RP kirjoitti:Onko se oikeasti niin, hyväksy tai jätä?
No en tiiä. Muuta kuin, että melkosta hyväksymistä tässä on puolin ja toisin vuosiin mahtunu... Jätöt toki kans. Kummatkin onneks muuttaneet itseään ja melko rajusti.
Joo, tietty jotkut asiat pitää hyväksyä. Miksi muuttaa pakettia jonka on itselleen valinnut. Ne isommat jutut on sitten asia erikseen.
Itse olen muuttunut aikasti rajusti siitä mitä olin kun miehen kanssa tavattiin, ja vain parempaan suuntaan, pysyen silti sinä samana omana persoonana.
Meinaan sitä, että opin kyllä niin järkyttävät riitelytavat edellisessä suhteessa, että ilman muuttumistani me ei kyllä tässä oltaisi vaan se ois näyttänyt rakkaudesta huolimatta ovea. Minkä toki mainitsikin.
annepa kirjoitti:Miten mun pitäisi sitten toimia? Tiedostan puutteeni (=vaahtoaminen, kostonhimo) ja käsittelen ne parhaani mukaan niin että en aiheuta enemmän damagea. Ehotuksia?
Vaahtoa vaan. Anna palaa niin että roikaa kunhan et päästä suustasi asioita joilla pyrit tahallasi loukkaamaan toista. Oikeutettu kiukku, jonka määrän voit tarkistaa jo aiemmin esittämästäni kaavasta, on toisinaan ihan paikallaan. Kuten totesin, kiukku ja itku ovat varsin tehokkaita viestivälineitä siitä, milloin on toimittu väärin, ja niiden välttämiseen pyrkiminen voi muuttaa toimintamalleja. Jos aina vain laskee kymmeneen ja malttaa mielensä ja puhuu rauhallisesti, viesti ei välttämättä välity riittävästi. Toki jos pikkuasioista muuttuu atomipommiksi jatkuvalla syötöllä, voi olla että joku päivä kaveri pakkaa laukkunsa ja huomaat että koiranhoito on peruttu seuraavaksi 50 vuodeksi. Valitse mitkä ovat vaahtoamisen arvoisia asioita ja anna skuukkelin korvien välillä vähän kuumottua.
Mulla on kyllä aika pitkä pinna, joten tuo jokapäiväisyys on poissuljettu vaihtoehto.
Hellu "ei tykkää tapella" (kukapa tykkäis), joten tuo raivoaminen kun se on oikeutettua saattaaki olla aika tehokasta. Toistaiseksi tosiaan olen vaahdonnut muualla ja sanonut hänelle suoraan että mua vituttaa ja itkettää niin että en halua puhua sen kanssa. Näin juuri sen takia että osaan olla todella ilkeä ja vittumainen ja haluan rauhoittua ennen kuin keskustelen, että en sanoisi mitään liian ilkeää. Tuntuu toimivan tuo blokkaaminenkin, se kun voi olla aika totaalista. Toimin muuten näin kaikkien muidenkin kanssa.
Näitä blokkaamisia ja isompia rähinöitä on 8.5 vuoden aika ollut.... ehkä 5?
Vituttaa ko en osaa mennä nukkuun
Suvinen, siis sulle ilmoitettiin tämä asia? Sulla ei ole siihen mitään sanomista?
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
^^ Mä oon muuttunu ehkä eniten siinä, etten osaa enää riidellä... Tein lupauksen oppia sen uudelleen tänä vuonna. Treeniä treeniä, voisin vitutusta hyödyntäen aloittaa vaikka samantien!
Suvinen kirjoitti:
Urgh. Olisin toivonut lahjaksi pitkää aamunukkumista, sitten lounasta jossain kivassa ravintolassa ja iltapäivällä kakkukahveille oman äidin luo. Tais jäädä haaveeksi vain.
Äidillä on oikeus ilmoittaa, vaatia ja saada toi, jos ukko on niin helvetin tyhmä ettei tajua sitä muuten.
Tais siis edes sitä nukkumista ja aamupalaa kakun & kuoharin kera.
Viimeksi muokannut masa, 06.05.2010 23:36. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
RP kirjoitti:Onko se oikeasti niin, hyväksy tai jätä?
Jotkut asiat vaan on hyvä muuttaa itsensäkin takia, jos ne piirteet/tavat/whatever tuottaa pelkkää tuhoa. Siis ihan pitkässäkin juoksussa, eikä vain siinä yhdessä kyseisessä suhteessa.
Mut muutos pitää lähteä itsestä. Kun joku on joskus yrittäny muuttaa mua esim töissä niin oon flipannu ihan täysin. Itse olen ymmärtänyt että suuta soukemmalle niin on helpompaa itelläkin.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Mulle ei oo koskaan tuottanut vaikeuksia riidellä, mutta ne entiset tavat vaan oli anteeksiantamattomia. Siinä helisi seinät volyymista, astiat lenteli ja käsiksikin kävin kun pinna tarpeeksi paloi. Ja yleensä se paloi. Niin järjetön aggressiivinen puolustureaktio ilman mitään syytä.
^Tämmöset kieltäytymiset pistetään tietysti miehen piikkiin, se sanoo, että ootte suunnitelleet muuta sunnuntaille. Menkää lauantaiksi ja yöksi kotiin, vähintäänkin kohtuullista. Ei kai kukaan suunnilleen normaali nyt äitienpäiväksi työleiriä järjestä.
Mielestäni ensimmäinen äitienpäivä (samoin isänpäivä) on sen verran spesiaali, että miehesi voisi toiveesi toteuttaa ja ottaa syyt perumisesta omille niskoilleen.
Dumis kirjoitti:ENTÄ MIKÄS ON SANTKIO JOSSEI TÄYKKÄRIT TUU PIUHALLE?
Aijjai. Mulla on tapana töistä kotiin tultuani ja illan menun EPG:n kautta katsottuani painaa punaista ympyrää suosikkien kohdalla. Tähän kylkeen on sukeutunut tapa huomioida myös muijan suosikkiohjelmat sekä reagoida nauhoittamalla mahdollisten unohduksia kohdalla.
Voi sitä kiitoksen määrää eilenkin, kun olin huomannut Sokkokokin muijan ollessa samaan aikaan lenkillä. Kateellisille tiedoksi, että tämä on ihan oikeasti ainoa asia, josta saan kiitosta
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Zeb kirjoitti:^Tämmöset kieltäytymiset pistetään tietysti miehen piikkiin, se sanoo, että ootte suunnitelleet muuta sunnuntaille.
Menee, menee. Varsinkin jos se on jo ehtinyt lupautumaan mökille niin ilman muuta menee sen sukulaisten mielestä miehen piikkiin, jep jep. Ne ei missään nimessä ajattele että morsian se on joka on miehen pään kääntänyt, eijeijepjep. Mutta silti, tyhmä veto mieheltä ja Suvisena vaatisin silti keskitysleirin perumista, lähinnä vittuilultahan tuollainen kuulostaa. Muuten huomaa pian viettävänsä kaikki juhlapyhänsä perse pystyssä pellolla.
Joo ei, tollasta ei pidä hyväksyä. Elämässä pitää pyrkiä tekemään enimmäkseen sellaisia asioita, joista itse pitää ja joista itselle tulee hyvä mieli - vähän sillä riskillä, että sukulaiset välillä vetävät pellollisen herneitä nenään.
Itsensä kanssa kumminkin pitää loppuelämä viettää, miksi siis tekisi elämästä tahallaan epämiellyttävää?
Reippaasti vaan Suvinen ilmoitat, että jep, ei nyt sovi työleiri mökillä.
(tai jos päätät mennä, ota tilanteesta kaikki irti ja ole tekemättä muiden puolesta)
Zeb kirjoitti:^Tämmöset kieltäytymiset pistetään tietysti miehen piikkiin, se sanoo, että ootte suunnitelleet muuta sunnuntaille. Menkää lauantaiksi ja yöksi kotiin, vähintäänkin kohtuullista. Ei kai kukaan suunnilleen normaali nyt äitienpäiväksi työleiriä järjestä.
Komppaan kollegaa. Äitienpäivä ja silleen. Ei Suvisen tarvi mitään selitellä. Mies kehitelköön hätävalheen tulvista, heinäsirkoista, Islannin tulivuorenpurkauksesta ja Kreikan hätälainapaketista.
Miehen on tietysti vaikea valita äidin ja vaimon välillä, mutta joskus se valinta on tehtävä, jos haluaa kasvaa aikuiseksi.
Dumis kirjoitti:ENTÄ MIKÄS ON SANTKIO JOSSEI TÄYKKÄRIT TUU PIUHALLE?
Aijjai. Mulla on tapana töistä kotiin tultuani ja illan menun EPG:n kautta katsottuani painaa punaista ympyrää suosikkien kohdalla. Tähän kylkeen on sukeutunut tapa huomioida myös muijan suosikkiohjelmat sekä reagoida nauhoittamalla mahdollisten unohduksia kohdalla.
Voi sitä kiitoksen määrää eilenkin, kun olin huomannut Sokkokokin muijan ollessa samaan aikaan lenkillä. Kateellisille tiedoksi, että tämä on ihan oikeasti ainoa asia, josta saan kiitosta
Ylermi on selkeästi unelmien poikamies, jos ei siis olisi jo varattu.
Alkoi oikein vituttaa Suvisen puolesta. Siis Suvinen ilmoittaa, että su on äitienpäivä ja hän aikoo nukkua omassa vuoteessaan niin pitkää kuin haluaa ja sitten tulee valmiiseen aamukahvipöytään nauttimaan herkuista, kun siltä tuntuu.
NuoriD kirjoitti:Alkoi oikein vituttaa Suvisen puolesta. Siis Suvinen ilmoittaa, että su on äitienpäivä ja hän aikoo nukkua omassa vuoteessaan niin pitkää kuin haluaa ja sitten tulee valmiiseen aamukahvipöytään nauttimaan herkuista, kun siltä tuntuu.
Näin mä ilmoitin. Sanoin että mulle aamupalan sänkyyn tuominen (kuten ihanasti viime vuonna) on kuin pieraisisi laivan kannella = ihan turhaa. En pysty syömään mitään, edes väkisin, samantien herättyäni. Vinkkinä annoin itsetekemään kortin, kuppi kuumaa ja kaksi ihanaa miestä viekkuun.
The great club outshines the individual, always and forever.
Oma faijani vetää silti pohjat äitienpäivän kanssa. Kyseessä oli äitini eka äitienpäivä ja hän oli töihin lähdössä. Faija makaa kännissä kuin käki sängyssä, hyppää sängystä pois ja kaivaa taskusta 100 markkaa.
Faija heittää satkun äitilleni ja huikkaa; "osta se kamera ja paa itteltäs loput"
Mutsi on vieläkin, 65 vuotiaana erittäin loukkaantunut kyseisestä "äitienpäivästä" Soitti näet minulle kun meidän eka äitienpäivä läheni ja vannotti etten tekisi samankaltaista virhettä
masa kirjoitti:Oma faijani vetää silti pohjat äitienpäivän kanssa. Kyseessä oli äitini eka äitienpäivä ja hän oli töihin lähdössä. Faija makaa kännissä kuin käki sängyssä, hyppää sängystä pois ja kaivaa taskusta 100 markkaa.
Faija heittää satkun äitilleni ja huikkaa; "osta se kamera ja paa itteltäs loput"
Huikea sukulaispainostus Suvisella. Nuo tilanteet on kyllä pahoja. Pitäisi joustaa ja mennä ja olla osana jos tahtoo pysyä väleissä, jossain vaiheessa voi tosin kuppi keikahtaa nurin jos kokee joutuvansa jatkuvasti luopumaan jostain toisten hyväksi. Kerro mihin ratkaisuun päädyit?
Mä en menisi, tai tulisi silloin lauantaina pois ihan sama miten kaukaa ja miten vaivalloisesti. Mutta musta onkin tullut kaamea jäärä omaa kotia ja juhlia koskien.
