Mammailu

[saira]

Niinno, tässä, niinkuin kaikessa muussakin, itse ajattelin aika mustavalkoisesti ennen raskautta. Tietysti ennen sitä ajattelin tulevani täydelliseksi äidiksi, ja kuinka polttaminen ja kaikki muut tavat jäävät kuin itsestään. Kun sain tietää yllätyslapsestani olimme seurustelleet alle puoli vuotta isänsä kanssa, eli ensimmäiset ajat meni todellakin miettiessä mitä teemme, ja muistan vihreänä kadehtineen ystävääni, jolla yksinkertaisesti tupakka ei maistunut raskauden aikana. Eli itselle tuli kokemuksen myötä ne harmaat sävyt vasta mukaan. Ja tajusin myös sen, ettei mun tarvitse olla täydellinen äiti muille kuin omalle lapselleni.

MUTTA edellinen siis oma kokemukseni.

[Elppis]

Näin tupakkarakastajana, todellisena sellaisena, tupakoinnista luopuminen oli ihan helvetin vaikeaa. Siis ihan helvetin vaikeaa.

ite meinasin raastaa joltain randomilta naiselta joka tupakoi kadulla röökin kädestä tupakan tuskassani. Ei ollut todellakaan helppoa. Mun pelastukseni oli pahoinvointi, kun 6 viikkoa viettää pönttöä halaten ei todellakaan tee mieli tupakkaa. Siinä ajassa siitä oli sitten päässy jo yli. Tai no, silleen yli ettei tee enää koko ajan mieli.

Mulla oli aika paljolti sama. Onneksi oksetti kokoajan, sekä kahvin tuoksu, tupakan tuoksu että huoneilma. Mä join kyllä kahvia koko raskausaikani, en tosin pannukaupalla, vaan aamukahvit. Söin erittäin tulisia ruokia, pompin vesijumpassa viikolle 39 asti jne. Vajaa 2v rakastaa nykyään vettä ja maustettuja ruokia.

[bliss]

oksetti kokoajan, sekä kahvin tuoksu, tupakan tuoksu että huoneilma

Samis!!!

Melko syvältä olla 40 viikkoa huonovointinen. Kuin suunnattoman pitkä darra, usch.

[ninnithequeen]

Saako tänne kirjottaa nyt jotain muutakin ku noihin asioihin liittyvää? Maniksesta en ees aloita taas, jeesus. Ja joo, toi Otto-juttu oli aika kamala


Me ollaan nyt hymyilty jo niiiin kauheesti äitille (ja isillekin kerran) ja siskolle vallan kovasti. Syliriippuvaisia ollaan kyllä aika hyvin. Koita täs nyt sit siivota. Nimimerkillä pesen lattioita klo 3 yöllä

Tyttö heitti saunassa perjantaina että hänen pitää pestä tissit hyvin, että niistä tulee yhtä läskit kun äidin tisseistä. Ukkokulta sai pienen puhuttelun, mistä se on tommosta keksinyt muka muualta kuin isältään...

Ja ai kun on äitin isompi kulta ollut niin avuksi taas. Äiti sai aamupalankin sänkyyn tänään Ja vaippaakin vaihdettiin taas kovasti, tyhmä äiti vaan neuvoi liikaa. "Mä oon harjotellu kyl Liisalla!" (Liisa on BabyBorn-nukke)

[Manaaja]

Herätys itsellesi. Olishan se tosi kivaa, jos kaikki lapset maailmassa olisivat toivottuja, suunniteltuja ja ainoastaan henkisesti terveiden, tasapainoisten ja varakkaiden vanhempien lapsia. Lapsia kuitenkin syntyy ihan koko ajan ja ihan kaikenlaisiin perheisiin ja kaikenlaisille vanhemmille. Jeesustella voi aina, mutta ottaisitko kaikki nämä lapset pois vanhemmiltaan ja antaisit ihmisille, jotka ovat lapsia "ansainneet"? Jotenkin vaan nämä moraalisista korkeuksista lauotut totuudet ja sormenheristelyt haiskahtavat fasismilta ja innokkaalta pyrkimykseltä kitkeä pois kakkosluokan kansalaiset.

En tietenkään ottaisi. Mutta kyse ei olekaan siitä että lapset tehdään vanhemmille ja otetaan tai ei oteta vanhemmilta pois. Kyse on siitä että lapsi on viaton yksilö, jolla tulee olla oikeus turvalliseen lapsuuteen ja kasvatukseen henkisesti tasapainoisen ja terveen ihmisen/ihmisten toimesta. Jos huoltajalla ei ole kykyä pitää huolta omasta henkisestä hyvinvoinnistaan, hänellä ei ole kykyä pitää huolta kenenkään läheisensäkään henkisestä hyvinvoinnista. Tällaisella ihmisellä ei tulisi olla oikeutta lisääntyä ennenkuin on hankkinut ensin oman nuppinsa ja prioriteettinsa kuntoon. Minun mielestäni tämän asian pitäisi olla itsestäänselvä kaikille sellaisille ihmisille jotka haluavat lapsen ensi kädessä rakastaakseen eivätkä saadakseen sitä rakkautta ja hyväksyntää.

Täydellistä vanhemmuutta ei kukaan ole keneltäkään vaatinut, eikä kukaan sellaista voi saavuttaa. Nuppihan sellaisen tavoittelussa vain hajoaisi. Mutta jos vetää puoli askia röökiä päivässä raskausaikana, niin parempaankin varmaan pystyisi. Ja kyllä, jos joskus jälkikasvua itse saan, lupaan olla itsekin ilman tupakkaa ja viinaa siinä missä äitikin. Se on periaate/tuki/prioriteettikysymys.

[Manaaja]

Joo kuule älä sä Manaaja tule yhtään tänne pätemään äitiydestä ja vanhemmuudesta jos sulla ei ole omia lapsia!

Joo, niitä vanhemmuuden vaatimuksiahan perinteisesti tosiaan aletaan miettiä vasta siinä vaiheessa kun se kakara on jo siinä järsimässä tapetinnurkkia, sen sijaan että niitä velvollisuuksia mietittäisiin kunnolla etukäteen.

[Manaaja]

Käsittääkseni ihan ensimmäisillä viikoilla (muistelisin jonkun puhuneen kuudennesta viikosta) alkio ei saa ravintoaan äidiltä, vaan ruskuaispusiista. Itsekin vedin parit kännit raskaana ollessani juuri näinä viikkoina kun raskaudesta ei ollut tietoa (juuri sopivasti sattui parit juhlat niille viikoille...).

Onneksi joo. Eihän sitä kukaan yleensä tiedä muutenkaan olevansa toista päivää raskaana. Mutta siinä vaiheessa kun ollaan vielä ensimmäisellä kolmanneksella ja äidillä ja sikiöllä on jo yhteinen verenkierto, on riski kehityshäiriöille suurimmillaan.

[saira]

Juu, mun(kin) onneksi luonto on järjestänyt tämän suoja-ajan...

Täydellistä Äitiyttä löytää yleensä nettipalstoilta ja muilta äideiltä. Tietty syyllistäminen tuntuu olevan päivän sana. "Jos et imetä tarpeeksi kauan, käytä kestovaippoja, tee ruokaa itse, aktivoi lastasi, järjestä laatuaikaa, jne jne." Siksi en lue tiettyjä palstoja. Tähän on valitettavasti myös (huomannut ainakin omalla kohdallani) neuvola tullut mukaan. Lapsen kehityksen täytyy olla juuri sopivalla tasolla, persoonallista kehitystä ei katsota vain yleisiä suuntaviivoja. Mun tyttäreni ei osannut leikata suoraa viivaa pitkin täysin viime vuonna, niin meille ehdotettiin psykologia! Ei auttanut, että yritin sanoa lapsen olleen kotona 3-vuotiaaksi, ja etten askarrellut kotona niinkuin ehkä hoidossa oltaisi askarreltu. Hoidossa ollessaan nyt tämän suuren vian kirinyt kiinni, eikä tänä vuonna enää sanottu mitään.

Tiettyjä odotuksia tulee siis moneltakin tasolta, ja minulle kesti tosiaan jonkun aikaa hyväksyä itseni. Nyt olen Äiti omalla, omalle lapselleni sopivalla tavalla.

Lisäys: Toisaalta olen ajatellut asian myös niin, että jos olisin Täydellinen Äiti, antaisin huonon roolimallin lapselleni, sillä hän ei oppisi hyväksymään inhimillisyyttä, ja sen mukanaan tuomia virheitä, joita meissä jokaisessa on, ja jotka tekevät meistä meidät.

[ninnithequeen]

^Manala vissiin käy niillä mammapalstoilla.

[Kreitsu]

Kaikki tekevät joskus virheitä, myös vanhemmuudessa. Edelleen korostan, että pahat ongelmatapaukset ovat toki erikseen, mutta kehtaan väittää että isolla osalla ihan tavallisia perheitä on käynyt odotusaikana ja kasvatuksessa moka jos toinenkin.

Käsittääkseni tässä ei kukaan mitään täydellisyyttä vaatinutkaan - sellainen kun on aika mahdotonta ja täydellisyyskin on aika subjektiivinen käsite.

Tahallisella ja tahattomalla toiminnalla on kuitenkin suuri ero. Ihminen kun voi tehdä valintoja, joissa on mahdollista ottaa muitakin huomioon, jos viitsii.

En oikein ymmärrä sitä kauhistelua, minkä sai aikaan tupakoinnin paheksuminen raskausaikana. Onhan polttaminen muutenkin aika idioottia puuhaa ja vielä idioottimaisempaa se on mielestäni, jos on paksuna.

Miksei sitä saa sanoa ääneen, kun tupakointia/tupakoitsijoita noin yleisesti ottaen muutenkin vainotaan? Pitääkö raskaana olevat naiset säästää tältä vainolta, koska hehän ovat kuitenkin äitejä eikä heitä saa syyllistää ja pälä pälä.

Tuo "pitää olla täydellinen äiti" höpötys on sitä samaa paskaa kuin läskivaino. Ei varmaan kannata lukea mammapalstoja, jos ainut anti niissä on tuoreiden muorien kehuskelu sillä, kuka imetti pisimpään ja kuka on siten paras äiti jne.

[EveryWoman]

Lisäys: Toisaalta olen ajatellut asian myös niin, että jos olisin Täydellinen Äiti, antaisin huonon roolimallin lapselleni, sillä hän ei oppisi hyväksymään inhimillisyyttä, ja sen mukanaan tuomia virheitä, joita meissä jokaisessa on, ja jotka tekevät meistä meidät.

Hyvin ajateltu. Oman virheellisyyden kohtaamisen taito lienee yksi arvokkaimmista, jonka voi lapselleen opettaa.

Manalallakin oli taas hyviä pointteja. Toden totta jotkut (monet!) miettivät vanhemmuuteen liittyviä asioita ennen ekan lapsen saamista, ja hyvä niin. En pysty ymmärtämään, miksi lapsen saaneet yrittävät jotenkin tehdä tällaiset mietinnöt epäpäteviksi tai turhiksi. Silloinhan sitä on kykenevimmillään miettimään tilanteita objektiivisesti, kun ei vielä/enää ole itse tilanteen osapuoli. Lapsena olosta meillä on kaikilla kokemusta, joten itsensä näkeminen vanhemman roolissa ennen kuin siihen päätyy oikeasti on parasta mahdollista mielikuvaharjoittelua, ja toivottavasti siten voi rakentaa pohjaa, jolla seistä sitten kun tilanne on päällä (eli muistella ajatuksiaan ajalta, jolloin pystyi paremmin samastumaan lapsen asemaan).

Ymmärrän ilman muuta, että joillekuille tupakoinnin lopettaminen on hyvin vaikeaa. Ja että virheitä sattuu, koska olemme kaikki ihmisiä. Mutta sen ymmärtäminen ei merkitse että se tulisi myös hyväksyä (= RP:n hyvä pointti). Se on edelleen yhtä paha virhe, vaikka sen tekemistä olisi kuinka vaikea välttää.

Lapsi totta kai rakastaa vanhempiaan ehdoitta (tiettyyn ikään asti), vaikka nämä olisivat korsteenialkkiksia. Mutta eihän lapsen mielipide meistä ole se, jonka mukaan meidän tulee vanhempina käyttäytyä. Vanhemman tulee käsittääkseni päättää toimistaan vastuullisesti ja aikuisella olevaan ymmärrykseen nojaten, eikä sallia itselleen kaikkia niitä virheitä joista lapsi ei ymmärrä häntä tuomita. Tai antaa lapselle periksi kaikkea mitä tämä keksii vaatia, jotta lapsi pysyisi jatkuvasti tyytyväisenä. Se mekanismi, joka saa lapsen rakastamaan myös ääri-itsekeskeisiä vanhempia, kostautuu uhrimentaliteettina. Äiti ryyppäsi, koska minä olin niin vaikea lapsi. Isä hakkasi, koska kerjäsin sitä. Tästä (väärästä) ajatusmallista on hyvin vaikea murtautua ulos, ja jos se ei onnistu, lapsi kärsii vahingoista lopun ikäänsä.

Nuo ovat faktoja, joita ei pidä hyssytellä ja kieltää, vaikka ilman viinaa/tupakkaa/aggressiota/mitä milloinkin eläminen olisi kuinka vaikeaa tahansa. Liian ankara ei pidä itselleen myöskään olla, jotta ei voisi tarpeettoman huonosti. Mutta siitä perusasiasta, että alkoholi ja tupakka vahingoittavat lasta, luulisi joka tapauksessa kaikkien olevan samaa mieltä.

(Tulin tänne alun perin purkamaan ahdistusta, joka syntyi käytäni asuntonäytöllä lapsiperheen kämpässä, jossa oli pistävä röökin katku. Olin vähällä oksentaa, silmiä kirveli. Ei jäänyt mitenkään hirveän kivat fiilikset.)

[ninnithequeen]

Poika on huutanu koko yön ilman syytä. Mikään ei auta, ei kuumetta eikä muutakaan. Cuplatoniakin saanut. Kanniskelua ja hyssyttelyä koko yö. Voi hemmetti. Hoitotäti tulee kohta, saa viedä kersan pihalle hyvään ilmaan että mä saan ees vähän nukuttua jotta jotenkin jaksan tänkin päivän.

Meinasin oikeesti mennä saunan lauteille nukkumaan että sais ees pienet tirsat

Ihottuma hällä on jo paljon parempi, bepanten vissiin auttoi.

[Melnais]

Kiitokset onnitteluista! Ja hyvä kiertämään, prosessille ilmeisesti samasta syystä oikein paljon onnea. Toivottavasti kaikki sujui hyvin, kirjoitit jossain täällä äskettäin koetuista sairaalavaikeuksista ja muistelen jotain ongelmaa olleen mukelon syntymässäkin. Mikä on Leilan tilanne, onko merkkejä, joko kohta?!

Jos nyt jostain osastolla haamuna vaeltaessaan sai tukea niin siitä kokemusten kirjosta joka perheillä oli. En ihan kevyesti osannut ottaa kontaktia muihin äiteihin mutta päivien kuluessa uskaltauduin kyselemään toisten tilannetta ja se auttoi eniten suhteuttamaan omaani. Vaolaa kävi mielessä, kun näin erään nuoren parin odottelevan ensin monta päivää osastolla ja lopulta he saivat pikkukaksosensa luokseen. Vaikkei kenellekään raskaita kokemuksia toivo, on jotenkin lohdullista huomata miten samantyyppisiä tuntemuksia muilla on ollut. Ja sairaalan puolustukseksi sanottakoon että oikein mielelläni synnytin siellä kaikista hankaluuksista huolimatta, saunaan olisimme kuolleet molemmat.

Mä mietiskelin äitiyttä paljolti juuri etukäteen. Mitä se vaatii, mistä joutuu luopumaan, mitä saa. Varsinkin omaa epävarmuuttaa siitä jaksanko, osaanko ja pystynkö joutui paljon ajattelemaan. Mietin myös niitä pahimpia skenaarioita; entä jos en jaksa, entä jos haluan ravistella kitapurje lepattaen huutavaa avutonta lastani? Varautuja kun olen, selvittelin etukäteen myös mistä sitä apua saa jos näin käy ja ohjeistin miestä toimimaan jos näkee että romahdan.

Tietysti etukäteispohdinnat olivat aika haaleita ajatuksia verrattuna tähän kaikkinielevään kokemusmaailmaan jossa nyt räpistellään mutta näkisin ajatuksen työstön kannattaneen. Ei ole kiirettä mihinkään muuhun, minun tehtäväni on nyt olla juuri täällä läsnä tuota pientä nöpötööttiä varten. Nyt kun miehen avustuksella olen alkanut saada nukuttua päivittäin, on myös ajatus lähtenyt selkeytymään ja pahin avuttomuus vauvan kipuhuudon edessä on väistynyt. Nyt jaksaa jo ajatella keinoja eikä vain itke itse lapsen mukana.

Eikös edellisen vauvabuumin aikaan Kitinässä käyty samanmoinen tupakointikeskustelu? Sairaalassa naapurivuoteen teiniäitiä opastettiin mielestäni erittäin kauniisti tupakoinnista. Ilman syyllistämistä kerrottiin miten vauva saa äidinmaidon mukana tupakan myrkyt suoraan elimistöönsä ja parasta molemmille olisi alkaa vähentämään. Jos taas vähentäminen ei onnistu, olisi parasta imettää ensin ja sen jälkeen vasta käydä tupakalla, jotta rintamaidon pitoisuudet eivät olisi niin runsaat. Kerrottiin myös miten vauvan itkuisuus on suurelta osin riippuvuutta, sillä niin kuin äiti tahtoo annoksensa tahtoo vauvakin kun siihen on tottunut. Tällä äidillä tupakanhimo oli niin suuri ettei hän pystynyt imetysohjeita noudattamaan ja hän hakikin minulta tukea ajatukseensa lopettaa imetys kokonaan ja siirtyä vastikeruokintaan, jonka koki helpommaksi. Sääli kun maitoa tuli kuin koskesta. En oikein osannut mitään sanoa, kerroin itse imettäväni niin paljon kuin mahdollista mutta ilman ylimääräistä stressiä, lapset kasvavat ja kehittyvät myös pulloruokinnalla. Vaikeita asioita, juuri niitä harmaita.

[Leila]

Mikä on Leilan tilanne, onko merkkejä, joko kohta?!

Tuskin ihan hetikään vaikka la on jo parin päivän päästä. Itse asiassa voin nyt paremmin kuin viikkoihin aikaisemmin. Monet kivut ja säryt (sekä supistukset!) on loppuneet kokonaan. Pää vaan alkaa pettää, en jaksaisi enää yhtään uutta aamua tämän ratkeamispisteessä olevan mahan kanssa.

Ja kyllä, äitiyttä ja vanhemmuutta saa arvostella muutkin kuin lapselliset itse. Jollakin tavalla äitiys vaan nähdään niin helvetin pyhänä asiana, että siihen, miten itse kukin sitä toteuttaa, ei saisi olla muilla mitään sanomista tai mielipidettä. Tupakoinnista sen verran, että minulla on pari tosi pitkään polttanutta kaveria, jotka jättivät tupakan ilman mitään ongelmia tullessaan raskaaksi. Toinen pystyi myöhemmin myös luopumaan astmalääkkeistään, kun oireet helpottivat. En tiedä miksi se lopettaminen on toisille helpompaa kuin toisille. Omissa tutuissa raskausaikana tupakoivat ovat olleet tosi nuoria ja vähän koulutettuja äitejä. Näiden lapset saa himpun verran heikommat eväät elämään jo ennen syntymäänsä.

[Bhven]

Poika on huutanu koko yön ilman syytä.

Autojen varashälyttimet tekevät joskus samaa. Otappa pojasta hetkeksi akku irti ja kytke sitten takaisin, jospa se buuttaisi itsensä.

[annepa]

Täydellistä Äitiyttä löytää yleensä nettipalstoilta ja muilta äideiltä. Tietty syyllistäminen tuntuu olevan päivän sana. "Jos et imetä tarpeeksi kauan...

Tämä se tuntuu suuria tunteita herättävän. Kemikaalicocktailin Noora kertoi blogissaan etsivänsä lasista tuttipulloa. Kommentit olivat tyyliin "etkö siis meinaa imettää??!?!11"

Niinhän se menee että jos ennen synnytystä ostaa tuttipullon niin se tarkoittaa että silloin ei meinaa imettää ollenkaan..... Yksisilmäisyys ja putkinäköisyys ovat päivän sana!

[urpiainen]

En ole vielä yhtäkään alan ammattilaisen väkertämää lähdettä nähnyt, joka sallisi esim. alkoholin kohtuukäytön raskaanaolevalle äidille.

No asiantuntijuudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni Lääkäriseura Duodecimin lääkäriohje, ja sitä kautta esim. Alkon infolehdykät, toteavat näin:
"Raskauden aikaisena kohtuukäyttönä pidetään 1–2 viikoittaista alkoholiannosta. Alle 10 prosentilla suomalaisista raskaan olevista naisista tämä kulutus ylittyy. Kulutuksen ollessa alle 2 annosta viikossa ei haittavaikutuksia raskauden kulkuun, äidin omaan tai sikiön terveyteen ole todettu."
No eihän tässä varsinaisesti sallita tai kielletä, mutta vaikuttaisi kuitenkin siltä, että alkoholin kohtuukäytön kiellolle ei sinänsä ole lääketieteellistä perustetta. Minuahan tämä kiinnostaa lähinnä siksi, että yhtreiskuntatieteen käytännön kannalta kiinnostava peruspsykologinen tai -yhteiskuntatieteellinen peruste kyllä on: Ne äidit, jotka ovat riskiryhmää sikiön alkoholilla tai tupakalla vahingoittamisen jalolla saralla, ovat tutkitusti erinomaisia huijaamaan itseään arvioimalla aivan vilpittömästi oman alkoholin- ja tupakankäyttönsä roimasti todellisuutta alemmaksi. Jos siis määritelmänmukainen kohtuukäyttö sallittaisiin, sen nimissä todellisuudessa käytettäisiin roimasti yli kohtuuden.

[NuoriD]

Alkon käytön suhteen kannattaa pidättäytyä itsesuojelun takia.

Vaikka käytännössä kohtuullisella käytöllä ei olisi mitään haittaa, niin jos lapsi sitten alkoholista riippumattomasta syystä syntyisi jotenkin sairaana/vammaisena, äiti automaagisesti pohtisi, oliko sillä yhdellä pienellä punaviinilasillisella jotain osuutta asiaan. Helpompaa, kun ei ota yhtään, niin ei ainakaan tarvi sitten pohtia tuollaista.

[urpiainen]

Alkon käytön suhteen kannattaa pidättäytyä itsesuojelun takia.

Vaikka käytännössä kohtuullisella käytöllä ei olisi mitään haittaa, niin jos lapsi sitten alkoholista riippumattomasta syystä syntyisi jotenkin sairaana/vammaisena, äiti automaagisesti pohtisi, oliko sillä yhdellä punaviinilasillessa jotain osuutta asiaan. Helpompaa, kun ei ota yhtään, niin ei ainakaan tarvi sitten pohtia tuollaista.

Toisaalta, jos todettaisiin "virallisesti", että yksi punaviinilasillinen on tutkitusti turvallinen, niin sitten tällaista syyllisyyttä ei kai tulisi? Syyllisyyspohdintoja kai tuotetaan, kun virallisesti alkoholi kielletään kokonaan, ja kohtuukäyttäjät sitten rikkovat tuota kieltoa? Minusta tuossa perustelulogiikassasi on jotain vähän hämärää tai peräti kehämäistä.

[Vesper]

Jos siis määritelmänmukainen kohtuukäyttö sallittaisiin, sen nimissä todellisuudessa käytettäisiin roimasti yli kohtuuden.

Juuri näin olen minäkin antanut itselleni kertoa.

[ninnithequeen]

Poika on huutanu koko yön ilman syytä.

Autojen varashälyttimet tekevät joskus samaa. Otappa pojasta hetkeksi akku irti ja kytke sitten takaisin, jospa se buuttaisi itsensä.

Nyt joutu repeemään

[NuoriD]

Alkon käytön suhteen kannattaa pidättäytyä itsesuojelun takia.

Vaikka käytännössä kohtuullisella käytöllä ei olisi mitään haittaa, niin jos lapsi sitten alkoholista riippumattomasta syystä syntyisi jotenkin sairaana/vammaisena, äiti automaagisesti pohtisi, oliko sillä yhdellä punaviinilasillessa jotain osuutta asiaan. Helpompaa, kun ei ota yhtään, niin ei ainakaan tarvi sitten pohtia tuollaista.

Toisaalta, jos todettaisiin "virallisesti", että yksi punaviinilasillinen on tutkitusti turvallinen, niin sitten tällaista syyllisyyttä ei kai tulisi? Syyllisyyspohdintoja kai tuotetaan, kun virallisesti alkoholi kielletään kokonaan, ja kohtuukäyttäjät sitten rikkovat tuota kieltoa? Minusta tuossa perustelulogiikassasi on jotain vähän hämärää tai peräti kehämäistä.

Yksittäinen ihminen ei voi vaikuttaa virallisiin terveyssuosituksiin eikä myöskään yleiseen mielipiteeseen.

Postaukseni ydin on avauskappaleessa.

Mutta kuten itse lainasit; "Raskauden aikaisena kohtuukäyttönä pidetään 1–2 viikoittaista alkoholiannosta. Alle 10 prosentilla suomalaisista raskaan olevista naisista tämä kulutus ylittyy. Kulutuksen ollessa alle 2 annosta viikossa ei haittavaikutuksia raskauden kulkuun, äidin omaan tai sikiön terveyteen ole todettu."

Kyllähän tuo on tuossa sanottu niin selvästi, kuin sen voi sanoa. Siitä huolimatta veikkaan, että jos lapsi syntuu sairaana/vammaisena, niin se yksi punaviinilasillinen aiheuttaa monissa syyllisyydessä piehtarointia. Oman edun kannalta kannattaa jättää se ottamatta.

Ajattelen tätä oman päänuppini kannalta. Veikkaan, että itse saattaisin juurikin syyllistää itseäni siitä yhdestä viinilasillisesta, vaikka järjellä tajuaisin, että sillä ei ollut mitään merkitystä. Vieläpä jos naapurin Mirja olisi nähnyt sinut silloin kotisi terassilla viinilasi kädessä, niin siitähän se juttu alkaisi kulkea.

[Lolita]

Minua taas alkoi ihmetyttää, miten se tuntuu olevan niin vaikeaa jättää alkoholi kokonaan nauttimatta raskauden aikana? Miksi kenenkään pitäisi ottaa sitä yhtä tai kahta viikossa? Eikö itseä yhtään huolestuta, jos ei pysty olemaan ilman viinaa?

(Mä olen tätä mieltä kyllä raskauttamattomistakin ihmisistä, eikö huolestuta jos ei pysty olemaan ottamatta, mutta se on pyhä lehmä jota ei saa pilkata. Ja mulla on raitistumisen myötä todella tiukka pipo.)

[RP]

Tähän alkoholi kysymykseen on sinänsä hankala omasta puolesta vastata/muodostaa mielipidettä, koska juon vain ja ainoastaan humalahakuisesti. Eli meinaan sitä, etten juo saunassa, ruoan kanssa jne. yhtään alkoholia. Muutenkaan juurikaan juo, menee hieman kausittain omat mielihaluni.

En osaa siis ollenkaan samaistua siihen, että sitä alkoholia on pakko raskauden aikana ottaa.

[urpiainen]

^^ & ^ Ajattelin, että tässä tosiaan on kyseessä tämä mainittu kohtuukäyttö merkityksessä lasillinen punaviiniä hyvän ruoan kanssa. Tässä kontekstissa tuo "eikö pysty olla ilman viinaa" tai "pakko ottaa alkoholia" kuulostavat hiukan erikoisilta. Tai siis esimerkiksi nyt lauantai-illan illallisseurueessa oli mukana yksi raskautettu rouvashenkilö, joka pitäytyi esimerkillisesti vesilinjalla koko illan ajan. Minusta on kuitenkin melkein rikollista, että hän ei ottanut pientä lasillista erinomaista punaviiniä täydentämään ruoan tarjoamaa elämystä. Tuollainen määrä parituntisen istunnon aikana tuskin olisi ollut kovin riskitekijöitä nostavaa, eikä nautinnolle antautuminen olisi minusta ollut kovin tuomittava repsahdus. Vaikea olisi ollut tapaus käsitteellistää sellaisena, että henkilö, jos olisi juonut, ei olisi pystynyt olemaan ilman viinaa tai että hänen olisi ollut pakko ottaa alkoholia. Minusta se on pikemminkin nuo kommentit, jotka kertovat hieman huolestuttavasta alkoholisuhteesta, kuin se, jos raskaana oleva ottaa gastronomisista syistä lasin hienoa viiniä tai juhlatilanteessa kilistelee lasillisella kuohuvaa. Tästä syystä en myöskään vieläkään oikein niele tuota ND:n argumentaatiota. Perusteeton syyllistäminen on vähän, sanoisinko, perusteetonta.