NuoriD kirjoitti:Tunnelmaa oli kuitenkin alkuun jo lämmitelty riitelemällä pianotunnille menosta ja kokeeseen lukemisesta vs. tarpeesta lähteä ostamaan kaverille synttärilahjaa.
Minulle "vapaan kasvatuksen uhrille" (ja katsokaa miten hyvä tuli
) tuokin hieman särähtää.
Mieleen tulee jopa tylsistä tylsin kirjanpitäjä-työkaverini, joka aina iltapäivällä soitti töistä 11-vuotiaalle tyttärelleen tai tytön velvollisuus oli raportoida iltapäivisin. Tyttö mankui eiko saisi lähteä kavereiden kaa ja isänsä teksti meni näin: "Onko läksyt tehty? Onko varmasti läksyt tehty? Kaikki läksyt? Luehan vielä. Muista miten sait matematiikan kokeesta huonon numeron". Tuota joka päivä.
Siis vittu Dave, jos tyttäresi ei halua pianotunnille tai lukea kokeeseen, niin mitä vitun väliä sillä oikeasti on? Jospa ei vaan tarvitse pianoa nyt, ja tuskinpa siitä ammattimuusikkoa muutenkaan tulee. Jos aito kiinnostus johonkin instrumenttiin myöhemmin herää, niin hyvä niin ja oma asiansa. Ja mitä perseensudin väliä sillä on, mikä tyttäresi koemenestys on 14-vuotiaana? Kunhan lukioon pääsee niin Ylioppilaskirjoituksiin ehtii prepata vaikka viimeisenä kuukautena.
Minulla on sellainen yleiskutina, että noin huolehtivasti lasta ohjaamalla niin arki- kuin seksiasioissa.. ja myös yhteiskuntamme alati kasvavalla sääntökuormalla meille aikuisille.. meitä kesytetään tahdottomiksi kotieläimiksi. Joille ei kehity mitään omaa harkintaa. On vain käskyt ja lait jostain ulkoa. Ja kuten kotieläimet, sitten karkailemme viettien vietäväksi aina kun silmä välttää.
Pentuna olin kovasti ihmeissäni, kun muut kakarat olivat aina huolissaan tuleeko vanhemmilta "sanomista". Ja toimien salaaminen vanhemmilta oli tärkeää. En myöskään tajunnut, miksi minut meinattiin erottaa meidän poikien "Päiviönsaaren Dynykerhosta", kaikessa viattomuudessani kerrottuani siitä vanhemmilleni ja sanottuani tuon pojille. Vanhempani eivät olleet moksiskaan. Ja kyllhän minä itsekin tajusin olla sytyttämättä tulipaloja vääriin paikkoihin tai olla työntämättä kiinanpommia sieraimeeni.
Samaten kun kaverini kanssa leikimme 11-vuotiaana isän revolverilla, meille oli käskemättäkin ihan selvää, että sitä ei ladata, ammuta ihmisiä tai viedä ulos.
Tuo komento, valvominen ja käskyttäminen veikkaan paradoksaalisesti vie oman harkinnan tyttäreltäsikin, myös seksiasioissa.
Tietty on niinkin, että vanhemmat menevät omien kokemustensa mukaan. Esimerkiksi Äidilläni oli nuorena hankalaa, koska isänsä, tuo Kosolan ja Hitlerin ihailija ja IKL:n jäsen, ei hyväksynyt kun äitini seurusteli 17-vuotiaasta asti 27-vuotiaan duunarikommarin kanssa!! Minäkin ymmärrän vaarini huolen. Ja että vaari oli kovin ilahtunut, kun äitini lopulta toi näytille insinööri-isäni. Ja hyvinhän siinä kävi... ööööh.
Mutta tuosta äitini omaksui periaatteen, että antaisi lapsensa seurustella kenen kanssa lapsi haluaa. Ja on nyttemmin maininnut, että sitten saikin Minut, joka en ole uskaltanut seurustella kenenkään kanssa.
, mutta ihan mun äitiyskokemuksella sanoisin, että aika perussettiä noin pienelle. Tietty ikävää, varsinkin jos lapsi vaikuttaa kovin kipeältä, mutta en sinuna kauhiasti huolestuisi. Pienet on kestäviä ja kuumuvat helposti korkeammalle kuin aikuiset.
