Lääketieteellinen ja oikeustieteellinen tutkinto ovat yliopistotutkinnoista kaikkein eniten ammatillisia ja kaikkein vähiten yleissivistävää idealismia sisältäviä. Molemmilla aloilla on tietty se pieni juttu, että perustutkinto ei tee asiantuntijaa mistään osa-alueesta vaan antaa yleispohjan myöhemmälle erikoistumiselle.Manaaja kirjoitti:Eihän toi idealismina yhtään huonolta kuulosta, mutta omakohtaiset kokemukset puhuvat pitkälti tuota boldattua vastaan. Ainakin niiden kyseessäolleiden lääkäreiden osalta. Kyseenalaistamattomampaa ja suoraan oppikirjasta totuuksia lukevampaa possea saa monesti hakea. Tokihan tolla alalla haihatteleminen alkaa osua vaarallisesti nilkkoihin, mutta silti.
Ideaalina se on silti hyvä. Käytäntö voi olla toista.
Jos minulta kysytään, niin uuden tiedon tuottaminen on vaikeampaa kuin jo tuotetun omaksuminen. Mene ja tiedä.En mä silti ymmärrä missä se teidän mielestä automaattinen vaatimustasoero tulee yliopistotasolla. Kuten mainitsin, kyse on hyvin pitkälti siitä mitä opiskelee, eikä siitä missä opiskelee. (Ja tässä en todellakaan tarkoita lääkiksen olevan muuhun suhteutettuna sieltä iisipiisi-päästä.) Kai se valmiiksi pureskellun datan nieleminen ja sisäistäminen voi olla vaikeampaa ja vaativampaakin analyyttiselle ihmiselle, kuin jonkinlaisen tutkimisen ja analyysin kautta tulokseen pääseminen, eikös?