet, joissa pomoilla oli paperihatut, jossa luki NASA, mutta S-kirjain oli korvattu dollarin merkillä

Yrityskulttuuri kiinnitti myös Nasan huomiota, koska se vaikutti olevan jo siihen aikaan juppihenkistä bilekulttuuria, ruokatunneillakin juotiin kaljaa, ja työnteko oli vähän sivuasia.
Seurauksena näkivät, että Apollo-aluksiin tuli paljon virheitä, hutiloitua työtä, kömpelöjä ratkaisuja, löytyi jopa pelkällä erkkarilla eristettyä sähköpiuhaa. Ja lopulta Apollo 1:n tulipalo, jossa kuoli kolme astronauttia. Tutkimuksessa NA sai sitten, oikein tai väärin, kovasti noottia myös yrityskulttuuristaan.
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB