Vagabondo kirjoitti:Näinhän tuo menee. Teknisellä puolella ainakin kokolailla turha välitutkinto, koska siihen menneissä suoritetuilla opinnoilla rakennetaan vasta pohjia ja syventävät aineopinnot tulee vasta tuon jälkeen. Kandi ei siis vielä oikeesti tiedä mistään mitään. DI:nä alkaa pikkuhiljaa hahmottamaan kuinka pihalla on tästä maailmasta, mutta ymmärtää sentään jostain asiasta vähäsen. Jos haluaa kandin tasosen tutkinnon, kannattaa mennä ennemmin amk:n.
Näin minäkin sen näkisin. Tosin erottamalla alemman ja ylemmän tutkinnon tiukemmmin toisistaan kanditasolla voisi olla (lähes) kaikille teknillisen alan opiskelijoille yhteinen yleisempi teknillis-luonnontieteellis-matemaattinen sisältö (siis se mainitsemasi pohja), ja DI-ohjelma sitten antaisi alakohtaisen syventämisen. Nythän kai varsinainen erikoistumisala valitaan jo pääsykoe/kandivaiheessa?
Ja kai ne maailmallakin pärjää insinööritaidoissa, vaikka siellä on aika yleinen malli insinööripuolellakin, että tehdään kandi, siirrytään työelämään pariksi vuodeksi ja palataan sitten (usein toiseen yliopistoon) tekemään kauppatieteellinen maisteri.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Erikoustuminen on melkein oma tutkintonsa. Esimerkiksi psykiatriksi erikoistuminen kestää usein kauemmin kuin LL:ksi valmistuminen. Tosin erikoistuminen tapahtuu työtä tekemälle, joten köyhäillä ei enää tarvitse.
annepa kirjoitti:En kyllä ymmärtänyt tätä selitystä. Siis niinkö että lääketiede on ainoa ala missä ei tehdä gradua/lisuria ja ei tarvi tehdä kandia?
Näin juuri, sehän se hassua onkin.
Ne ei siis ikinä kirjota mitään koulussa. On se kyllä vähän hassua.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Aika pieneltä kuulostaa prosentti.
Toisaalta - jos lähes saman liksan saa ilmankin, niin... ei sitä hattua kuitenkaan joka päivä voi töissä pitää.
Pitääkö erikoislääkäri-titteliä käyttääkseen väitellä, vai riittääkö siihenkin lisuri?
Dave voisi kaivaa lisää tilastoja. Uumoilisin, että lisurivaiheessa yksityiselle nuhaupseereiksi siirtyneet työn sankarit tienaavat niin hyvin, että yliopistojen nälkäpalkoilla tutkijoina ja/tai sairaalalääkäreinä työskentelevillä wanna-be-tohtoreilla on täysi työ ottaa kurssitoverinsa kiinni ansiotasossa.
Erikoislääkäri lienee erikoistumiskoulutuksen tuotos, ei tieteellisen jatkotutkimuksen. Ja niin vielä, tohtorintutkintohan ei kai sinänsä riitä tohtorinhatun (ja -miekan) käyttöoikeuteen, vaan lisäksi pitää osallistua, edes poissaolevana, silloin tällöin järjestettävään promootioon?
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Aika pieneltä kuulostaa prosentti.
Toisaalta - jos lähes saman liksan saa ilmankin, niin... ei sitä hattua kuitenkaan joka päivä voi töissä pitää.
Pitääkö erikoislääkäri-titteliä käyttääkseen väitellä, vai riittääkö siihenkin lisuri?
Erikoislääkäri ja tohtorin oppiarvo eivät liity mitenkään toisiinsa. Eli voi olla yleislääkäri ja tohtori tai erikoislääkäri ja lisensiaatti.
Erikoislääkärin tutkinnon suorittaminen on oma koulutusohjelmansa, jota voi jatkaa yleislääkärin tutkinnon jälkeen.
Mitä tulee siihen, kannattaako tohtoriksi väitellä, niin se riippuu siitä, miten asiaa ajattelee. Absoluuttisesti se kyllä kasvattaa palkkaa, mutta jos taas ajattelee asiaa tuntipalkkana laskettuna väitöskirjan suorittamisen vaatimalla työllä, niin uskoakseni paremman tuntipalkan saisi esim. jakamalla saman ajan hesareita tai myymällä hampurilaisia.
urpiainen kirjoitti:
Näin minäkin sen näkisin. Tosin erottamalla alemman ja ylemmän tutkinnon tiukemmmin toisistaan kanditasolla voisi olla (lähes) kaikille teknillisen alan opiskelijoille yhteinen yleisempi teknillis-luonnontieteellis-matemaattinen sisältö (siis se mainitsemasi pohja), ja DI-ohjelma sitten antaisi alakohtaisen syventämisen. Nythän kai varsinainen erikoistumisala valitaan jo pääsykoe/kandivaiheessa?
Kandin tutkinnosta noin puolet on sellaista, että se voisi olla koko tekniselle puolelle yhteistä. Toinen puolikas on osastokohtaista asiaa, joka toimii pohjana syventäville opinnoille.
Vanhassakin järjestelmässä kaikille soveltuvat perusmatikat ja fysiikat on olleet koko tiedekunnan massaluentoja. Kandin tutkinnon sisälläpitävät aineopinnot osastokohtaisia ja syventävät opinnot vasta pienempiä ryhmiä, joten tutkintouudistuksessa ei juuri mikään muuttunut. Ainakaan siellä missä itse opiskelin.
Yet ah! why should they know their fate? Since sorrow never comes too late, And happiness too swiftly flies. Thought would destroy their paradise.
No more; where ignorance is bliss, 'Tis folly to be wise.
Aika pieneltä kuulostaa prosentti.
Toisaalta - jos lähes saman liksan saa ilmankin, niin... ei sitä hattua kuitenkaan joka päivä voi töissä pitää.
Pitääkö erikoislääkäri-titteliä käyttääkseen väitellä, vai riittääkö siihenkin lisuri?
Dave voisi kaivaa lisää tilastoja. Uumoilisin, että lisurivaiheessa yksityiselle nuhaupseereiksi siirtyneet työn sankarit tienaavat niin hyvin, että yliopistojen nälkäpalkoilla tutkijoina ja/tai sairaalalääkäreinä työskentelevillä wanna-be-tohtoreilla on täysi työ ottaa kurssitoverinsa kiinni ansiotasossa.
Kyllähän mahd nopeasti privaattiin siirtymisellä parhaan elinikäisen liksan saa. Eli pipettipellen on hyvin vaikea (mahdotonta, jos aikoo pysyä julkisella sektorilla) saada elinikäisissä ansiossa nopeasti privaattiin siirtynyttä kollegaa kiinni.
Kiitoksia valaisusta. Nyt viimeistään tiedän, ettei minusta olisi tullut lekuria. Liian monimutkaista, vaikka ajatus tissigynekologina toimimisesta kutkuttaakin sisäistä russmeyeriäni.
Käytännön ero tohtorin ja lisurin välillä lääketieteessä on kai hapertunut kun Helsingissä ainakin niin moni menee suoraan perusopintojen ohessa tutkijalinjalle ja valmistuvat käytännössä suoraan tohtoriksi. Näin olen ymmärtänyt.
Muuallakin maailmassa lisensiaattityön ja väitöskirjan välinen ero tuntuu melko pieneltä. Oikeastaan lisensiaattitutkinto on ihan turha, neljä tutkintotasoa ei oikein palvele ketään.
Nyt vähän ottaa päähän lehtimyyjät. Jos sanoo kolmeen kertaan että kiitos, en halua tilata, ja tyrkytys ei sillä lopu, niin onko kovin väärin lyödä luuri korvaan?
Artificial Intelligence is no match for natural stupidity.
Lilo kirjoitti:Nyt vähän ottaa päähän lehtimyyjät. Jos sanoo kolmeen kertaan että kiitos, en halua tilata, ja tyrkytys ei sillä lopu, niin onko kovin väärin lyödä luuri korvaan?
Mulla ei ole koskaan tuota ongelmaa. Myydään mitä tahansa sanon "kiitoksia yhteydenotosta, mutta en ole nyt kiinnostunut" ja suljen puhelimen.
Turha haaskata myyjänkään aikaa kun en kerran osta.
Lilo kirjoitti:Nyt vähän ottaa päähän lehtimyyjät. Jos sanoo kolmeen kertaan että kiitos, en halua tilata, ja tyrkytys ei sillä lopu, niin onko kovin väärin lyödä luuri korvaan?
Mä lyön luurin korvaan nopeamminkin. Yleensä samantien jos ei suurinpiirtein heti saa sanoa ei, ts. aloittaa spiikkinsä selostamisen suoraan tai myyjä ei kieltäytymistä usko tai alkaa jotain tivaamaan.
Helppoa kun eivät koskaan myy mitään minkä hankkiminen puhelimitse edes etäisesti kiinnostaisi. Paitsi ne bokserit oli pakko ostaa.
Lilo kirjoitti:Nyt vähän ottaa päähän lehtimyyjät. Jos sanoo kolmeen kertaan että kiitos, en halua tilata, ja tyrkytys ei sillä lopu, niin onko kovin väärin lyödä luuri korvaan?
Jos vitutuksen poisto ei kestä eikä maksa, niin mikä maksaa?
Olen ehkä miljoona kertaa sanonut että paras tapa päästä myyjästä eroon on heti sanoa: "kiitos, en osta/tilaa mitään, hei" ja laittaa se luuri kiinni.
Kaikki syyt mitä keksitte tilaamattomuuteen, ne on kuultu ennenkin, ja niiden kumoamiseen perustuu se myyntityö, ja ne vaan innostuu EI:stä koska edelleen se on niiden työ ja siihen ne on koulutettu. Se perustuu ihan psykologisiin juttuihin. Sillä on merkitystä sanooko myyjä "oisko joku mielenkiintoinen" kuin se että sanoo "mikä näistä on mielenkiintoisin". Mä olen niin useasti testannut nämä jutut.
Esim. olen ollut SOKEAN asiakkaan vakiomyyjä. Tykkäsi lehdistä, veljensä luki viikkolehdet hänelle.
Anyways, myyntikiellot harvoin tehoaa koska niitä myyntilappuja lojuu vuosikausia firmoissa, ne saadaan kustantajalta, jonka työ on siis valvoa ettei myyjille mene suoramarkkinointikieltoista materiaalia. Myyjä ei tykkää niihin yhtään sen enempää soittaa, koska saa ne haukut, aiheettomat sellaiset.
^Olen mäkin joskus pahalla päällä ollessani löynyt luurin korvaan, mutta siinä piilee se mahdollisuus että soitellaan takaisin. Ilmoittamalla suoraan varmistaa sen että se lappu revitään ja isketään roskiin eikä näin ollen jää pyörimään "soitetaan myöhemmin"-pinoon.
Itse tilaan paljon lehtiä, siksi suoramarkkinointikielto ei ole vaihtoehto. Haluan aina lehteni mahdollisimman pitkäksi ajaksi, mahdollisimman edullisesti. Ei niitä muualta saa kuin puhelimen kautta. Kupongit ja nettitarjoukset on huonoja niihin verrattuna.
Noniin, onhan se tapaus jossa mies iski puhelimen sirkkelin eteen kun myyjä oli esitellyt itsensä. Meni kuulo pysyvästi. Että juu, onhan niitä tapoja.
Mua kerran ihan nauratti ääneen, kun puhelinmyyjä pyysi anteeksi häiriötä ja lopetti puhelun. Möi mulle Gloria-lehteä nimelläni, että olen aiemminkin tilannut. En ollut, tarkisti osoitteen; en ollut ko. osoitteessa koskaan asunut. Kyseessä siis kaimani. Lopetti puhelun siihen. Harmi vaan, koska olisin voinut hyvinkin tilata jotain just sillon, kun oli äidin SEKÄ anopin synttärit. Hmpf
Belgiassa asuessani puhelinmyyjä soitti kun maalasin hevostallia. Vastasin että "Nyt on niin kovat höyryt että kerro nopeasti niin muistan". Naurahti puhelimeen ja sanoi että Aku Ankasta olisi kertonut lisää. Mainitsin että Aku Ankka on tuttu tyyppi ja että kertoo terveisiä, ja sanoin hei heit. Hetken kuluttua tajusin että hälvetti että oli hyvät maalit Mahto puhelinmyyjää naurattaa.
The great club outshines the individual, always and forever.
RP kirjoitti:^Olen mäkin joskus pahalla päällä ollessani löynyt luurin korvaan, mutta siinä piilee se mahdollisuus että soitellaan takaisin. Ilmoittamalla suoraan varmistaa sen että se lappu revitään ja isketään roskiin eikä näin ollen jää pyörimään "soitetaan myöhemmin"-pinoon.
Heti kun puhelimen saa soittamaan repeatilla nauhaa "En osta mitään. Voitte katkaista puhelun. Tämä on nauhoite. PIIIIIIIIIIP!", tulen käyttämään sitä.
Soitin viime viikolla työnhakijalle, kolmesti. EKat kaksi kertaa löi luurin korvaan kunnes tajusin että luuli mun olevan puhelinmyyjä. Naureskeltiin että mulla on puhelinmyyjän pirteä ääni. Kyllä mä tiedän, mutta EI LYÖDÄ LUURIA KORVAAN!
The great club outshines the individual, always and forever.
