Ai kun tästä tulee muistoja mieleen. Tää biisi soi nonstopina meidän komppaniassa aina uuden saapumiserän ensimmäisenä aamuna. Mun mielestä oikein kiva traditio, mutta osa porukasta hajos täydellisesti vielä alikessunakin tän kuullessaan
Innostuin kaivelemaan lisää TTD:n kappaleita. Jos osa kitinäläisistä ei ollut vielä vuonna 1987 sisäistänyt mitä on hyvä musiikki ja on siten mennyt missaamaan ällistyttävän hyvän debyyttilevyn Introducing the hardline according to Terence Trend D'arby, niin nyt olisi korkea aika paikata aukko sivistyksessä. Kuten usein loistavien debyyttilevyn kanssa käy, ei DDT ole myöhemmillä julkaisuillaan enää päässyt samalle tasolle.
Pari viikkoa sitten sain jostain päähäni tanssia rääpäleen ja mukelon kanssa vähän quickstepiä ja tajusin, että täällä kotona on ihan oikeasti riittävän iso tanssitila, kun makuuhuone, olohuone ja lastenhuone oikeastaan ovat yhtä yhtenäistä tilaa, ja eteiskäytäväkin on avara, joten työ- ja vierashuoneen pieni koko ovat tässä tilanteessa etu. Siitä sain päähäni, että vanhan tanssiharrastukseni voisi herättää henkiin, ja aloitin tietenkin miehen houkuttelun hieman väärästä päästä, esittämällä sille mm. seuraavan YouTube-pätkän, eikä se ollut ihan varma, kykenisikö se moiseen... Ajatus muhii nyt, olisi kyllä todella kätevää, kun kotonakin voisi harjoitella. Toivottavasti kovin suuri pituuseromme ei koidu ongelmaksi, sillä noin muuten miehellä olisi hyvä pohja, kun hän tanssi koko peruskouluaikansa kansantansseja isolla mitalisaaliilla, ennen kuin vaihtoi pelkkään urheiluun.
Laitoin naamarikirjassa kaveripyyntöä kauan kadoksissa olleelle inttikaverille. Joskus armeija-aikoinan rämpyteltiin pariin otteeseen kitaraa kimpassa ja vedettiin tietenkin viinaa, tämän vuosituhannen puolella en ole kuullut tyypistä mitään. On näemmä heittäytynyt enemmänkin musiikin puolelle perustamalla omaa nimeään kantavan bändin, mikä on helvetin hieno juttu. Tyyppinä äijä on kyllä aivan ykkönen, mieletön luonne ja karisma. Kaivoin juutuupista tuotantoaan esille, täytynee hankkia levykin jostain.
Tulen kaapista ulos. Olen jopa digannut joskus kovastikin poikabändistä. Take That, nyykkärit... ei iske, mutta aah nämä oli hiukan pahempia poikia, paremman näköisiä ja musiikki... nooh, iskevämpää:
Tuli pitkästä aikaa etsittyä youtubesta vanhaa Die Fantastischen Vier:n MTV unplugged keikkaa tyhjin tuloksin, mutta google löysi yhden videon joka näkyy myös suomessa. Hieno setti isolla taustabändillä, joka tuli aikoinaan useampaankin kertaan väijyttyä televisiosta.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Olin vuosia kuuntelematta Puskaa, koska se "rakkauteni" digasteli myös. Nyttemmin (kuten olette havainneet) "joskus" kuuntelen.
Nyt soi 1989 "Rockets Tail". Josta ei ole oikeaa videota. Dave Gilmourkin tuossa, ja tuubin linkin kommentit selventää.
Aikoinaan liikutuin , koska luulín, että tuo on epätoivoisen elämän toivottomasta mutta uljaasta elämänhalusta. On sitäkin, mutta nyt kuuluis tulkinta, että myös sukupuoliyhdynnästä ja eritoten miehen orgasmista ja Elimestä. Vaikkakin "Rocket" oli Katjuusan Kissa. Jaa niin, en ole aikoihin Saanut.
Lyriikat Perään.
'That November night, looking up into the sky,
You said,
"Hey, wish that was me up there--
It's the biggest rocket I could find,
And it's holding the night in its arms
If only for a moment.
I can't see the look in its eyes,
But I'm sure it must be laughing."
But it seemed to me the saddest thing I'd ever seen,
And I thought you were crazy, wishing such a thing.
I saw only a stick on fire,
Alone on its journey
Home to the quickening ground,
With no one there to catch it.
I put on my pointed hat
And my black and silver suit,
And I check my gunpowder pack
And I strap the stick on my back.
And, dressed as a rocket on Waterloo Bridge--
Nobody seems to see me.
Then, with the fuse in my hand,
And now shooting into the night
And still as a rocket,
I land in the river.
Was it me said you were crazy?
I put on my cloudiest suit,
Size 5 lightning boots, too.
'Cause I am a rocket
On fire.
Look at me go, with my tail on fire,
With my tail on fire,
On fire.
Hey, look at me go, look at me...
Nyt ovat planeetat elämäni taivaalla sellaisissa konjuktioissa, että King Crimson on taas maistunut.
Kuuntelen tätä tietokoneelta Koss Porta Pro kuulokkeilla (26e), diskanttiäänet säilyvät ehjinä ja bassokin jymisee mukavasti.
Huonoilla kuulokkeilla tää kappale on ihan paska.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Don huonot: Hannu ja kerttu; Donkkareiden kultakaudelta, jolloin yhtye teki hienoja melodisia biisejä. Tätä akustista versiota en ollut ennen kuullutkaan.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
