Päivän uutiskatsaus

[Toimistorotta]

Toisen omaisuuteen puuttuminen vaatii lakiin perustuvan oikeuden. Väärin pysäköinti ei ole sellainen teko, että se oikeuttaisi mihinkään erityiseen hätävarjeluun. Rengaslukko voitaisiin katsoa luvattomaksi haltuunotoksi.

Hmm. Eli joka paikkaan pitää asentaa ne puomit, joista ei pääse ulos maksamatta? Tuo kai ei ole omaisuuteen kajoamista?

Pelastusteitä koskeva lainsäädäntö saattaapi olla puomien esteenä ainakin kerrostaloalueilla. Mutta lähtökohtaisesti mikään muu ei varmaan estä puomittamasta hallitsemaansa kiinteistöä. Nähdäkseni helpointa olisi tehdä liiketunnistinkameralla valvottu pysäköintialueen sisäänajo.

[sivustahuutaja]

^ Tai sitten voisimme polkaista käyntiin kansallisen parkkiruutujen puomitusohjelman. Tekes rahoittaisi koko jutun, eli se olisi ilmaista. Metallipajat saisivat kuormaa kun kaikki parkkiruudut puomitettaisiin ja varustettaisiin mobiilimaksupäätteillä.

...ei kun mobiilimaksaminen ei ollutkaan sallittua. Vosimme ottaa maahanmuuttajia aukomaan puomeja Kelan rahoittamana, eli ilmaiseksi.

[NuoriD]

Kyllä lähtökohta on se, että väitteen esittäjä joutuu väitteen näyttämään toteen. Tässä tapauksessa näyttökysymys oli helppo. Siksi ParkCom varmaan veikin juuri tämän KKO:hon.

Eli jos väitän, että en kuljettanut hallinnassani olevaa autoani ko. parkkipaikalle, minun pitäisi näyttää se toteen, eikö niin? Jos en muuta voi toteen näyttää, niin oletetaan, että autoa kuljetti henkilö, joka on merkitty sen haltijaksi?

Ei vaan, ParkComin pitää näyttää toteen, että sopimus on syntynyt ja kenen kanssa. Se on se väite joka pitää näyttää toteen. Jos auton omistaja väittää, että hänellä ei ole harmainta hajua siitä kuka ajoneuvoa on kuljettanut, pitää löytyä jotain näyttöä joka horjuttaa väitteen uskottavuutta.

Samalla käy helposti kuitenkin niin, että syyllistyt väärään valaan tai lausumaan, koska siviiliasiassa vastaaja ei saa valhetella.

Jankkaan edelleen, että eikö ole yleisen elämänkokemuksen perusteella epäuskottavaa, että auton haltija ei tiedä, kuka hänen autollaan ajelee?

Ainahan voi esittää minkälaisia selityksiä tahansa lähtien esim. siitä, että tekijä olikin ufojen kloonaama identtinen kaksonen, jonka olemassa olosta ei kuitenkaan ole edeltävää tai teon jälkeistä havaintoa, koska hänet luotiin vain tuota yhtä tilannetta varten ja tuhottiin heti sen jälkeen. Tuota väitettä lienee mahdotonta todistaa paikkansa pitämättömäksi, mutta uskoakseni selitystä ei pidettäisi yleisen elämänkokemuksen perusteella uskottavana.

[Toimistorotta]

Jankkaan edelleen, että eikö ole yleisen elämänkokemuksen perusteella epäuskottavaa, että auton haltija ei tiedä, kuka hänen autollaan ajelee?

Yleisen elämänkokemuksen perusteella tuomioistuimen salissa istuminen luo merkittäviä muistikatkoksia, ja muun näytön uupuessa pätkivää muistia on tuomioistuinlaitoksen uskottava. Käännetty todistustaakka, eli kuljettajan todentamisvelvoiteen siirtäminen ajoneuvon haltijalle vaatisi lainsäädöksen ja sellaista ei ole. Parkkiyhtiön pitää näyttää, kenen kanssa sopimus on syntynyt ja näytön uupuessa kanne hylätään satavarmasti.

En pidä lainkaan todennäköisenä, että henkilö joka johonmukaisesti väittää, että auto on esim. samassa taloudessa asuvien perheenjäsenten käytössä eikä hän tiedä kuka sillä on ajanut, joutuisi maksuvelvolliseksi, ellei ole jotain vastatodistelua joka heikentää kertomuksen uskottavuutta. Ajoneuvon haltijan vastuu tarkoittaisi sopimuksen syntymistä kolmatta osapuolta sitovaksi ja se ei ole meillä mahdollista.

Toisin sanoen - yleinen elämänkokemus ei millään riitä. Itse en tosin ottaisi riskiä rikossyytteestä 40 € parkkimaksun tähden, mutta luultavasti suurin osa paatuneista pysäköijistä välittää väärästä valastakin yhtä vähän kuin liikennesäännöistä.

[NuoriD]

Mistä johtuen "tavalliset" parkkisakot joutuu auton haltija maksamaan riippumatta siitä, kuka autoa ajoi?

Jos lappuliisa laittaa pikavoiton tuulilasiin, ei auta selittely tuntemattomasta miehestä auton kuljettajana.

[bliss]

Kuka käskee pysäköidä niin, että tulee niitä parkkisakkoja?

[sivustahuutaja]

Ajoneuvon haltijan vastuu tarkoittaisi sopimuksen syntymistä kolmatta osapuolta sitovaksi ja se ei ole meillä mahdollista..

Miksi sakottaa haltijaa, kun voisi sakottaa autoa? Eihän autoveroakaan voi välttää sillä, että 'ei tiedä kuka sillä autolla ajelee'. Toki tuo voisi pienen palasen lakia, mutta how hard can it be?

Itseäni jaksaa suomessa ihmetyttää nämä täysin toimivan ratkaisun tappamiset johonkin pieneen lakipykälään vedoten. Esim. pysäköinnin nyt vain on toimittava ja olisi täysin järjetöntä lähteä investoimaan infraan kun saman homman hoitaisi kahdessa minuutissa lakikirjan avulla. Eikö lainsäädännölle aseteta mitään kansantaloudellisia tuottavuusvaatimuksia?

PS. Säätäkää samaan syssyyn ravintoloiden vessat ilmaisiksi kuten italiassa. Tuo on ihan rinnastettavissa jokamiehen oikeuteen, eikä edes rasita ketään sen jälkeen kun kaikki vessat ovat avoinna.

[Toimistorotta]

Mistä johtuen "tavalliset" parkkisakot joutuu auton haltija maksamaan riippumatta siitä, kuka autoa ajoi?

Jos lappuliisa laittaa pikavoiton tuulilasiin, ei auta selittely tuntemattomasta miehestä auton kuljettajana.

Pysäköintivirhemaksu ei perustu sopimukseen vaan erityiseen lainsäädökseen. Vastuu on asetettu ajoneuvon haltijalle siksi, haltijahan voi vaikuttaa siihen kenelle ajoneuvon luovuttaa ja ajoneuvon haltijalla on parhaat mahdollisuudet selvittää kuka ajoneuvoa on kuljettanut, mikäli kuljettaja on joku muu kuin haltija.

[sivustahuutaja]

Koska tässä ei ole kyse parkkisakosta, koska parkkisakon voi asettaa vain valtion/kunnan viranomainen. Vaan sopimusrikkomuksesta.

Miksei parkkifirma voisi vuokrata kunnalta parkkipirkkoja? Ei tuon pitäisi olla merkittävästi kalliimpaa kuin omienkaan pirkkojen palkkaaminen, mikäli kunnalle tuloutuneet sakkotulot hyvitettäisiin vuokrissa. Sitten vain 24h vihjepuhelin käräytyspalkkiolla pystyyn ja vuokrapirkot autojen kyytiin päivystämään. Olipas taas niin vaikeaa.

[NuoriD]

Koska tässä ei ole kyse parkkisakosta, koska parkkisakon voi asettaa vain valtion/kunnan viranomainen. Vaan sopimusrikkomuksesta.

Pysäköintivirhemaksu ei perustu sopimukseen vaan erityiseen lainsäädökseen. Vastuu on asetettu ajoneuvon haltijalle siksi, haltijahan voi vaikuttaa siihen kenelle ajoneuvon luovuttaa ja ajoneuvon haltijalla on parhaat mahdollisuudet selvittää kuka ajoneuvoa on kuljettanut, mikäli kuljettaja on joku muu kuin haltija.

[Toimistorotta]

Miksi sakottaa haltijaa, kun voisi sakottaa autoa? Eihän autoveroakaan voi välttää sillä, että 'ei tiedä kuka sillä autolla ajelee'. Toki tuo voisi pienen palasen lakia, mutta how hard can it be?

Monellako autolla on omaisuutta tai tuloja? Ajoneuvoveron määrääminen haltijalle on ihan selvä juttu. Mutta olisiko varastetun auton haltijalla mielestäsi velvollisuus maksaa pysäköintivirhemaksu, jos varas pysäköi väärin? Jos ei ole, niin silloinhan lähtökohta on, että sillä on väliä kuka sillä autolla ajelee.

Ylipäänsä meillä ei sovi oikeuskäsitykseen se, että sanktioidaan kolmatta osapuolta jonkun toisen toiminnasta.

[sivustahuutaja]

Monellako autolla on omaisuutta tai tuloja? Ajoneuvoveron määrääminen haltijalle on ihan selvä juttu. Mutta olisiko varastetun auton haltijalla mielestäsi velvollisuus maksaa pysäköintivirhemaksu, jos varas pysäköi väärin?

Pitääkö varastetusta ajoneuvosta maksaa autovero?

[bliss]

Miksi sakottaa haltijaa, kun voisi sakottaa autoa?

Rekisteriin merkintä? Siis niin, että autoa ei voi katsastaa (tai vaikkapa myydä) jos on rästissä olevia parkkisakkoja?

[Ylermi Ylihankala]

Pitääkö varastetusta ajoneuvosta maksaa autovero?

Älä helvetissä maksa. Jos se on kallis, myy ulkomailla, jos taas vanha ruoto, hylkää metsätielle.

[sivustahuutaja]

Rekisteriin merkintä? Siis niin, että autoa ei voi katsastaa (tai vaikkapa myydä) jos on rästissä olevia parkkisakkoja?

Tuo olisi ihan kätevä ja halpa systeemi. Katsastuksen estäminen piisaisi, myymisen rajoittaminenhan olisi jo ilkeää toisen omaisuuteen kajoamista.

[NuoriD]

Mikään oikeusaste ei ParkComin jutussa hyväksynyt MikaS:n selitystä siitä, että hän ei muistanut, kuka autoa oli ajanut.

Käräjäoikeuden tuomio 14.12.2007: "Todistelua arvioitaessa voitiin soveltaa vapaan todistusten harkinnan periaatetta ja ottaa huomioon kokemussääntö, jonka mukaan ajoneuvon omistaja tai haltija kuljetti yleensä autoaan itse tai ainakin tiesi, kenen käytössä se oli. "

Eli oikeustieteen uimamaisterina näkisin, että vakioselitys siitä, että ei tiedä, kuka autoa ajoi, ei ole toimiva.

[Toimistorotta]

Monellako autolla on omaisuutta tai tuloja? Ajoneuvoveron määrääminen haltijalle on ihan selvä juttu. Mutta olisiko varastetun auton haltijalla mielestäsi velvollisuus maksaa pysäköintivirhemaksu, jos varas pysäköi väärin?

Pitääkö varastetusta ajoneuvosta maksaa autovero?

Haltijuus ja verovelvollisuus lakkaa sillä hetkellä, kun teet ilmoituksen ajoneuvorekisteriin siitä, että auto ei ole enää hallinnassasi koska se on anastettu. Usein näin ei kuitenkaan tehdä, vaan autot löytyvät usein lähipäivinä. Jos varas on pysäköinyt 3 kaupungissa väärin, katsotko tosiaan, että auton (=haltijan tai omistajan) pitäisi maksaa maksut?

Joskus taloustiedeteorioihin pohjaava tehokkuusajattelu ei vain toimi.

[sivustahuutaja]

Joissain maissa sitä osataan noita lakejakin säätää:

"Perheenyhdistämistapauksissa ehtona on, ettei Tanskassa asuva perheenjäsen ole saanut sosiaaliapua kolmeen vuoteen. Nykyään ehtona on, että henkilö on selvinnyt ilman sosiaaliapua vuoden ajan."

http://www.kaleva.fi/uutiset/tanska-kir ... nsa/844759

[NuoriD]

Joissain maissa sitä osataan noita lakejakin säätää:

"Perheenyhdistämistapauksissa ehtona on, ettei Tanskassa asuva perheenjäsen ole saanut sosiaaliapua kolmeen vuoteen. Nykyään ehtona on, että henkilö on selvinnyt ilman sosiaaliapua vuoden ajan."

Jos tuota ehtoa sovellettaisiin suomessa, ei taitaisi montaa perheen yhdistämistä tapahtua.

[Niba]

Voi vittu mikä TUULIVIIRI! Joo noh kykypuolueen edustaja, samoin kuin Helsingin rakennusjohtaja joka kusipäänä haaveilee pilvenpiirtäjistä ja suunnilleen yksityisautoilun lisäämisestä Helsingin keskustassa? Ja haluaa sveitsiläisen lasilinkkuveitsen katajanokkaa koristamaan, ja on kaupungista kotoisin nimittäin Nurmijärven "kaupungista"..

[Toimistorotta]

Mikään oikeusaste ei ParkComin jutussa hyväksynyt MikaS:n selitystä siitä, että hän ei muistanut, kuka autoa oli ajanut.

Käräjäoikeuden tuomio 14.12.2007: "Todistelua arvioitaessa voitiin soveltaa vapaan todistusten harkinnan periaatetta ja ottaa huomioon kokemussääntö, jonka mukaan ajoneuvon omistaja tai haltija kuljetti yleensä autoaan itse tai ainakin tiesi, kenen käytössä se oli. "

Eli oikeustieteen uimamaisterina näkisin, että vakioselitys siitä, että ei tiedä, kuka autoa ajoi, ei ole toimiva.

Ääh. Toimit kuin Petri ja poimit raamatusta sopivan osan. Juttu pitää aina lukea kokonaisuutena. Pelkkä kokemussääntö ei asiaa ratkaissut, se vain vaikutti siihen. Epäuskottavana pidettiin sitä, että ajoneuvon omistaja ei ensimmäisen maksuvaateenkaan jälkeen seuraavalla 3 kerralla muistanut kenellä ajoneuvo oli hallussaan ja se, että ensimmäisessä yhteydenotossaan kantajaan Mika S ei ollut kiistänyt olleensa kuljettaja. Edelleen hän oli myöntänyt osallistuneensa nettipalstalla keskusteluun aiheesta, miten välttää maksut. Em. keskusteluja ei ole tuomiossa referoitu, mutta epäilisin ko kirjallisen todistelun olevan melko valaiseva tässä asiassa.

Hovioikeuden perustelut näyttökysymyksessä olivat paljon tarkemmat, käräjäoikeus ei oikeastaan viitsinyt edes yrittää koska tyrmäsi maksuvaateen kuljettajakysymyksestä riippumatta.

Jos kyseessä olisi ollut yksittäinen maksu ja Mika S olisi heti kärkeen kiistänyt, että en ole kuljettanut ajoneuvoa, tuomioistuin tuskin olisi moista päätöstä tehnyt. Siviilioikeusasioissa todistustaakkakysymykset ovat kuitenkin niin selviä.

[Vesper]

Tix

[Toimistorotta]

Lainataan vielä Davelle oleelliset osat käräjäoikeuden tuomiosta:

"Valvontamaksun kohdentuminen

Valvontamaksua vaadittiin Mika S:ltä sillä perusteella, että hän oli kuljettanut ajoneuvoa. Mika S puolestaan oli kiistänyt toimineensa kuljettajana.

Sopimukseen vetoavan oli näytettävä toteen sopimuksen syntyminen. ParkComin tuli siten näyttää, että Mika S oli kuljettanut autoa kysymyksessä olevina ajankohtina, kun sopimuksen syntyminen perustui nimenomaan tuohon kuljettamiseen.

ParkCom oli vedonnut sillä oleviin näyttövaikeuksiin, kun taas Mika S:n oli helppo selvittää, kuka autoa oli ajanut. Käräjäoikeus katsoi, että näytön hankkiminen siitä, kuka ajoneuvon tosiasiallisesti oli pysäköinyt, ei ollut mahdotonta esimerkiksi henkilötodistelun avulla. Sen sijaan näytön hankkiminen liiketoimintana harjoitetun pysäköinninvalvonnan puitteissa oli hankalaa ja varmaankin liiketaloudellisesti kannattamatonta. Tämä ei kuitenkaan ollut riittävä peruste todistustaakan kääntämiselle Mika S:lle.

Todistustaakan kääntäminen merkitsisi tosiasiallisesti sellaista sopimuksen ehtoa, että ajoneuvon omistajan tai haltijan tulisi valvontamaksuilta välttyäkseen näyttää, että joku toinen oli autoa kuljettanut. Tällainen ehto olisi kuluttajansuojalain vastaisena kuluttajan kannalta kohtuuton ehto. Todistustaakan kääntäminen olisi muutoinkin kuluttajansuojalainsäädännön periaatteiden vastaista. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että kysymys ajoneuvon kuljettajasta oli ratkaistava normaalin todistustaakkasäännön perusteella. Sopimukseen vetoavan ParkComin oli siten näytettävä Mika S:n kuljettaneen autoa kanteessa väitettyinä aikoina.

Mika S oli kysymyksessä olevan ajoneuvon pysyvä haltija. Valokuvin ja henkilötodistelulla oli näytetty, että tuo ajoneuvo oli ollut pysäköitynä ParkComin väittämin tavoin.

Mika S oli häntä todistelutarkoituksessa kuultaessa kertonut, ettei hän muistanut, kuka autoa olisi kyseisinä ajankohtina ajanut. Mika S oli kertonut, että kuljettajan henkilöksi oli useita vaihtoehtoja, muttei ollut osannut nimetä näistä ketään.

Pysäköinnit olivat tapahtuneet noin kolmen kuukauden aikana. Mika S oli 23.10.2006 alkaen maksumuistutuksen saatuaan käynyt sähköpostikirjeenvaihtoa ParkComin kanssa. Sen jälkeen auto oli ollut vielä neljä kertaa samalla alueella ehtojen vastaisesti pysäköitynä. Koska Mika S oli muutoinkin ollut hyvin aktiivinen asiassa, käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana, että hän ei miltään osin muistaisi, kuka hänen hallinnassaan olevaa autoa olisi ajanut. Todistelua arvioitaessa voitiin soveltaa vapaan todistusten harkinnan periaatetta ja ottaa huomioon kokemussääntö, jonka mukaan ajoneuvon omistaja tai haltija kuljetti yleensä autoaan itse tai ainakin tiesi, kenen käytössä se oli. Käräjäoikeus katsoi ParkComin näyttäneen toteen, että Mika S oli toiminut hallinnassaan olleen ajoneuvon kuljettajana, kun se oli ollut pysäköitynä yhtiön esittämin tavoin."

En tiedä kuinka tyhmä ja sokea tuomarin pitäisi olla, etteikö tuossa tilanteessa ratkaisisi asiaa kantajan hyväksi.

[NuoriD]

Jos kyseessä olisi ollut yksittäinen maksu ja Mika S olisi heti kärkeen kiistänyt, että en ole kuljettanut ajoneuvoa, tuomioistuin tuskin olisi moista päätöstä tehnyt. Siviilioikeusasioissa todistustaakkakysymykset ovat kuitenkin niin selviä.

Varmaan tämäkin vielä testataan oikeudessa. JOS selityksesi riittää, että ei tiedä/muista, niin yksityisten pysäköinninvalvontayritysten rahastus saattaa muodostua vaikeaksi.

Vaikka toisaalta kannattaa tietysti muistaa, että viidenkymmenen vuoden ajan on ollut tiedossa, että tv-lupatarkastajaa ei tarvitse päästää asuntoon ja silti ihmiset päästävät. Lisäksi luvattomasta tv:n katselusta epäiltäessä ei voida suorittaa kotietsintää. Em. asioista huolimatta ihmiset päästävät lupatarkastajan kotiinsa ja sitten maksavat seuraamusmaksut.

[NuoriD]

Lainataan vielä Davelle oleelliset osat käräjäoikeuden tuomiosta:

"Valvontamaksun kohdentuminen

Valvontamaksua vaadittiin Mika S:ltä sillä perusteella, että hän oli kuljettanut ajoneuvoa. Mika S puolestaan oli kiistänyt toimineensa kuljettajana.

Sopimukseen vetoavan oli näytettävä toteen sopimuksen syntyminen. ParkComin tuli siten näyttää, että Mika S oli kuljettanut autoa kysymyksessä olevina ajankohtina, kun sopimuksen syntyminen perustui nimenomaan tuohon kuljettamiseen.

ParkCom oli vedonnut sillä oleviin näyttövaikeuksiin, kun taas Mika S:n oli helppo selvittää, kuka autoa oli ajanut. Käräjäoikeus katsoi, että näytön hankkiminen siitä, kuka ajoneuvon tosiasiallisesti oli pysäköinyt, ei ollut mahdotonta esimerkiksi henkilötodistelun avulla. Sen sijaan näytön hankkiminen liiketoimintana harjoitetun pysäköinninvalvonnan puitteissa oli hankalaa ja varmaankin liiketaloudellisesti kannattamatonta. Tämä ei kuitenkaan ollut riittävä peruste todistustaakan kääntämiselle Mika S:lle.

Todistustaakan kääntäminen merkitsisi tosiasiallisesti sellaista sopimuksen ehtoa, että ajoneuvon omistajan tai haltijan tulisi valvontamaksuilta välttyäkseen näyttää, että joku toinen oli autoa kuljettanut. Tällainen ehto olisi kuluttajansuojalain vastaisena kuluttajan kannalta kohtuuton ehto. Todistustaakan kääntäminen olisi muutoinkin kuluttajansuojalainsäädännön periaatteiden vastaista. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että kysymys ajoneuvon kuljettajasta oli ratkaistava normaalin todistustaakkasäännön perusteella. Sopimukseen vetoavan ParkComin oli siten näytettävä Mika S:n kuljettaneen autoa kanteessa väitettyinä aikoina.

Mika S oli kysymyksessä olevan ajoneuvon pysyvä haltija. Valokuvin ja henkilötodistelulla oli näytetty, että tuo ajoneuvo oli ollut pysäköitynä ParkComin väittämin tavoin.

Mika S oli häntä todistelutarkoituksessa kuultaessa kertonut, ettei hän muistanut, kuka autoa olisi kyseisinä ajankohtina ajanut. Mika S oli kertonut, että kuljettajan henkilöksi oli useita vaihtoehtoja, muttei ollut osannut nimetä näistä ketään.

Pysäköinnit olivat tapahtuneet noin kolmen kuukauden aikana. Mika S oli 23.10.2006 alkaen maksumuistutuksen saatuaan käynyt sähköpostikirjeenvaihtoa ParkComin kanssa. Sen jälkeen auto oli ollut vielä neljä kertaa samalla alueella ehtojen vastaisesti pysäköitynä. Koska Mika S oli muutoinkin ollut hyvin aktiivinen asiassa, käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana, että hän ei miltään osin muistaisi, kuka hänen hallinnassaan olevaa autoa olisi ajanut. Todistelua arvioitaessa voitiin soveltaa vapaan todistusten harkinnan periaatetta ja ottaa huomioon kokemussääntö, jonka mukaan ajoneuvon omistaja tai haltija kuljetti yleensä autoaan itse tai ainakin tiesi, kenen käytössä se oli. Käräjäoikeus katsoi ParkComin näyttäneen toteen, että Mika S oli toiminut hallinnassaan olleen ajoneuvon kuljettajana, kun se oli ollut pysäköitynä yhtiön esittämin tavoin."

En tiedä kuinka tyhmä ja sokea tuomarin pitäisi olla, etteikö tuossa tilanteessa ratkaisisi asiaa kantajan hyväksi.

MikaS:n olisi pitänyt vedota ufojen tekemään identtiseen kaksoisolentoon, joka kävi sähköpostikeskustelut hänen tietämättään. Katolisessa maassa kannattaisi vedota Saatanan aiheuttamaan riivaukseen, erityisesti jos asuu Vatikaanissa.

Mutta joo, tässä tapauksessa näyttö oli erityisen vahva. Mielenkiintoista tosiaan nähdä, mitä tapahtuu yksittäisen pysäköinnin olleessa kyseessä. Varmasti siitäkin vielä käydään oikeutta.