Mammailu 2.0

[CeDell Davis]

Tiedän että olen paha

Mitäs pahaa siinä on, että tietää mitä haluaa?

edit: Jos olisin aina ollut sata varma piuhojen katkaisemisesta, niin se olisi jo tehty. Nyt olen ollut noin 60/70.

[Dave]

--

En kysy wattuillakseni vaan aivan uteliaisuudesta: mikä siinä uudessa vauvassa olisi niin kauheaa?

[RP]

--

En kysy wattuillakseni vaan aivan uteliaisuudesta: miksä siinä uudessa vauvassa olisi niin kauheaa?

En mä osaa selittää sitä muutoin kuin että mua nyt ei yksinkertaisesti ole luotu perheelliseksi ihmiseksi. Tämän yhden kanssa pärjään juuri ja juuri, parasta mitä elämä on antanut, mieheni lisäksi. Toinen olisi elämäni loppu, henkisessä mielessä. Sitä on varmaan hyvin vaikea ymmärtää jos itse on perhe henkinen ihminen.

CD: meinasin että olen paha kun naureskelin tuolle KK:n jutulle vaikka voin aika hyvin fiilistellä tuntemuksensa tuolloin. Ei naurun asia.

[Dave]

--

En kysy wattuillakseni vaan aivan uteliaisuudesta: miksä siinä uudessa vauvassa olisi niin kauheaa?

En mä osaa selittää sitä muutoin kuin että mua nyt ei yksinkertaisesti ole luotu perheelliseksi ihmiseksi. Tämän yhden kanssa pärjään juuri ja juuri, parasta mitä elämä on antanut, mieheni lisäksi. Toinen olisi elämäni loppu, henkisessä mielessä. Sitä on varmaan hyvin vaikea ymmärtää jos itse on perhe henkinen ihminen.

CD: meinasin että olen paha kun naureskelin tuolle KK:n jutulle vaikka voin aika hyvin fiilistellä tuntemuksensa tuolloin. Ei naurun asia.

Njoo. Musta se tosiasia, että sulla on jo yksi lapsi, ei kauheasti enää muutu siitä, onko kaksi. Sä olet perheenäiti.

En siis ollenkaan sano, että sulla pitäisi olla kaksi lasta. Ihmettelen vain, mikä oleellinen ero on yksi vs kaksi lasta.

[RP]

Joo, no aika vaikea sitä sitten on ymmärtää tätä mun kantaani jos ei näe eroa yhdessä tai kahdessa lapsessa.

[Dumis]

Joo, no aika vaikea sitä sitten on ymmärtää tätä mun kantaani jos ei näe eroa yhdessä tai kahdessa lapsessa.

Dave ei joudu hoitamaan lapsia kun on ite töissä, tai muutenkaan taida huushollissa ihmeitä tehdä verrattuna vaimoon. Joten aika vaikeahan hänen olisi suhtautua ymmärtäväisesti

[CeDell Davis]

CD: meinasin että olen paha kun naureskelin tuolle KK:n jutulle vaikka voin aika hyvin fiilistellä tuntemuksensa tuolloin. Ei naurun asia.

Extreme fiiliksille pitää nauraa ja hymyillä. Siis nimenomaan jälkeenpäin. Se on terapiaa - no aikankin omalla kohdalla.

[küllküll]

Joo, no aika vaikea sitä sitten on ymmärtää tätä mun kantaani jos ei näe eroa yhdessä tai kahdessa lapsessa.

Mä olin aikanaan hyvin jyrkästi kahta vastaan. Olen kuitenkin hieman joutunut tarkistamaan kantaani. Onhan kahdesta 2½ kertaa enemmän hommaa kuin yhdestä - nyt kun molemmat ovat pieniä. On niille kuitenkin jo seuraa toisistaan ja isompi pyytää välillä jo pienempää leikkimäänkin.

Kolmas ei toisi kuitenkaan mitään sellaista, mitä ei olisi jo kahdella voinut saavuttaa - paitsi perkeleesti enemmän tilanahtautta ja rahanmenoa. Joten jos joku minulta kysyy - ja toivottavasti kysyy - niin two is quite enough, thank juu.

[CeDell Davis]

Joten jos joku minulta kysyy - ja toivottavasti kysyy - niin two is quite enough, thank juu.

Mitäs sitä sitten arpomaan? Päätäntävalta on sinun omissa käsissä.

[küllküll]

^ Oon sefferran tissiposki, että ajattelin kuunnella toisenkin osapuolen näkemyksiä...

[sipsi]

Mitä oireita tähän huutoon liittyy? Onko esmes vatsanväänteitä, jotka tunnistaa, kun vauva kiemurtelee, kai ne piereskeleekin? Jos jatkuu yli kaks viikkoa, niin yksi keino on akupunktiopisteisiin eli lähinnä jalkapohjan hierontaan perustuva vyöhyketerapia. Muutama kerta viikon välein usein auttaa. Taitaa olla joku 25e/kerta. Meillä auttoi tosi hyvin. Miten ripeämmin keinoa käyttää, sen tehokkaampi.

Joo, vatsanväänteitä nimenomaan. Reppana ei pysty olla oikein missään asennossa. Koitan toki kanniskella ja hyssyttää sitä ja pitää pystyssä..josko se vähän auttais..mutta en mäkään tota koko yötä pysty tehdä, ja huutaa se siltikin. En tiedä, mikä avuksi. Viime yönä huudettiin taas monta tuntia, kolmeen asti yöllä. Mun toinen diagnoosi on että se Tutteli ei sovi sille. Kokeilen seuraavaks muita merkkejä, jos tuota vastiketta joutuu antamaan. Yllättävän kivasti on taas parisen päivää tuo imetys kyllä toiminut..
Mut joo, ens tiistaina on neuvola. Voisin kysellä tuosta vyöhyketetrapiasta vähän lisää.

[Dave]

^ Oon sefferran tissiposki, että ajattelin kuunnella toisenkin osapuolen näkemyksiä...

Kitinässä se on aivan väärä asenne, täällä se on DTP

[RP]

Joo, no aika vaikea sitä sitten on ymmärtää tätä mun kantaani jos ei näe eroa yhdessä tai kahdessa lapsessa.

Mä olin aikanaan hyvin jyrkästi kahta vastaan. Olen kuitenkin hieman joutunut tarkistamaan kantaani. Onhan kahdesta 2½ kertaa enemmän hommaa kuin yhdestä - nyt kun molemmat ovat pieniä. On niille kuitenkin jo seuraa toisistaan ja isompi pyytää välillä jo pienempää leikkimäänkin.

Kolmas ei toisi kuitenkaan mitään sellaista, mitä ei olisi jo kahdella voinut saavuttaa - paitsi perkeleesti enemmän tilanahtautta ja rahanmenoa. Joten jos joku minulta kysyy - ja toivottavasti kysyy - niin two is quite enough, thank juu.

Joo, kyllä mä ymmärrän sen kannan ettei siitä nyt niin hirveästi enemmän jne. Itse vaan koen että pienikin lisätyö tähän arkeen on niin suuri ei, että ei helvetissä.

En mä kadu sitä, että me aikoinaan päätettiin jatkaa vahingossa alkanutta raskautta, päinvastoin. Tytsä on mitä ihanin pikkuolento, nyt kun suhteemme on alkanut muistuttamaan äiti-tytär suhdetta.

Mutta en mä myöskään kiellä sitä ettenkö kaipaisi liian usein takaisin siihen vanhaan elämään, siihen kun sain olla vapaa, ei tarvinut olla vastuussa toisen elämässä. Joskus istun vessassa parkumassa sitä että nyt elän sitä elämää mitä mä en koskaan ikinä halunut, sitä mikä oli kauheinta mitä pystyin kuvittelemaan. Mä en häpeä myöntää tätä, se ei ole mun ongelma jos se on jollekin ongelma.

Mä koen hyvin vahvasti, myös tällä yhden lapsen kokemuksella, että toinen lapsi ei voi koskaan antaa mulle mitään, ottaa vaan lisää pois musta itsestä. Siihen en ole missään mielessä valmis.

Sinänsä tää ei ongelma koska mieskään ei halua toista.

[küllküll]

^^ Moon liian vanha seppä esittämään netissä ventovieraille jotain, mitä en oikeasti ole.

Pystyn kyllä symppaamaan noita Pupun mainitsemia "UNDO-VITTU-JA-ÄKKIÄ" - fiiliksiä, erityisesti kun molemmat ovat väsyneitä, pahalla päällä ja kiljuvat kaanonissa. Vetäisivät edes samaa biisiä, niin sitä voisi kuvitella joksikin moderniksi säveltaideteokseksi ala Philip Glass-ögon. Mut ei, toinen on "ÄBBÄÄBBÄBÖÖBÖÖ" ja toinen "EIMINÄHALUANTUOMASVETURIAEIKUNPALOMIESSAMIAEIKUNEIKUN". Vaimon liittyessä kuoroon heleällä assasiinisopraanollaan tää trio saa aikaan semmoiset fiilikset, että tekee mieli vetäistä Homelite käyntiin ja soitella sillä maukkaperusjätkää, kunnes piipaa-lanssi kiikuttaa Pitkäänniemeen. Sitä haluaa heittää ikkunasta ulos joko a) koko konkkaronkan b) itsensä ja juosta amokkia halki koko Pirkanmaan talousalueen tappaen vittu kaikki, polttamalla kaiken ja hyppimällä lopuksi tuhkan päällä kunnes aloittaa kaiken alusta. Amok-juoksufiilistä tosin hillitsee hieman se, että kun asuu maan tasalla niin ulosviskomisilla ei saavuteta kummoistakaan hyötyä.

Ajalle, unelle ja rahalle olisi käyttöä. Nimenomaan sille omalle ajalle. Itselle näitä fiilareita tulee lähes viikottain. Sitten taas toisaalta kun toinen tulee halaamaan kotiovella ja sanomaan "isi mulla oli sinua kova ikävä", niin sulaa itsekkyys tämmöisen ihmishirviön mustasta sydämestäkin kuin kaste auringossa.

[AngryBird]

Aaaah, mä niin ymmärrän Pupua.
En mäkään halunnut perhettä mutta ei tätä nyt voi peruuttaakaan.

[Elppis]

Miehelle tossa luin KK:n hienon "alasammuttu"-jutun ja Pupun paniikkitekstin. Mies tokas että "eikös meidänkin kannattaisi tähän samaan syssyyn se kolmas?".

Oma repliikkini: Mä oon hidas, mutta mä oon helvetin tarkka. (kädessä kahvimuki).

[annepa]

Hehheh, minä sanoin toissa viikolla hellulle että mulle ei ois enää katastrofi jos kävis vahinko. Hellun ilme oli näkemisen arvoinen.

En silti ole muuttamassa mitään toiminteita tässä tilanteessa, vahinko on tosiaan vahinko jos se sattuu, ei vasiten tehty vahinko.

[Ylermi Ylihankala]

Joskus istun vessassa parkumassa sitä että nyt elän sitä elämää mitä mä en koskaan ikinä halunut, sitä mikä oli kauheinta mitä pystyin kuvittelemaan. Mä en häpeä myöntää tätä, se ei ole mun ongelma jos se on jollekin ongelma.

En usko, että tuo kenellekään sen kummempi ongelma on, kunhan moni varmasti ihmettelee asiaa. Itse kuulun ihmettelijöihin, koska itse olen reagoinut päinvastaisella tavalla tähän ensimmäiseen. Minulle ei pitemmän päälle ja vanhetessani riittänyt ollenkaan duuni+harrastukset-yhtälö. Tuossa ei ollut sinänsä mitään vikaa, mutta siitä puuttui juuri se merkityksellisyys. Merkityksellisyys pitää sisällään monia muita isoja asioita, kuten mielekkyyden ja jopa motivaation elämiseen.

[RP]

Joskus istun vessassa parkumassa sitä että nyt elän sitä elämää mitä mä en koskaan ikinä halunut, sitä mikä oli kauheinta mitä pystyin kuvittelemaan. Mä en häpeä myöntää tätä, se ei ole mun ongelma jos se on jollekin ongelma.

En usko, että tuo kenellekään sen kummempi ongelma on, kunhan moni varmasti ihmettelee asiaa. Itse kuulun ihmettelijöihin, koska itse olen reagoinut päinvastaisella tavalla tähän ensimmäiseen. Minulle ei pitemmän päälle ja vanhetessani riittänyt ollenkaan duuni+harrastukset-yhtälö. Tuossa ei ollut sinänsä mitään vikaa, mutta siitä puuttui juuri se merkityksellisyys. Merkityksellisyys pitää sisällään monia muita isoja asioita, kuten mielekkyyden ja jopa motivaation elämiseen.

Niin no. Mulle mies oli, ja on varmaan vieläkin, se juttu. Siis mä olisin ihan onnellisena täytenä porskuttanut tämän elämän loppuun sen kanssa kaksin. Mussa on semmonen ominaisuus kuin vapausgeeni. Se meinaa sitä että se tärkein on saada mennä, tulla ja olla miten mä itse haluan. Joku kutsuu sitä itsekkyydeksi. Ihan miten vain, sama se millä kutsuu. Pointti on se että semmonen mä oon ja sillä mennään. Lapsen kanssa mulla ei oo enää sitä optioo, mut se geeni ei oo hävinny yhtikäs mihinkään. Joten se on jatkuvaa ristiriitaa sen kanssa et tosi ihkuu mut ei sit kuitenkaan. So not, elämä on.

Kuten mies sanoo, tää rouva ei saa koskaan lähtee illalla kioskille hakemaan röökii jos se on vähän sillä päällä koska se ei välttämättä tule takas.

[ninnithequeen]

Kukkelinkuu sit läks kävelemään. Varsin varovasti, kun ei vaan uskalla päästää irti tuesta. Mutta makuuhuoneesta keittiöön hirveetä vauhtia ennenkun tuli tumpsis

[par-sky]

Mussa on semmonen ominaisuus kuin vapausgeeni. Se meinaa sitä että se tärkein on saada mennä, tulla ja olla miten mä itse haluan. Joku kutsuu sitä itsekkyydeksi. Ihan miten vain, sama se millä kutsuu. Pointti on se että semmonen mä oon ja sillä mennään. Lapsen kanssa mulla ei oo enää sitä optioo, mut se geeni ei oo hävinny yhtikäs mihinkään. Joten se on jatkuvaa ristiriitaa sen kanssa et tosi ihkuu mut ei sit kuitenkaan. So not, elämä on.

Mä niin symppaan pupusta. Meillä tota kutsutaan Camel Boots-geeniksi. Oon siis vuosia opetellu ottamaan miehen huomioon ja mulle on ihan kamalaa että en voi enää tulla ja mennä miten tahon. Kun tuo nölliäinen. Sitten ihmiset on alkaneet kyselemään että millos sitten tulee seuraava. Eikä ajatus houkuta pätkääkään. Ihan aidosti ajatus ahistaa että pitäs toinen tommonen vääntää.

[ninnithequeen]

Vapausgeeni....mulla on se kans. Mutku ei pääse ni ei pääse.

Tai no olinhan mä tammikuussa pojan isän kans pelaamas bilistä ja laulamassa karaokea.

Huoh, kaverit soittelee Soukasta että ny Ninni tuut käymään. Joo, kuka hoitaa poikaa?

[Ylermi Ylihankala]

Meillä tota kutsutaan Camel Boots-geeniksi.

Löytyy minulta myös. Useimmilta ihmisiltä löytynee.

[Vesper]

Meillä tota kutsutaan Camel Boots-geeniksi.

Löytyy minulta myös. Useimmilta ihmisiltä löytynee.

Tänne kirjoittamasi perusteella ei tää geeni taida olla kuitenkaan kovin dominantti?

[Ylermi Ylihankala]

Tänne kirjoittamasi perusteella ei tää geeni taida olla kuitenkaan kovin dominantti?

Vaikea tietenkään sanoa mitään ehdotonta, mutta väittäisin, että keskimääräistä dominoivampi.