So Hard kirjoitti:
Parempi siis järjestää asia niin, että välttämättömät menot katetaan siinä suhteessa kun niihin voi tulojen puolesta osallistua ja jätetään ne ylellisyysmenot kummankin omaan päätäntävaltaan..
Et selvästikään hoksaa.
Kun eukkosi äitiyslomakorvaus loppuu, säästöjä ei ole ja hoitovaakorvauksilla ei osteta juuri mitään, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä tienaavan lompakolle maksamaan sähkölaskuja, vakuutusmaksuja, lääkärikäyntejä, vaippoja, safkaa, remontteja ja ihan muuta tahansa.
Ei, kyllä se hoksaamisongelma on ihan siellä päässä. Kaikki luettelemasi esimerkit ovat välttämättömyyksiä. Jos toinen on hoitovapaakorvausten varassa, osallistumismahdollisuus lienee aika lailla nolla.
Onko sinulla jotain ongelmaa hahmottaa sellaiset käsitteet kuin välttämättömyys ja ylellisyys?
So Hard kirjoitti:
Parempi siis järjestää asia niin, että välttämättömät menot katetaan siinä suhteessa kun niihin voi tulojen puolesta osallistua ja jätetään ne ylellisyysmenot kummankin omaan päätäntävaltaan..
Et selvästikään hoksaa.
Kun eukkosi äitiyslomakorvaus loppuu, säästöjä ei ole ja hoitovapaakorvauksilla ei osteta juuri mitään, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä tienaavan lompakolle maksamaan sähkölaskuja, vakuutusmaksuja, lääkärikäyntejä, vaippoja, safkaa, remontteja ja ihan mitä muuta tahansa.
Tota noin... ettehän te ole eri mieltä tuossa asiassa.
NuoriD kirjoitti:Minkälaisten sikanautojen kanssa te oikeen olette niittä hynttyitä yhteen laittamassa?
Jos ei sen vertaa luota kumppariin, että antaa hänelle yhteisten rahojen käyttöoikeuden, niin kannattaako sen kanssa olla yhdessä?
Tässä on nyt avainasemassa määritelmä "yhteiset rahat". Mulla se tarkoittaa eri asiaa kuin sulla. Mulla yhteiset rahat on meidän taloustilillä. Sulla yhteiset rahat on sun palkka.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
annepa kirjoitti:
Niin miksi? Että isän ei tarvitse kekaran synnyttyä tunnustaa isyyttä ja äidin ei tarvi vakuuttaa että ei ole pannut ketään muuta? Kertaluontoinen asia, ei vaikuta pidemmällä aikavälillä.
Entä jso ei ole kekaroita? En keksi yhtäkään syytä miksi avio ois paremipi kun avo, kaikki asiat pystyy hoitamaan paperisodalla avossakin. Toki jos on laiska ja haluaa vain yhden paperin niin sitte....
Katsot väärältä kantilta. Nainen saa miehen aina nalkkiin lapsesta, mutta ilman avioliittoa miehellä ei ole mitään oikeutta lapseen, jos nainen tämän haluaa kiistää. Mies ei voi edes vaatia isyystestiin.
NuoriD kirjoitti:Minkälaisten sikanautojen kanssa te oikeen olette niittä hynttyitä yhteen laittamassa?
Jos ei sen vertaa luota kumppariin, että antaa hänelle yhteisten rahojen käyttöoikeuden, niin kannattaako sen kanssa olla yhdessä?
Tunnen moni ihmisiä, joille ei voi antaa lainkaan luottokorttia ja tietävät sen itsekin. Ei se tee heistä kelvottomia kumppaneina ja vielä vähemmän sikanautoja.
Mä en voisi olla pitkään yhdessä noin irrationaalisen ihmisen kanssa. Mun arvomaailmassa se, että ymmärtää, että raha ei kasva puussa tai tule taikaseinästä on tärkeää. Samoin se, että pystyy ja pyrkii hillitsemään primitiivisiä impulsseja.
So Hard kirjoitti:
Ei, kyllä se hoksaamisongelma on ihan siellä päässä. Kaikki luettelemasi esimerkit ovat välttämättömyyksiä. Jos toinen on hoitovapaakorvausten varassa, osallistumismahdollisuus lienee aika lailla nolla.
annepa kirjoitti:
Totta. No, ainakin yksi syy löydetty. Muita?
SAA PITÄÄ KIRKKOHÄÄT, JEE!
Me ei kuuluta kirkkoon. Ja muitakin syitä järkätä helevetinmoiset kekkerit on olemassa.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
NuoriD kirjoitti:Mä en voisi olla pitkään yhdessä noin irrationaalisen ihmisen kanssa. Mun arvomaailmassa se, että ymmärtää, että raha ei kasva puussa tai tule taikaseinästä on tärkeää. Samoin se, että pystyy ja pyrkii hillitsemään primitiivisiä impulsseja.
Minusta on eri asia sanoa, että joku ihminen joka ei pidä talouden tasapainoa ykkösprioriteettina elämässään olisi epäluotettava sikanauta kuin sanoa, että on itse niin kontrollifriikki ettei kestä elämässään muita kuin kontrollifriikkejä.
Minusta toisen persaukisuus on ihan ok niin kauan kun se ei keikauta minun talouteni tasapainoa. Luotettavuus mitataan ihan muilla asioilla.
So Hard kirjoitti:
Ei, kyllä se hoksaamisongelma on ihan siellä päässä. Kaikki luettelemasi esimerkit ovat välttämättömyyksiä. Jos toinen on hoitovapaakorvausten varassa, osallistumismahdollisuus lienee aika lailla nolla.
Pää pois pensaasta. Sanoin että lapsen tulo muuttaa kaiken, myös 10 pinnat ja muut.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
En kyllä hoksaa, että miten sinä nyt muka taas hoksaat yhtään mitään, kun pari sivua taaksepäin olit aivan muissa maailmoissa naureskelemassa minun sanomisilleni.
exPertti kirjoitti:
Vaikea sanoa millainen persoona olet oikeasti näin perheellisenä, mutta jo pariinkin otteeseen on jäänyt heti kärkevästi aloitetusta hyökkäyksestä vähänkin toisella tavalla ajattelevia vastaan sellainen olo, että puristaisit perhepelin mailaa vähän turhankin tiukasti.
So Hard kirjoitti:
Lapsen tarpeet menevät sinne välttämättömyyksiin (paitsi nyt ehkä ne rouva pupusen kersaburberryt) jotka tietty pitää hoitaa.
Ja miten mun "kersaburberryt" liittyy asiaan? Taas vaihteeksi. Jos ihan totuudessa pysytään niin isä ei edelleenkään ole sijoittanut rahojaan "kersaburberryihin" vaan sen on tehnyt äiti ennen lapsen syntymää "omista säästöistään". Kierrätysmyynnillä äiti on pitänyt rahasijoituksen suht samassa summassa mitä se oli silloin alussakin, jolloin "kersaburberryyn"/lapsen koko vaatetukseen sijoittaminen on edelleen mahdollista ilman iskän lompakolla käymistä.
RP kirjoitti:Ja miten mun "kersaburberryt" liittyy asiaan? Taas vaihteeksi.
Ei ne liitykään muuten kuin siten että ne ei ole välttämättömyksiä, relax. Saa ostaa hyvännäkösiä kuteita ja hyvää laatua lapselle, varmaan itsekin ostasin jos lapsia tulisi. Onneks ei tule, voi ostaa vaan itelleen
Meillä on siis käytössä systeemi, jossa molemmilla on omat rahat, mutta joka kuukausi laitetaan yhtä paljon rahaa yhteiselle tilille, josta hoidetaan yhteiset asiat. Joka penniä ei lasketa, mutta aika tasapuolisesti maksellaan kaikki jutut. Maksan jopa puolet autosta ja vakuutuksista, vaikka mulla ei ole ajokorttiakaan. Mies tosin on luvannut maksaa puolet mun ajokortistani...
Tämä toimii ihan helvetin hyvin nyt, kun tienataan suunnilleen saman verran, eikä ole jälkikasvua. Me ei olla kertaakaan riidelty rahasta sen +5 vuoden aikana, joka ollaan asuttu saman katon alla. Ei yhtäkään kertaa. Jos tulotilanne muuttuu epätasaisemmaksi, niin toki systeemiä voidaan harkita uudestaan.
Jos tienaisin rutkasti enemmän, niin puoliso saisi puolestani vaikka jättää päivätyöt ja keskittyä urheilulajiinsa, jossa on semiammattilainen. Tällöin maksaisin kaiken ihan mielelläni.
RP:n shoppailusta tuli mieleen, että jos meillä joskus lisäännytään, niin se tulee olemaan juuri iskä, joka hankkii lapselle kerskabrändit ja erikoismateriaalit ym. varusteet . Turvaistuimissa ja vaunuissa on jo potentiaaliset yksilöt kuulemma katsottuna, huomaa että aihe on ollut ajankohtainen lähipiirissä. Häälahjaksikin tuli jo Gantin vauvaroinaa varastoon.
swirl kirjoitti: Me ei olla kertaakaan riidelty rahasta sen +5 vuoden aikana, joka ollaan asuttu saman katon alla. Ei yhtäkään kertaa.
Me riideltiin alussa paljonkin. Tosin ne riidat käytiin kaupan kassalla että kumpiko saa tällä kertaa maksaa.
Muuten olemme molemmat yhtä hövelejä rahan käyttäjiä, eikä meillä ole juuri mitään sopimusta mitä maksamme ja miten maksamme. Se maksaa, kumpi ehtii ja kummalla on millä maksaa. - Siis silloin, kun molemmat tienaavat..
Nuukan ja pikkutarkan rahaihmisen kanssa eläminen olis minulle painajainen.
masa kirjoitti:
Muuten olemme molemmat yhtä hövelejä rahan käyttäjiä, eikä meillä ole juuri mitään sopimusta mitä maksamme ja miten maksamme. Se maksaa, kumpi ehtii ja kummalla on millä maksaa. - Siis silloin, kun molemmat tienaavat..
Näin meillä. Laskut maksetaan sitä mukaan kun ovesta huoneiston puolelle tippuvat, aina se, jolla on enemmän rahaa tilillä tai kumpi sattuu laskun avaamaan. Yleensä kyllä menee niin, että minä maksan laskut ja kaikki kauppaostokset, mies vuokran ja omat lainanlyhennyksensä.
The great club outshines the individual, always and forever.
swirl kirjoitti:Me ei olla kertaakaan riidelty rahasta sen +5 vuoden aikana, joka ollaan asuttu saman katon alla.
Ei mekään, tosin saman katon alla vain 1.5v, yhdessä kuitenkin jo 8v. Eikä me olla riidelty yleensäkään kuin käsittääkseni 2 kertaa koko 8 vuoden aikana. Eikä nekään ollu huutamista ja tavaroiden paiskomista tai haukkumista.
On tämä elämä aika tasaista. Pitäiskö kehittää jotain rrrepäsevää. Tai ostaa uus mekko
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
exsu kirjoitti:RP:n shoppailusta tuli mieleen, että jos meillä joskus lisäännytään, niin se tulee olemaan juuri iskä, joka hankkii lapselle kerskabrändit ja erikoismateriaalit ym. varusteet . Turvaistuimissa ja vaunuissa on jo potentiaaliset yksilöt kuulemma katsottuna, huomaa että aihe on ollut ajankohtainen lähipiirissä. Häälahjaksikin tuli jo Gantin vauvaroinaa varastoon.
Joo-o, miehessä on samaa vikaa kun puhutaan muista lapseen liittyvistä hankinnoista. Missään ei säästellä. Juuri katsoin että mitä ihmettä teen 600€ vaatekaapilla mikä ei tule mahtumaan uuteen asuntoon, oli huikeat 5kk käytössä. Ja passitin sen ostamaan semmosen simppelin 100€ kaapiston.
annepa kirjoitti:
Totta. No, ainakin yksi syy löydetty. Muita?
Äkkiseltään tulee mieleen leskeneläke, joka ainakaan ennen ei kuulunut avoliittoon.
Arvostan myös yhteistä nimeä koko perheellä ja olisin aikanaan vaihtanut omani, ellei vaimoni olisi ottanut minun sukunimeä. Lisäksi avioliitto vapauttaa omaisuusjärjestelyihin, jolloin kummatkin pystyy käyttämään hyväkseen esim. ensiasunnonoston. Muutenkin perheensisäistä verosuunnittelua on helpompi harrastaa, kun jokainen säästetty euro tulee yhteiseen pottiin. Yrittäjien keskuudessa oli ainakin aikanaan hyvin yleistä, että perheen talot ja autot on vaimon nimissä, jolloin ne on turvassa konkurssitilanteessa.
![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
