Tulipas paljon onnitteluja, ihanaa..kiitos. Eniten jännitti kertoa, ei suinkaan tänne, vaan omille vanhemmille. Tai äidille lähinnä. Mutta ne sitten ottikin tosi kivasti eli olin sitäkin stressannu ihan turhaan. Nyt en stressaa mitään muuta ku sitä että en nukahda ens viikolla töihin..ja ihan vähän enää sitä keskenmenoa. (Voi tätä mun luonnetta.)
Onnea Pärskylle! Missä siis synnytit? (En ymmärtäny sitä lyhennettä. ) Menikö synnytys kaikinpuolin hyvin?
Kylmä kahvi kaunistaa, mutta tee se vasta ihmeitä tekee.
Jaajuu, täähän oli vissiin jonkinmoinen kyselyketju myös. Eli kiinnostais kovasti tietää että koska menitte ekaan ultraan, äidit? Ku oon ihan pihalla kaikesta (tottakai), ja se neuvolatäti kysyi jotain että haluanko mennä jo parin-kolmen viikon päästä (eli noin 11. tai 12.raskausviikko)..ja sanoin että haluan. Mut mitä siellä sillon pitäis näkyä? Syke ilmeisesti ainakin? Mutta onko tämä jo se niskapoimu-ultra vaiko ei?
Kylmä kahvi kaunistaa, mutta tee se vasta ihmeitä tekee.
sipsi kirjoitti:Jaajuu, täähän oli vissiin jonkinmoinen kyselyketju myös. Eli kiinnostais kovasti tietää että koska menitte ekaan ultraan, äidit? Ku oon ihan pihalla kaikesta (tottakai), ja se neuvolatäti kysyi jotain että haluanko mennä jo parin-kolmen viikon päästä (eli noin 11. tai 12.raskausviikko)..ja sanoin että haluan. Mut mitä siellä sillon pitäis näkyä? Syke ilmeisesti ainakin? Mutta onko tämä jo se niskapoimu-ultra vaiko ei?
Ensimmäisessä ultrassa saadaan tietoon sikiöiden lukumäärä, raskauden kesto ja sydänäänet siellä myös paukuttaa. Voi valita tavallisen ultraäänen, jossa näkyy nuo edellämainitut tai sitten yhdistelmäseulan, jolloin tehdään niskaturvotusmittaus (yleensä kai silloin ultrataan alakautta) ja otetaan verinäyte (kromosomiseulonta). Se on ihan up yours, yhdistelmäseulalla etsitään kai lähinnä Downin oireyhtymää, toisessa katsotaan elääkö sikiö. Myös tavallisessa ultrassa voi tulla tietoon löydöksiä, joita ei voi jättää kertomatta.
Mulla oli eka ultra 12+2 ja menin vain yleiseen tutkimukseen, tutkimuksiin ja seulontoihin osallistuminen kun on aina vapaaehtoista. En tahtonut kromosomiseulontaa, en olisi niiden tietojen perusteella pystynyt kuitenkaan tekemään raskaudenkeskeytyspäätöstä vaikka mitä olisi epäilty. Keskiraskaudessa (rv 19-21) tulee sitten vielä rakenneultra, jossa etsitään vaikeita rakennepoikkeamia ja voidaan vielä tehdä jatkotutkimuksia ennen kuin 24 rv on täynnä.
Mulla oli eka ultra muistaakseni 11+6. Jännitti niin pirusti. Olin sikäli aika stressaava persoona noiden mahdollisten "mitä kaikkea voi mennä vikaan"-juttujen kanssa. Osaltaan varmaan siksi, että raskaus oli yllätys.
Otimme kaikki testit mitä tarjottiin, koska serkkuni on kehitysvammainen ja tämä on ilmeisestikin periytyvää sorttia (aluksi luultiin että ei, ja sitten olikin, ja sitten taas ei, ota siitä sitten selvää). Eikä osata sanoa kummalta puolelta sukua tulee. Samoin on ollut kuolemaan johtavia syöpiä yms. alle vuoden ikäisillä. Joten tosiaan ultrat oli aika jännittäviä aikoja. Ei ole hyvät geenit, ei!
Kaikkeahan nuo kokeet ei kerro, joten mikään ei tietenkään ole varmaa, ja vaikka kertoisivatkin niin siltikään mikään ei ole varmaa Itse en ajatellut asiaa raskaudenkeskeytyksen kannalta (olisi ollut epätodennäköinen ratkaisu) vaan lähinnä mahdollisuutena valmistautua ja ottaa asioista selvää jos jotakin poikkeavaa olisi ilmennyt.
Ultrasta, mulla oli eka ultra muistaakseni rv 11+0. Itse halusin yhdistelmäseulan eli niskapoimumittauksen ja verikokeet. Kaikki oli onneksi kunnossa, mutta olin kyllä etukäteen miettinyt niin, että jos olisi vakava kehityshäiriö löytynyt niin keskeytykseen olisi todennäköisesti tie vienyt. Ajattelin etten kestäisi katsella lapsen kärsimystä. Suurin osa äideistä ottaa tuon yhdistelmäseulan ainakin täällä päin Suomea, mutta valinta on tosiaan vapaa. Ei kannata mielestäni ottaa seulaa jos ajattelee ettei missään nimessä keskeyttäisi kuitenkaan, mutta silti voi mennä pelkkään ultraan, jotta saa varmuuden että siellä on elämää ja montako elämää.
Täytyy isänäkin kommentoida tuota ultraa. Minua se ei niinkään etukäteen jännittänyt (tuttua varmasti kaikille tosimiesisille), mutta kuvan näkeminen oli säväyttävä kokemus. Paniikkia puski pintaan siinä vaiheessa, kun huomasin, että nyt kätilö mittaa jotain uudestaan. Niskaturvotuksesta oli kyse, mutta onneksi turvotukselta näyttänyt oli vain jotain muuta. Kyllä sitä tuossakin vaiheessa voi jo olla sydän syrjällään.
Jos jotain vinkkiä pitää laittaa, niin en lähtisi tekemään erikoistutkimuksia, jos ei tosiaan suvussa tms. ole jotain spesifiä vammaa tai sairautta. Käsittääkseni lapsivesi- tms. tutkimukset saattavat kasvattaa esim. keskenmenon tai vaurioiden todennäköisyyttä, joten aina ei kannata tarkastaa vain varmuuden vuoksi.
Riemumieli kirjoitti:Täytyy isänäkin kommentoida tuota ultraa. Minua se ei niinkään jännittänyt, mutta kuvan näkeminen oli säväyttävä kokemus. Paniikkia puski pintaan siinä vaiheessa, kun huomasin, että nyt kätilö mittaa jotain uudestaan. Niskaturvotuksesta oli kyse, mutta onneksi turvotukselta näyttänyt oli vain jotain muuta. Kyllä sitä tuossakin vaiheessa voi jo olla sydän syrjällään.
Jos jotain vinkkiä pitää laittaa, niin en lähtisi tekemään erikoistutkimuksia, jos ei tosiaan suvussa tms. ole jotain spesifiä vammaa tai sairautta. Käsittääkseni lapsivesi- tms. tutkimukset saattavat kasvattaa esim. keskenmenon tai vaurioiden todennäköisyyttä, joten aina ei kannata tarkastaa vain varmuuden vuoksi.
Mulle ei edes annettu vaihtoehtona näitä tutkimuksia, vaan ultrassa mitattiin niskapoimu, ja jos se on normaalimitoissa, ei mitään jatkotutkimuksia suositeltu.
The great club outshines the individual, always and forever.
Elppis kirjoitti:Mulle ei edes annettu vaihtoehtona näitä tutkimuksia, vaan ultrassa mitattiin niskapoimu, ja jos se on normaalimitoissa, ei mitään jatkotutkimuksia suositeltu.
Ei meillekään (tai ädille, miten asiaa haluaa ajatella). Se nyt vielä puuttuisi, että julkisella puolella suositeltaisiin tutkimusta vain varmuuden vuoksi ja vieläpä riskialtista sellaista.
Lapsivesi- tai istukkatutkimuksia suositellaan vain jos on erityinen syy, eli ultrassa/yhdistelmäseulassa on jo löytynyt poikkeavuuksia tai ilmeisesti myös jos vanhemmilla on tiedossa itsellään/suvussa jotain tiettyjä (harvinaisia) kromosomipoikkeavuuksia tjsp. En oo varma olisko myös iäkkäät äidit (esim 40 vee ja yli) tässä kohderyhmässä.
Zeb kirjoitti:Lapsivesi- tai istukkatutkimuksia suositellaan vain jos on erityinen syy, eli ultrassa/yhdistelmäseulassa on jo löytynyt poikkeavuuksia tai ilmeisesti myös jos vanhemmilla on tiedossa itsellään/suvussa jotain tiettyjä (harvinaisia) kromosomipoikkeavuuksia tjsp. En oo varma olisko myös iäkkäät äidit (esim 40 vee ja yli) tässä kohderyhmässä.
Meille sanottiin (tämän kehitysvammajutun tiimoilta), että lapsivesitutkimukseen sitten jos nuo muut testit antavat viitettä sinne suuntaan, ei ennen sitä vaikka riskiä onkin poikkeavaan. Tosin, tuskin olisi tullut sitä enää otettua kuitenkaan. Olisi valmistauduttu tilanteeseen ja eletty sen mukaan. Testeistä huolimatta tulos voi olla mitä vaan ja sen näkee sitten kun vauva ulkona.
Niistä selviää varmasti sukupuoli ja kromosomihäiriöt, mun tiedon mukaan. Mutta siis eivät voi sanoa sen perusteella että 130% terveen lapsen tulet synnyttämään.
Vaola kirjoitti:^ Mä taas oon saanut sen käsityksen lapsivesitutkimuksen tulokset ovat varmoja. (Vai mitä tarkoitit?)
Ei kaikkia mahdollisia pystytä testaamaan tai tutkimaan, synnytyskin on riski. Esim. juuri serkullani on geneettisiä sekä synnytyksestä seuranneita kehitysvammoja.
ninnithequeen kirjoitti:Viides hammas, kuudetta pukkaa. Millon toi jatkuva kitinä ja kiukuttelu loppuuuuuuuu??
*on väsynyt*
Abt 1,5 vuoden iässä alkaa konkreettisesti helpottaa, jos on kovin kiukkunen lähes aina. Se, että itkee ajoittain ei välttämättä väisty kai koskaan
Äitin pieni kuumepaketti oli tänään iso poika; otti puolikkaan 200mg Buranan tabletin! Tähän asti on menty supoilla ja PamolF liuotettavilla tableteilla: supot on aina ilkeitä, varsinkin ton ikäiselle joka tajuaa jo mitä on tulossa - liuotettavista 50% päätyy muualle kuin suuhun ja jättää sotkun; huijaaminen (esim. makupalaan piilotus) ei toimi.
Päivällä oli vielä 38, nyt illasta petiin kuumeettomana. Toivotaan että huomenna olisi jo terveempi...
Mä oon niin innoissani tästä 2v iästä Tänäänkin oltiin äidin tekemässä majassa lukemassa Mauri Kunnaksen kirjoja moneen otteeseen. Ihana jäbä!
The great club outshines the individual, always and forever.
Vaikka ekat päikkärit kestivätkin vain 20 min. Äiti on kiva, musiikki on kivaa, oma pippeli on kiva, lelut on kivoja, piereskely on kivaa, kaikki on vaihteeks kivaa eikä kiukuta.
Muutan perjantaina pojan Lappeenrantaan. Lpr:n yliopisto on todella hyvällä paikkaa niemen kärjessä. YO:n kahvilan terassilta suorat näkymät Saimaalle. Ou jeeee.
Sai ihan kivan kalustetun soluasunnon Skinnarilasta, josta matkaa kampusalueelle n 300 metriä.
Nyt tuntuu, että olen hoitanut lapseni kunnolla maailmalle ja loppu onkin sitten heidän käsissään, kuinka käyttävät ne hyväkseen.
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
Eniten jännitti kertoa, ei suinkaan tänne, vaan omille vanhemmille. Tai äidille lähinnä. Mutta ne sitten ottikin tosi kivasti eli olin sitäkin stressannu ihan turhaan. Nyt en stressaa mitään muuta ku sitä että en nukahda ens viikolla töihin..ja ihan vähän enää sitä keskenmenoa. (Voi tätä mun luonnetta.)
) Menikö synnytys kaikinpuolin hyvin?
Itse en ajatellut asiaa raskaudenkeskeytyksen kannalta (olisi ollut epätodennäköinen ratkaisu) vaan lähinnä mahdollisuutena valmistautua ja ottaa asioista selvää jos jotakin poikkeavaa olisi ilmennyt.
