Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 6023
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

EveryWoman kirjoitti:Mä olin pitkään - ja taidan olla hieman edelleen - aika vihainen vanhemmilleni siitä, että mut oli kasteessa liitetty ev.lut. kirkkoon kuuluvaksi ilman että liittymishalukkuudestani oli minkäänlaista käsitystä. Erityisen paskana olisin ollut, jos vielä lisäksi kumpikaan vanhemmistani ei itse uskoisi Jumalaan.

Jos haluaa hetkellisen yhteisöllisyyden kokemuksen, sen saamiseksi on oltava jokin muu tapa kuin oman lapsen elämän peruuttamaton muuttaminen näin merkityksellisellä ja olennaisella tavalla. Kirkosta eroaminenhan on omaehtoinen eroamispäätös eikä se peruuta aikaisempaa liittymistä; sen avulla siis ei voi palauttaa alkutilaa, jossa mitään päätöstä mihinkään suuntaan ei ole tehty. Se, että ei ole valinnut mitään, on aivan eri asia kuin se, että on varta vasten valinnut olla kuulumatta johonkin (= eroaminen). Samoin jos lapsi haluaisi omasta aloitteestaan liittyä kirkkoon, hän ei voi sitä tehdä kun vanhemmat ovat jo vesittäneet tapahtuman merkityksen lapselta kysymättä. Näin lapselle merkityksellisen sosiaalisen ja hengellisen rituaalin kokemisen mahdollisuus tuhoutuu.

Lapsen koko elämää koskevaa etua pitäisi imho ajatella ennen omaa hetkellistä etuaan.
Tämä on niin huvittavaa, ettei tosikaan. Sinun parastasi he ajattelivat, kun kastoivat. Olkoon miten on, länsimaisen kulttuurin parhaat asiat rakentuvat kristillisille arvoille. Toki monet pahimmistakin, mutta järjestelmä ei ole koskaan täydellinen.

Täydellinen arvojen halveksiminen ja suoranainen pelleily (pornoa raamatusta) tuskin luo yhteiskuntaa, jossa itse kunkin on hyvä elää. Uskonnottomat ovat aina edustaneet arvomaailmaa, joka halveksii muita ja pitää itseään muita parempana, niin kuin sinäkin.
Viimeksi muokannut Riemumieli, 15.06.2010 19:10. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Paras päivä ikinä.
RP

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja RP »

Minkä ikäisenä saa liittyä uskontokuntaan ilman holhoajan lupaa? Täysi-ikäisenäkö? Nimittäin muistan kyllä omasta nuoruudestani sen miten EW:n tavoin ei pidetty siitä ettei kastetta ev.lut. kirkkoon oltu suoritettu. Eikä lupaa herunut haluista huolimatta (vanhemmilta siis). Uskosta tuskin niinkään kyse vaan juuri siitä yhteisöllisyydestä. Omassa lapsuudessa/nuoruudessa kun ne ET-tunnit oli aika vähälukuisia (1-2 oppilasta keskimäärin). Puhumattakaan rippileireistä yms. Pari tiedän, jotka liittyivät kirkkoon päästäkseen ripille. Toki, olihan kirkkoon kuulumattomillekin oma leirinsä, Prometeusleiri, jonka esim. bestikseni kävi kun päätyi eroamaan rippikoulun jälkeen kirkosta.

Se on vähän miten sen katsoo.
elco

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja elco »

RP kirjoitti:Minkä ikäisenä saa liittyä uskontokuntaan ilman holhoajan lupaa? Täysi-ikäisenäkö?
Liityin itse 15v eikä siihen muistaakseni liittynyt vanhempien lupaa - voin toki muistaa väärinkin.

Ettei vakaumukseni herättäisi kysymyksiä niin liityin rippilahjojen toivossa ja liittyessäni valitsin vanhempien viisi äveriäämmästä päästä olevaa tuttavaa kummeikseni. Pitkälle yli kaksikymppiseksi tuli netottua synttäreinä ja jouluna.

Sittemmin olen eronnut kirkosta jouduttuani uskonkriisiin ts. alettuani saamaan ansiotuloa.
Manaaja

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

^ Ei mikään turhan laskelmoiva kaveri tämä. Matskuhan lähentelee jo groteskiudessaan EW-kamaa.
prosessi

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja prosessi »

EveryWoman kirjoitti:oman lapsen elämän peruuttamaton muuttaminen näin merkityksellisellä ja olennaisella tavalla
Se, etten kerta kaikkiaan tajua tätä kuvausta kasteesta, kertonee jotain kyvyttömyydestäni ymmärtää aitoa uskoa. Samaten se kertonee sen, etten osaa kuvitella lasteni päätyvän missään elämänsä vaiheessa tuolla tavalla uskovaisiksi, että hekään osaisivat pitää kastetta noin merkittävänä tapahtumana. Ehkä olen väärässä, toivottavasti en.
prosessi

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja prosessi »

NuoriD kirjoitti:
prosessi kirjoitti:
NuoriD kirjoitti:Aprikos, et koe, että rahan lahjoittaminen esim. SPR:lle tai Plan-kummeille menisi paremmin oikeaan tarkoitukseen?
Ei muuten kannata lainata termejä urpiaiselta, sillä koskaan ei tiedä milloin sen huumorintaju korvaa latinankieliset fraasit vironkielisillä hedelmillä...
Harmittaa, kun en tiedä, mitä tarkoitat tällä viestillä. Voitko selventää!
Sori, ei ollutkaan latinaa vaan ranskaa.

à propos = puheen ollen / "by the way" ranskaksi
aprikoos = aprikoosi viroksi
elco

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja elco »

Manaaja kirjoitti:^ Ei mikään turhan laskelmoiva kaveri tämä.
Sanoo herra 217,35 kaloria.
prosessi

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Täytyy kuitenkin vielä kertoa itse kasteeseen liittynyt tapaus.

Siinä vaiheessa kun pappi pirskotteli kastevettä rääpäleen päähän, rääpäle rypisti otsaansa ja kallisti itseään kummin sylissä taaksepäin, niin että hän näki kastemaljan, kasvoillaan ilme joka aivan selvästi sanoi "MITVIT?" Reaktio oli niin voimakas, että pappi itse jotenkin säikähti. Varsinkin kun rääpäle ei sanonut yhtään mitään, katsoi vain. Lisäksi tuo oli hereillä koko kastetoimituksen ajan, hipihiljaa kuunnellen ja ympärilleen katsellen.

Meiltä lähtiessään pappi sitten vielä halusi, että koko kotonaoloaikamme kasteen jälkeen nukkunut rääpäle piti herättää, jotta hän sai hyvästellä rääpäleen henkilökohtaisesti. Vielä silloinkin pappi vaikutti vähän hermostuneelta, vaikka rääpäle vain nuokkui silmäluomet puolitangossa.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

prosessi kirjoitti:Se, etten kerta kaikkiaan tajua tätä kuvausta kasteesta, kertonee jotain kyvyttömyydestäni ymmärtää aitoa uskoa. Samaten se kertonee sen, etten osaa kuvitella lasteni päätyvän missään elämänsä vaiheessa tuolla tavalla uskovaisiksi, että hekään osaisivat pitää kastetta noin merkittävänä tapahtumana. Ehkä olen väärässä, toivottavasti en.
Minä uskon sanojen ja tekojen voimaan, joten se mitä sanon ja miten toimin on minulle tärkeää - voisi jopa sanoa että pyhää (siinä mielessä olet oikeilla jäljillä). En toivo mahdollisista lapsistanikaan tulevan sellaisia, joille on aivan sama mitä sanotaan ja miten käyttäydytään, ja mistä syistä. Vaikka en itse usko kristittyjen Jumalaan, kunnioitan heidän uskoaan ja pyrin yleisestikin kohtelemaan uskonnonharjoittajia kunnioittavasti, aivan kuten muitakin ihmisiä. Tähän sisältyy kieltäytyminen uskontojen halventamisesta, enkä minä tätä maallistuneiden ihmisten uskontoteatteria oikein voi muunakaan pitää (osalle uskonnolla on kuitenkin ihan oikeasti suuri merkitys). Siihen sisältyy myös mielipiteeni kertominen silloin, kun vaikuttaa siltä että joku on tuottamassa sivullisille vahinkoa itse sitä huomaamattaan.

Minusta tuli tällainen vaikka vanhempani edustavat sinun koulukuntaasi, joten mieti varmuuden vuoksi lapsellesi hyvä selitys; kaiken varalta. Äitini muuten on sanonut, että ei olisi kastanut minua, jos joku olisi käynyt hänen kanssaan saman keskustelun, minkä itse otin puheeksi sitten aikuisiällä. Hän ei vain tullut ajatelleeksi asiaa.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Riemumieli kirjoitti:Tämä on niin huvittavaa, ettei tosikaan. Sinun parastasi he ajattelivat, kun kastoivat. Olkoon miten on, länsimaisen kulttuurin parhaat asiat rakentuvat kristillisille arvoille. Toki monet pahimmistakin, mutta järjestelmä ei ole koskaan täydellinen.

Täydellinen arvojen halveksiminen ja suoranainen pelleily (pornoa raamatusta) tuskin luo yhteiskuntaa, jossa itse kunkin on hyvä elää. Uskonnottomat ovat aina edustaneet arvomaailmaa, joka halveksii muita ja pitää itseään muita parempana, niin kuin sinäkin.
Minusta juuri se edustaa halveksuntaa, että lausutaan uskontunnustuksia, lauletaan virsiä, rukoillaan ja suoritetaan kaiken maailman uskonnollisia riittejä samaan aikaan kun kuitenkin ajatellaan ettei Jumalaa ole olemassa. Kunnioittavampaa olisi jättää riitit niille, joille niillä on todellinen hengellinen merkitys ja jotka pitävät niitä pyhinä.

Elämänarvot puolestaan eivät millään tavoin riipu kirkollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai kirkkoon kuulumisesta. Uskontojen historiallisiin aikaansaannoksiin en ota tässä kantaa, mutta olivatpa ne mitä ovat, ne yksinään eivät perustele miksi Jumalaan uskomattoman olisi hyvä kuulua kirkkoon, eivätkä varsinkaan sitä, miksi vauvaikäinen henkilö tulisi siihen liittää ennen kuin hän itse kykenee tekemään asiassa valistuneen päätöksen.

Raamattuja en ole ollut vaihtamassa pornoon enkä myöskään päin vastoin. Yllättääkö tämä sinua? Puolustan vain ihmisen vapautta valita, etenkin kun asia on niinkin merkityksellinen kuin oma hengellinen elämänkatsomus. En edes jaksa uskoa, että olisit siitä eri mieltä.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

RP kirjoitti:Minkä ikäisenä saa liittyä uskontokuntaan ilman holhoajan lupaa? Täysi-ikäisenäkö? Nimittäin muistan kyllä omasta nuoruudestani sen miten EW:n tavoin ei pidetty siitä ettei kastetta ev.lut. kirkkoon oltu suoritettu. Eikä lupaa herunut haluista huolimatta (vanhemmilta siis). Uskosta tuskin niinkään kyse vaan juuri siitä yhteisöllisyydestä. Omassa lapsuudessa/nuoruudessa kun ne ET-tunnit oli aika vähälukuisia (1-2 oppilasta keskimäärin). Puhumattakaan rippileireistä yms. Pari tiedän, jotka liittyivät kirkkoon päästäkseen ripille. Toki, olihan kirkkoon kuulumattomillekin oma leirinsä, Prometeusleiri, jonka esim. bestikseni kävi kun päätyi eroamaan rippikoulun jälkeen kirkosta.

Se on vähän miten sen katsoo.
Mun mielestä systeemi voisi olla vaikka sellainen, että rippileirin kävisivät kaikki halukkaat, ja sen jälkeen voisivat halutessaan saada kasteen. Ennen rippileiriä (tai -koulua) kastamisen pitäisi mielestäni olla kiellettyä. Yksi kaverini ei kuulunut kirkkoon, mutta tuli kuitenkin riparille, ja konfirmaation yhteydessä hänet kastettiin. Se oli hänelle varmasti mahtava elämys, ja johti kiinteämpään uskonto-suhteeseen kuin tahtomattaan kastetuilla. Ja samalla terveempään, koska hän oli voinut rauhassa etukäteen harkita, mihin ryhtyy.

Mutta Suomessa nyt on muutenkin tapana ihmisten passivoiminen, jopa siinä määrin että normaalia aktiivista tyyppiä pidetään helposti pelottavana luonnonoikkuna. Eihän tietenkään ihmiseltä pidä edellyttää oma-aloitteisuutta oman elämänkatsomuksensa muodostamisessa!
Viimeksi muokannut EveryWoman, 15.06.2010 21:29. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Manaaja

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

prosessi kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:oman lapsen elämän peruuttamaton muuttaminen näin merkityksellisellä ja olennaisella tavalla
Se, etten kerta kaikkiaan tajua tätä kuvausta kasteesta, kertonee jotain kyvyttömyydestäni ymmärtää aitoa uskoa. Samaten se kertonee sen, etten osaa kuvitella lasteni päätyvän missään elämänsä vaiheessa tuolla tavalla uskovaisiksi, että hekään osaisivat pitää kastetta noin merkittävänä tapahtumana. Ehkä olen väärässä, toivottavasti en.
No onhan se nyt yhtä helvettiä, jos ei saa enää kahden kuukauden ikäisenä olla vanhemmistaan täysin riippumaton vapaa-ajattelija, vaan pakotetaan kaikennäköisiin traumatisoivuun uskonjuhliin, jotka aiheuttavat myöhemmässä elämässä oman identiteettinsä hapuilevaa etsimistä emotionaalisessa tyhjiössä ranteiden viiltelemisen, itsensä myymisen ja myöhemmin perheväkivallan kautta. Vähemmästäkin kannattaa olla vanhemmille - noille taivaallisen saatanallisille elämänpilaajille - ikuisesti katkera.
prosessi

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja prosessi »

EveryWoman kirjoitti:
prosessi kirjoitti:Se, etten kerta kaikkiaan tajua tätä kuvausta kasteesta, kertonee jotain kyvyttömyydestäni ymmärtää aitoa uskoa. Samaten se kertonee sen, etten osaa kuvitella lasteni päätyvän missään elämänsä vaiheessa tuolla tavalla uskovaisiksi, että hekään osaisivat pitää kastetta noin merkittävänä tapahtumana. Ehkä olen väärässä, toivottavasti en.
Minä uskon sanojen ja tekojen voimaan, joten se mitä sanon ja miten toimin on minulle tärkeää - voisi jopa sanoa että pyhää (siinä mielessä olet oikeilla jäljillä). En toivo mahdollisista lapsistanikaan tulevan sellaisia, joille on aivan sama mitä sanotaan ja miten käyttäydytään, ja mistä syistä. Vaikka en itse usko kristittyjen Jumalaan, kunnioitan heidän uskoaan ja pyrin yleisestikin kohtelemaan uskonnonharjoittajia kunnioittavasti, aivan kuten muitakin ihmisiä. Tähän sisältyy kieltäytyminen uskontojen halventamisesta, enkä minä tätä maallistuneiden ihmisten uskontoteatteria oikein voi muunakaan pitää (osalle uskonnolla on kuitenkin ihan oikeasti suuri merkitys). Siihen sisältyy myös mielipiteeni kertominen silloin, kun vaikuttaa siltä että joku on tuottamassa sivullisille vahinkoa itse sitä huomaamattaan.
Minä en ole muusta tuossa yllä eri mieltä kuin siitä, että uskontojen rituaalit pitäisi rajata vain yhdenlaiseen käyttöön, eli henkilökohtaisen uskon ilmaisutavaksi. Minusta yhteisöllisyys on ihan yhtä oikea arvo, ja siinä missä usko on yksityisasia, uskonto on yhteinen, ja siten kaikkien jäsentensä näköinen, eikä vain tuon aidosti uskovan pikkuryhmän.
Minusta tuli tällainen vaikka vanhempani edustavat sinun koulukuntaasi, joten mieti varmuuden vuoksi lapsellesi hyvä selitys; kaiken varalta. Äitini muuten on sanonut, että ei olisi kastanut minua, jos joku olisi käynyt hänen kanssaan saman keskustelun, minkä itse otin puheeksi sitten aikuisiällä. Hän ei vain tullut ajatelleeksi asiaa.
Minullahan on jo selitys, se sama jonka olen täällä teille antanut, eli yhteisöllisyys. Ja kuvailemasi hurmoskaste kuulostaa kyllä niin pelottavalta, että mielelläni varjelen lapsiani moiselta.
Manaaja

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

EveryWoman kirjoitti:Minusta tuli tällainen vaikka vanhempani edustavat sinun koulukuntaasi, joten mieti varmuuden vuoksi lapsellesi hyvä selitys; kaiken varalta.
Ei noita asioita tarvitse selitellä normaaleille lapsille. Ainoastaan niille joista tulee kaikista hulluimpia.
Äitini muuten on sanonut, että ei olisi kastanut minua, jos joku olisi käynyt hänen kanssaan saman keskustelun, minkä itse otin puheeksi sitten aikuisiällä. Hän ei vain tullut ajatelleeksi asiaa.
Olisit nyt samaan syssyyn kysynyt että olisiko synnyttänyt ylipäätänsä, vai jäikö se sekin ajatus vähän ajattelemattomuuden asteelle.
NuoriD

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

prosessi kirjoitti:
NuoriD kirjoitti:
prosessi kirjoitti:
Ei muuten kannata lainata termejä urpiaiselta, sillä koskaan ei tiedä milloin sen huumorintaju korvaa latinankieliset fraasit vironkielisillä hedelmillä...
Harmittaa, kun en tiedä, mitä tarkoitat tällä viestillä. Voitko selventää!
Sori, ei ollutkaan latinaa vaan ranskaa.

à propos = puheen ollen / "by the way" ranskaksi
aprikoos = aprikoosi viroksi
Niin?
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

prosessi kirjoitti:Minä en ole muusta tuossa yllä eri mieltä kuin siitä, että uskontojen rituaalit pitäisi rajata vain yhdenlaiseen käyttöön, eli henkilökohtaisen uskon ilmaisutavaksi. Minusta yhteisöllisyys on ihan yhtä oikea arvo, ja siinä missä usko on yksityisasia, uskonto on yhteinen, ja siten kaikkien jäsentensä näköinen, eikä vain tuon aidosti uskovan pikkuryhmän.
Minustakin yhteisöllisyys on arvokas asia, mutta sen toteuttaminen ei saisi vesittää hengellisyyden harjoittamista siltä ihmisryhmältä, jonka toimesta ja tarkoituksiin nämä kovin halutut riitit on kehitetty. Uskonnon määritteleminen pelkäksi rituaalien harjoittamiseksi, ilman hengellistä sisältöä, puolestaan kuulostaa minusta aika falskilta. Mieluummin soisin pyrittävän siihen, että yhteisöllisyyttä palvelevat rituaalit olisivat vapaita henkilökohtaisista uskomuksista ja dogmatismeista. Sillä haluaisinhan minäkin olla osa yhteisöä, mutta tällä nykymeiningillä en vain oikein koe sitä mahdolliseksi.

Tämän vuoksi ymmärrän Daven puheita hengen laiskuudesta. Se, joka ei edusta uskonnon dogmaattista ajattelua, mutta tavoittelee yhteisöllisyyttä, veisi asioita parhaiten eteenpäin ryhtymällä rakentamaan sellaisia yhteisöllisyysriittejä, jotka sopivat kaikille uskonnoista/uskonnottomuudesta riippumatta. Helpompaa, mutta eittämättä myös laiskempaa, on vain mennä virran mukana.
Ja kuvailemasi hurmoskaste kuulostaa kyllä niin pelottavalta, että mielelläni varjelen lapsiani moiselta.
Kerro lisää hurmoskasteestani??
prosessi

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja prosessi »

NuoriD kirjoitti:
prosessi kirjoitti:
NuoriD kirjoitti:
Harmittaa, kun en tiedä, mitä tarkoitat tällä viestillä. Voitko selventää!
Sori, ei ollutkaan latinaa vaan ranskaa.

à propos = puheen ollen / "by the way" ranskaksi
aprikoos = aprikoosi viroksi
Niin?
urpiainen kirjoitti:Uskonnosta puheen ollen tuleekin aprikoos mieleeni, että etkös Prosessi joskus horissut
NuoriD kirjoitti:Aprikos, et koe, että rahan lahjoittaminen esim. SPR:lle tai Plan-kummeille menisi paremmin oikeaan tarkoitukseen?
Zeb

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja Zeb »

EveryWoman kirjoitti:Mä olin pitkään - ja taidan olla hieman edelleen - aika vihainen vanhemmilleni siitä, että mut oli kasteessa liitetty ev.lut. kirkkoon kuuluvaksi ilman että liittymishalukkuudestani oli minkäänlaista käsitystä.
Joo kyllä mullakin tuli vähän sellainen käsitys että oot ollu melko vaativa jälkeläinen tässä kohtaa. Katsos kun itse sitä ajattelee että asiat olisivat sujuneet hyvin silloin jos perhe on kyennyt tarjoamaan riittävästi turvaa, rakkautta ja kannustusta, tai että ei ainakaan ole vedetty turpaan, nitistetty henkisesti ja ryypätty kaikkia lomia putkeensa.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Manaaja kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:Minusta tuli tällainen vaikka vanhempani edustavat sinun koulukuntaasi, joten mieti varmuuden vuoksi lapsellesi hyvä selitys; kaiken varalta.
Ei noita asioita tarvitse selitellä normaaleille lapsille. Ainoastaan niille joista tulee kaikista hulluimpia.
Sitähän mä juuri prossulle sanoin, ettei vanhempien asenteiden ja luonteiden perusteella voi aina päätellä, millainen lapsesta tulee. [voit lisätä tähän vapaamuotoisen postinkantaja-läppäsi]
Äitini muuten on sanonut, että ei olisi kastanut minua, jos joku olisi käynyt hänen kanssaan saman keskustelun, minkä itse otin puheeksi sitten aikuisiällä. Hän ei vain tullut ajatelleeksi asiaa.
Olisit nyt samaan syssyyn kysynyt että olisiko synnyttänyt ylipäätänsä, vai jäikö se sekin ajatus vähän ajattelemattomuuden asteelle.
Olisin toki kysynyt, jos se kiinnostaisi minua.
nastamuumio

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja nastamuumio »

prosessi kirjoitti: à propos = puheen ollen / "by the way" ranskaksi
aprikoos = aprikoosi viroksi

Mun on kyllä puolustettava Davea sen verran, ettei se nyt niin sivistymätön ole, etteikö noita tietäisi.

Tänään oli muuten jonkun kirkkoherran tai tavispapin mielipidekirjoitus Hesarissa, jossa se toivoi tapakristittyjen pysyvän kirkon jäseninä, etteivät fundamentalistit saisi ylivaltaa. Ilmeisestikään tapakristillisyys tai muu kirkon hyötykäyttö eivät ainakaan läheskään kaikkia kirkon työntekijöitä haittaa (vanhanaikaisena ihmisenä ajattelen, että kirkon työväki olisi ns. uskovaisia, mutta voi olla, että olen liian vanhanaikainen). Lisäksihän ovat kirkollistyypit muutenkin julkisuudessa keskustelleet enemmän kirkon jäsenmäärän kadosta kuin kristinuskon merkityksen vähenemisestä ihmisten elämässä. Eli sinne vaan. Minä en kyllä tajua miksi, mutta sillä taas ei ole niinkään väliä, jos uskovien ihmisten loukkaantumisesta ja loukkaantumattomuudesta vain on puhe.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Zeb, mä luulen että melkeinpä jokainen keksii jotakin, mitä vanhemmat olisivat voineet tehdä paremmin - myös he, joilla on ollut periaatteessa onnellinen lapsuus. Eri ihmisten kokemuksia ei myöskään voi asettaa järjestykseen ihan suoraviivaisesti; tämä ongelmani varmaan kuulostaa pieneltä mutta etenkin tarha- ja ala-aste -ikäiselle itselleni se oli kaikkea muuta (en myöskään silloin tiennyt, että kirkosta voisi erota).

Luulen myös etteivät prossun lapset joudu kohtaamaan tuollaisia mainitsemiasi suuren mittakaavan murheita, joten ei ole poissuljettua että pienemmät asiat nousevat esiin. Tarkoitus ei nyt kuitenkaan ollut saada prossua pahoittamaan mieltään, vaan tuoda esiin erään lapsen näkökulma tähän aiheeseen.
prosessi

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja prosessi »

EveryWoman kirjoitti:Minustakin yhteisöllisyys on arvokas asia, mutta sen toteuttaminen ei saisi vesittää hengellisyyden harjoittamista siltä ihmisryhmältä, jonka toimesta ja tarkoituksiin nämä kovin halutut riitit on kehitetty.
Miksi se vesittäisi mitään keneltäkään muulta?
Uskonnon määritteleminen pelkäksi rituaalien harjoittamiseksi, ilman hengellistä sisältöä, puolestaan kuulostaa minusta aika falskilta. Mieluummin soisin pyrittävän siihen, että yhteisöllisyyttä palvelevat rituaalit olisivat vapaita henkilökohtaisista uskomuksista ja dogmatismeista. Sillä haluaisinhan minäkin olla osa yhteisöä, mutta tällä nykymeiningillä en vain oikein koe sitä mahdolliseksi.

Tämän vuoksi ymmärrän Daven puheita hengen laiskuudesta. Se, joka ei edusta uskonnon dogmaattista ajattelua, mutta tavoittelee yhteisöllisyyttä, veisi asioita parhaiten eteenpäin ryhtymällä rakentamaan sellaisia yhteisöllisyysriittejä, jotka sopivat kaikille uskonnoista/uskonnottomuudesta riippumatta. Helpompaa, mutta eittämättä myös laiskempaa, on vain mennä virran mukana.
Yhteisöllisyysriittien rakentaja ei ikinä ehdi kokemaan itse rakentamiensa riittien yhteisöllisyyttä, koska se syntyy vasta pikkuhiljaa, sukupolvien saatossa. Hän ei edes voi tietää, säilyvätkö hänen rakentamansa riitit riittävän voimakkaina ajan hampaissa, vai katoavatko ne hälyn sekaan. Lisäksi mikään uskonnollisten riittien kokoelma ei ole yhden henkilön kynästä peräisin, vaan ajattelijoita ja inspiroituneita kirjailijoita tarvitaan paljon, jotta lopputulokset olisivat oikeasti toimivia. Siksi kai motivoituneita uudistajia on niin kovin vaikeaa löytää.
Ja kuvailemasi hurmoskaste kuulostaa kyllä niin pelottavalta, että mielelläni varjelen lapsiani moiselta.
Kerro lisää hurmoskasteestani??
Yksi kaverini ei kuulunut kirkkoon, mutta tuli kuitenkin riparille, ja konfirmaation yhteydessä hänet kastettiin. Se oli hänelle varmasti mahtava elämys, ja johti kiinteämpään uskonto-suhteeseen kuin tahtomattaan kastetuilla.
Manaaja

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

Zeb kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:Mä olin pitkään - ja taidan olla hieman edelleen - aika vihainen vanhemmilleni siitä, että mut oli kasteessa liitetty ev.lut. kirkkoon kuuluvaksi ilman että liittymishalukkuudestani oli minkäänlaista käsitystä.
Joo kyllä mullakin tuli vähän sellainen käsitys että oot ollu melko vaativa jälkeläinen tässä kohtaa. Katsos kun itse sitä ajattelee että asiat olisivat sujuneet hyvin silloin jos perhe on kyennyt tarjoamaan riittävästi turvaa, rakkautta ja kannustusta, tai että ei ainakaan ole vedetty turpaan, nitistetty henkisesti ja ryypätty kaikkia lomia putkeensa.
Tällaisten juttujen lukeminen on kyllä aina ikävää, mutta pistää tosiaan aika hyvin perspektiiviin sen, minkälaisista asioista voi olla ihan oikeasti syytä tuntea katkeruutta ja vihaa vanhempaa/vanhempia kohtaan, ja minkälaisista asioista sellaisien tunteiden tunteminen kuulostaa ainoastaan pienen lapsen narsistisenomaiselta tyhjästäkiukuttelulta. Vittu.
Manaaja

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

EveryWoman kirjoitti:Zeb, mä luulen että melkeinpä jokainen keksii jotakin, mitä vanhemmat olisivat voineet tehdä paremmin - myös he, joilla on ollut periaatteessa onnellinen lapsuus. Eri ihmisten kokemuksia ei myöskään voi asettaa järjestykseen ihan suoraviivaisesti; tämä ongelmani varmaan kuulostaa pieneltä mutta etenkin tarha- ja ala-aste -ikäiselle itselleni se oli kaikkea muuta (en myöskään silloin tiennyt, että kirkosta voisi erota).
Varmasti tuntevat, mutta miten tervettä sellaisista asioista on tuntea vihaa vanhempiaan kohtaan kolmekymppisenä aikuisena ihmisenä, varsinkaan jos taustalla ei ole pahantahtoisuutta eikä mitään pysyvää haittaa ole tuotettu?
prosessi

Re: Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

Viesti Kirjoittaja prosessi »

EveryWoman kirjoitti:Tarkoitus ei nyt kuitenkaan ollut saada prossua pahoittamaan mieltään, vaan tuoda esiin erään lapsen näkökulma tähän aiheeseen.
Ei minun mieltäni niin helposti pahoiteta, onhan minulla kirkkaasti muistissa myös oma lapsen näkökulmani aiheeseen. Minut kun suljettiin kristillisen yhteisön ulkopuolelle päiväkoti-ikäisenä, muiden lasten käydessä kirkon kerhossa minä istuin yksin päiväkodissa odottamassa. En tosin kastamattomuuden takia, vaan diabeteksen. Eivät uskaltaneet ottaa vastuuta minun hyvinvoinnistani kerhotunnin ajan, ennen kuin äitini otti sinne vihaista yhteyttä. Minulla on siis juuri varhaislapsuudesta hyvinkin voimakas yhteisön ulkopuolelle suljetuksi tulemisen kokemus, joka varmasti olisi ollut parempi olla kokematta. Kastamattomuus olisi voinut johtaa samaan, joten tuo, paljon suurempi riski kuin potentiaalinen tulevaisuuden hurmosusko, on sentään vältetty.