Meillä on normaalitilanteessa melko suuri tuloero keskenämme, mun palkka on ehkä 30% miehen palkasta. Rahasta ei riidellä, tähän suurin syy on varmaan se, että sitä on yleensä riittävästi. Velkoja ei ole kummallakaan.
Molemmat ostavat itse luksuksensa, mies hifilaitteet ja muut, mun suurimmat menoerät menee harrastuksiin. Mies maksaa useammin ravintolajuttuja ja vastaavia, ruoat ja muut yhteiset menevät yhteiseltä tililtä, jonne menee suoraveloituksena molemmilta sama summa. Lisääntymistilanteessa tietysti joutuu vähän säätämään tulonjakoa, kun oma tulotaso romahtaa.
Aiheessa pysyäkseni kerron teille ehkä kolmatta kertaa meidän perheen rahajärjestelyistä. Eksän kanssa oli omat tilit ja niihin käyttöoikeudet ristiin. Sieltä sitten lähinnä minä makselin laskuja sopivasti tasoitellen tilien välillä, mies maksoi vähän enemmän kuin minä pienipalkkaisena. Toimi hyvin, kaikki raha oli yhteistä.
Nyksän kanssa on eri tilit ja jaetaan yhteiset laskut vuoroperiaattella, samoin maksetaan kaupassa vuoroviikoin. Toimii hyvin, vaikka toisella ei tuloja juuri olekaan. Tuo taloustili kuulostaa hyvältä ja ehkä meillekin sopivalta vaihtoehdolta, mutta pitää odottaa siihen työllistymiseen asti ennen kuin lähtee kokeilemaan.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Vagabondo kirjoitti:
Se mitä en ymmärrä, on ihmiset jotka väkisin haluaa elää avoliitossa, eikä hoida papereita kuntoon ja sitten jälkikäteen itkevät, kun kakkaa tulee niskaan ja vaatii avoliitoille samoja oikeuksia kuin avioliitolle. Jos valtio on luonut yhden järjestelmän parisuhteenrekisteröimiseksi, eikä sitä haluta käyttää, eikä hoitaa asioita muuten kuntoon, niin ei mielestäni ole yhteiskunnan vika, jos asiat ei mene suunnitellusti.
No ei tod, olen ihan samaa mieltä. Ikäänkuin ihmiset eivät haluaisi päättää asiaa ja ovat sitten avoliitossa, vaikka sekin on päätös. Mutta se kai taitaa olla aika yleistä monessa muussakin asiassa että eletään ilman huolta huomisesta ja sitten kun paksahtaa niin itketään että paksahti. Voi nyyh, olisit ajatellut eilen ja varautunut ikäviin asioihin.
Meillä on kyllä ihan tietoisesti päätetty että nyt mennään näin ja papereitakin tehty asian suhteen.
En tajua miksi avioliitto on mulle niin yhdentekevä ja joskus jopa vastenmielinen asia.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Zeb kirjoitti:
Minkään prosenttilaskurin kanssa en kyllä hynttyitä olisi yhteen lyönytkään, sen verran vieraalta kuulostaa.
Moni sanoo että "maksetaan saman verran". Euromääräisesti vai prosenteissa? Prosenttilaskurihan on vaan yks tapa suhteuttaa yhteisen talouden menot tulohin. Ei se nyt ole sen kummempaa kuin että jos äiti on lasta hoitamassa pienellä äitiyspäivärahalla niin isän palkalla hoidetaan suurin osan menoista.
Eikä sitä prosenttilaskua tarvi käyttää kuin silloin kuin jotain dramaattista tapahtuu toisen tai molempien tuloissa. Siis kertaluontoisesti. Jos silloinkaan.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
annepa kirjoitti:
Moni sanoo että "maksetaan saman verran". Euromääräisesti vai prosenteissa? Prosenttilaskurihan on vaan yks tapa suhteuttaa yhteisen talouden menot tulohin. Ei se nyt ole sen kummempaa kuin että jos äiti on lasta hoitamassa pienellä äitiyspäivärahalla niin isän palkalla hoidetaan suurin osan menoista.
Eikä sitä prosenttilaskua tarvi käyttää kuin silloin kuin jotain dramaattista tapahtuu toisen tai molempien tuloissa. Siis kertaluontoisesti. Jos silloinkaan.
Meillä ei lasketa noin tarkkaan. Tai lasketa ollenkaan. Luotetaan puolin ja toisin siihen että kumpikin tekee työtä yhteiseksi hyväksi, kumpikin saa kaiken tarpeellisen eikä kumpikaan ole kohtuuton.
Olen itse nyt hoitovapaalla mikä tarkoittaa sitä että mies maksaa kaikki laskut ja suurimmaksi osaksi päivittäisen elämisen. Itse ostelen itselleni, kotiin ja lapselle jotain pientä niillä satkuilla mitä kuussa tilille tippuu. Saa nähdä pitääkö käydä säästöjen kimppuun ennen kuin töihin menen. Siinä asiassa saattaa tulla sanomista miehen puolelta, yrittää varmaan ennen potkia minua töihin, kuin että saisin kuormasta syödä.
Riemikselle vielä avioehdosta. Mitä meidän tapauksessa voisi olla hyötyä siitä edes teoriassa? Minähän jaan jo nyt lopun ikääni tämän ihmisen kanssa sen mikä mulle on kaikkein tärkein, eli lapsen. Tuloissa tai varallisuudessa meillä ei ole mitään massiivista eroa. Meinaatko että surraan sitten eron sattuessa sitä saiko toinen mahdollisesti muutaman tonnin liikaa? Jos tuo on asenne niin ei kannata naimisiin mennäkään. Tai ei ainakaan lapsia hommata.
Zeb kirjoitti:Riemikselle vielä avioehdosta. Mitä meidän tapauksessa voisi olla hyötyä siitä edes teoriassa? Minähän jaan jo nyt lopun ikääni tämän ihmisen kanssa sen mikä mulle on kaikkein tärkein, eli lapsen. Tuloissa tai varallisuudessa meillä ei ole mitään massiivista eroa. Meinaatko että surraan sitten eron sattuessa sitä saiko toinen mahdollisesti muutaman tonnin liikaa? Jos tuo on asenne niin ei kannata naimisiin mennäkään. Tai ei ainakaan lapsia hommata.
Mhmmm, ikuisuuskysymysten äärellä ollaan... mitä sillä aivoehdolla sitten häviääkään?
elco kirjoitti:
Mhmmm, ikuisuuskysymysten äärellä ollaan... mitä sillä aivoehdolla sitten häviääkään?
Meillä ei ole avioehtoa, koska naimisiin mennessä meillä ei vielä ollut mitään varallisuutta ja yhdessäolonaikana hankittu varallisuus saakin jakautua tasan.
annepa kirjoitti: miksi avioliitto on parempi kuin avoliitto?
Periaatteen vuoksi? Siis meillä tässä nykyisessä suhteessa olemme puhuneet sitä, että avioliitto on tavallaan sellainen virallinen lupaus toisillemme oikeastaan vain. Solmiminen tapahtuisi maistraatissa, kaksi ihmistä todistamassa, juhlat olis käynti ravintolassa, eikä asiaa varmaan edes mainostettais muutenkaan. Se olisi vain tietynlainen seremonia, meidän kahden keskeinen asia.
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
annepa kirjoitti: miksi avioliitto on parempi kuin avoliitto?
Periaatteen vuoksi? Siis meillä tässä nykyisessä suhteessa olemme puhuneet sitä, että avioliitto on tavallaan sellainen virallinen lupaus toisillemme oikeastaan vain. Solmiminen tapahtuisi maistraatissa, kaksi ihmistä todistamassa, juhlat olis käynti ravintolassa, eikä asiaa varmaan edes mainostettais muutenkaan. Se olisi vain tietynlainen seremonia, meidän kahden keskeinen asia.
Mahdollisessa kuolemantapauksessa (toinen osapuoli potkasee tyhjää) on kyllä omaisuuden kannalta helpompaa, jos ollaan aviossa. Samoin jos on lapsia, niin lasten etuja ajatellen on käsittääkseni parempi olla aviossa.
annepa kirjoitti: miksi avioliitto on parempi kuin avoliitto?
Periaatteen vuoksi? Siis meillä tässä nykyisessä suhteessa olemme puhuneet sitä, että avioliitto on tavallaan sellainen virallinen lupaus toisillemme oikeastaan vain. Solmiminen tapahtuisi maistraatissa, kaksi ihmistä todistamassa, juhlat olis käynti ravintolassa, eikä asiaa varmaan edes mainostettais muutenkaan. Se olisi vain tietynlainen seremonia, meidän kahden keskeinen asia.
Mahdollisessa kuolemantapauksessa (toinen osapuoli potkasee tyhjää) on kyllä omaisuuden kannalta helpompaa, jos ollaan aviossa. Samoin jos on lapsia, niin lasten etuja ajatellen on käsittääkseni parempi olla aviossa.
Virallinen tai ei, lupaus on lupaus. Me on luvattu toisillemme yrittää olla yhessä loppuelämämme ajan.
On se avio helpompaa omaisuuden kannalta, mutta ei välttämätöntä. Kyllä omaisuuden pystyy järjestelemään muutenkin siltä varalta että toinen kuolee. Avio on vain helpompaa, kuten aikaisemmin on jo todettu.
Miksi lasten kannalta on parempi olla aviossa, muun kuin tuon isän oikeuden lisäksi?
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Lopettakaa tuo paskanjauhanta, tai alan taas kirjoittamaan opiskelusta!
Kävin koulupäivän päätteeksi saunassa ja kylläpä se teki gutaa. Kotimatkalla pistäydyin kaupassa, jonka kassaneitinä oli übersöpö tummaverikkö. Katselin ruskeita silmiään ja hän minun ja yht'äkkiä hän alkoi heittämään smalltalkia. Mulla oli fillarikypärä kädessä ja hiukset saunan jäljiltä märät, joten jauhettiin siinä sitten hetki pyöräilystä. Lähdin moikkaillen menemään, täytyy käydä joku päivä uudestaankin. Harmi vaan, etten ostanut mitään muuta kuin tupakkaa...