No kun se ei ole erityisen raskasta. Älkää panko sanoja mun suuhun.
Nukkumattomuus rassaa toisinaan, joo. Kaikkeen muuhun tottuu.
edit. Dave, muunlaisia duuneja en voisi edes tehdä. En usko, että kovin moni työnantaja katsoisi koeaikaa pidemmälle niitä väistämättömiä poissaoloja. Niitä nimittäin on paljon.
Viimeksi muokannut AngryBird, 16.06.2011 9:03. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Mun mummilta on kaikki 3 tytärtä kuolleet, samoin miehensä liian aikaisin ja yllättäen. Niin vaan mummu jaksaa porskuttaa ja olla iloinenkin - kun vaihtoehtoja ei ole.
AngryBird kirjoitti:Noissa lapsissa ei ole palautusoikeutta tai takuuta.
Joo, ei ole. Muuten olisin palauttanu liian monta kertaa. Ei sillä ole väliä, rakastaako sitä lasta kuinka paljon, joskus vaan tulee mitta täyteen . Ja mun lapsi ei ole edes mikään erityislapsi.
Ymmärrän myös oikein hyvin tuon AB:n väsymyksen unen vähyyden vuoksi. Itsellä meinasi pää levitä, kun poika nukkui ensimmäiset 2 elinvuottaan 2h pätkissä. Päivät olin töissä ja yöt meni pätkissä. Selvisin, mutta vähältä piti
"To infinity... and beyond!"
"Oh, I'm detecting nuttiness!"
No mä mietin kyllä, et kuin sä AB mun kirjoitukseni otat, enkä mä millään tavalla aikonut loukata sua "tietämällä" sun elämästäs sen enempää tai valittaa sun puolestas sun elämäsi raskautta. Tarkoitus oli vain tuoda esille se, että oli lapsen erityisyys kuinka lievää tahansa, se vaatii aina erilaista huomioonottamista kuin keskivertolapsi, eikä arkea voi mitata täysin samoilla kriteereillä.
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
Sovitaan sitten niin, että AB ei ole marttyyrityyppiä. Edelleen uskoisin kuitenkin, että elämää voisi helpottaa, jos jossain kohtaa antaisi periksi ainakin vähän, eikä potisi asiasta huonoa omaatuntoa.
Riemumieli kirjoitti: elämää voisi helpottaa, jos jossain kohtaa antaisi periksi ainakin vähän
Selitä?
Joskus kirjoituksistasi tulee sellainen kuva, että kivoja jutskia voisi olla tarjolla, mutta eivät etene alkua pidemmälle. Ehkä aiheesta, ehkä uskalluksen puutteesta. Mene ja tiedä.
^Ymmärräksä, että mun on ekana ajateltava lapsen etua. Siinä jää omat mahdolliset kivat aina hopeasijalle vaikka kuinka vituttais. Lapsi on täysin avustettava eikä hoitopaikkoja yksinkertaisesti ole. Mä en voi käyttää esim. MLL:n hoitajia kun eivät ne hoida kuin "normaaleja" lapsia enkä todellakaan voi jättää tuota yksin kotiin ehkä vielä kymmeneen vuoteen, ehkä en vielä silloinkaan, ei voi tietää. Mulla ei ole varaa erityislapsiin erikoistuneeseen, kotiin tulevaan hoitajaan. Kolmesta tunnista tulee jo kolmenumeroinen summa ja kolmessa tunnissa ei käy edes pääkaupunkiseudulla ostoksilla.
Olen täysin tottunut elämään näin ja tämä on ihan kivaa. Meillä on avoimet ovet käytännössä aina, hyvin harva tulee silti tänne.
Suvinen kirjoitti:Uuuuh. Ei kukaan kertonut että tuo alkaa jo kaksivuotiaana.
Onx meidän lapsilla sama isä...eiku. Tuon lisäksi meillä hoetaan kovasti kaikkea näkemäänä. Meillä on sellanen sadan kuvan korttipakka, jossa näitä yleisimpiä tavaroita, ruokia, eläimiä yms. Tyttö osas eilen jo ~90. Loputkin ois mennyt, tai ainakin muutama, jos kuva olis ollut selkeämpi. Kohtahan tytölle joutuu antaa Kitinä-tunnarit
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Kottarainen kirjoitti:Joo, niin näköjään alkaa. Toinen keino lannistaa väsynyt äiti on vaatia 30 kertaa "Kerran vielä! Yhden kerran!" mm. keinumista ja peiton alle yhdessä piiloon menoa, ja alkaa itkeä joka tapauksessa kun äiti viimein päättää että ei, nyt ei enää kertaakaan.
"Ys, ys!" tai "Taas, taas!"
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Ylermi Ylihankala kirjoitti:
"Ys, ys!" tai "Taas, taas!"
Meillä on tuo nykyään muodossa "viimenen". Ennen sitä oli "yks vielä". Tarkoittaa tietysti että miljoonasti.
Tytsä on aloittanut matkiapinat ja ilmaisee kaiken kysyvässä muodossa vaikka tarkoittaa itseään, pari päivää tätä vaihetta takana. "Haluatko jätskiä", "Haluatko vitskuja", "Haluatko ulos" jne. Ja käskytys on taas sitä luokkaa että halojata. "LEIPÄÄÄ kiialle", "RUOKAAA kiialle", "ÄITIIII ANTAAA kiialle", "KIIIIALLE".
Esikoisella on kans sellainen viehättävä me-myself-and-I -pössis päällä. Jos pikkuveljen käsissä on jokin lelu, se on saatava heti itselle. Sitten kun N:n miljoonannen kerran vanhempana huomautat, että "eipä viedä toisen kädestä lelua/annapa pikkuveikallekin lelu/tms" niin tämä pikkuovelus tekee vaihtokaupan. Yleensä tyyliin "minä saan tukkirekan täysperävaunuilla, sinä saat yhden rakennuspalikan". Kunnon riistoporvari
küllküll kirjoitti:Pikkuovelus tekee vaihtokaupan. Yleensä tyyliin "minä saan tukkirekan täysperävaunuilla, sinä saat yhden rakennuspalikan". Kunnon riistoporvari
Tyttö on vuoden ja kolme kuukautta eikä puhu. Aiemmin sanoi muutamia sanoja mutta nyt on vaihtanut yleisäänteisiin. "E" tarkoittaa ei, kyllä, ehkä ja "mamma" kaikkea muuta mahdollista. Ymmärtää kyllä loistokkaasti kehotuksia ja keskusteluja, päivittäin luetaan > 20 kirjaa mutta ei vaan ala laajentamaan ilmaisuaan. Neuvola-aikaa varatessa sanottiin ettei tarvitse huolestua ennen toista syntymäpäivää, mutta olisi kiva päästä kommunikoimaan. Olen kyllä edistynyt äitiysitseluottamuksessa, vain kerran ajattelin tähän syynä olevan raskausaikana syömäni tuorejuusto.
Huoh, 3 x 3v. synttärit takana.. samoin systerin + lasten ylläpito 3 päivän ajan. La-iltapäivällä pojan pari "kaveri" + äidit ja 1 kpl 5 kk pikkusiskoa (äidin kaveri + lapset siis ). Su-aamuna miehen serkut jotka asuvat tässä kivenheiton päässä perheineen (3 aikuista ja 4 lasta). Iltapäivällä sunnuntaina sitten aikuiset, eli mummit + avokit, kummit, enot ja tädit ja sedät, olisko ollut yhteensä 15 aikuista + 2 pientä lasta.
Kakut ostin, kaiken muun leivoin itse. Iso n. 20 hengen voileipäkakku, valkosuklaamustikkapiirakkaa pari pellillistä, 24 kpl pätkismuffinseja ja loput olen jo unohtanut. Ugh!
The great club outshines the individual, always and forever.
Miskalla on ny joku sylifetissi käynnissä. En saa mitään tehtyä, ku toinen töpsöttää perässä älisten ja kauhia huuto jos ei syliin pääse. Sopivasti kun pitäs kamoja purkaa ja laittaa ja WÄÄÄ kun ei saa heitellä tavaroitakaan muuttolaatikosta. Saati istua tietokoneella, juoda kahvia, käydä tupakalla...mikään ei käy, äitin syliin pitää päästä hetinytsamanteinWÄÄÄÄ!