Suhdekarikot

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
Chap

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja Chap »

Kreitsu kirjoitti:
Chap kirjoitti: No ekaan kohtaan olettaisin, että molemmat voivat suomessa luoda uraa ihan hyvin. Ja jos haluaa jotenkin optimaalisemmin luoda uraa, niin jenkit lienee molemmille hyvä vaihtoehto siihen.
Ihan pakko kysyä (muiden aloista ja urista mitään tietämättä) miksi oletat, että Jenkit olisivat optimaalisin vaihtoehto luoda uraa?
Jenkeissä pärjää kolmannella kotimaisella, pisnesasiantuntijoiden (SE) liksat ovat kovemmat ja maa on tunnetusti yrittäjien paratiisi (EW). Ei se nyt välttämättä kiistattomasti optimaalisin vaihtoehto ole, mutta jos haluaa uraa luoda, niin ihan hyvä valinta.
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

EveryWoman kirjoitti: Toisaalta voi myös olla, että käy kuten mm. äidilleni, joka myös aikaisemmin ymmärtääkseni ihan mielellään passasi isääni. Nykyisin nuo mieliteot ovat kadonneet. Eivät siis olleetkaan sisäsyntyisiä vaan johtuivat kasvatuksesta - siitä että hänen päähänsä oli mitä tiukimmin iskostettu naisen arvon riippuvan palvelualttiudesta ja kotirouvafaktorista. Ilmeisesti hän oli sisäistänyt tämän niin hyvin, että ikään kuin kuvitteli nauttivansa tästä naisen roolin toteuttamisesta, kunnes vanhemmalla iällä illuusio haihtui lopullisesti. Nykyisin se, että isä ei osaa edes vettä keittää (totuus!), vaikuttaa olevan hänelle enemmän rasite kuin ihana tilaisuus päästä auttamaan toista.
Tämäkin saattaa olla osin tai jopa enimmäkseen hormonaalista. Menopaussi-iässä naisen hoivaamisviettiä ylläpitävä hormonitaso laskee huomattavasti, eikä miehen passaaminen lasten jo lennettyä pesästä enää nappaa alkuunkaan.

Louann Brizendine:The Female Brain

Voisin suositella ko. kirjaa kaikille naisen elämänkaareen vaikuttavista hormoneista kiinnostuneille, miehistä ainakin Davelle, Elcolle, Chappikselle ja Huimalle. Mielestäni kirja oli täydellinen synninpäästö naisena olemisen sietämättömälle keveydelle ja raskaudelle. Urpiainenkin vois digata. Ja Sanctus.
Prepare for the worstest.
SikaMika

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja SikaMika »

nowaysis kirjoitti:Menopaussi-iässä naisen hoivaamisviettiä ylläpitävä hormonitaso laskee huomattavasti, eikä miehen passaaminen lasten jo lennettyä pesästä enää nappaa alkuunkaan.
Häh? Outoja sanoja ja niiden yhdistelmiä. AudiMies ei ymmärrä, ei Kiesi-laskurissa mistään menopausseista mitään puhuttu.
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

Lue säkin toi niin opit uutta :)
Prepare for the worstest.
Avatar
Vesper
Kitisijä
Viestit: 11473
Liittynyt: 08.01.2009 22:53

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja Vesper »

nowaysis kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti: Toisaalta voi myös olla, että käy kuten mm. äidilleni, joka myös aikaisemmin ymmärtääkseni ihan mielellään passasi isääni. Nykyisin nuo mieliteot ovat kadonneet. Eivät siis olleetkaan sisäsyntyisiä vaan johtuivat kasvatuksesta - siitä että hänen päähänsä oli mitä tiukimmin iskostettu naisen arvon riippuvan palvelualttiudesta ja kotirouvafaktorista. Ilmeisesti hän oli sisäistänyt tämän niin hyvin, että ikään kuin kuvitteli nauttivansa tästä naisen roolin toteuttamisesta, kunnes vanhemmalla iällä illuusio haihtui lopullisesti. Nykyisin se, että isä ei osaa edes vettä keittää (totuus!), vaikuttaa olevan hänelle enemmän rasite kuin ihana tilaisuus päästä auttamaan toista.
Tämäkin saattaa olla osin tai jopa enimmäkseen hormonaalista.
Tai ehkäpä sitä ei vaan enää ole rakastunut?
When I drink alcohol, everyone says I'm an alcoholic. When I drink Fanta, no one says I'm fantastic.
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

No, tavallaan se rakastuminenkin on "vaan" kemiallinen reaktio aivoissa ;-)
Prepare for the worstest.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

nowaysis kirjoitti:Mielestäni kirja oli täydellinen synninpäästö naisena olemisen sietämättömälle keveydelle ja raskaudelle.
No mut mites me, joilla ei naisellista hoivaviettiä ole ollut minkään ikäisenä? Kuka meille antaa synninpäästön? Jeesus? :D
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Vesper kirjoitti:Tai ehkäpä sitä ei vaan enää ole rakastunut?
Mä tunnen tyypin, jolla ilmiselvästi on suuri hoivavietti, ja se on kyllä havaittavissa oli hän rakastunut tai ei.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Chap kirjoitti:Jenkeissä pärjää kolmannella kotimaisella, pisnesasiantuntijoiden (SE) liksat ovat kovemmat ja maa on tunnetusti yrittäjien paratiisi (EW). Ei se nyt välttämättä kiistattomasti optimaalisin vaihtoehto ole, mutta jos haluaa uraa luoda, niin ihan hyvä valinta.
SE:lle optimaalinen ura != mahdollisimman paljon rahaa. Pitäisi olla järkeäkin siinä, mitä tekee. Jenkit siksi ei hyvä, koska ainakin ydinosaamisalueellaan jenkkifirmat on ylitsevuotavan kiinnostuneita vain ja ainoastaan siitä rahan tekemisestä, joka ajaa kaiken muun ohi.

Mun puolestaan kannattaisi toimia sellaisessa maassa, jossa vaatteeni menisivät hyvin kaupaksi. Jenkkien lähes ainut hieno vaatemerkki, Phi, meni just konkkaan vaikka niillä oli unelmalähtökohdat yrittämiselle (varakkaan miehen vaimon aloittama projekti johon palkattiin kunnon suunnittelija ja mies löi järkyttävästi massia pöytään). Jenkeissä on liian pinnallista ja julkkiskeskeistä se touhu, ei käy mulle.

Näiden lisäksi pitää vielä ottaa huomioon se, pystyisimmekö asumaan ko. maassa. Se, mitä yhteiskunnastaan tiedän (autoilu-, kulutus- ja hysteriakeskeinen), niin ei kyllä oikein nappaa ajatus.
Chap

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja Chap »

EveryWoman kirjoitti:
Chap kirjoitti:Jenkeissä pärjää kolmannella kotimaisella, pisnesasiantuntijoiden (SE) liksat ovat kovemmat ja maa on tunnetusti yrittäjien paratiisi (EW). Ei se nyt välttämättä kiistattomasti optimaalisin vaihtoehto ole, mutta jos haluaa uraa luoda, niin ihan hyvä valinta.
SE:lle optimaalinen ura != mahdollisimman paljon rahaa. Pitäisi olla järkeäkin siinä, mitä tekee. Jenkit siksi ei hyvä, koska ainakin ydinosaamisalueellaan jenkkifirmat on ylitsevuotavan kiinnostuneita vain ja ainoastaan siitä rahan tekemisestä, joka ajaa kaiken muun ohi.

Mun puolestaan kannattaisi toimia sellaisessa maassa, jossa vaatteeni menisivät hyvin kaupaksi. Jenkkien lähes ainut hieno vaatemerkki, Phi, meni just konkkaan vaikka niillä oli unelmalähtökohdat yrittämiselle (varakkaan miehen vaimon aloittama projekti johon palkattiin kunnon suunnittelija ja mies löi järkyttävästi massia pöytään). Jenkeissä on liian pinnallista ja julkkiskeskeistä se touhu, ei käy mulle.

Näiden lisäksi pitää vielä ottaa huomioon se, pystyisimmekö asumaan ko. maassa. Se, mitä yhteiskunnastaan tiedän (autoilu-, kulutus- ja hysteriakeskeinen), niin ei kyllä oikein nappaa ajatus.
No siis kommentoin lähinnä uran optimoinnin kannalta, en siitä näkökulmasta onko maassa kiva asua. Tarkoitus ei ollut väittää, että hyvä ura = paljon rahaa, mutta pääsääntöisesti nämä menevät käsi kädessä. Jenkit on iso markkina ja siellä on paljon mahdollisuuksia luoda uraa ja erilaisia yrityksiä/yrityskultuureja on moneen lähtöön. Mitä väliä sillä on jos jenkeissä on vähän/ei ollenkaan paikallisia "hienoja" vaatemerkkejä? Kysyntäähän siellä varmasti on.
Avatar
Niba
Kitisijä
Viestit: 18959
Liittynyt: 15.08.2005 3:14
Paikkakunta: Hell

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja Niba »

Minun maailmassani "Jenkit" eivät ole eivätkä tule vaihtoehdoiksi. Toisaaalta minulla ei ole minkäänlaisia ambitioita työuran suhteen. amerikan yhdysvallat taas toimii niin kauan kuin kiinalaiset suostuvat lainaamaan rahaa heille tai niin kauan kuin amerikassa on vielä jotain ostettavaa kiinalaisille. Ainoa positiivinen asia tässä tilanteessa on että Kiina ja yhdysvallat ovat kaukana meistä. Seurasin Aalto-"yliopiston" avajaisia Screenin kautta. siellä toivotettiiin tervemenneeksi, useilla kielillä, kiina, korea, japani, jne. Sitten Lahnanen puhui koulutuksen myynnistä EU:n ulkopuolelle. Thaikut myy meille persettä me myydään "koulutusta".
elco

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja elco »

Chap kirjoitti: No siis kommentoin lähinnä uran optimoinnin kannalta, en siitä näkökulmasta onko maassa kiva asua.
Minusta on aika pöyristyttävä ajatus, etteikö jenkeistä löytyisi ylemmän valkoisen keskiluokan edustajalle yhtään paikkaa, missä ei olisi kiva asua tai missä ei pysyisi asua.

Ihan yhtä lailla kuin sieltä varmasti löytyy paikkoja, joissa ei ole kiva asua.

Suosittelen esim. käymään siellä.
Avatar
annepa
Kitisijä
Viestit: 4213
Liittynyt: 19.08.2005 14:09

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja annepa »

EveryWoman kirjoitti:
nowaysis kirjoitti:Mielestäni kirja oli täydellinen synninpäästö naisena olemisen sietämättömälle keveydelle ja raskaudelle.
No mut mites me, joilla ei naisellista hoivaviettiä ole ollut minkään ikäisenä? Kuka meille antaa synninpäästön? Jeesus? :D
Mullakaan ei ole minkäänlaista hoivaviettiä ollut koskaan PAITSI kun pääsen koirien pariin. Ja koiranpentujen varsinkin. Alan lässyttään. Lapset ja miehet ei aiheuta mitään hoivaamisen tarvetta.

Karikoista sitten. Minä päätin reilu pari vuotta sitten että minä haluan muuttaa pohjoisemmaksi ja lähemmäs kotia. Tulin kerran Rollosta itkien kotiin ja hellu tuli sitten käymään ja märisin että "nyyyyy mie haluan muutta poh-poh-poh-NIIISK POHJOSEEN" johon hellu sanoi rauhallisesti että "no sit sun täytyy muuttaa". Minä ajattelin että näinkö helppoa se oli, että ei tarvinut edes tingata. Tästähän seurasi sitten pari vuotta kestänyt sotku. Tässä vaiheessa oltiin surattu n 5v. Kahden vuoden määräaika johtui siitä että olin juuri lupautunut Hgissä luottamushenkilöksi ja kausi on kaksivuotinen.

No minä sitten aloin oikeen orientoitumaan siihen että pohjosemmaksi mennään, työnkin puolesta se olisi ollut mahdollista kun meillä on multisaittitiimi ja käytännössä on ihan sama mistä sitä työtä tekee (johon joku nyt sanoo että no miksi et halua vaikka Tokioon - no en halua muuta kun käymään). Katselin asuntojen hintoja jne.

Minusta kuitenkin tuntui että hellu ei oikeen ollut mukana tässä ja sittenpä tyttökaverini kanssa kerran jutellessani tyttökaveri sanoi että "jos se ei oo tajunnu että oot oikiasti lähössä". Niiinnn... No kun märinäepisodista oli mennyt noin puoli vuotta niin sanoin kerran saunassa hellulle ihan ohimennen että "kai sie tajuat että mie oon oikiasti lähössä sinne pohjoseen". Ei se ollut tajunnut. Ja se oli sanonut sen "sit sun pitää muuttaa" VAIN SEN TAKIA ETTÄ MULLE TULIS PAREMPI MIELI, ei se oikeasti ollut sitä mieltä. Olin ihan järkyttynyt kuinka typerä ihminen voi olla, että tommosta menee sanoon. Helluhan ei halua pks:lta mihinkään koska täällä on kaverit ja muuta sellaista. Minä taas olin sitä mieltä että kyllä niitä uusia kavereita saa ja että ei ne mitään oikeita kavereita ole jos kaverisuhde loppuu kun paikkakunta vaihtuu.

Asiaa puitiin sitten aika ajoin, ehdotin myös kompromissejä. N. vuosi sitten hellu muutti mun luo koska hänen silloisessa vuokrakämpässä alkoi putkiremontti. Tarkoituksena oli myös kokeilla että mitenkä se yhteiselo sujuu saman katon alla. Ihan hyvin se sujui. Minä puhuin muutosta ja sen vaihtoehdoista, tyyliin että voisin ehkä jäädä pks:lle mutta en tähän kämppään. Että pitäisi olla isompi asunto jossa on piha.

Viime kesänä asia levisi silmille. Mökillä. Ja taas saunassa. Keskustelu meni siihen tyyliin että pitäisi joku ratkaisu tehdä "jos me meinataan yhdessä jatkaa". Anteeks mitä? Että jos meinataan yhdessä jatkaa? Minä ainakin olin siinä uskossa että yhdessä halutaan jatkaa, siksihän minä niitä kompromissejäkin esitin. Hellu jatkoi "kun en mä tiedä onko musta yhteisasujaksi, eihän mun isästäkään ollut". Voi hevonvitunperkele oli mun mieliala silloin.

Asia hautautui noin viikoksi. Palasimme mökiltä Hkiin ja minä puin jo asiaa päässäni ja sen tyttökaverin kanssa siihen malliin että erohan tästä tulee. Eräs kaunis sunnuntaipäivä elokuussa sitten kysyin hellulta että onko se miettinyt tulosta tälle dilemmalle. Kahden vuoden määräaika lähestyi loppuaan ja pari kuukauden päästä pitäisi ilmoittaa että missä kaupungissa asettuu ehdolle luottamusmiesvaaliin. Asiaan pitäisi siis saada ratkaisu mitä pikimmiten. Ei hän kuulema ollut miettinyt ratkaisua. Hän ei osaa sitoutua. Blahblahblah. Hän itki ja sanoi että ei hän halua näin hyvää juttua lopettaa mutta että ei hän osaa sitoutua. Ei muuten osannut sitoutua mihinkään, hän oli jo tähän mennessä puhunut kolmisen vuotta oman asunnon ostamisesta mutta ei ollut saanut aikaiseksi (mua ärsyttää ihmiset jotka "ei saa aikaiseksi"). Minun piti selittää mitä minun mielestä sitoutuminen tarkoittaa. Eihän se ole sitä että hakataan kiveen että ollaan loppuelämämme yhdessä, vaan sitä että sanoo ääneen että haluaa yrittää ja tehdä kaikkensa sen eteen että ollaan yhdessä. Jos se ei onnistu niin sitten ei, muttta ainakin on yritetty.

Se, että hänen isästään ei ollut yhteisasujaksi ei tarkoita mitään tässä meidän suhteessa, että sitä ei oikeasti voi tietää onko hellusta siihen ennen kuin kokeilee sellaisessa asunnossa josta tulee molempien koti - nythän asuimme minun asunnossa joka ei oikein tuntunut hellusta kodilta. Noin kahden tunnin vääntämisen jälkeen sanoin myös että mulle ei ole vaihtoehto se, että me edelleen surataan mutta että molemmat asuu pks:lla omissa kämpissään. Mulla oli tasan kaks vaihtoehtoa; joko muutan pohjoseen ja ehkä kokeillaan kaukosuhdetta - mikä ei olisi varmaankaan toiminut - tai sitten muutetaan pks:lla isompaan asuntoon jossa on piha ja minä otan koiran. Tähän hellu vastasi että "jaa, no ei kai se auta ko pankkiin lähtiä huomenna" :D

Saman tien hellu sitten alkoi katselemaan asuntoja - siis ihan saman tien tuon pankkiinlähtölausahduksen jälkeen. Speksattiin mitä halutaan, paljonko tarvitaan lainaa, mihin meillä on varaa jne. Seuraavalla viikolla mentiin pankkeihin, saatiin tarjoukset ja lainalupaus ja jos seuraavan viikonloppuna oltiin katselemassa asuntoja. Asunto löytyi lokakuussa hauskasti silleen että olin Rollossa metsällä kun hellu bongas kämpän ja siitä tehtiin tarjous vaikka en ollut nähnyt koko kämppää muuta kuin kuvista ja se tarjous meni vielä läpi. Näin asunnon palattuani seuraavalla viikolla kun kaupantekopäivämäärä oli jo sovittu. Muutimme marraskuussa ja joulukuussa aloin soitella koirankasvatttajille ja nyt on karvakasakin tilauksessa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tarinan opetus: älä sano mitään mitä et tarkoita edes siinä tapauksessa että toiselle tulisi siitä parempi mieli. Toinen opetus: varmista että toinen puolisko on tajunnut mitä oikeasti olet haluamassa ja tekemässä.

Sivujuonteena tähän liittyy se, että mua ärsytti elokuussa se että me harrastettiin niin harvoin seksiä. Jos minä en tehnyt aloitetta niin mitään ei tapahtunut. Siinä ehtojenlateluvaiheessa sanoin tästä ja mietittiin että miten tämä asia ratkaistaan. Sovittiin sitten että aloitetaan sillä että meille tulee seksipäivä. Joka maanantai pannaan, huvitti tai ei. Me aloitettiin heti seuraavana päivänä :D Tämä temppu toimi hyvin, nyt seksipäivä on levinnyt muihinkin viikonpäiviin eikä se maanantai ole enää oikeestaan seksipäivä. Saan ilman seksipäivääkin tarpeeksi munaa.

Huhhuh, tulipa pitkä avautuminen.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5128
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Chap kirjoitti: No siis kommentoin lähinnä uran optimoinnin kannalta, en siitä näkökulmasta onko maassa kiva asua. Tarkoitus ei ollut väittää, että hyvä ura = paljon rahaa, mutta pääsääntöisesti nämä menevät käsi kädessä. Jenkit on iso markkina ja siellä on paljon mahdollisuuksia luoda uraa ja erilaisia yrityksiä/yrityskultuureja on moneen lähtöön. Mitä väliä sillä on jos jenkeissä on vähän/ei ollenkaan paikallisia "hienoja" vaatemerkkejä? Kysyntäähän siellä varmasti on.
Öh, kyllä se "optimaalisin maa" uran kannalta pitää määritellä ihan sen oman tuotteen/palvelun kautta eikä nimeämällä sokkona jotain tiettyä maata vaikkapa nyt Jenkkejä. Ellei sitten halua luopua omasta tyylistään ja muokkautua tietynlaiseksi eli rakentaa se tuote/palvelu yksinomaan markkinoiden mukaan.


Ps. Olen käynyt Jenkeissä ja aion mennä uudelleen. Poissuljettua ei myöskään ole, että muutan sinne.
Avatar
annepa
Kitisijä
Viestit: 4213
Liittynyt: 19.08.2005 14:09

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja annepa »

martza kirjoitti:
urpiainen kirjoitti: On todella hienoa, että Martza halusi ja pystyi turvaamaan lapsilleen ympäristön ja kodin jatkuvuuden avioerosta huolimatta silloin, kun lapset kasvoivat aikuisiksi. Mutta se on nyt tehty: suo Vaimolle oma koti.
Kirjoitit mielestäni naulan kantaan. Kiitos paljon :h: :h:

Olen aina ollut hänen lapsilleen todella vieraanvarainen ja tuntuu välillä, että olisin tuntenut heidät jo kymmeniä vuosia.
Eivät kai he jäisi meille niin usein yöksi nukkumaan vaikkaa nukkuvatkin silloin lattialla, kun ylimmärääisiä sänkyjä ja tiloja ei ole.
Musta nyt vaan tuntuu, että vaimon korvien välissä olisi pientä viilaamista. Hän suotta ajattelee sellaisia asioita lastensa puolesta, jolla tapaa hänen lapsensa eivät varmaankaan ajattele.
Urpiainen on oikeessa, Martza kans. Vaimo voisi nyt ehkä hiukan miettiä tai häntä voisi varovaisesti töniä siihen suuntaan että hän jopa uskaltaisi ääneen sanoa Martzalle että "vaikka halusin itse muuttaa tähän sinun taloon, niin ratkaisu oli väärä, ei tästä tule meidän kotia, tämä on sinun koti jossa minäkin asun, niin että voisimmeko muuttaa yhteiseen asuntoon josta tulee meidän molempien koti". Ja vaimo voisi kans miettiä keskenään miksi puhuu lapsista jos (huom siis jos, enhän tiedä vaimon aivoituksia) kyse on oikeasti omista tarpeistaan. Omalle miehelleen vielä, ei uskalla (?) sanoa suoraan.

Me kun muutettiin marraskuussa niin minä muutin minun kodista, hellu muuttin mun kodista jossa hän asui. Uusi asunto tuntui hellusta kuulema heti kodilta, mulla meni kauemman aikaa varmaan sen takia että olin pari vuotta orientoitunut muuttavani jonnekin ihan muualle. Joululomalta pohjoisesta palattauani tähänkiin kämppään oli jo ihan kiva tulla. Ihan siis ei joululahjatoive (=oma koti) toteutunut mutta sitä kohti ollaan menossa vahvasti. Tästä tulee molempien koti!
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Chap

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja Chap »

Kreitsu kirjoitti:
Chap kirjoitti: No siis kommentoin lähinnä uran optimoinnin kannalta, en siitä näkökulmasta onko maassa kiva asua. Tarkoitus ei ollut väittää, että hyvä ura = paljon rahaa, mutta pääsääntöisesti nämä menevät käsi kädessä. Jenkit on iso markkina ja siellä on paljon mahdollisuuksia luoda uraa ja erilaisia yrityksiä/yrityskultuureja on moneen lähtöön. Mitä väliä sillä on jos jenkeissä on vähän/ei ollenkaan paikallisia "hienoja" vaatemerkkejä? Kysyntäähän siellä varmasti on.
Öh, kyllä se "optimaalisin maa" uran kannalta pitää määritellä ihan sen oman tuotteen/palvelun kautta eikä nimeämällä sokkona jotain tiettyä maata vaikkapa nyt Jenkkejä. Ellei sitten halua luopua omasta tyylistään ja muokkautua tietynlaiseksi eli rakentaa se tuote/palvelu yksinomaan markkinoiden mukaan.


Ps. Olen käynyt Jenkeissä ja aion mennä uudelleen. Poissuljettua ei myöskään ole, että muutan sinne.
En ole määritellyt optimaalisinta maata, enkä sokkona. Jos EW:n liikeideana on esim. hänen palkittu vaatesarjansa feministisemmästä businesspukeutumisesta, niin kyllä varmasti sille löytyy isommat markkinat jenkeistä kuin Suomesta. Mahdollisesti niitä vaatteita pitäisi vähän tuunata jenkkiläiseen makuun (lisätään isompia kokoja?), mutta olen käsittänyt, että EW on tässä suhteessa enemmän liikenainen kuin taiteilija ja moinen tuunaus on ihan ok. Eikä jenkit ole ainoa vaihtoehto, miksei vaikkapa aussit tai uk olisi myös ihan hyvä vaihtoehto uranäkökulmasta sekä EW:lle että SE:lle.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Chap kirjoitti:En ole määritellyt optimaalisinta maata, enkä sokkona. Jos EW:n liikeideana on esim. hänen palkittu vaatesarjansa feministisemmästä businesspukeutumisesta, niin kyllä varmasti sille löytyy isommat markkinat jenkeistä kuin Suomesta. Mahdollisesti niitä vaatteita pitäisi vähän tuunata jenkkiläiseen makuun (lisätään isompia kokoja?), mutta olen käsittänyt, että EW on tässä suhteessa enemmän liikenainen kuin taiteilija ja moinen tuunaus on ihan ok.
Minkähän verran tästä viitsii/jaksaa antautua hölöttämään?

Ekaksi se oli vuonna 2007. En ollut silloin valmis suunnittelija. Tokakski se oli kilpailutyö, jonka ainoana tarkoituksena oli voittaa se kisa että saa rahaa jatkaa opintoja. Suomalaisiin kisoihin en ole osallistunut minkään muun kuin rahan takia, ja työt on olleet aika laskelmoituja; ei siis sillä tavalla ajateltuja että sellaisia tekisin myyntiin. Oon ihan vaan miettinyt, keitä istuu tuomaristossa, ja millainen setti niihin tod. näk. puree parhaiten. Jos niitä vaatteita haluaisi myydä, pitäisi aloittaa joku cocktail-mallisto, mikä puolestaan ei oikein kiinnosta. Liian vähän variaatiomahdollisuuksia.

Ja ja ja.. Isompia kokoja ei noin vain lisätä. Mitä isompia kokoja, sitä kalliimpia vaatteita ensinnäkin (isompaan kokoon menee enemmän kangasta ja se on vaikeampi kaavoittaa ja enemmän kokoja mallistossa on vaikeampaa hallita ja myydä, ja sama malli ei usein edes esteettisesti sovi pienelle ja isolle ihmiselle). Mun vaatteista tulee riittävän kalliita ilman isoja kokojakin.

Ja kyllähän se, millaiset merkit jenkeissä ovat menestyneet, kertoo paljonkin siitä, millaisella merkillä siellä pystyy menestymään. Vai mitä arvelet? Jos Phi, jolla oli ainoana sen tyylistä kamaa mitä itse tekisin (ja lisäksi kaupallisempaa kuin mitä tekisin), meni siellä konkkaan vaikka niillä oli paljon enemmän rahaa kuin mulla ja nimekkäämpi suunnitteilja kuin minä, niin pitäisin tätä ihan varteenotettavana signaalina siitä, että mun ei kannata ensimmäisenä sinne tunkea. Ja koko niiden muotiskene suorastaan pursuaa lisää signaaleja. Just ne jutut muodissa, jotka eniten koskettaa mun simpukkaa, on siellä kummastusta herättäviä ja vastenmielisinä pidettyjä. Mahtisuunnittelija Rick Owenskin tuli sieltä Euroopan puolelle perustamaan merkkinsä, vaikka on itse jenkki. It is not a place for me, usko pois.

Ja ennen kuin aloitan isommin omaa, tarkoitus on hankkia kokemusta ja suhteita tekemällä hommia muille. Sitäkään on turha tehdä jenkeissä jossain Michael Korsilla, jos ja kun niiden tyyli, toimintatavat ja koko setti ei voisi vähempää kiinnostaa.
Eikä jenkit ole ainoa vaihtoehto, miksei vaikkapa aussit tai uk olisi myös ihan hyvä vaihtoehto uranäkökulmasta sekä EW:lle että SE:lle.
No aussit ei mulle, britit puolestaan joo. Mutta kumppanille taas ei. Ja asuminen Lontoossa.. No joo, kyllä me sitä vähän aikaa kestettäisiin, jos löytyisi paikka joka muuten olisi optimaalinen molemmille.
Chap

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja Chap »

^tselvä, on se kai sitten niin vaikeeta.

Ottaen huomioon, että olet pitänyt astronautin uraa realistisena vaihtoehtona itsellesi, niin kyllä yllättävän suuria ongelmia löydät IMHO pienistä asioista.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Chap kirjoitti:Tarkoitus ei ollut väittää, että hyvä ura = paljon rahaa, mutta pääsääntöisesti nämä menevät käsi kädessä. Jenkit on iso markkina ja siellä on paljon mahdollisuuksia luoda uraa ja erilaisia yrityksiä/yrityskultuureja on moneen lähtöön. Mitä väliä sillä on jos jenkeissä on vähän/ei ollenkaan paikallisia "hienoja" vaatemerkkejä? Kysyntäähän siellä varmasti on.
Kompastut samaan halpaan kuin tilastotiedeuskovaiset ja vaikkapa markkina-arvoteoriaa kumppanin hakuun soveltavat.

Ei se mua auta, vaikka kysyntää olisi pilvin pimein, jos kysyntä ei ole oikeanlaista (vrt. kumppanin haussa ei auta vaikka markkina-arvo olisi tilastollisesti katossa, jos ei kuitenkaan ole juuri sen oikean henkilön silmissä kiinnostava). Mä en ole edes haluamassa mitään hirmu suuria myyntimääriä, vaan haluan tavoittaa riittävän suuren (= hyvin pienen) joukon oikeanlaisia ihmisiä. Se joukko asuu paljon todennäköisemmin Euroopassa kuin jenkeissä.

Sama rahan/uran kanssa. Hyvä ura ja paljon rahaa eivät todellakaan mene käsi kädessä ainakaan omalla alallani. Jos jokin korrelaatio löytyy, se on melkeinpä päinvastainen (mitä kivempi työ, sitä huonompi palkka). Kumppanin alalla sama ilmiö näkyy vähän lievempänä. Eniten rahaa saa, jos on valmis uhraamaan parisuhteensa/perheensä, kaverisuhteet, vapaa-ajan ja harrastukset työnteon alttarille, ja tahkoamaan rahaa sokeasti, välittämättä oman työn vaikutuksista yhteiskuntaan (eli siitä, onko omasta työstä oikeasti ihmisille apua tai hyötyä). Jos välittää ainoastaan rahasta, voi ehkä ajatella tuon olevan optimaalinen urakehitys, mutta tyypille jolle raha on vain väline, ja jota kiinnostaa viedä asioita konkreettisesti parempaan suuntaan, se optimaalinen ura olisi kyllä jotakin muuta.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Chap kirjoitti:^tselvä, on se kai sitten niin vaikeeta.

Ottaen huomioon, että olet pitänyt astronautin uraa realistisena vaihtoehtona itsellesi, niin kyllä yllättävän suuria ongelmia löydät IMHO pienistä asioista.
Se oli haaveammatti, jonka toteutumiseksi olisi pitänyt tehdä hurjasti töitä nuoresta alkaen. Mahdollinen ja realistinen merkitsevät vähän eri asioita.

Missä olen sanonut asian olevan suuri ongelma? Ekassa postauksessahan nimenomaisesti sanon, että nämä eivät tunnu aiempien ongelmien rinnalla missään. (Ja se nyt ainakaan ei ole minulle ongelma, että mun ei kannata mennä jenkkeihin, kun ei kumppanikaan ole sinne menossa - kenen ongelmista tässä nyt siis puhutaankaan?)

Sen sijaan että löytäisin tässä suuria ongelmia pienistä asioista, sanoisin itse asiassa suhtautuvani aika lunkisti isoihin ongelmiin. Se, että sinä et tunnista näiden haasteiden vakavuutta, kertoo varmaan lähinnä siitä että et ole kauheasti perehtynyt muotibisnekseen (joka toimii eri lainalaisuuksien mukaan kuin moni muu bisnes). Tiesitkö mm., että Calvin Kleinin vaatebisnes ei ole taloudellisesti kannattavaa? Vaikka jenkeissä onkin paljon jengiä, niin estetiikantaju siellä ei ole kovin kehittynyttä eikä kovassa kurssissa.
Viimeksi muokannut EveryWoman, 09.01.2010 14:50. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
prosessi

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Chap kirjoitti:^tselvä, on se kai sitten niin vaikeeta.

Ottaen huomioon, että olet pitänyt astronautin uraa realistisena vaihtoehtona itsellesi, niin kyllä yllättävän suuria ongelmia löydät IMHO pienistä asioista.
Astronauteista puheen ollen, armas mieheni oli silloin muutama vuosi sitten pyrkinyt astronauttikoulutukseen, kun hakutilaisuus Suomessa järjestettiin. Homma oli tyssännyt vasta lääkärintarkastukseen, mies kun oli pari vuotta aiemmin käynyt laserleikkauttamassa itsensä silmälasittomaksi, mikä oli lisännyt silmien valoherkkyyttä liikaa. Kuulemma silmälasit taas eivät hänen vahvuuksillaan olisi haitanneet... Minun onnekseni näin.
Chap

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja Chap »

EveryWoman kirjoitti:
Chap kirjoitti:Tarkoitus ei ollut väittää, että hyvä ura = paljon rahaa, mutta pääsääntöisesti nämä menevät käsi kädessä. Jenkit on iso markkina ja siellä on paljon mahdollisuuksia luoda uraa ja erilaisia yrityksiä/yrityskultuureja on moneen lähtöön. Mitä väliä sillä on jos jenkeissä on vähän/ei ollenkaan paikallisia "hienoja" vaatemerkkejä? Kysyntäähän siellä varmasti on.
Kompastut samaan halpaan kuin tilastotiedeuskovaiset ja vaikkapa markkina-arvoteoriaa kumppanin hakuun soveltavat.

Ei se mua auta, vaikka kysyntää olisi pilvin pimein, jos kysyntä ei ole oikeanlaista (vrt. kumppanin haussa ei auta vaikka markkina-arvo olisi tilastollisesti katossa, jos ei kuitenkaan ole juuri sen oikean henkilön silmissä kiinnostava). Mä en ole edes haluamassa mitään hirmu suuria myyntimääriä, vaan haluan tavoittaa riittävän suuren (= hyvin pienen) joukon oikeanlaisia ihmisiä. Se joukko asuu paljon todennäköisemmin Euroopassa kuin jenkeissä.

Sama rahan/uran kanssa. Hyvä ura ja paljon rahaa eivät todellakaan mene käsi kädessä ainakaan omalla alallani. Jos jokin korrelaatio löytyy, se on melkeinpä päinvastainen (mitä kivempi työ, sitä huonompi palkka). Kumppanin alalla sama ilmiö näkyy vähän lievempänä. Eniten rahaa saa, jos on valmis uhraamaan parisuhteensa/perheensä, kaverisuhteet, vapaa-ajan ja harrastukset työnteon alttarille, ja tahkoamaan rahaa sokeasti, välittämättä oman työn vaikutuksista yhteiskuntaan (eli siitä, onko omasta työstä oikeasti ihmisille apua tai hyötyä). Jos välittää ainoastaan rahasta, voi ehkä ajatella tuon olevan optimaalinen urakehitys, mutta tyypille jolle raha on vain väline, ja jota kiinnostaa viedä asioita konkreettisesti parempaan suuntaan, se optimaalinen ura olisi kyllä jotakin muuta.
Ok, selvä homma, suhtaudutkin vaatteiden tekoon taiteellisemmin kuin luulin. Eli on toissijaista onko vaatteillasi kysyntää, pääasia että saat tehtyä omasta mielestäsi hienoja juttuja. Jostain syystä ole sitten vielä vakuuttunut, että nimenomaan Euroopassa kysyntää löytyy luomuksillesi, mutta ei jenkeistä.

En ole ihan samaa mieltä (mutta osittain kyllä) esittelemästä rahan ja hyvän tekemisen korrelaatiosta. Yksi keskeinen tekijä, joka korreloi maksetun palkkasumman kanssa on se kuinka paljon valtaa ja vastuuta on. Esim. ison firman analyytikko saa vain murto-osan siitä mitä saman firman toimari saa. Jos haluaa tehdä peräänkuuluttamisia hyviä asioita työnsä puitteissa, niin se onnistuu helpoimmin siinä toimarin positiossa kuin analyytikon.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

elco kirjoitti:Minusta on aika pöyristyttävä ajatus, etteikö jenkeistä löytyisi ylemmän valkoisen keskiluokan edustajalle yhtään paikkaa, missä ei olisi kiva asua tai missä ei pysyisi asua.

Ihan yhtä lailla kuin sieltä varmasti löytyy paikkoja, joissa ei ole kiva asua.

Suosittelen esim. käymään siellä.
Miksi te haluatte lähettää mut jenkkeihin?? On sielläkin internet, oon kuullu!

Mä oon muutakin kuin valkoinen ylemmän (??) keskiluokan edustaja. Siellä, minne moni muu suorastaan kirkuen tunkisi asumaan, on mun helvetti.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Chap kirjoitti:Ok, selvä homma, suhtaudutkin vaatteiden tekoon taiteellisemmin kuin luulin. Eli on toissijaista onko vaatteillasi kysyntää, pääasia että saat tehtyä omasta mielestäsi hienoja juttuja.
Onhan se kysyntäkin aivan olennainen juttu, mutta ei mikään H&M-luokan kysyntä. Ja sekin on olennaista, että voin tehdä sellaista muotia, jota itse pidän hyvänä (kyse ei ole vain hienoudesta, vaan myös siitä, mitä asiakas siitä saa). Olen aiemminkin sanonut, että muotibisnes on kahtiajakautunutta, ja että sen toisen puolen kanssa en halua olla missään tekemisissä. Sen, jossa ihmisille luodaan epärealistisia tavoitemielikuvia mainonnan avulla, ja se massiivinen markkinointikoneisto maksatetaan kuluttajilla tuotteiden hinnoissa, jolloin a) tuote itsessään on huonompaa laatua kuin mitä sillä hinnalla voisi saada, b) kuluttaja jää epäterveeseen kulutuskoukkuun, jossa on ostettava aina vain lisää ja lisää eikä tavoitetilaa voi kuitenkaan koskaan saavuttaa, ja c) ihminen alkaa hävetä (tai ei ainakaan opi arvostamaan) itseään ja persoonallisuuttaan, kun ei mahdu tarjottuun muotiin.
Jostain syystä ole sitten vielä vakuuttunut, että nimenomaan Euroopassa kysyntää löytyy luomuksillesi, mutta ei jenkeistä.
No "jostain syystä" jenkit ovat nimenomaan tuon yllä kuvaillun muotibisneksen kehto. Kyllä se minusta kertoo aika lahjomattomasti siitä, minkälaisia ihmiset siellä arvoiltaan keskimäärin ovat. Ja ihmiset tekevät yhteiskunnan. Ei se sen vaikeampaa ole.
En ole ihan samaa mieltä (mutta osittain kyllä) esittelemästä rahan ja hyvän tekemisen korrelaatiosta. Yksi keskeinen tekijä, joka korreloi maksetun palkkasumman kanssa on se kuinka paljon valtaa ja vastuuta on. Esim. ison firman analyytikko saa vain murto-osan siitä mitä saman firman toimari saa. Jos haluaa tehdä peräänkuuluttamisia hyviä asioita työnsä puitteissa, niin se onnistuu helpoimmin siinä toimarin positiossa kuin analyytikon.
Toimariksi päästäkseen on jo pitänyt uhrata paljon, vuosikymmenien ajan. Eivätkä ne kädet silloinkaan erityisen vapaat ole, eihän toimari ole mikään itsevaltias. Lisäksi jos välittää työnsä vaikutuksista, niin toimaria painava vastuuntunto on varmaan uskomattoman rankkaa. Mitä isompi firma, sitä enemmän jengiä, jonka työpaikoista on vastuussa jne.
Chap

Re: Suhdekarikot

Viesti Kirjoittaja Chap »

EveryWoman kirjoitti: Onhan se kysyntäkin aivan olennainen juttu, mutta ei mikään H&M-luokan kysyntä. Ja sekin on olennaista, että voin tehdä sellaista muotia, jota itse pidän hyvänä (kyse ei ole vain hienoudesta, vaan myös siitä, mitä asiakas siitä saa). Olen aiemminkin sanonut, että muotibisnes on kahtiajakautunutta, ja että sen toisen puolen kanssa en halua olla missään tekemisissä. Sen, jossa ihmisille luodaan epärealistisia tavoitemielikuvia mainonnan avulla, ja se massiivinen markkinointikoneisto maksatetaan kuluttajilla tuotteiden hinnoissa, jolloin a) tuote itsessään on huonompaa laatua kuin mitä sillä hinnalla voisi saada, b) kuluttaja jää epäterveeseen kulutuskoukkuun, jossa on ostettava aina vain lisää ja lisää eikä tavoitetilaa voi kuitenkaan koskaan saavuttaa, ja c) ihminen alkaa hävetä (tai ei ainakaan opi arvostamaan) itseään ja persoonallisuuttaan, kun ei mahdu tarjottuun muotiin.
EveryWoman kirjoitti:No "jostain syystä" jenkit ovat nimenomaan tuon yllä kuvaillun muotibisneksen kehto. Kyllä se minusta kertoo aika lahjomattomasti siitä, minkälaisia ihmiset siellä arvoiltaan keskimäärin ovat. Ja ihmiset tekevät yhteiskunnan. Ei se sen vaikeampaa ole.
Kuulostaa kyllä minun korvaan lähes rasistiselta lausunnolta. Itse en usko, että jenkit ovat olennaisesti pinnallisempia kuin eurooppalaiset ja, että sen takia jenkeissä voisi pärjätä vaatebisneksessä vain myymällä mahdollisimman halpaa, mahdollisimman valheellisella mielikuvilla. Vaikka tuossa hivenen totuutta olisikin, niin kyllä jenkit on hyvin heterogeeninen markkina, jossa pärjää muutkin kuin H&M:n ja Gapin kaltaiset suuret ketjut. Se kai tässä nyt on olennaista, että löytyykö sieltä se pieni murto-osa ihmisiä, jotka ostaisivat EW:n do-good-vaatteita.
EveryWoman kirjoitti:
En ole ihan samaa mieltä (mutta osittain kyllä) esittelemästä rahan ja hyvän tekemisen korrelaatiosta. Yksi keskeinen tekijä, joka korreloi maksetun palkkasumman kanssa on se kuinka paljon valtaa ja vastuuta on. Esim. ison firman analyytikko saa vain murto-osan siitä mitä saman firman toimari saa. Jos haluaa tehdä peräänkuuluttamisia hyviä asioita työnsä puitteissa, niin se onnistuu helpoimmin siinä toimarin positiossa kuin analyytikon.
Toimariksi päästäkseen on jo pitänyt uhrata paljon, vuosikymmenien ajan. Eivätkä ne kädet silloinkaan erityisen vapaat ole, eihän toimari ole mikään itsevaltias. Lisäksi jos välittää työnsä vaikutuksista, niin toimaria painava vastuuntunto on varmaan uskomattoman rankkaa. Mitä isompi firma, sitä enemmän jengiä, jonka työpaikoista on vastuussa jne.
Niin kai se on, että ei ole mitään yksinkertaisia tapoja tehdä hyviä jutskia isolla skaalalla.