Manaaja kirjoitti: Aika vaikea on päättää onko "rasittava" ihan riittävän hyvä adjetiivi kuvaamaan sanoja ja agendoja suuhun tuputtavaa vänkäämispainotteista luonnettasi.
Myönnettäköön: en kyllä tuon adjektiivin osuvuutta itseeni lähtisi missään nimessä kieltämäänkään. Tosin se, että avaat rasittavuuden sisältöä viittaamalla "agendojen suuhun tuputtamiseen" ja "vänkäämispainotteisuuteen" on jonkin verran paksua, kun tulee nimenomaan sinun näppikseltäsi. Keskustelussa, jossa teemana on äitien syyllistäminen faktoista välittämättä, käy ilmi, että sinun syyllistämisiesi pohjalla olleet faktat ovat kaikki väärin, mutta tämä ei mitenkään vähennä sen enempää syyllistämisen kuin vänkäämisenkään haluasi.
Kuten olen jo kirjoittanut, mutta jostain syystä et lukemaasi ymmärtänyt, toistan vielä: Itse en ketään äitiä lähtisi tuomitsemaan viinilasillisen vuoksi. Silti alkoholin vähäisenkään käytön riskejä ei ole voitu poissulkea, jos ei ole voitu todistaakaan. Vähäisiä riskejä on käytännössä mahdotonta todistaa, sillä ne hukkuvat kohinaan. Silti ne hyvin todennäköisesti jossain muodossa siellä ovat, sillä riskikäyrät harvemmin liipaisevat porrasta pitkin nollaan tietyssä pisteessä.
Mitään riskiä se ei sikiölle tuota
No on se helvetin hyvä että sentään Urpiainen uskaltaa tietää sen mitä lääkärit eivät uskalla.
Riski, jota ei voida poissulkea, on edelleen riski. En henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi kukaan haluaisi poissulkematonta riskiä ottaa lapsensa puolesta oman nautinnonhakuisuutensa vuoksi, kun se ei kerran pakollista ole. Riski on hyvin pieni, en ole tuomitsemassa ketään sen vuoksi, mutta ihmettelen kuitenkin tarvetta siihen.
Toimistorotta kirjoitti:Ensin mä kelasin, että kolmekymppisellä lapsettomalla kundilla joka ei ole eläessään edes vaippaa vaihtanut ei olis tähän niinku kauheesti antaa inputtia. Mutta sitten löysin valon!
Sitä mä vaan jäin pohtimaan, että mitä ton yhden supermutsin mamma on vetänyt raskausaikana kun siitä on tullut noin keijo.
Moi Tix. Muistatko vielä ne ajat kun osasit oikeasti vittuilla? Noo, älä välitä, en oikein minäkään. Sen sijaan muistan kyllä ne ajat kun edes yritit ilman että jouduit heiluttamaan ihan joka välissä "mä vaan provosin" -korttia jokaisesta vastapallosta. Ja ne ajat, jolloin vittuilu oli jotain muutakin kuin muiden 5v sitten loppuun käytetyistä keskustelupalstaiskulauseista liimattua "et vaan idari tajuu" -risottoa.
Mä kato symppaan sua nyt. Ei ollu oikeesti helppo kattoo ku kaveri menee pätemään johonkin suhdepuolen kumppaneiden moralisointiketjuihin shiwan-mokkeri -luokan jannuille, käyttää kaikki kymmenessä vuodessa keikuilta ja snapoilta kopioimansa isännussinta, vihaisetnuoretmiehet ja aitoatuskaaintternetissä -kortit ja ottaa silti näiltä 10-0 nekkuun. Mä arvasin, ettei mee kauaa kun sä tuut häntä takajalkojen välissä takaisin.
Mä tiedän että sä pystyt parempaan. Ehkä sua vain pitäisi vähän provota?
Manaaja kirjoitti:
Vähäisiä riskejä on käytännössä mahdotonta todistaa, sillä ne hukkuvat kohinaan.
...
Riski, jota ei voida poissulkea, on edelleen riski.
Minusta alkaa vähän vaikuttamaan siltä, ettet oikein taida ymmärtää riskin käsitettä.
Näinköhän lääketiede on kyennyt todistamaan minkään asian suhteen, ettei siihen liittyisi aukottomasti mitään terveysriskiä? Homma kun taitaa toimia just päinvastaisella tavalla.
Riskeistä puhuttaessa pitäisi varmaan tehdä kustannus-hyöty-anaaliyysi. Jos viinilasillisesta seuraa riski, jonka torjumisen hinta (olkoon se sitten vaikka hyvän viinin muuttuminen etikaksi) on suurempi kuin saavutettu hyöty, lasi kannattaa kumota.
Eniten ärsyttävät suositukset. Yhdessä vaiheessa ei suositeltu imettämistä, toisessa kielijännettä ei leikattu, kolmannessa kehotettiin nukuttamaan mahallaan jne. Nykyään suositus on nukuttaa selällään, mutta neuvolantädit sanovat kyljellään. Miten tämä voi olla niin vitun vaikeaa?
bliss kirjoitti:Surullisen usein ihan fiksutkin naiset menettävät täysin kykynsä ajatella itse kun siihen raskaustestiin ilmestuu kaksi viivaa.
Mut eiks se oo hienoa, että intternet on täynnä kolmekymppisiä lapsettomia miesasiantuntijoita, jotka hoitaa ajattelun ja syyllistämisenkin äitiparan puolesta, niin ehtii sitten keskittymään siihen huonossa omassatunnossa piehtaroimiseen, kaiken miellyttävän välttämiseen ja täysin todistuspohjaa vailla olevien riskien pelkäämiseen sen sijaan että typerästi vaikka koettaisi nauttia elämästään raskausaikanakin?
^ Mulla joskus aikoinaan pelko siitä, etten pysty olla hyvä äiti aiheutti sen, että ajatus lapsien hankkimisesta pelotti niin paljon, että tovin meni niin, etten todellakaan halunnut edes hankkia lapsia. Onneksi nyt mä oon taas sitä mieltä, että oon sit täydellinen äiti, no ei sentään.. mutta enää pelko ei lamaannuta.
milli kirjoitti:^ Mulla joskus aikoinaan pelko siitä, etten pysty olla hyvä äiti aiheutti sen, että ajatus lapsien hankkimisesta pelotti niin paljon, että tovin meni niin, etten todellakaan halunnut edes hankkia lapsia. Onneksi nyt mä oon taas sitä mieltä, että oon sit täydellinen äiti, no ei sentään.. mutta enää pelko ei lamaannuta.
Luonto ajaa tikanpojan puuhun. Jokainen maalaisjärkinen ja lapsirakas nainen pärjää vallan hyvin äitinä. Enemmän kannattaa pohtia sen kumppanin valmiuksia, kyllä joka (hetero)ukolle pipari kelpaa mutta isäkelpoisuus ei välttämättä tule siinä mukana.
Toimistorotta kirjoitti:Luonto ajaa tikanpojan puuhun. Jokainen maalaisjärkinen ja lapsirakas nainen pärjää vallan hyvin äitinä. Enemmän kannattaa pohtia sen kumppanin valmiuksia, kyllä joka (hetero)ukolle pipari kelpaa mutta isäkelpoisuus ei välttämättä tule siinä mukana.
Juh, no mä vaan kovasti pelkäsin siirtäväni meidän perheen kirouksia ja olevani aivan kauhea vanhempi omalle lapselleni, ja pelkäisn, etten pysty rakastaa sitä jne jne.. Oli jossain vaiheessa liikaa omia ongelmia, ja ajattelin, ettei sellainen saisi hankkia lapsia.
En mä kumppanin vanhemmuustaitoja missään vaiheessa ole epäillyt.
Vesper kirjoitti:Mä epäilisin ensimmäisenä todellisia haluja, sitten vasta taitoja.
Siis.. kumppani haluaa lapsia, ehdottomasti ja on varmasti hyvä isä.
Pitkään tuntui, että äitiys oli se asia minkä takia tänne maailmaan minut on luotu, sitten alkoi liiallinen ajattelu, friikkailu ja mm terapian avulla saavutetaan pikkuhiljaa sitä tasapainoa.
Mietin vain, että kun on omaa itseään kohtaan niin kriittinen, ettei pysty sulattamaan pienimpiäkään omia virheitä, niin miten se on sitten oman lapsen suhteen. Pelkäsin pitkään, että olen samanlainen kuin isäni, että en pysty hyväksyä lasta, jos se toimii vastoin niitä omia odotuksia. Diippii shittiä.
Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, niin mitä korkeammalle laitat tavoitteet, sitä korkeammalta tippuu. Sitä ei koskaan voi olla täydellinen, ei missään.
The great club outshines the individual, always and forever.
milli kirjoitti:
Mun terapeutti sanoi, että meidän perheessä on sen mielestä käytetty jotian 40-luvun kasvatusmetodeja, ei mikään ihme että oon niin fucked up
No mut silloinhan sun on helppo kasvattaa oma muksu. Teet vain kaiken päinvastoin kuin mitä teillä kotona tehtiin
